Here we go again!!
Olin eilen ehkä jännimmässä indie-muotitapahtumassa ikinä! Kutsussa luki, että paikka on toistaiseksi salainen – vasta muutamaa tuntia ennen tapahtuman alkua tuli viesti, jossa paljastettiin osoite. Kävi aika poikkeuksellinen tsägä, sillä tapahtumapaikka oli vain muutaman minuutin kävelymatkan päässä omilta hoodseiltani. Vanhan pienteollisuusrakennuksen kellarissa sijaitseva entinen autotalli loi aikas makeat puitteet tämän tyyppiselle häppeningille!
MFX4 -tapahtuman ideana oli esitellä kolme nuorta lahjakasta muotisuunnitelijaa. Kaikilla kolmella oli lyhyt muotinäytös ja Julia Koistinen esitti myös hienon lyhytelokuvan. Olimme kavereitteni Camillan ja Linan kanssa lähinnä katsomassa juuri Julia Koistisen osuutta. Sen verran olen juntti, että kahden muun nimet eivät jääneet mieleen. Jokatapauksessa oli todella virkistävää käydä vaihteeksi tällaisessa ihan aidossa (eikä aidon oloiseksi stailatussa) underground-muotitapahtumassa. Yöllä kotiin tallustellessani mietin, että on se vaan mahtavaa, että uudet luovat lahjakkuudet jaksavat yrittää ja tehdä asioita omalla tavallaan. Siitäkin huolimatta, että ala on erittäin raskas ja kilpailtu. Vain aniharvat menestyvät ja menestykseen – tai ylipäätään hengissäsäilymiseen – tarvitaan rutkasti muutakin kuin vain lahjakkuutta.
Valloittava Julia Koistinen pinkeissä hiuksissa. Kuvausolosuhteet eivät olleet Mintun kameralle (lue: taidoille) kovin otolliset. Julia itse tykkäsi enemmän tuosta alla olevasta mystisen pimeästä kuvasta, joten laitetaan sekin tänne!
Tästä alaspäin olevat kuvat ovat Julia Koistisen näytöksestä. Ei ehkä ihan maailman helpoiten kaupaksi käyvää designia, mutta uskallusta ja omaa tyyliä tarvitaan. Arvostan!
Ainokainen Mintusta napattu kuva.. Haha!
Nyt lähden laukkaratsureimaa kampaajalle ja sitten ulos nauttimaan tuosta valtavan ihanasta ja aurinkoisesta kesälauantaista!
Vaikka miten olen yrittänyt välttää ajattelemasta, että se s:llä alkava vuodenaika on täällä ihan näillä näppäimillä, työskentelee näköjään alitajunta kuitenkin päätöksistäni piittaamatta. Takaraivossa on yllättäen alkanut hahmottua lista kaikenlaisista jutuista, joita toivoisin syysgarderobiani täydentämään.
Yksi himotuksen kohteista on muhkean kutsuva palmikkoneule. Niitä näyttää löytyvän käytännössä kaikkien ketjuputiikkien valikoimista. Ensisijaisesti olen kuitenkin iskenyt silmäni Carin Westerin ihanaan petroolin väriseen Ruth-neuleeseen.
Neuleessa on aivan täydellinen malli. Se on olemukseltaan muhkea, mutta ainakin näyttää siltä, että se mahtuu kivuitta talvitakin alle. Pituus on juuri sopiva – en juuri välitä kovin pitkistä tunikamaisista neuleista, varsinkaan jos ne ovat tuollaisia paksuja. Poolokaulus vaikuttaa riittävän väljältä ja hihojen ragla-istutus laskeutuu kauniisti.
Voin jo nähdä itseni yhdistämässä tuon kapeisiin mustiin housuihin tai sävyltään sopivaan hyvin laskeutuvaan heiluhelmaiseen mekkoon. Nyt vaan pitää kehitellä jostain neuleen vaatimat 2000 kruunua… 😀
Western-muoti on saanut värjötellä vaikka miten kauan kaikilla mahdollisilla fashion no-no -listoilla. Cowboy-tyyliset vetimet ovat toimineet korkeintaan niillä, jotka ovat ironisen seksikkäänä keikutelleet menemään stetson päässään. Tänä syksynä trendiviisarit ovat kuitenkin heilahtaneet taas kokonaisen kierroksen – kiitos hypetetyn Isabel Marantin western-henkisen syysmalliston.
Vanha länkkäri-fani on salaa ihan onnessaan! Hapsusaumoilla ja kukkabrodeerauksilla koristeltuja farkkuja en ehkä tohdi ihan ensi vaiheessa kiskoa päälleni, mutta ne paidat, bootsit ja vyöt – kyllä kiitos!
Onneksi western-tyyliä löytyy edelleen ihan hyvin kirppiksiltä, jos siis lompakko ei veny aitoihin Maranteihin tai ketjukauppojen tulkinnat aiheesta tuntuvat ihan liian… kopioilta.
Kävin kuvailemassa kaikkia mielettömiä herkkupaloja, mitä itseoikeutetusta western-fashion putiikista, Americanasta löytyy.
Kauniisti kiharaiset kaarrokeleikkaukset, näyttävät kukkabrodeeraukset, pienet kaarevat rintataskut, painonapit, tereet – kaikki yksityiskohdat täsmäävät! Tuon mustan olisin kotiuttanut aivan välittömästi, mutta valitettavasti se oli pikkuisen liian kapea hartioista. Nyt jäin harkitsemaan tuota alinta paitaa… Se täytyy varmaan kyllä käydä hakemassa pois.
Isabel Marant yhdistää cowboy-bootsit herkkien mekkojen ja romanttisten hameiden kanssa. Paljaiden säärien kanssa fiilis on yhtäaikaa naisellinen ja retee.
Turha kai sanoakaan, että Americanan bootsivalikoima on aivan päätähuimaava…
Onneksi Peetu on kotiuttanut meille yhdet klassiset cowboy-bootsit. Saan varmasti lainata niitä sen verran, että voin testata toimiiko itselläni mekko-bootsit -combo, vai pitääkö pysyttäytyä hillitymmissä yhdistelmissä.
Sen sijaan western-vyö on ihan pakko saada! Se toimii aivan mainiosti myös farkkujen kanssa ja tuo klassiseen toimisto-jakkupuku-univormuun vähän tervetullutta särmää.
Americanan vyövalikoima on sekin ihan mieletön. Osa vöistä on suhteellisen hillittyjä, nahkaosa on kenties kuvioitu country-tyyliin sopivaksi, mutta solki on vain aavistuksen rouheampi kuin tavallisissa farkkuvöissä. Räväkämpään makuun löytyy leveitä, värikkäästi kuvioituja ja turkooseilla kivillä somistetuin soljin varustettuja vöitä. Ja kaikkea siltä väliltä.
Olen valinnut oman suosikkini. Se on niiiin hieno! Turvallisuussyistä se ei näy oheisessa kuvassa. Haha! Perjantaina on palkkapäivä ja silloin vyö toivottavasti siirtyy omistukseeni…
Niin – vinkkinä kaikille, jotka sattuvat olemaan täälläpäin lähiaikoina:
Americanan fyysisessä putiikissa Gamla Brogatan 23:ssa on meneillään koulunaloitusale ja kaikki tuotteet ovat -30 % alessa!
Näyttäville statement kaulakoruille kaikki kunnia arkiasujen piristäjänä. Varsin ahkerasti olen ulkoiluttanut Marnin H&M-malliston valkoista kukkahässäkkäkorua. Juuri nyt himottaisi ottaa seuraava askel ja yhdistää räyhäkkäät bling-bling korvikset perustavalliseen neulepaitaan, harmaaseen t-paitaan, valkoiseen kauluspaitaan etc.
Heidi Klumin huikaisevat perhoskorvikset on ehkä jo vähän too much, vaikka juuri näyttävyys onkin statement-korujen juttu. Tykkään kuitenkin tuosta ideasta, että korut lakkaavat ikään kuin olemasta pelkät korvikset ja muuttuvat osaksi asua ja kampausta häpeilemättömän huomionhalunsa ansiosta.
Hiukan iisimpi versio aiheesta on vilautella statement korviksia pitkien avoinna liuhuvien hiusten seasta, kuten jompi kumpi Olsenin tyylisisaruksista tekee. (ei, en vaan kertakaikkiaan opi erottamaan heitä – tai ainakaan muistamaan kumpi on kumpi! :D). Tällä tyylillä olisi varmasti helpompi aloitella.
Statement Earring -trendin testaamisen tekee helpoksi myös se, että varastoistani sattuu löytymään aika montakin paria varsin näyttäviä uistimia. Lisäksi kaikilla ketjuilla tuntuu olevan tuon tyylisiä koruja runsaasti valikoimista juuri nyt.
Kävin myös haikailemassa ihania korviksia Outnetissa. Varsinkin nuo alarivissä oikealla olevat Oscar de la Rentan korut himottaisi tosi kovasti. (EDIT: No, I mean the other right… suurimmat pakko-saada -fiilikset aiheuttaa siis nuo alhaalla vasemmalla olevat korvikset! Milloinkahan opin erottamaan oikean ja vasemman??) Tosin 60 % alennuksesta huolimatta niille jää vielä melkein 163 euroa hintaa, joten todennäköisesti jäävät vain haaveeksi.
Korukuvat: Outnet, muut: imoverit.onsugar.com
Muotiviikkohommelit käynnistyivät eilen täällä Tukholmassa. Varsinaista muotinäytösviikkoa saadaan vielä odotella hetki, mutta sisäänostajille tarkoitetut messut ja monenlaiset pienemmät häppeningit alkavat jo tällä viikolla.
Ruotsalainen muotibisnes on kunnostautunut varsin kiitettävästi uusien lahjakkaiden suunnittelijoiden esille nostamisessa. Monenlaista palkintoa ja kunniamainintaa jaetaan joka sesonki. Yksi etabloituneimmista on Moderådetin myöntämä “Årets Rookie” eli vuoden tulokas -palkinto. Aikaisemmin samaisen palkinnon on saanut mm. nyt jo Net-a-Porterin valikoimiinkin päässyt Dagmar.
Tänä vuonna “Årets Rookie” – palkinto myönnettiin kenkiä, laukkuja ja asusteita suunnittelevalle Louise Bramstedtille ja hänen Lobra-merkilleen.
Lobra ei ollut itselleni entuudestaan tuttu, mikä ei ehkä ole kovin suuri ihme. Nuoria aloittelevia vaatesuunnittelijoita näkee usein kuitenkin jo muotiviikkojen näytöksissä – tai ainakin joissakin lukuisista oheistapahtumista. Asustevalmistajat loistavat yleensä poissaolollaan, joitakin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta.
Ihastuin periaatteessa ihan kovasti Lobran hiukan vintage-glamour-ditavonteese -tyyliseen linjaan. Erittäin kauniita asioita, mutta Mintun kohdalla ehkä kuitenkin pääasiassa vain visuaalisesti nautittavaksi – eikä niinkään ihan oikeasti käyttöön. Sen verran koristeellista tyyliä Lobra edustaa. Tosin hetken heidän kotisivuilla seikkailtuani tuumasin, että miksei toisaalta joku Lobran laukku voisi hyvinkin toimia myös omassa garderobissani.
Lobran suunnittelija Louise Bramstedt.
Rookies-palkinnonjaon lisäksi tapahtumassa oli kaikenlaista muutakin (illan sponsorien järjestämää) kivaa.
OPIn pisteellä olisi saanut uuden värin kynsiinsä Germany Collectionin sävyistä. Halukkaita oli sen verran runsaasti, että en jaksanut alkaa jonottaa, vaikka etenkin nuo mutavärit kieltämättä hiukan houkuttelivat.
Sen sijaan päädyin Weledan pisteelle jumalaiseen käsihierontaan! Ihanaa! Samalla sain kuulla, että jos aikoo hankkia vain yhden Weleda tuotteen, kannattaa ostaa likilegendaarinen Skin Food.
Pisimmän aikaa vietin ihailemassa uutuusaurinkolaseja. Varmaan totaalisesti aurinkolaseihin addiktoitunut poikaystävä on saanut jonkun innostuksen tartutettua. Tai sitten varsin vähäaurinkoiseksi jäänyt kesä jätti sisäisen kaipuun aurinkolaseja vaativista päivistä. Jokatapauksessa olisin voinut kieltämättä kotiuttaa useammankin parin esillä olleista sanikoista. Onneksi kyseessä oli vain näyttely – eikä ostaminen olisi ollut edes mahdollista. 😀
Tapahtumasta sai mukaansa RayBanin arvontakupongin, jolla olen jo saattanut voittaa itselleni uudet hienot aurinkolasit! Kun nyt vielä keksisi, että mistä himskatista tuon arpanumeron voittomahdollisuuden voi tarkistaa… Ei ainakaan kupongissa mainitusta nettiosoitteesta. Valinta on ainakin aivan päivänselvä: mikäli voitan, haluan e h d o t t o m a s t i kultapokaiset pilotit sinisellä peililasilla!
