Taitaapi olla tämän vuoden viimeisen lunchlåda-postauksen aika – ellen sitten innostu väsäilemään jotain kivaa lounaslaatikkoon jouluruokien tähteistä. Tällä viikolla on useimmilla kuitenkin vielä ihan duunihommia, joten tarvitaan myös töihin mukaan otettavaksi sopivia ruokia.
Kokkailin ihanasti timjamin ja valkosipulin tuoksuista lämmintä punajuuri-feta-babypinaattisalaattia ensimmäisen kerran jo joskus alkusyksystä. Ihastuin siihen niin kovasti, että sen jälkeen sitä on tullut tehtyä useamman kerran.
Salaatin suurin juju piilee kastikkeessa. Valkosipulinkynnet laitetaan kuorineen muhimaan punajuurien kanssa uuniin ja muusiksi pehmenneet kynsilaukat käytetään sitten salaatinkastikkeen valmistuksessa. Muutenkin olen kyllä ollut ihan hulluna punajuureen, mutta tämä, muutamasta eri reseptistä soveltamani ohje on mielestäni paras.

LÄMMIN PUNAJUURI-FETA-BABYPINAATTISALAATTI
(4 annosta ja 2 lounaslaatikkoa)
Ainekset:

• 1 kg punajuuria
• 250 g fetajuustoa
• iso pussi babypinaattia (olisko siinä 150 g?)
• 1/3 ruukku tuoretta timjamia
• 1/2 dl balsamiviinietikkaa
• 5 – 6 valkosipulinkynttä
• hyvää oliiviöljyä (noin 1/2 dl)
• suolaa
• pippuria myllystä

Valmistus:

• Lämmitä uuni 200 asteiseksi
• Kuori ja paloittele punajuuret pienehköiksi lohkoiksi. Laita uuninkestävään vuokaan yhdessä kuorimattomien valkosipulinkynsien kanssa. Ropsi päälle vähän oliiviöljyä, suolaa, pippuria ja timjamin oksia. Kypsennä uunissa kunnes punajuuret on pehmeitä – eli noin 35 – 45 min.
• Kun punajuuret on valmiita, ota vuoka pois uunista ja poimi valkosipulinkynnet erilleen. Kuori ja muusaa sisukset pienessä kulhossa. Lisää 3 – 4 rkl oliiviöljyä, balsamiviinietikka, suolaa ja pippuria. Sekoita kastikkeeksi.
• Kantsii myös poimia pois uunissa mukana olleet timjaminoksat, ne muuttuvat aika tikkuisiksi. Jos haluat voimakkaammin timjamille maistuvan salaatin, kantsii riipiä ruukusta tuoreita lehtiä (ilman vartta) punajuurien sekaan.
• Viruta babypinaatit, murustele feta-juustot ja sekoita punajuurien & kastikkeen kanssa isossa kulhossa.

 

Lämmin punajuuri-feta-babypinaattisalaatti on ihan parhaimmillaan juuri valmistettuna – niinkuin kai käytännössä kaikki salaatit. Se maistuu kuitenkin oikein hyvin myös kylmänä seuraavana päivänä.
Itse laitoin lunchlåda-annokseni tosin puoleksi minuutiksi mikroon toimistolla, koska en halunnut ihan jääkaappikylmää salaattia. Ainekset ja koostumus kestää hyvin kevyen mikrottamisen. Pinaatin maku voimistuu lämmitettäessä aavistuksen ja rapeus häviää hiukan, mutta mielestäni se ei haittaa. Meillä syödään muutenkin paljon babypinaattia esmes kuumaan pastaan sekoitettuna.
Lämmin punajuuri-feta-babypinaattisalaatti toimii erinomaisesti melko kevyenä lounaana (voi olla tarpeen näin suklaakonvehtiaikaan, jos mielii mahtua uuden vuoden mekkoonsa!), mutta se sopii loistavasti tarjottavaksi jouluisella brunssilla – tai miksei vaikka lisukkeena joulupöydässä.

[mittaustagi]

Maistoin joskus noin ziljoona vuotta sitten Singaporessa ensimmäisen kerran elämässäni maapähkinäistä satay-kastiketta. Kuumankosteassa tropiikin yössä yksinkertaisesta katukeittiöstä ostettu annos, jossa oli avotulella grillattuja kanatikkuja ja valtava kasa aavistuksen tulista maapähkinäkastiketta, oli ehkä parasta, mitä olin siihen astisen elämäni aikana maistanut.
Samaisella Singaporen reissulla tuli koettua muitakin kulinaristisia huippuhetkiä (Black Pepper Crab – just saying…), mutta mikään ei ohittanut ensimmäisen illan satay-elämystä.
Siitä lähtien olen yrittänyt metsästää maapähkinäkastiketta, joka olisi yhtä maukasta ja vivahteikasta kuin aikoinaan Singaporessa. Ihan hyviä versioita on tullut vastaan simppeleissä thai-ravintoloissa, mutta mikään ei ole koskaan ollut kuitenkaan täysi kymppi. Kunnes törmäsin itse tehdyn satay-kastikkeen reseptiin, josta hiukan säätämällä sain tismalleen juuri sellaisen kuin halusin. Pikkuisen pikantisti chilisen, suolaisen makean pähkinäisen, suussasulavan kaverin paistetulle kanalle.

KANAA JA PIKANTTIA MAAPÄHKINÄKASTIKETTA
(2 annosta, 2 – 3 lounaslaatikkoa)
Ainekset:

• 600 g kanan rintafilettä
• 1 iso sipuli
• 2 – 3 valkosipulinkynttä
• 1/2 tl curryjauhetta
• 1 1/2 tl sambal oelek -tahnaa
• 1 dl kermaa
• 1 dl vettä
• 3 dl suolaisia maapähkinöitä
• riisiä pakkauksen ohjeen mukaan
• pari rkl rypsiöljyä (tai muuta mautonta ruokaöljyä)
• suolaa
• pippuria myllystä

Valmistus:

• Suikaloi kanan rintafileet, mausta suolalla ja pippurilla, paista kypsäksi pienessä määrässä öljyä kuumalla paistinpannulla.
• Kuori sipuli, paloittele pieneksi ja paista kattilassa pienessä määrässä öljyä. Purista sekaan valkosipulinkynnet ja lisää curry & sambal oelek. Jos tykkäät tosi hoteista jutuista, voit ilman muuta lisätä sambal oelekin määrää. Lisää kattilaan kerma & vesi ja anna pulputella hetkonen. Ota kattila pois levyltä ja lisää maapähkinät. Tee koko hommasta tasaista kastiketta käsivatkaimella (mixerstav on kai suomeksi käsivatkain?) – siis sellaisella sauvamaisella jutulla, jolla on mm. tosi helppo tehdä sosekeittoja. Riippuu vähän kattilan muodosta, mutta itse olen huomannut, että keittiö on huomattavasti vähemmän sotkuinen, jos kaadan kastikkeen johonkin kapeaan ja korkeaan astiaan soseutuksen ajaksi.
• Kastike saattaa tässä vaiheessa olla aika tönkköä, joten lisää vettä niin kauan, että koostumus on mielestäsi sopiva. Itse olen myös lisännyt aina vähän suolaa, vaikka olenkin käyttänyt suolaisia maapähkinöitä. Kukin toki makunsa mukaan – tiedän olevani suolan väärinkäyttäjä.
• Ja tässä samalla on tietty hyvä keittää ne riisit. Ihan pakkauksen ohjeen mukaan mennään ainakin meillä.

Tarjoiluun tämä ei mielestäni tarvitse muuta, mutta jos kaipaa jotain vihreää, muutama nuppu keitettyä parsakaalia on aina paikallaan.

Ei tule varmasti minään yllätyksenä, että tämä jos mikä, on aivan täydellisesti lounaslaatikkoon sopiva ruokalaji. Olen kokannut kanaa ja pikanttia maapähkinäkastiketta useaan otteeseen syksyn aikana. Melkein tuntuu siltä, että siitä on tullut uusi suosikkini comfort food -kategoriassa! Maut kestävät hyvin pienen säilytyksen ja näinä pimeinä aikoina yksi asia, mikä ilahduttaa kovasti, on ihana herkkulounas.

Tämän viikon lounaslaatikkoon, tai -purkkiin paremminkin, kokkaillaan ylellisen oloista sinisimpukkakeittoa. Karkki teki tuota vain muutama viikko sitten ihan tavallisen arki-illan päivälliseksi, mutta ihastuimme siihen niin kovasti, että olen tehnyt itse samaa jo parikin kertaa sen jälkeen.
Periaatteessa sinisimpukkakeitto ei ole kuin päivitetty versio Maailman parhaasta lohikeitosta, mutta sinisimpukoiden ansiosta se on jo visuaalisesti ihan eri maata. Juuri näyttävyytensä vuoksi se sopii mielestäni myös mainiosti juhla-ateriallekin. Miksei vaikka alkukeitoksi uuden vuoden illalliselle.

KERMAINEN SINISIMPUKKAKEITTO
(2 – 3 annosta ja 2 lounasta)
Ainekset:

• 500 g kiinteitä perunoita
• 4 porkkanaa
• 500 g valmiiksi keitettyjä kuorellisia sinisimpukoita (pakaste)
• 400 g turskafileitä
• 2 valkosipulinkynttä
• 1 rkl voita
• 1 1/2 dl kermaa
• 3 rkl kalafondia (tai 2 kalaliemikuutiota)
• 1 pieni purkki maissia
• 250 g rasia pikkuisia luumutomaatteja
• 1 ruukku tuoretta tilliä
• 2 tl cayennepippuria
• 1/2 tl timjamia
• 1 laakerinlehti
• suolaa
• pippuria myllystä
• vettä

Valmistus:

• Aloita sulattamalla sinisimpukat. Kuori ja kuutioi perunat ja porkkanat. Kuori ja hienonna valkosipuli ja paista alhaisella lämmöllä voissa kunnes silppu tuntuu pehmenevän. Lisää cayennepippuri, timjami sekä laakerinlehti ja paista vielä hetki. Lisää peruna- ja porkkanakuutiot, sekä niin paljon vettä (about 5 dl), että kaikki peittyy. Anna kiehua noin 15 min. niin, että kasvikset tuntuvat pehmeiltä.
• Lisää kerma, kalafondi, maissi ja kuutioitu turska. Anna kiehua vielä n. 5 minuuttia.
• Halkaise tomaatit ja hienonna tilli. Lisää molemmat sekä sinisimpukat (myös niiden liemi!) keittoon. Näiden ei tarvitse kiehua, mutta pari-kolme minuuttia siinä menee, että ovat lämmenneet.
• Maista lientä ja mausta tarpeen mukaan suolalla ja tuoreena rouhitulla pippurilla.

Vaikka sinisimpukkakeitto onkin hiukan randomia makkarakastiketta fancymmältä vaikuttava ruokalaji, se sopii erinomaisesti myös töihin mukaan otettavaksi lounaaksi. Kuka sitä on sanonut, että arkiruuan pitäisi olla vain väritöntä ja kurjaa? Eikä sinänsä mitään pahaa makkarakastikkeesta – Peetun korvstroganoff on aivan mielettömän hyvää!
Toimistolounaalla tosin on aika mukavaa, jos ei tarvitse askarrella sinisimpukoita ulos kuorista. Se on nimittäin melkoisen hidasta puuhaa, mikä on toki paikallaan päivällisellä. Töissä on kuitenkin käytännöllisempää, jos keiton voi vain lusikoida suuhunsa. Visuaalista efektiä voi toki tehostaa jättämällä lounasannokseen yhden tai kaksi simpukkaa kuorineen, mutta omasta mielestäni on kätsympää, että muuten tekee näpertelyä vaativat hommat jo kotona.

Sen verran kovasti olen nyt ihastunut Kermaisen sinisimpukkakeiton makuun ja viehkoon tarjoilu-ulkonäköön, että sanottakoon nyt tässä ihan blogiin välityksellä varoituksen sana kaikille ystävilleni: seuraavan kerran, kun saatte kutsun meille syömään, tarjolla on mitä todennäköisemmin juuri tätä keittoa!

Ruuan tekeminen uunissa on niin mahtavaa! Ei tarvitse kuin tuupata ateria sisään, säätää lämpötila oikeaksi ja odotella, että herkut valmistuvat. Vaikka kypsentäminen usein kestää hiukkasen kauemmin kuin paistamalla tai keittämällä, positiivista on se, että ajan voi käyttää johonkin muuhun, eikä kenenkään tarvitse hikoilla hellan ääressä.
Aasialaiset lohiruukut sopii mainiosti ihan viikonlopun illalliselle. Liemeen lisätty valkoviini antaa ihanan luksuksen lisän makuelämykseen – vaikka erinomaisesti tuo toimii myös arkipäivänäkin. Valmistukseen kantsii tosin varata jonkin verran aikaa, sillä perunat varsinkin vaativat reilun tunnin uunissa ennenkuin ovat ihanan syömispehmeitä. Mainio iltaruokaidea niille päiville, kun ennen syömistä pitää tehdä jotain pientä, käydä pokemon jahdissa tai mitä sitä nyt ihmisillä yleensä on.

AASIALAISET LOHIRUUKUT
(2 annosta ja 2 reilua lounaslaatikkoa)
Ainekset:

• noin 600 g lohifilettä
• 2 pientä sipulia
• 8 keskikokoista perunaa
• 1/2 tuore chili
• 1 purkki kookosmaitoa
• 1 rkl kalafondia
• 1 rkl japanilaista soijaa
• 1 1/2 dl valkoviiniä
• 1 lime
• tuoretta korianteria tarjoiluun

Valmistus:

• Pilko lohi aika isoiksi paloiksi (ota tarvittaessa pois nahka) ja jaa palaset neljään uunin kestävään kulhoon. Kuori ja leikkaa sipuli ohuiksi lohkoiksi, pilko perunat noin puolen sentin paksuiksi siivuiksi (ohuemmiksi, mitä meillä näkyy näissä kuvissa!), poista chilistä siemenet ja pilko pieneksi. Jaa perunat, sipulit ja chili tasan kaikkiin neljään ruukkuun. Kaada päälle desin verran kookosmaitoa jokaiseen ruukkuun ja mausta suolalla (about puoli teelusikallista per annos), tuoreena rouhitulla mustapippurilla, soijalla, valkoviinillä ja puristetulla lime-mehulla.
• Peitä kulhot foliolla, jos ei satu löytymään sellaisia sieviä uuninkestäviä annoskulhoja, joissa on kansi.
• Kypsennä 200 asteisessa uunissa n. 1 – 1,5 tuntia tai kunnes perunat on pehmentynyt. Tarjoile tuoreen korianterisilpun kanssa.

Kypsentämisessä menee tosiaan hetki, mutta lupaan, ett’ lopputulos on sen väärti! Maukas lohiruukku on yhtäaikaa kotoisen ja eksoottisen makuinen. Luulin olevani hiukan kyllästynyt lohen makuun, koska sitä sellaista perusuunilohta tuli tehtyä varsinkin viime keväänä ihan koko ajan. Helposti sitä jää jumittamaan aina samoihin ruokalajeihin, kun on kerran keksinyt jotain mikä toimii.
Tässä on nyt kuitenkin hiukan säädetty versio joka kodin klassikosta ja ainakin meillä se upposi erinomaisesti parempiin suihin. Syömiseen kantsii varata aitoon thaikku-tyyliin haarukka ja lusikka, sillä liemi on todellakin suurta herkkua.

Perunat tosin taisivat imeä yön aikana ison osan liemestä, sillä lounaslaatikkoversio ei enää lusikkaa kaivannut. Toisaalta se ei haitannut ollenkaan. Niin lohi kuin perunatkin olivat seuraavan päivän lounaalla sen verran mehevän maukkaita, että helposti pystyi maistamaan, minne se ylimääräinen kosteus oli hävinnyt.

Melkein tekisi mieleni sanoa jotain maailmantilanteesta. Että on se nyt ihan mieletöntä, että suurin ja vaikutusvaltaisin demokratia valitsee johtajakseen täysin kokemattoman rasistin, naisia ja minoriteetteja väheksyvän fasistin, joka kaiken lisäksi antaa piutpaut juuri sille samaiselle demokratialle, joka juurikin antoi hänelle avaimet valkoiseen taloon ja ydinaseiden koodit. Kukaan ei voi olla niin naiivi, että väittäisi tuon olevan vain USA:n sisäinen asia – valitettavasti oranssi suurisuinen mobbaaja tulee vaikuttamaan vielä meidän kaikkien elämään.
Ankarat ajat vaativat sen mukaiset eväät. Niinpä tänään kokkaillaan illalliseksi ja huomisen lounaslaatikkoon makoisaa yakinikua.

Olen syönyt muutamia kertoja yakinikua täkäläisissä sushi-mestoissa sen kummemmin ihastumatta kuin vihastumattakaan. Yleensä se on ollut vähän liian suolaista (liikaa soijaa), vaikka yleensä olenkin suolaisen ruuan ystävä. Lihakin on ollut vähän ehkä sitkeää ja yksioikoisen makuista. Yakiniku on tuntunut lähinnä siltä pakolliselta jutulta, että ravintolassa olisi joku kiva lounasvaihtoehto niillekin, jotka eivät välitä sushista.
Sitten löysin tämän ohjeen ja päätin, että on aika antaa yakinikulle uusi mahdollisuus. Valkosipulissa, tuoreessa inkiväärissä, japanilaisessa soijassa ja seesamiöljyssä marinoidusta, ohuiksi siipaleiksi palastellusta lihasta tuli niin poskettoman maukasta, että ihan oli klassisesti viedä kielen mennessään!

INKIVÄÄRIMARINOITU YAKINIKU
(2 annosta ja 3 lounaslaatikkoa)
Ainekset:

• 500 g naudan pihvilihaa
• 1 valkosipulinkynsi
• noin 2 – 3 cm pätkä tuoretta inkivääriä
• 1 dl japanilaista soijaa
• 1 rkl seesamiöljyä
• 2 rkl sokeria
• 1 rkl oliiviöljyä
• noin 10 cm pala purjosipulia
• 1/2 dl seesaminsiemeniä
• keitettyä riisiä kyytipojaksi

Valmistus:

• Kuori ja purista valkosipulinkynsi ja kuori & raasta pieneksi inkivääri. Sekoita soija, seesamiöljy ja sokeri puristetun valkosipulin ja raastetun inkiväärin kanssa marinadiksi. Tee lihasta ohuita nauhamaisia paloja ja laita likoamaan marinadin kanssa about reiluksi vartiksi.
• Paista lihoja pienessä määrässä oliiviöljyä kunnes marinadi on muuttunut tahmeaksi. Lisää purjosipulit pannulle ja paista vielä hetki niin, että sipulit vähän pehmenevät.
• Paahda seesaminsiemenet kuivalla pannulla ja ripottele yakinikun päälle.
• Tarjoile keitetyn riisin kanssa (ohje löytyy yleensä paketista).

Yakiniku tällä ohjeella on siis aivan mahtavan monivivahteisesti maukas ja ihana ruoka! Niinkuin monissa tämän tyyppisissä lihajutuissa, maku vain syvenee seuraavaan päivään, mikä lounaslaatikkoa ajatellen on aivan loistavaa. Tosin marinadi hieman katoaa ja annoksesta saattaa tulla kuivan oloinen. Se pelastuu sillä, kun varovaisesti tiputtelee teelusikallisen verran soijaa lisää.
On myös testattu, että yakiniku pärjää pakastimessa oikein mainiosti, joten ei ole yhtään harmillista, vaikka kerralla valmistuisikin vähän isompi määrä!

Hypätään ihan just viikon arkiruokaohjeeseen ja huippumaukkaaseen lounaslaatikon täytteeseen, mutta ensimmäisenä haluan sanoa suurkiitokset kaikille tsemppauksista ja onnenpotkuista tämänpäiväiseen työhaastatteluun (josta kerroin siis eilisessä postauksessani). Haastattelu ja siihen liittyvä case-harjoitus meni sen verran hyvin, että pääsin jatkoon!! Jeijj!! Nyt meitä finaalikierroslaisia on yhteensä neljä ja lopullinen valinta tehdään mahdollisesti jo ensi viikolla. Sain juuri työsähköpostiini patteriston erilaisia testejä ja sitten on vielä kakkoshaastattelut, mutta tosiaan ehkä jo tosi pian tiedän, miten tässä kävi.
Jännittää ihan sikana!!

Mutta kuten ruotsalainen sananlasku kuuluu “äta bör man, annars dör man” – eli syödä pitää, muuten ei tule mistään mitään. Ja supertsemppausta vaativina aikoina on niin ihanaa, kun lautaselta löytyy jotain tuttua ja turvallista, täyttävää ja ihanaa, mutta hiukan modernilla twistillä.
Peruna taisi olla omien porukoitten comfort-foodia, mutta itselleni se on aina ollut pasta. Ohjeen kastike on näennäisestä kermaisuudestaan huolimatta varsin kevyt ja raastettu porkkana tuo jännää ruokamaisuutta koostumukseen. Itselleni oli ihan uutta, että porkkana raastetaan kastikkeeseen pilkkomisen sijaan, mutta Peetu kuulemma tekee niin aina. Kastikkeen rakenne on raasteen ansiosta turvallisen rakeinen ja mehevä.

PASTA ROSSO JA VALKOSIPULIHERKKUSIENET
(2 annosta ja 2 – 3 lounaslaatikkoa)
Ainekset:

• 1 sipuli
• 3 valkosipulinkynttä (2 kastikkeeseen ja 1 herkkusienien paistamiseen)
• 5 – 6 porkkanaa
• purkki tomaattimurskaa
• 1 vihannesliemikuutio
• 2 dl ruuanlaittokermaa
• 250 g rasia tuoreita herkkusieniä
• öljyä paistamiseen (ja ehkä vähän voita!)
• suolaa ja pippuria (myllystä) maun mukaan
• pastaa of course

Valmistus: 

• Kuori ja raasta porkkanat semi-hienoksi raasteeksi. Kuori ja pilko valkosipuli ja sipuli. Paistele raastetta ja sipuleita hyvä tovi keskimiedolla lämmöllä, kunnes sipulit on läpikuultavia ja porkkanat “kuivia”. Lisää pannulle tomaattimurska, kasvisliemikuutio ja ruokakerma. Anna kiehuskella 15 – 20 min suht miedolla lämmöllä.
• Putsaa ja paloittele herkkusienet (noin kolmeen tai neljään osaan). Pilko kolmas valkosipulinkynsi tosi pieneksi. Paista sieniä kuivalla teflonpannulla kunnes ne alkaa tuntua nahkeilta. Lisää vähän voita tai öljyä ja pieneksi pikottu valkosipuli. Mausta suolalla ja pippurilla.
• Keitä sopiva määrä pastaa pakkauksen ohjeen mukaan.

Valkosipulisienien on tarkoitus olla maukkaana “strösselinä” annoksen päällä. Tästä syystä tämä pasta-annos ei poikkeuksellisesti vaadi kyytipojaksi parmesan-raastetta, joka kyllä muuten on intohimoni.
Lounaslaatikossa pasta toimii aivan erinomaisesti. Tai toimii ainakin siinä tapauksessa, että kollegasi eivät ole yliherkkiä valkosipulin tuoksulle. Itse kastiketta voi myös pakastaa, mutta ainakaan tämän ohjeen perusteella siihen ei ole suurempaa tarvetta. Itse olin tosi yllättynyt, että niinkin pienellä asialla kuin porkkanoiden raastamisella, voi saada niin suuren eron pastakastikefiilikseen.