Tukholman muotiviikkojen toinen, lähinnä sisäänostajille suunnattu, osa starttasi viime maanantaina. Eilen piti olla Modecenterin järjestämä trendinäytös. Hommat eivät kuitenkaan sujuneet ihan niinkuin piti, sillä paikalle oli soluttautunut kymmenkunta turkistenvastustaja-aktivistia. Mielenosoittajat kiinnittivät itsensä ketjuilla kaiteisiin ja tolppiin – ja aiheuttivat melkoista mekkalaa huutamalla iskulauseita megafoneihinsa.

Paikalle kutsuttiin poliisit, mutta koska aktivistit eivät sortuneet varsinaisesti lainmukaiseen pahantekoon, heitä ei voitu poistaa paikalta.

Sinänsä olen sitä mieltä, että niin eläimiä kuin ihmisiäkin tulisi kohdella hyvin ja arvostavasti – eli sikäli ymmärrän mielenosoittajien viestin tärkeyden. Jotenkin vain tuollainen mekkalointi tuntuu ihan väärältä tavalta hoitaa asioita. Pressinäytöksessä kun oli paikalla lähinnä muotitoimittajia, jotka tuskin muuttavat mielipiteitään tai saavat positiivisia a-haa -elämyksiä tämän tyyppisestä toiminnasta.

Loppujenviimeksi luovutin puolentoistatunnin odottelun jälkeen ja läksin paikalta. Ihan harakoille aika ei mennyt, sillä ehdin tutustua paikalle rakennettuun näyttelyyn, jossa vähän pienemmät merkit esittelivät tuotoksiaan. Pidin kovasti varsinkin van Deursin pliseeratuista jutuista ja Helena Berggrenin selkeät pleksikorut ilahduttavat aina aurinkoisella, melkein naivilla, selkeydellään.

Aikaisemmin van Deurs teki lähinnä asusteita, huiveja yms. mutta nyt mukana on myös kauniita, ajattomia vaatteita.

Helena Berggrenin pleksikorujen ideana on, että kukin voi rakentaa juuri omanlaisensa korun erilaisia riipuksia yhdistelemällä. Vaihtoehtoja katsellessa tulee vähän samanlainen olo kuin kaupan irtokarkkihyllyn kohdalla. Tahtoo kaikki!!

Tässä vielä Blogimiittiristeilyn palautteiden viimeinen osa, ideat, vinkit ja toivomukset seuraavaa tapahtumaa varten. Edelliset osat voi käydä tsekkaamassa täältä: plussat, risut. Blogimiittien järjestäminen on täysin vapaaehtoista puuhaa – eli kuka tahansa voi järkätä miitin ja päättää itse paikasta, ajasta, ohjelmasta, keitä kutsutaan mukaan etsetera. Toivottavasti palautteiden yhteenvedoista ja erityisesti tästä vinkkiosiosta on hyötyä muillekin miittien puuhanaisille!

Ehdottomasti eniten vinkkejä tuli siihen, miten bloggareitten tutustumista ja yhteishenkeä olisi voinut lisätä. Erinomaisen hyviä ehdotuksia ovat mm: nimilaput tai muut tunnisteet kaikille bloggareille, esittelykierros auditoriossa heti tapahtuman alussa, workshop-tyylistä ohjelmaa ja yhdessä tekemistä, ruokailut vierekkäisissä pöydissä, hytit lähekkäin toisia, yhteistä iltaohjelmaa määrätyssä paikassa, leikkimielinen tietovisa tms. ryhmätoimintaa. Anonyymi-paneeli oli monen mielestä erinomainen juuri siksi, että siinä päästiin vähän keskustelemaan yhdessäkin.

Ohjelmaan toivottiin sekä monipuolisempia luentoja että asiantuntijavieraita ja enemmän paneelin tyyppisiä sisällöllisiä keskusteluja. Näytteilleasettajia olisi monen mielestä saanut olla enemmänkin, meikkausaikoja riittävästi kaikille ja muutenkin toivottiin, että näytteilleasettajien pisteissä olisi ollut enemmän toimintaa. Toki suuri osa myös kiitteli näytteilleasettajilta saamiaan asiantuntevia neuvoja ja ohjeita! Muutamassakin lapussa toivottiin esitystä Tukholman shoppailuvinkeistä menomatkalle. Kyseisiä kommentteja lukiessani tunsin kyllä piston sydämessäni… miten en tullut sitä ajatelleeksi!

Vaikeammin toteutettavia toiveita – ainakin jos puhutaan laivalla järjestettävästä blogimiitistä – tuli myöskin jonkin verran. Shoppailuaikaa Tukholmassa on se mitä on eikä laivan muihin matkustajiin (keski-ikäisiin ördääjiin…) juuri pysty vaikuttamaan. Osallistujamäärän rajoittamista toivottiin myös, lähinnä siitä syystä, että silloin tunnelma olisi intiimimpi ja tutustuminen helpompaa. Itse olen sitä mieltä, että tällaisiakin tapahtumia tarvitaan, joihin myös “tuoreemmat” ja “pienemmät” bloggarit ovat tervetulleita. Miten he ikinä pääsevät mukaan porukkaan, jos paikalle kutsutaan aina vain ne vanhat tutut? Maissa isomman tapahtuman järjestäminen on suht hankalaa, koska sopivien tilojen löytäminen voi olla kiven alla. Tästä syystä isomman miitin järjestäminen laivalla oli just paikallaan. Ja bonuksena tietty shoppailupäivä Tukholmassa!!

Itse tykkäsin hurjasti tavata kaikkia ja vaikken ihan kaikkien kanssa ehtinytkään jutella sen pidempään, oli ihan mahtava tutustua uusiin ihmisiin! Suurkiitokset seurasta! Olette upeita ihmisiä!! Toivottavasti tavataan pian uudelleen!!

Kaikki palautepostauksien kuvat Mikon (ja Stellan) kamerasta! Kiitos!

Vaikka yllättävänkin monet jättivät Blogimiittiristeilyn palauteessa kohdan “huonointa Blogimiittiristeilyllä” tyhjäksi, kaikenlaisia pieniä risuja luonnollisesti kuitenkin löytyi. Se, että Tukholmassa oli kylmä, shoppailuun kului liikaa rahaa tai että shoppailuaikaa oli liian vähän, on asioita, joihin järjestelyillä on hankala vaikuttaa. Varsin monessa lapussa ihmeteltiin Viking Linen hyttiluokittelua. Sen ja muutkin laivaa koskevat kommentit otan luonnollisesti puheeksi Viikkarin kanssa. Sen sijaan en kyllä käsitä, että jotkut olivat sitä mieltä, että itse miittitilan (laivan isoin auditorio) olisi pitänyt olla parempi. Tähän jos jollain on ideoita tai ehdotuksia, otan ne mielihyvin vastaan!

Blogimiitin ohjelmaa kohtaan kritiikkiä tuli lähinnä kahdesta eri syystä: alkuvaiheen odottelu harmitti ja ohjelmaa olisi pitänyt olla enemmän/luentojen ulkopuolelle oli liian vähän ohjelmaa. Kaikki eivät myöskään pitäneet luentoja kiinnostavana.

Tähän haluaisin vastata, että blogimiittien perimmäinen tarkoitus on tavata muita bloggareita. Alkuvaiheen “odottelun” olin nimenomaan ajatellut niin, että ihmiset siinä vaiheessa haluavat tavata toisiaan, vaihtaa kuulumisia ja tutustua uusiin kasvoihin. Tähän tarkoitukseen oli varattu laivan auditorio, joka oli vapaasti bloggarien käytettävissä kumpanakin risteilypäivänä. Ja kyllä, laivan kahvila oli auki (se on auki koko päivän), joten pitkänmatkalaiset olisivat voineet käydä hakemassa sieltä täydennystä energiavarastoihinsa.

Risteilyn aikana kuvattiin materiaalia MouMousta tehtävään dokumenttiin. Olin yhteydessä filmiryhmään ennen tapahtumaa ja sanoin, että ketään muuta ei saa kuvata ilman asianosaisen lupaa. Lisäksi minun olisi pitänyt tervetulopuheessani informoida osallistujia filmiryhmän läsnäolosta ja mitä he ovat tekemässä. Olen pahoillani, että en sitä tajunnut tehdä. My bad.

Harmistusta aiheutti aika monen kohdalla se, että kaikkiin bloggareihin ei ehtinyt tutustua reissun aikana. On aika luonnollista, että kun sata henkeä kokoontuu yhteen, kaikki eivät yksinkertaisesti ehdi jutella, saatika sitten tutustua, kaikkien kanssa. Jotenkin itsekin kuvittelin, että Buffetissa istuisimme lähekkäin, jolloin epämuodollisen esittelykierroksen järjestäminen olisi ollut helppoa. Rakentavaa kritiikkiä on mukava saada ja toivottavasti saamme tämän asian paremmin järjestykseen seuraavaksi kerraksi!

Täytyy vielä lisätä tähän, että palautelappuset kerättiin ennen lauantai-illan “vapaa-aikaa”. Noin silmämääräisesti arvioituna näytti siltä, että tutustumisongelmat helpottuivat huomattavasti paluumatkan juhlatunnelmassa… 😀

Osallistujille jaetut runsaat goodie bagit päätyivät monen “parasta Blogimiittiristeilyllä” -listalle. Kuitenkin muutamat olivat sitä mieltä, että vähemmän ja kalliimpaa tavaraa olisi ollut kivempi… Tähän en voi muuta sanoa kuin että toivottavasti se, joka järjestää seuraavan blogimiitin, ymmärtää valita jotain laadukkaampaa siitä supermarketista, josta bloggareille jaettavat lahjat saa vapaasti käydä hakemassa. (Ja tiedoksi niille, jotka eivät tajunneet tuohon sisältyvää sarkasmia: Ei – sellaista supermarkettia ei ole ja Ei – jaettavia tuotteita joko on tai ei ole, järjestäjien mahdollisuus vaikuttaa lahjakassin sisältöön on monesti aika rajallinen).

Vihdoinkin sain kahlattua läpi kaikki Blogimiittiristeilyllä jätetyt palautelaput ja tehtyä niistä perusteellisen yhteenvedon. Laitan palautteet tänne kolmessa osassa, ensin kehut, sitten risut ja lopuksi vielä kehittämisideat. Tämä siitä yksinkertaisesta syystä, että itse en jaksa kahlata läpi kilometrin mittaisia blogipostauksia ja kuvittelen siksi, ettei kukaan muukaan. 🙂

Blogimiittiristeily sai yleisarvosanaksi huikeat 4,1!! Paras arvosana oli 5 ja huonoin yksi. Yhdessäkään lappusessa ei ollut alle 3 arvosanaa, joten sikäli tuntuu, että tapahtuma onnistui paremmin kuin hyvin. Lisäksi lähes 100% vastaajista ilmoittivat osallistuvansa mielihyvin seuraavallekin Blogimiittiristeilylle. Vain muutamassa oli vastaus kirjoitettu epäröivämpään sävyyn: “ehkä sitten, kun olen täyttänyt 18”, “mikäli bloggariystävänikin osallistuvat”, “jos ohjelma on tarpeeksi kiinnostavaa”.

Lähes poikkeuksetta jokaikisessä palautelapussa mainittiin, että parasta Blogimiittiristeilyllä olivat ihmiset! Kanssabloggareitten tapaaminen, samanhenkisten ihmisten kanssa juttelu, uusien tuttavuuksien kohtaaminen ja upeat hyttikaverit saivat paljon kiitosta. Moni oli myös sitä mieltä, että on kiva tuntea kuuluvansa porukkaan ja olla osa suomalaista muotiblogosfääriä.

Järjestetty ohjelma oli myös monen mielestä hyvin onnistunut. Luennoista saadut vinkit olivat riittävän käytännönläheisiä ja yksinkertaisia, että asiaan vihkiytymätönkin pysyi kärryillä. Useassa palautteessa kehuttiin myös näytteilleasettajia mukaviksi ja avuliaksi. Kaikki, jotka onnistuivat saamaan ajan meikkaukseen, tuntuivat olevan siihen erittäin tyytyväisiä.

Ohjelmaa oli melko usean mielestä juuri sopivasti, ei liikaa, mutta ei myöskään liian vähän. Pitäähän sitä jäädä aikaa tutustumiseen ja muiden bloggareitten kanssa jutteluun!

Erittäin moni kiitteli myös laivan ruokatarjontaa! Buffet mainittiin “parasta Blogimiittiristeilyllä” -kohdassa miltei yhtä usein kuin “ihmiset”.

Muita parhaita kokemuksia olivat mm: Tukholma, shoppailu, goodie bagit, aamiainen, alennusmyynnit, kerrankin riittävästi aikaa yhdessä, rento fiilis ja laivalla olo ylipäätään.

Kuvista kiitos Mikolle ja Stellalle! 🙂

Käytiin viikonloppuna Peetun kanssa katsomassa Hugh Grantin ja Sarah Jessica Parkerin tähdittämä romanttinen komedia Did You Hear About the Morgans?

Tykkään tosi monenlaisista elokuvista – kaupalliset kohellusleffat, spektaakkelit, syvälliset draamat, jännittävät seikkailupätkät ja jopa ennalta-arvattavat romanttiset komediat toimivat. Varsinkin, jos tarinassa, näyttelijäsuorituksissa, dialogissa, kuvaustyylissä tai jossain muussa on jotain uutta tai näppärää. Valitettavasti Did You Hear About the Morgans ei sisältänyt mitään näistä.

Tarina sinänsä on aika hauska. New Yorkissa menestyvää cityelämää viettävillä Morganseilla on paha aviokriisi. Ikävien sattumien vuoksi he joutuvat todistajien suojeluohjelmaan ja heidät sijoitetaan syvälle keskilänteen pikkuriikkiseen kyläpahaseen. Jo ikiaikaisesta “Villi Pohjola” -sarjasta tutut kuviot piintyneiden kaupunkilaisten ongelmista keskellä ei-mitääniä jaksava kieltämättä hauskuuttaa, vaikka Hugh Grantin epäonnistunut halonhakkuu ja SJP:n hankaluudet lypsyllä ovat ehkä vähän liiankin ilmiselviä.

Hugh Grant ja SJP tekevät kyllä parhaansa pitääkseen tempoa yllä. Molemmilla tosin on niin vahvat omat tyylit, että välillä ei oikein muistakaan, mitä elokuvaa sitä olikaan katsomassa. Varsinkin Hugh Grant tuntuu esittävän ihan itseään, lukemattomista vastaavista leffoista tuttua vähän epävarmaa, aavistuksen sarkastista, asioita töksäyttelevää, hurmaavaa hönttiä. Toisaalta juuri sellaisenahan me hänet haluammekin??

Jokin kuitenkin mättää. Henkilöt jäävät kaukaisiksi eikä juoni jaksa liikuttaa. Muutamat hauskat dialoginpätkät saavat toki huulet hymyyn, mutta kokonaisuus on haalea ja keskinkertainen.

Parasta elokuvassa ovat monet mainiot sivuosat. Mad Men sihteerikkö esittää leffassa SJP:n supertehokasta sihteriä antaumuksella. Lisäksi seriffi ja hänen vaimonsa, joiden luokse onnettomat Morganit sijoitetaan turvaan, ovat aivan mainioita, samoin pikkukylän mörkki ravintoloitsija.

Niinkuin niin monissa muissakin keskinkertaisissa leffoissa, myös Did You Hear About the Morgans?:in parhaat palat, sujuvimmat repliikit ja hauskimmat kohtaukset on napsittu vauhdikkaaksi ja suorastaan melkein nautittavaksi traileriksi…