En voi väittää, että “koko viikonloppu on ollut yhtä haipakkaa” – ja siksi en ole ehtinyt tänne blogihommiin. Päinvastoin – on ollut aikasmoista laiskanpulskeaa auringossa köllöttelyä – ja muutenkin iisisti ottamista. Kaikkein suurin aktiviteeti on ollut Karkin tsemppaaminen, kun sillä on joku iso dead-line elikkäs esseen palautus ensi perjantaina. Muuten kaikki tärkeäksi priorisoidut jutut ovat nyt vaan kertakaikkiaan saaneet jäädä, koska – hei – meidän partsilla tarkeni tänään aivan mainiosti ottaa aurinkoa bikineissä! HAH!! Pyykkiä voi pestä huomennakin ja blogijuttuja kirjoitella pimeän tultua, koska voipi olla, että bikineitä ei tänäkään vuonna tarvita kovin montaa kertaa, joten jokaikisestä hetkestä on nautittava täysillä.

Nyt on kuitenkin aurinko painunut horisontin taakse, ensiviikon lounaskaalisopat keitetty ja pakastettu sopivan kokoisina annoksina sekä työvaatteet silitetty. Ennen kuin painun pehkuihin, ajattelin laittaa tänne kuvia Aussien viime viikolla täällä Tukholmassa järkkäämästä tosi mielettömän kivasta The Aussie Art Experience -tapahtumasta.

Aussie Miracle Shine @ Wetterling Galleria

Alunperin mentiin tapahtumaan vain Karkin kanssa, mutta sitten seurueeseen liittyi Karkin opiskelukaveri Linn ja Camilla.

Illan teemana oli taide. En nyt ihan tiedä, oliko näiden meille tarjottujen kynsilakkauksien tarkoitus olla osa teemaa vai mitä, mutta oli kuitenkin ihan hurjan mahtavaa saada kynnet duunattua ihan ex-tempore!

Täytyy tunnustaa, että en ole koskaan ollut “oikeassa” manikyyrissä. Niitä vartissa tehtyjä kynsijuttuja Thaimaassa tuskin lasketaan. Siksi oli tosi hemmoteltu olo, kun joku vähän siisti kynsinauhoja ja laittoi kivan lakkauksen.

Tuossa käsieni välissä näkyy, mitkä olivat värivaihtoehdot. Kauhean vaikea tehdä aikuismaisia ja hillittyjä valintoja… Haha!

Linn kynsihuollossa. En kyllä mitenkään voi käsitää, miten tuo kosmetologi pystyy tekemään yhtään mitään noiden kaksimetristen kynsiensä kanssa…

Karkin vuoro!

Karkin hieno, elegantti ja hillitty lakkaus + valkoinen Aussie-kenguru.

Mintun vähän vähemmän hillitty pinkki nail do. iPhone-kuvasta ei oikein hyvin käy ilmi, mutta tuo glitteri on sellaista tosi hienoa, monivivahteista hologrammihilettä. Me likes! (tosi aikuismaiset myös!)

Camillan vihreät kynnet saivat päälle mustaa glitteriä ja violetin Aussie-kengurun.

Kuvittaja Lina Ekstrand  duunasi hienon street art -henkisen kuvan illan aikana.

Tässä vaiheessa kuva taisi olla about valmis.

Ihanat titiMadam-kisukorvikset pääsivät mukaan juhlimaan.

Pinssitehdas toiminnassa. (tai tarkemmin ajateltuna nuo on kylläkin badgeja eikä pinssejä…)

Minttu & Camilla -pinssi!

Ihana ilta – ja aika ex-tempore kaiken lisäksi. Oli todella hauskaa ja kiva tavata myös pitkästä aikaa tukholmalaisiakin bloggareita. Enää nykyään kun ei tule juurikaan käytyä missään tapahtumissa.

Muistatteko vielä, kun ennen joulua testailin Sally Hansenin kynsilakkatarroja ja julkaisin oikein mahottoman professionaalin videotutorialinkin? Tuntuu, että sen jälkeen kynsilakkatarramarkkinat ovat ihan villiintyneet ja aika moneltakin merkiltä löytyy omat versionsa. Sain vähän aikaa sitten testiin L’Oréalin kynsitarroja, jotka osoittautuivat yllättävänkin erilaisiksi kuin nuo Sally Hansenin.

Ajattelin, että tuollaiset raitaset olisivat oikein kunnolla keväisen sailor-henkiset. Suurin osa kynsitarroista – ihan merkistä riippumatta – ovat aika tummanpuhuvan glitterisiä tai muuten biletysfiilistä huokuvia kuosiltaan. Sinänsä kyllä ymmärrettävää, kun yhden pakkauksen hinta, josta riittää yksi kierros kaikkiin kynsiin ja pari ekstraa, liikkuu siinä 10 euron hujakoilla. Vaikka tarrat pysyisivätkin siisteinä jopa sen luvatut kymmenen päivää, tulisi melkoisen kalliiksi pitää aina tarralakkauksia kynsissä. Todennäköisimmin nuo valitaankin johonkin erityistilanteeseen, bileisiin tai kun ollaan lähdössä ulos.

Periaate kaikilla tarroilla on about sama. Kynnen pinta pitää olla puhdas ja kuiva. Alustava puhdistus öljyttömällä kynsilakanpoistoaineella on erittäin suositeltava ja kynsinauhojen olisi hyvä olla ainakin kutakuinkin siistit.

L’Oréalin pakkaus sisältää 18 tarraa, joista on helppo läpinäkyvän tarrapohjan läpi mallailemalla valita oman kynnen kokoiset tarrat. Harmittaa vähän, että jonkun aivomyrskyn kourissa heitin aikoinaan Sally Hansenin pakkauksesta ylijääneet tarrat roskiin. Sen jälkeen näin Pinterestissä vaikka miten monta kivaa manikyyriä, jossa vasemman nimettömän kynteen on taiteiltu jotain hienoa ja muut kynnet on ihan asiallisen yksiväriset. Nyt olin sen verran viisas, että laitoin yli jääneet tarrat talteen. Katsotaan nyt, mitä kivaa niiden kanssa vielä keksii…

L’Orealin kynsilakkatarrat ovat huomattavasti tarramaisemmat kuin Sally Hansenin (jotka ovat siis ainoat muut tätä lajia, mitä olen testannut). Se on oikeastaan sekä hyvä että huono. Hyvää siinä on se, että L’Oréalin tarrat on huomattavasti helppokäyttöisemmät. Sally Hansenin tarrat ovat lötköt, melko haastavat käsitellä ja helposti venyvät. L’Oréalin tarrat on pikkuisen vaikea saada irti alustasta ilman, että reunaan tulee ryppyjä, mutta sen jälkeen niitä on helppo käsitellä. Tarra kestää jopa pienen säätämisen ennenkuin sen on painanut kunnolla kiinni kynnen pintaan. Varsin hyödyllistä, kun yrittää saada esmes raitoja suoraan, huomasin.

Tarramaisuudessa on kuitenkin se huono puoli, että L’Oréalin kynsilakkatarrat eivät kiinnityksen jälkeen muotoudu ja sulaudu kynsilakan tavoin kynnen pintaan, kuten Sally Hansenin tarrat tekevät. Tästä syystä kynsinauhojen viereen ja etenkin, jos kynnet ovat kovin kaarevat, voi reunoihin tulla minipieniä vekkejä. Toisaalta niiden poistaminen on myös kätevämpää: tarrat vain irrotetaan kynsistä ja mahdollinen liima lähtee lämpimällä vedellä ja saippualla. Sally Hansenin tarrat piti puhdistaa kynsilakanpoistoaineella.

Kivat ja raikkaat raitakynnet! Vastaavia ei varmasti saisi vapaalla kädellä piirreltyä – en ainakaan minä.  Mintun käsienpesu- ja -rasvausfrekvenssillä kynnet tuskin pysyvät hyvässä kunnossa luvattua maksimiaikaa, kymmentä päivää. Toisaalta erityistilaisuuksiin tarrakynnet on hyvä vaihtoehto. Kiva lopputulos kestää taatusti ainakin sen yhden tärkeän illan – eikä valmistautumisvaiheessa tarvitse hermoilla puolikuivien kynsilakkojen ruttaantumisen pelossa.

Vastustin kiusausta laittaa pääsiäisenkeltaista lakkaa kynsiin. Eipä siinäkään nyt mitään vikaa oikeastaan olisi ollut – toisaalta – mutta nyt oli enemmän sellainen fiilis, että halusin matsata kesäaikaansiirtymiskynteni mielummin Eastern Bunny on Acid -teemaan kuin perinteiseen keltaiseen.

Löysin Peetun kynsilakkahyllystä vanhan Essien neonpinkin lakan, sävy Flirty Fuchsia – enkä voinut vastustaa.

Neon-värejä on tosi hankala saada näkymään luonnollisina (tai ehkä paremminkin “todellisuutta vastaavana” tässä tapauksessa) kuvissa. Flirty Fuchsia on oikeasti tosi puhdas, kirkas ja raikas neon-sävy, vaikka ainakin tässä kuvassa tuo näyttää enemmänkin siniseen taittavalta tavalliselta pinkiltä.

Neon-efektiä vahvistaa huomattavasti se, että kuivuttuaan lakka on täysin matta. Voisin kuvitella, että normi-kiiltävänä vaikutelma olisi vain ihan tavallinen pinkki, mutta mattapintaisena sävy näyttää heti jotenkin itsenäisemmältä ja haastavammalta.

Tsekkasin Essien verkkosivuilta, että juuri tuota “Flirty Fuchsia” -sävyä ei ole enää valikoimissa. Vastaavan sähäkän matta-neon-efektin saa kyllä ihan millä tahansa puhtaan neon-pinkillä kynsilakalla ja Matte Finish -päällyslakalla (löytyy ainakin Butterilta. Aikaisemmin tietääkseni myös Essiellä oli vastaava, mutta ainakaan nettisivuilta sitä ei enää löydy).

Jos ei oteta huomioon sitä, että kynsinauhani ovat (taas/edelleen) ihan järkyn kuivat, näyttävät kynnet sekä hauskan keväisiltä että sopivan diskreetisti pääsiäisteemaan matsaavilta! Nyt vaan on kysymys, että missä on mun Mignon-muna?

Ihanaa pääsiäistä ja pitkäperjantain iltaa kaikille Go 4 it vol. 2 -blogin lukijoille!

Tapanani on innostua aina yhdestä kynsilakkasävystä tai -tyylistä kerralla. Jumitan sitten siinä, kunnes iskee totaalikyllästyminen tai jokin uusi inspis iskee.

Loppukesällä alkanut kimalluspakkomielle kesti yllättävän pitkään ja alkoi hiipua vasta alkutalvesta. Sen jälkeen olen elänyt kummallisessa “sävyvälivaiheessa”. Mikään ei ole oikein tuntunut siltä oikealta ja kynnet ovat saaneet olla lähinnä nudeina tai korkeintaan haalean vaalealla vähän siistittyinä.

Viimeksi lakkausta suunnitellessani alkoi tuntua, että nyt olisi kuitenkin oikea hetki saada vähän särmää kynsiosastolle. Täysin randomilla valikoitui Peetun kynsilakkalaatikosta aavistuksen kultaista terää sisältävä musta lakka. Mikään uutuus tuo ei ole, mutta tuntuu, että siinä kiteytyy kaikki, mitä just nyt haluan. Niin tavanomaista kuin musta kynsilakka nykyään onkin, on efekti ainakin toimistopukeutumisen yhteydessä kuitenkin vähän toinen kuin vaaleanpunaisella helmiäislakalla.

Käytössäni on musta, aavistuksen kullankiiltävä sävy L’Orealin jostain muutaman sesongin takaisesta spesiaalivalikoimasta. Tarkka sävynumero on näköjään kulunut pois pullosta, mutta käsitykseni mukaan vastaavia löytyy kyllä tällä hetkellä pilvin pimein eri valmistajien valikoimista.

Jotenkin vielä ymmärrän sukkia syövät pesukoneet, mutta meillä asuu joku musta-aukko, johon häviää mm. kameran USB-piuhoja. En voi käsittää, miten kykenen hävittämään kyseisen aika oleellisen tarpeellisen kapistuksen noin neljän metrin matkalla omasta huoneestani olohuoneen sohvalle. Musta-aukko tuntuu sijaitsevan korvien välissä, sillä normaali taktiikka (mieti askel askeleelta taaksepäin, mitä tapahtui…) ei toimi. Muistan aivan hyvin, miten irrotin laturin ympärille kieputetun USB-johdon ja olin siirtymässä olkkariin lataamaan kuvia kamerasta koneelle. Tuossa välissä tapahtui jotain sähläystä – ja sen lopputuloksena piuha on totaalisen hävöksissä. Kämppä on käännetty nurin moneen kertaan. Ja kyllä, olen katsonut myös jääkaapista ja pakastimesta…

Tämä pitkä johdanto siksi, että oli tarkoitus tehdä oikein video-tutoriaali, mutta piuhan hukkumisen vuoksi on nyt tyytyminen kuva-avusteiseen juttuun. Onneksi hienosta Olympuksesta voi siirtää kuvat langattomasti iPhonen kautta koneelle.

Elikkä onnistuin ensimmäisen kerran saamaan aikaiseksi kunnollisen liukulakkauksen kimalteilla ja ajattelin todistaa täälläkin, että ei se niin vaikeaa ole! Youtuben tutoriaaleissa käytetään usen meikkisieniä tms. häivytyksen tekemiseen. Periaatteessa ihan hyvä idea, mutta aina testatessani, olen kyllä saanut kaiken mahdollisen lakan tarttumaan sieneen – eikä häivytyksestä ole ollut tietoakaan.

Puhtaat lyhyeksi viilatut kynnet lakataan ensin aluslakalla ja sitten halutulla pohjavärillä. Mitä kirkkaampi tai tummempi sävy värilakassa on, sitä näyttävämpi tulee lopputuloksesta. Ensimmäisten kerrosten kannattaa antaa hiukan kuivahtaa, mutta ei niiden nyt ihan vimpan päälle kuivat tarvi kuitenkaan olla.

(Ja kas, niin hän on laittanut kuvat väärään järjestykseen! Oh well.) Olen ollut varsin laiska käyttämään aluslakkaa, enkä ole ehtinyt kokeilla kovinkaan monia merkkejä. Mavalan Super Base on ollut mieluinen kyllä. Olemukseltaan se on hyvin ohut ja kuivuu nopeasti sekä lisäksi täyttää tehtävänsä – eli suojaa kynttä. Ei kai sitä muuta tarvita?

Värilakaksi valitsin varsin hillityn vaaleanrusehtavan sävyn: Max Factor, Cappucino (saatu blogin kautta). Näin joulun jälkeen tuntui, että punaisen lakan kanssa yhdistelmästä olisi tullut liian jouluinen ja tummistakin tuli otettua pikku överit tuossa syksyllä. Lähes nude kimalluskombo toimii myös toimistolla.

Kimallusliukulakkaukset on olleet aivan hillittömän suosittuja ainakin niillä foorumeilla, joita itse seurailen. Yleensä pohjana on kilometrin mittaiset akryyli- tai geelikynnet. En ole oikein saanut makua rakennekynsiin ja juuri nyt en kestä edes sitä, että omat kynteni kasvavat onnetonta nysää pidemmäksi. Mutta hei, kimalteet sopii minikynsiin ihan yhtä hyvin!

Kevyesti kuivahtaneen pohjalakkauksen päälle vedetään ensin yksi kerros kimallusta kynnen puolivälistä kärkeen.

Ensimmäinen kimalluskerros saa olla melko ohut. Nopsalla, kevyellä kädellä vetäistään kiillelakkaa noin kynnen puolivälistä, tai vähän alempaa, kärkeen asti. Kandee kuitenkin jättää ainakin 1/3 kynnestä ilman kimalletta, muuten liukuefekti jää aika vaisuksi.

Parhaiten liukulakkaus onnistuu aika isohileisellä lakalla – silloin liu’usta tulee helpommin selkeä. Itse käytin tuota uutta raksuani – eli Ciaten multihilelakkaa.

Toinen kerros kimallusta töpsötellään kynnen kärkiin. Hilelakkaa voi tässä vaiheessa annostella suht reilulla kädellä – ei kuitenkaan ihan kökkeröksi asti. Lakkausalue on noin puolet edellisen kiiltoalueen pinnasta.

Ta-Daa! Hieno, diskreetti kimallusliukulakkaus on valmis! Bonuksena tulee lisäksi paremmin elämää kestävät kynnenkärjet. Paksuin lakkakerros on juuri siinä herkimmin kuluvassa kohdassa ja muutenkin hilelakka rapisee ja lohkeilee paljon vähemmän kuin tavallinen värilakka.

OMG – jeee!! Go 4 it vol. 2 -blogin historian ihka ensimmäinen OMA VIDEO on nyt julkaistu!!

Video on osa Olympuksen kampanjaa, jossa haastetaan bloggareita hyppäämään vähän mukavuusalueensa ulkopuolelle. Monille bloggareille omien videoitten julkaisu on ihan arkipäivää – mutta täällä tosiaan uskaltauduttiin tuohon hommaan vasta ekan kerran. Jännää!!!

Indiedaysin Inspiration -juhlien goodie bagissä oli mm. Sally Hansenin Salon Effects -kynsitarroja. (Oi! Tuolla sivulla on kaikkia ihania… Pakko saada ainakin Kitty, Kitty ja Laced Up!!). Fanitan muutenkin eksperimentointia kynsikoristeluissa – niin kauan, kun se ei pidä sisällään mitään pysyvää geeli- tahi vastaavaa tekolisuketta. Siksi tuntui ihan luonnikkaalta valinnalta testailla kynsitarroja videolla.

Kysymyksessä on siis ensimmäinen tekemäni video evö, jotenka antakaa armoa. Lievää ankarampi editointi olisi kyllä tehnyt pätkälle hyvää (Karkki nauroi ihan kippurassa “äiti sä ET oo tosissas!!”), mutta valitettavasti editointitaitoni ovat yhtä kuin nolla.

Kameran video-toiminto on ihan tajuttoman helppo käyttää (käynnistys ja sammutus toimii yhdellä painalluksella erillisen napin avulla) mutta voipi olla, että standardiputkella olisi saanut tasaisempaa jälkeä aikaiseksi. Mutta nou hätä, sillä vaikka videon lopussa kyselenkin, haluatteko lisää filmejä vai ette, olen jo päättänyt, että ainakin yhden testin teen vielä, ennenkuin luovutan kokonaan.

Haha! Käsi ylös, kuinka moni jaksoi katsoa koko pätkän? Lisäpointsit sille, joka jaksoi myös kuunnella kaikki höpinät!

Tässä lopputulos vielä kuvamuodossa.

Kivan kuivat kynsinauhat…

Video on kuvattu sunnuntaina ja nyt on siis torstai. Voin todeta, että kyllä, tarrat ovat kieltämättä kestäneet paremmin kuin kynsilakka. Kynsien päissä on toki havaittavaa kulumaa ja kynsinauhan puoleinen reuna on alkanut hiukan irrota. Toisaalta viime päivien ohjelmaan on kuulunut sekä kylpyhuoneen joulusiivous että käsintiskaamista, joten antaisin kestävyydelle kuitenkin vähintään tyydyttävän arvosanan.

Sally Hansen Salon Effects Real Nail Polish Strips -kynsitarroja on saatavilla Anttiloista, Citymarketeista, Prismoista, Keskiseltä ja Helsingin Stockmannilta. Ovh on 11.20€, mikä tuntuu hiukan tyyriiltä, mutta toisaalta ei näitä nyt muutenkaan ihan jokapäiväiseen käyttöön varmaankaan tulisi ajateltua. Ja tuolla hinnalla tuskin mistään kynsisalongista saisi hienoja leopardi-kynsiä…

Mutta hei – DID U LIKE MY VIDEO? NO??