Koko tähänastisen 2000-luvun ajan ruotsalainen muoti on valloittanut maailmaa aivan uskomattomalla tavalla. Menestys on toki monen tekijän summa, pelkällä omaperäisyydellä ja lahjakkuudella ei vielä kovin pitkälle pötkitä. Edes kansainvälinen menestys ei valitettavasti takaa, että bisnes pyörisi taloudellisesti kantavalla tavalla. Siitä erittäin surullisena esimerkkinä mm. V AVE Shoe Repairin ja The Local Firmin (nyyyyyh!!) konkurssit ihan tämän kevään aikana.
Siitä huolimatta voidaan puhua poikkeuksellisen voimakkaasta ilmiöstä. “Ruotsalainen muoti-ihme” on jo melkein klisee talouslehtien otsikoinnissa. Lehtijuttuihin pääsevät kuitenkin vain ne kirkkaimmat tähdet – koko skenen muodostaa huomattavasti laajempi lahjakkaiden suunnittelijoiden joukko.

Elokuun viimeiseen päivään asti on Sven-Harrys Konstmuseumissa esillä Ruotsin Ellen muotijohtajan Cia Janssonin kuratoima näyttely Svenskt Mode 2000 – 2015. Näyttely kerää yhteen koko tämän vuosituhannen merkittävimmät ruotsalaiset muotisuunnittelijat ja esittelee kiinnostavan läpileikkauksen eri vuosien avainluomuksista. (Kyllä, olisin voinut antaa oikean korvani tuosta Ida Sjöstedtin AW 13 -näytöksen glittericollegesta. Sitä valitettavasti ei valmistettu tuotantoon ollenkaan ja myöhästyin minuutilla ystiksestä, jossa niitä oli kuulemma ollut pari kpl. myynnissä…)

En väitä, että näyttely olisi mikään aivan ehdoton “pakko nähdä” -juttu kaikille. Mutta muodista, muotiyrittämisestä, skandinaavisen tyylin kehittymisestä ja omasta ajankuvasta kiinnostuneille se on hyvin antoisa kokemus. Piirokset, kirjoitetut jutut ja videoesitykset täydentävät itse asukokonaisuuksien sanomaa. Itsestäni ainakin on todella kiehtovaa, kun pääsee vähän kurkistamaan ihailemansa suunnittelijan kulissien taakse.

Ymmärrän toki, että itse katselen näyttelyn asuja vähän toisin silmin kuin keskivertovierailija. Useimmat – tai ainakin todella monet asukokonaisuuksista, ovat itselleni tuttuja Tukholman muotiviikkojen catwalk-näytöksistä.
Yksi huikeimpia fashion-momenteja, joita olen ikinäkoskaan kokenut, on Fifth Avenue Shoe Repairin elokuun 2007 näytös, jossa esiteltiin kevätsesongin 2008 mallisto (vai sanotaanko nykyään ihan oikeasti “kokoelma”? Omaan korvaani se kuullostaa tosi oudolta, mutta monet kielipoliisibloggaritkin tuntuvat käyttävän sitä nykyään…). Koko sali oli aivan pimeä, näytöksen avasi punainen tylliunelma niin, että valot syttyivät sitä mukaa, kun malli käveli eteenpäin. Tunnelma oli niin maaginen, että pelkkä muisto saa aikaiseksi kylmiä väreitä.

Sven-Harrys Konstmuseum on ihan melkein keskustassa, vain parin korttelin päässä Odenplanin t-bana-asemalta. Svenskt Mode 2000 – 2015 näyttely on kattava ja kiinnostava, mutta siellä ei välttämättä tarvitse viettää koko päivää. Parissa tunnissa ehtii hyvin katsoa kaiken olennaisen ja syventyä vähän filmeihinkin. Omasta mielestäni tuo on siis positiivinen asia, koska huomaan, että joskus en saa aikaiseksi lähteä joihinkin kiinnostaviin näyttelyihin vain siksi, että tiedän, että siellä menee sitten niin monta tuntia. Ruotsalainen nykymuoti käy hyvin pienestä, herkullisesta iltapalasta!

 
Ja tosiaan, tuo näyttelyn nimi ei ole mikään virhe – vaan viimeiseksi museon katolla esitellään myös mahdollisia tulevaisuuden lupauksia.
Kattoterassille kannattaa kiivetä myös siksi, että sieltä on aika hillittömät näköalat muutamiin tosi makeisiin Vasastan-asuntoihin – tai lähinnä niiden terasseille. Karkki ilmoitti nyt vihdoinkin löytäneensä tulevaisuuden kämppänsä… Haha!

Aina välillä sesonkien vaihteessa tulee nillitettyä, että “nääs, nääs, kun on niin vaikeeta, kun ei oikeen tiedä, että mikä on keli ja mikä on sesonki”. No, nyt kyllä tuntuu siltä, että mikään ei ole vaikeampaa kuin pukeutua sesongin (aka fiiliksen) mukaisesti ja silti pysyä lämpimänä. Sesonki on “kesä” mutta dress code “lopputalvi” tai “syksy”.
Tämä päivän asuni yritti tehdä kaikkensa, että se olisi ollut sekä kesäinen että pitänyt tyypin edes jotensakin lämpimänä.
Alunperin jostain H&M:n superalen loppurähinöistä ihan naurettavaan hintaan hankkimani musta kaulukseton ja vyötäröltä laskostettu vetoketjujakku oli pitkään yksi niitä erittäin harvoja asioita graderobissani, jotka vain roikkuu siellä, ilman että edes hintalappuja olisi irroitettu. Sitten keräsin kaiken rohkeuteni ja otin ja silitin koko komeuden. Sen jälkeen tuo on ollut päälläni toimistolla about kerran viikossa.
Mitä tästä opimme? Everybody deserves a second chance? Tai ehkä paremminkin, että “kandee edes silittää se, ennenkuin sumppaat kierrätyskekoon”. Vaatekaapistani taitaa löytyä pari muutakin vaatetta, joille voisi testata samaa strategiaa.

Virallisen kevättakin paikkaa havittelee iki-ikivanha Tommy Hilfigerin sailor-mallinen valkoinen puuvillatrenssi. Kiva (ja älyttömän hyvälaatuinen) takki oli noin kolmen vuoden visiitillä Karkin garderobissa, mutta tänä keväänä vaadin sen takaisin itselleni. Halusin jotain fiksumpaa ja vähän vähemmän boheemia lämpimämmän kelin päällysvaatetta, mutta suoraan sanottuna olo on ihan tyyliin Muumimamma goes Medicine. Ehkä mun vain pitäisi pidättäytyä siinä nahkatakissa.

Palkinnoksi kaikille niille, jotka ovat jaksaneet lukea tänne asti, voin kertoa todella hävettävän tarinan… ;D
Taisin jossain aikaisemmassa asupostauksessa jo kertoakin, että meidän osasto muutti väliaikaisiin tiloihin remontin tieltä tässä muutama päivä sitten. Itselläni on sellainen tapa – huono kaiketi useimpien mielestä – että näplään iPhonea koko matkan tunnelbana-asemalta toimistolle. Pitäähän sitä “kiertää tilukset”, eli tsekkaa Instagram, Twitter, Facebook, meilit ja blogi ennen toimistopäivän alkua.
Väliaikaiset toimistotilat sijaitsee hyvin lähellä omaa konttoriamme – ja ehkä se oli suurin syy siihen, että luottavaisin mielin marssin eteenpäin jotain tosi tärkeää hommaa puhelimella duunaten, kun yhtäkkiä havaitsin olevani pitkälläni asfalttikenturalla. Fyysisesti ei käynyt kuinkaan, kengät tosin vähän naarmuuntuivat, mutta itsetunnon kanssa on vähän niin ja näin. Yleisöä surkealle some-sukellukselleni oli kuitenkin ihan riittävästi. Naapurirakennusta miehittää mm. ruotsalainen verovirasto – eli jokunen muukin oli liikkeellä tuohon viralliseen töihinmenoaikaan. Pitäisi varmaan opetella katsomaan, mihin astuu – tai vaikka jättää se puhelin laukkuun kävelemisen ajaksi!

Huikean menestyspäivän asun osaset:

• musta jakku, H&M
• hame, H&M
• valkoinen takki, Tommy Hilfiger
• nauhakengät, Vagabond
• laukku, Kate Spade 

Suurkiitokset kaikille titiMadama-arvontaam osallistuneille! Ihanat uudet kesäkorut matkaavat ihan tuotapikaa Go 4 it vol 2 -blogin lukijoille nimimerkeillä:
Tarja: “erittäin helppo valinta, kun sydämeni sattuu sykkimään juuri nyt merihevosille 🙂”
Eve: “Olo on itsellä välillä kuin ‘bambilla’, sinkoilen ajovaloissa tai hoikkelehdin honteloilla jaloillani heikoilla jäillä. Muistuttamaan siitä, että aina kuitenkin loppujen lopuksi pääsen ketterästi eteenpäin, kaulaani sopisi roikkumaan Juan Bambi :).
enna73:  “koska mulla on myös oikeakin puudeli kotona”
Suuret onnitteluhalaukset kaikille voittajille!

Jokaisen modernin naisen garderobista tulisi löytyä yksi veretseisauttava punainen mekko. Mikään muu vaate ei hengi samalla tavalla viehätysvoimaa, naisellisuutta, itsenäsyyttä ja omanarvontuntoa kuin se. Pikkumustalle toki kaikki kunnia joka paikkaan sopivana yleisvaatteena, mutta pikkupunainen – se on statement-klassikko, jolla on vähintään yhtä pitkä odotettavissa oleva elinikä kuin mustalla siskollaan.
Olin itseasiassa ajatellut, että toissalauantain kummitytön lakkiaisiin haluan ehdottomasti pukeutua kirkkaanpunaiseen mekkoon. Laitoin aika hillittömän rivin punaisia ja sen sukulaisia versioita aiheesta sekä Shopbopin sydänlistalle että Net-a-Porterin wish listille. Päätin, että hyvän mekon osuessa kohdalle, ostopäätös ei ole ensisijaisesti hintakysymys.

Voin kertoa, että kummastakaan suosikkinettikaupastani ei löytynyt yhtäkään punaista mekkoa, jota olisin halunnun vähääkään. Vanha tumman viininpunainen Diane von Furstenbergini palveli juhlissa oikein kivasti, enkä sitten ajatellut asiaa sen kummemmin.
Paitsi sitten, kun piti toimia makutuomarina Tinnin lauantaiselle häävieraspukeutumiselle.
Jostain rakkaan ja klassisen keski-eurooppalaisen tyylikkään BFF:ni garderobin perukoilta löytyi yhtäkkiä maailman täydellisin punainen mekko – kuulemma löytö joltain lukuisilta matkoilta.

Kauniisti ja todella vartaloa imartelevasti drapeerattu mekko on pääosin viskoosijerseytä ja lyckraa. Alkukesän iltoihin lämmikkeeksi valikoitui luonnonvalkoinen a-linjainen, shaalikauluksinen neulejakku. Asuun sopivasta laukusta käytiin kiivaita keskusteluja, mutta tietääkseni itse tapahtumaan päätyi myös tuo kaunis himmeästi kullanhohtoinen ja aavistuksen retro-henkinen clutch, joka oli oma suosikkini. (Stylisti-pisteitä keräilee tässä näin hän)

Seuraava missioni on ehdottomasti metsästää yhtä kaunis pikkupunainen kuin tuo Tinnin ihanasti drapeerattu mekko! Voin kertoa, että ainakaan juuri tällä hetkellä sen paremmin Shopbopissa kuin Net-a-Porterissakaan ei ole tarjolla mitään, mikä olisi lähimainkaan yhtä ihanan ja vartaloa kauniisti muokkaavan oloinen. Tinni on kyllä malliesimerkki siitä, että aina joskus tosiaankin kannattaa vain yhtäkkiä päätyä sisään siihen matkoilla bongattuun suloiseen putiikkiin – eikä vain ottaa kuvaa näyteikkunasta blogia varten. Haha!

 

• mekko, Hoss
• neuletakki, Repeat
• sandaalit, Geox
• korut, Lapponia
• laukku, Ulla-äidin varastoista 60-luvulta

Nyt olisi aivan mielettömän huippu tilaisuus voittaa itselleen ihana titiMadam-koru. Vielä koko tämän päivän on aikaa osallistua arvontaan, jossa peräti kolme onnekasta voittaa valitsemansa korun. Osallistumisia ei ole tullut mitenkään hillittömästi, joten tsäänssit ovat todella korkealla.
Klikkaa itsesi arvontaan tästä: Ihana titiMadam -koruarvonta ja voita täydellinen kesäkoru itsellesi tai lahjaksi!

Sain kuin sainkin eilisen Maybellinen Baby Lips -huulivoiteen lanseeraustilaisuuden asuni ikuistettua. Oltiin jo tekemässä lähtöä juhlista – viimeisten joukossa, kuinkas muuten – kun kuulin Jonnan selostavan Iinalle, että “nyt mennään sit etsiin joku paikka, missä voi ottaa asukuvat”. Minä siihen heti, että “voisinkos mitenkään lyöttäytyä joukon jatkoksi?”. Iina totesi jo lukeneensakin täältä blogistani, että laskiskelin sen varaan, että saan jonkun ottamaan kuvia. Haha! Eli suurkiitokset asuni ikuistamisesta kuuluu rakkaalle blogibabylleni Moksulle!
On muuten aikas mahtavaa, kun asukuvia ottaa toinen bloggari. Ei tarvitse nolostella poseerauksiaan ja toinen kysyy ihan automaattisesti, että “otetaanks lähärit kans” ja mitkä yksityiskohdat kuvataan.

Eilen oli siis silkkikimonon neitsytmatka ja debyyttiesiintyminen. Kun kiskoin sen päälleni Tampereella aivan tolkuttomassa kiireessä, ensimmäinen fiilis oli, että näytän ihan siltä kuin olisin karannut ulos aamutakissa. Sitten tuumasin, että jollain tasolla se kai on vähän tarkoituskin, joten lievät buduaari-vibat vain kuuluvat asiaan.
Viihdyin asussani erinomaisen hyvin! Tykkään simppelin mustan shortsiasun ja kimonon luomasta ristiriidasta. Tosin en olisi mitenkään pahoillani, jos nuo Filippa K:n pellavashortsit olisivat edes aavistuksen vähemmän rypistyvää sorttia. Oh well.

Eilisiltainen häppening oli kerrassaan ihana kokonaisuudessaan. Paikka oli upea, ruoka herkullista, ohjelma monipuolista ja upeaa, ihanaa seuraa ja todella kiinnostava tuote lanseerattavana. Nyt on sellainen tilanne, että 20 min päästä tänne BFF:ni luokse pärähtää talo täyteen rakkaimpia ystäviäni tyttöiltaa viettämään. Keittiöstä tulee jo hiukan sellaisia viboja, että voisi se Tukholman au pair pikkuhiljaa lopettaa sen tietokoneen näpyttelyn ja saapua apujoukkoihin.
Eli tarkemmat tapahtumajutut ja alustavat tuotetestailutulokset ovat tulossa, mutta nyt kutsuu keittiöpalvelus ja sitten illanviettoa ystävien kanssa! (Kyllä lomailu on ihanaa!!)

 

• kimono, Kate Moss for TopShop
• toppi, H&M
• shortsit, Filippa K
• sandaalit, Lacoste
• laukku, Botkier
• kaulakoru, titiMadam (saatu blogin kautta)