Peetu lähtee tänään noin kymmeneksi kuukaudeksi kiertelemään Aasiaa ja Australiaa. Neito itse vaikuttaa yllättävän rauhalliselta – äiskän mahanpohjaa nipistelee kyllä aikas tanakasti.

Eilen ei ehtinyt poiketa blogissa ollenkaan. Oli monenmoista tärkeää asiaa hoidettavana. Niinkuin esimerkiksi laukata ympäri Tukholmaa ja etsiä valokuvauskauppaa, missä saa teetettyä yliopilaskiitoskortit odottaessa. Ettei vaan jäisi viime tippaan. Haha! No, Peetu ehti hienosti kirjoitella nimensä kortteihin. Jonkun pitäisi enää vain selvittää kaikkien vieraiden osoitteet, kirjoittaa ne kuoriin, ostaa postimerkit ja saada kortit postiin. Pikku juttu.

Korttisigneerauksen lisäksi pidimme eilen illalla viimeisen osan Peetun kokkikoulusta. Minttu on ihka ensimmäistä kertaa elämässään sellaisessa tilanteessa, että samassa taloudessa ei asu ketään ruuanlaittokyvykästä tai -halukasta. Ihan koko vuotta ei houkuta ajatus voileipä-/munakas-/take away -illallisista, joten olen tässä syksyn mittaan opetellut Peetun avustuksella muutamia helppoja ja herkullisia reseptejä. Tuskin maltan olla levittelemättä oppejani täälläkin, eli luvassa on supersimppleitä ja nopeasti valmistuvia ruokaohjeita, kunhan selviän pahimmasta eroahdistuksestani.

Karkkikin poikkesi syömässä parhaita papuburritoja ja istuttiin eilen illalla tyttöporukalla pitkään keittiönpöydän ympärillä. Ihanaa. <3

Nyt alan laitella esiin jättisuurta brunssia, että maailmanvalloittaja jaksaa matkustaa koko päivän, Lontoon kautta Singaporeen ja sieltä Balille. (Singaporessa on tosin päivän pysähdys). Reissu-/eroahdistustilityksen kuvituksena melko onnistunut yritelmä kimallusliukuvärjäykseen.

Halusin kimallustestailuihin syksyisen viininpunaisen pohjan, joten kaivelin kätköistäni vanhan (vähän liian vanhan – huomasin) suosikkini, Essien Sole Mate -sävyn.  Kimalluksena on Peetun H&M:ltä ostama kullanvärinen erittäin hienojakoinen hilelakka. Silläkin oli tietenkin joku nimi, mutta puteli on Peetun repun uumenissa, joten se jää nyt hämärän peittoon. Sitten piti oikein ikuistaa valokuvaan, kun kunnostauduin käyttämällä aluslakkaa! Pikkuisen alkaa kyllästyttää, että kynnet värjäytyy niin pahasti ilman aluslakkaa. Välillä tuntuu, ettei viitsi edes käyttää kaikkein vaaleimpia sävyjä, koska värjäytymät paistaa läpi. Siispä ryhtiliikettä tämänkin kanssa!

Mutta nyt siis sitä brunssia!

Tukholman muotiviikolta sain ehkä hassuimman give-awayn ikinä! vai mitä sanotte uutuus-Mersun värisestä kynsilakasta?? Haha!

Jotenkin automaattisesti väheksyin lakkaa, kuka nyt oikeasti haluaisi auton väriset kynnet. Sitten Peetu testasi sitä ja hoksasin, että sävyhän on todella kiva. Vähän savuisen harmaa metallilakka on jännästi hopeisen ja kultaisen väliltä – olematta oikein kumpaakaan. Mersukielellä sävyn nimi on Monoliitinharmaa.

 Mersukynsilakkaa sutiessani päässä alkoi soida Janis Joplin. En ole päässyt eroon korvamadosta vieläkään, joten tässä nyt sitten samaa herkkua teillekin!

Ajattelin aloitella syysväreihin totuttautumisen varovaisesti. Yksi suosikkini on tumma petrooli, jota on näkynyt aika monissakin mallistoissa. Kaikkein makeimmalta sävy näyttää metallisen kiiltävänä tai hohtavissa materiaaleissa, kuten silkissä ja sametissa. Metallinen tumma petrooli läikähtelee uhkaavasti raatokärpäsen tapaan…

Balmain pukee tummaa petroolia monokromisesti päästä varpaisiin. Kultaiset yksityiskohdat tuovat kaunista kontrastia ja antavat syvyyttä kokonaisuuteen. Minttu nynnyilee ja sävyttää toistaiseksi vain kyntensä suosikkiväriin.

(Balmain kuva Indiedays Lookbookista, Kuvat: Andreea Angelescu / All Over Press)

Raatokärpäskynnet syntyivät Peetun kynsilakkavarastosta löytyneellä L’Orealin lakalla. Pullosta on kulunut pois kaikki mahdolliset tarrat ja etiketit, joten tarkempaa tietoa tuosta ei ole. Sävy on melkein musta, mutta kimaltelee valon osuessa kynsiin hienosti sinisen, vihreän ja petroolin sävyissä.

Nyt lähden surisemaan Karkin luokse. Neito on hankkinut kaikenlaista uutta sisustusta kotiinsa ja pitäähän sitä mennä katsomaan. Täytyy vaan toivoa, että uusi Ikea-vaatekaappi on jo kasassa, ettei joudu samalla rakennuspuuhiin… 😀

Jossain vaiheessa päätin, että ei ole tarpeen julkaista täällä blogissa kuvia ihan joka kerta, kun satun lakkaamaan kynteni. Ei, vaikka omaan silmään uusi lakkaus yleensä näyttääkin ihan mahtavalta. Lähinnä kai sen takia, että edellinen kulahtanut  ja rapissut väritys normaalisti ehtii häiritä ja ärsyttää vähintään päivän-pari ennenkuin saan aikaiseksi sutia uudet sävyt kynsiin.

Tällä kertaa oli kuitenkin ihan pakko. Löysin Peetun kynsilakkalaatikosta kivan oloisen turkoosin kynsilakan ja tylsistyneenä tuumasin, että testataanpas tuota, kun en ole aikaisemmin sitä kokeillut. Oikeastaan etsiskelin jotain tummanpunainen, violetti, ruskea -linjalla olevaa, noin niinkuin muka osoittaakseni maailmalle, että ei täällä ole ainakaan mitään ongelmia syksyn saapumisen kanssa. Yritys oli hyvä, mutta sitten en kyennytkään. Tartuin metallihileisen turkoosia kynsilakkaa sisältävään pulloon aika skeptisenä, mutta tuumasin, että eiköhän tuo nyt viikonlopun yli ole ihan ookoo.

Kunnes näin – ja ennenkaikkea sisäistin – lopputuloksen ja rakastuin aivan täysin!

Lakka, joka pullossa näytti tosiaan aika “hileiseltä” kuivui kynsissä aivan mielettömän ihanaksi uima-altaan veden väriseksi turkoosiksi metalliksi! Onhan tuo kieltämättä aika kesäinen, mutta onneksi kesän aikana hankittua vaatimatonta rusketusta  on vielä rippunen jäljellä. Päivettyneen ihon ja uima-allasturkoosin yhdistelmä virkistää melkein yhtä hyvin kuin olisi oikeasti saanut pulahtaa sinne altaaseen. Tai no ei tietenkään, mutta ajatuskuvio ilahduttaa – ja se kai on tärkeintä!

Kysymyksessä on Lumenen Natural Code -sarjan lakka, sävy 9 Live it up.  Tuo on ollut Peetulla jo ainakin pari vuotta, eikä todellakaan ole aavistustakaan vieläkö sitä on mahdollisesti myynnissä..

Tämän viikon tunnuslause on ollut: “aikaoptimistin aika ei tule pitkäksi”… Itseaiheutettua kiirettä on piisannut ihan riittävästi. Tänäänkin tuumasin, että ehdin ihan hyvin imuroida, tiskata, viedä roskat, ommella, käydä jumpassa, valita Peetun lakkiaisten kiitoskorttikuvan ja ottaa päivän asukuvat ennenkuin kiidän kohti Arlandan lentokenttää ja odottavaa Tampereen lomaa kohti. No, voin kertoa, että pari juttua tuosta listasta jäi toteutumatta… Haha!

Junan lähtöön oli tasan 10 minuuttia (ja vielä piti pestä hampaat ja sulkea matkalaukku), kun totesin, että ei tässä nyt taida ehtiä asua kuvata. Päällä on eilen valmistunut valkoinen toppi, Acnen tummat farkut, Bossin mustat avokkaat ja Acnen nahkarotsi. Eiköhän tuosta peruskombosta saada vielä kuvakin joskus.

Kynnet ehdin sentään laittamaan reissukuntoon.

Kimalluskuume jatkuu edelleen. Jotenkin tykkään erityisesti kaikista murretuista, harmaalla taiteituista sävyistä glitterin alla. Mutaväreistä – niinkuin yksikin bloggarikollegani sanoisi.

Tällä kertaa tuon iänikuisen saman kimalluslakan (joka btw, tekee todella kuolemaa jo!) – eli Lumenen Natural Code -sarjan sävy Go glittery 16 – alla on Max Factoryn Max Effect -sarjan sävy Cappucino  26. Aika nautinnollinen yhdistelmä mielestäni. Cappucino on rauhoittavan lempeä väri, mutta kimallus saa siihen kuitenkin hiukan potkua.

Huomenna Tampereella on ohjelmassa kesäteatteria, perjantaina rakkaiden ystävien tapaamista, lauantaina ehkäpä pikavisiitti Turkuun ja sunnuntaina vielä (Nekalan pihamarkkinoiden jälkeen) Helsinkiin ja MADONNA! Jossain välissä pitäisiä ehtiä tavata äiskäkin, käydä halimassa 18-vuotta täyttänyt kummityttö ja paijaamassa kaverin hankkima harmaa kissanpentu. Niin kivaa!! Vaikka mites se olikaan… “aikaoptimistin aika ei tule pitkäksi”! Haha!!

Sain Max Factorilta testiin uutuusripsivärejä, jotka on suunniteltu korostamaan silmien väriä. Ripsareissa on kuulemma valoa heijastavia kiteitä, jotka saavat silmät säihkymään ihan erityisen ihanasti.

Vaihtoehtoja Max Factor Eye Brightening mascarassa on kolme: ruskeille, vihreille ja sinisille silmille. Ajatus on tosiaan se, että ripsari valitaan oman silmien värin mukaan, mutta kuulemma myös “vastavärisellä” vaihtoehdolla saa aikaiseksi mielenkiintoisen lopputuloksen. Ihan tuli mieleeni, että voisi kokeilla ripsarin soinnuttamista luomivärin kanssa…

Mintun vihertävän harmaat silmät saivat testikappaleeksi vihreille silmille tarkoitetun ripsivärin ja sinisilmäinen Peetu on käyttänyt pääasiassa sinistä versiota, mutta testaillut myös ruskeille silmille tarkoitettua vaihtoehtoa.

Täytyy sanoa, että suhtauduin aluksi erittäin ennakkoluuloisesti näihin uutuuksiin. Olen ehtinyt elää kertaalleen sen ajan, kun ripsarit olivat värillisiä. Sähkönsinisten, suklaanruskeiden ja luumunpunaisten (voi kyllä!!) ripsivärien aiheuttamat traumat eivät ole vielä lähimainkaan painuneet unholaan. Taisinpa olla niin skeptikko, että en edes avannut putkiloa ennenkuin Peetu yhtenä aamuna totesi ihan ohimennen “älyttömän hyvää ripsaria muuten tää uutuus”.

Ja tosiaan – kun avasin vihreille silmille tarkoitetun mascaran, tajusin, että se ei todellakaan ole vihreää. Eikä ole tarkoituskaan! Levitettäessä väri näyttää aavistuksen perinteistä mustaa vaaleammalta, mutta se kuivuu ripsissä ihan normaaliksi mustaksi ripsariksi. Tuosta silmien kirkastumisesta on vaikea itse sanoa mitään – tai edes silmien värin syvenemisestä. Mutta sen voin sanoa, että olen Peetun kanssa täysin samaa mieltä: älyttömän hyvä ripsari tämä uutuus!

Max Factor Eye Brightening mascara tuuhentaa, pidentää, kaartaa ja erottelee ripset todella kauniisti ja vain muutamalla harjanvedolla. Se kestää koko päivän rapisematta poskille ja leviämättä pienissä kesäsadekuuroissa, mutta lähtee helposti ja suttaamatta pois ilman mitään erityisiä silmämeikinpoistoaineita. Ja jos se siinä sivussa kirkastaa katsetta ja korostaa silmien väriä, niin mikäs siinä.

Jos nyt jostain pitää väkisin naputtaa, niin ehkä tuosta itse pakkauksesta… Erivärisin silmin koristeltu putkilo ei todellakaan ole mitenkään elegantti. Mutta ymmärrän toki, että tällaisen uutuustuotteen kanssa pitää olla selkeät pakkaukset, että ostajat ymmärtävät, mistä on kyse.

Pakkaus on lopulta sivuseikka, kun tuote on niin hyvä ja toimiva!