Ensi viikolla alkaa vihdoinkin Tukholman muotiviikko – JEI!! Kaikki viikon tapahtumat ei kuitenkaan ole suunnattu pelkästään ammattilaisille ja kutsuvieraille. Keskiviikko-iltana 29.8. klo 17.00 – 22.00  järjestetään kaikille avoin Fashion Night -tapahtuma.

Aikaisempina vuosina Fashion Night on rajoittunut vain Biblioteksgatanille, mutta tällä kertaa häppening on laajentunut tuntuvasti ja mukana on myös Sturegallerian ja väliin jäävien pikkukatujen putiikkeja. Koko lista putiikeista löytyy tapahtuman facebook-sivuilta täältä.

Luvassa on siis huippua fashion-tunnelmaa, ohittamattoman hyviä tarjouksia, goodie-bagejä, muotinäytöksiä ja musiikkia. Lisäksi Max Factorin meikkitaiteilijat tekevät halukkaille ehostuksia ja Tiger of Swedenin SS2013 -näytös näytetään Norrmalmstorgetilla suorana lähetyksenä jättiscreeniltä.

Kannattaa siis ehdottomasti lähteä minglaamaan muun muotiväen kanssa Fashion Night -tapahtumaan, jos vaan sattuu olemaan täällä päin ensi keskiviikkona!

Tämän viikon perjantaina ja lauantaina on ainutlaatuinen mahdollisuus shoppailla kiinnostavaa nousevaa ruotsalaista muotia, kun Swedish Fashion Pop Up Store aukeaa väliaikaisissa tiloissa osoitteessa Drottninggatan 81 B. Tarjolla on muotia naisille, miehille ja lapsille sekä lisäksi koruja, asusteita ja alusvaatteita yli 60 eri brandiltä.

Aukioloajat: pe 17.8. klo 10 – 18 ja la 18.8. klo 10 – 17

Mukana on paljon vähemmän tunnettuja suosikkejani kuten: Patouf, van Deurs, Made by Noemi ja Seika Lee. Kaikki merkit löytyvät Swedish Fashion Pop Up Storen facebook-sivuilta.

Syksy saa nyt minun puolestani tulla! Lomailtu on ihan perusteellisesti ja akkuja tullut ladattua sen verran, että normi niin-ja-niin-monta-päivää/viikkoa/kuukautta-seuraavaan-lomaan – angsti loistaa poissaolollaan. Töihin meno ja arki tavallisine rutineineen tuntuu oikeastaan erittäin hyvältä. Varasin justiinsa liudan jumppia SATSiin ja tsekkailin Folkhögskolan syys-tarjontaa. Tiedän kuullostavani tosi mummolta, mutta joku akvarelli-kurssi himottaisi. Ainakin enemmän kuin ilmoittautua noin sadatta kertaa “italiaa vasta-alkajille” -kurssille…

Suurin mullistus ja elämänmuutos on itseasiassa se, että Peetu lähtee Aasian ja Australian turneelle siskonsa tapaan lokakuun alussa ja tiedossa on todennäköisesti hyvin hämmentävältä tuntuva syksy ja talvi. Yksin kotona kisun kanssa, syksyisissä työkiireissään silloin tällöin piipahtava poikaystävä ja aikaisempaa tiheämpään osuvat Tampereen reissut ovat todennäköisin skenaario tuleville… niin… ainakin kahdeksalle kuukaudelle.

Onneksi elämä on täynnä ihania asioita. Vaikka olo ei jatkukaan sellaisena kuin aina ennenkin ja myös ne upeat ja kivat asiat päättyvät, on jokainen muutos myös tsäänssi, joka on – kuten tiedetään – myös mahdollisuus… (ja siis enemmän kuin suon Peetulle tuon reissun! Ettei nyt vaan tule mitään väärinkäsitystä. Tämä nyt on vain tällaista äiskän itsekästä nillitystä… Lähtisin itsekin samanlaiselle reissulle, jos olisin samassa tilanteessa – ja voi olla, että jonain päivänä vielä lähdenkin!)

Ettei nyt mene ihan tilittämiseksi, niin tässä kuvia Suomen loman highlightseista:

Heti ensimmäisenä iltana sain Tampereelle kotiuduttuani iltapalaksi uunissa lämmitettyä leipäjuustoa ja Tammelan torilta ostettuja lakkoja. Niiiiin hyvää!!

Tampereen reissut ovat jostain syystä aina jotenkin nostalgisia ja oikeastaan aika positiivisella tavalla haikeita. Tälläkertaa tuon suuntaiset fiilikset nousiva ihan erityiseen potenssiin Kuuma Kesä -85 -näytöksen myötä. Juuri tuollainen samanlainen – mutta tummansininen – Datsun 100A, joka oli näytelmässä ihan keskeisessä roolissa, liittyy omaan historiaani. Niinkuin kai aika monella muullakin saman ajan kasvatilla…

Rauhaniemi on ihan ykkösmesta! Vesa käy siellä saunomassa ja uimassa vähintään pari-kolme kertaa viikossa vuoden ympäri. Tähänkin lyhyeen Tampereen lomaan ehdittiin sovittaa parikin visiittiä legendaariseen kansankylpylään. 🙂

Tammelan tori on vähintään yhtä must kuin Rauhaniemi. Vesa asustelee ihan torin laidalla, joten kaffet ja lounaat tuli nautittua siellä useamman kerran. Tuo Eurokalan (Eurolohen??) lohihampurilainen on aivan törkeän hyvää!! Suosittelen lämpimästi lounaaksi niinä päivinä, kun mustamakkara ei syystä tai toisesta toimi.

Torikaffetta ja Munkkimiesten juustokakkua @ Tammelan tori. <3

Aivan ehdottomasti reissun highlights-osastoon päätyy tapaaminen Tuiken uuden perheenjäsenen kanssa! Miten toinen voikaan olla niin käsittämättömän suloinen!! Tuhkanharmaa turkki, kahvipavun ruskeat polkuanturat ja häkellyttävän meripihkan väriset silmät riehakkaassa ja höyhenen keveässä kissa-paketissa. Noin sekunnin sadasosan jälkeen huomasin toistelevani päässäni: “meille ei mahdu uutta kissanpentua, meille ei mahdu uutta kissanpentua, meille ei mahdu uutta kissanpentua”… jne. Eikä mahdukaan. Mutta kyllä vaan tuokin otus on niin pudottavan ihana, että ei mitään rajaa!

“Hei! Nimeni on Cleo ja minä olen aika suloinen!”

Tyttiksen kruunasi itse poimituista mustikoista tehty piirakka. Kuulemma Lempäälän seuduilla on aika niukasti mustikoita, mutta sieniä löytyy sitäkin runsaammin!

Lauantaina lähdettiin posottamaan jo kukolaulun aikaan – mahdollisesti jopa hieman ennen sitä – kohti Suomen Turkua. Vesa hipsi työhommiin ja Minttu jäi fiilistelemään Kauppatoria, Kauppahallia ja käppäilemään kaikessa lomalaisen rauhassa pitkin Aurajoen rantoja. Aivan mahtava fiilis olla liikkeellä, kun kaupunki vasta heräilee lauantai-aamuun, ilma on yön jäljiltä kirpeä ja raikas, mutta aurinko lämmittää jo ihanasti.

Ehdin seikkailla myös Turun Linnan pihalla. Tosi merkillinen fiilis ajatella, että ihan oikeat ihmiset – sellaiset kuin sinä ja minä – ovat eläneet tuolla omine haaveineen, toiveineen, pelkoineen ja se on ollut niiden koko elämä. Niinkuin nyt tämä todellisuus on meidän elämää…

Lauantai oli todellinen Suomi-turnee -päivä, sillä pyrähdettiin vielä pikavisiitille Naantaliin. Olen joskus lapsena käynyt tuolla, mutta eipä siitä ole juuri muistikuvia jäänyt.. Ihana ja tunnelmallinen kesäkaupunki! Vanhaa Naantalia tuli kuvattua noin ziljoonan kuvan verran.. 😀

Erään kaffe latte -hammasta kolottaa yleensä taukoamatta…

Viimeinen lauantai ennen koulujen alkua oli aika mielenkiintoinen elämys Naantalissa. Kapeahkot kulkuväylät olivat aivan tukossa Muumimaahan vaeltavia vankkurijoukkioita. Kuvassa tosin tyypillisen romanttinen Naantalin vanha kaupunki -näkymä. 🙂

Ja sitten takaisin Rauhaniemeen ja loman paras luontoelämys! Sorsanpojat olivat niin kesyjä, että tulivat ihan rapsutteluetäisyydelle. Sweet! <3

Lomasäät olivat varsin viileät, mutta hetken ehdin myös ulkoiluttaa bikineitä Rauhaniemessä. Aivan mielettömän hyvä tuo Carofiglion dekkari! Yritän tosin aina, jos mahdollista, lukea kirjat alkuperäiskielellä. Käännöksessä häviää yleensä aina osa jutun juonesta, vaikka olisi miten hyvä kääntäjä kyseessä. Valitettavasti kuitenkaan ihan niillä italian kielen taidoilla, mitä olen lukuisilla alkeiskursseilla ehtinyt saavuttaa, ei ihan vielä edes dekkaria lueta!

Siinä siis pääpiirteissään Suomen loman huippukohdat. Kyllähän sitä näillä eväillä starttailee syksyyn ihan kummasti!

Olen ihan unohtanut vinkata Tukholman keskustaan avatusta uudesta ostoskeskuksesta. Tai unohtanut ja unohtanut… En tietenkään halunnut kirjoittaa siitä ennen ennenkuin olen itse käynyt tsekkaamassa, millainen mesta on kyseessä. Jostain syystä Tukholmankin kokoisessa kaupungissa on vain hassusti niin, että jos jokin paikka sijaitsee yhden ainokaisenkin korttelin päässä pois varsinaisilta kulkureiteiltä, pitää odotettavissa olla jotain todella merkittävää, että sitä poikkeaisi totutuilta reiteiltään.

MOOD Stockholm avattiin viime keväänä, maaliskuun 23. päivä, kovan kohun saattelemana. Luvassa oli kuulemma varakkaalle urbaanille nuorelle kaupunkilaisaikuiselle erityisesti räätälöity laadukas ja trenditietoinen ostos- ja ajanviettoparatiisi. Palstatilaa hanke sai kiitettävästi jo reilu vuosi ennen avajaisia. Odotin itsekin suurella mielenkiinnolla, mitä tuleman pitää, mutta avajaisten jälkeen on ollut sangen hiljaista. Ainoa poikkeus on lukuiset ruokatoimittajat, jotka yksi toisensa jälkeen ovat käyneet syömässä jossain MOODin ravintoloista – ja olleet positiivisesti yllättyneitä! Yksikin varsin arvostettu ravintola-testaaja-toimittaja kyseli arviossaan vähän hämmentyneenä, että “mistä lähtien on ollut okei syödä hyvin ostoskeskuksessa“.

Eilen oli ehkä täydellisin päivä ikinä ostoskeskustutustumisreissun tekemiseen. Sää oli jopa tukahduttavan lämmin = ilmastointi rulettaa, keli oli pilvinen = ei refleksinomaista tarvetta kölliskellä bikineissä ja konkreettinen sateen uhka ilmassa = siirrettiin suunniteltu kajakkireissu parempaan ajankohtaan. Lisäksi oli sunnuntai, mikä yleensä tarkoittaa sangen säällistä väkimäärää keskustassa jopa näin turistisesongin aikaan.

MOOD Stockholm sijaitsee korttelissa, joka rajoittuu katuihin Mäster Samuelsgatan, Norrlandsgatan ja Regeringsgatan. Eli käytännössä siis aivan NK:n tavaratalon takana.

Ensimmäisenä törmättiin tuorepuristettuja mehuja, smoothieita ja pientä suolaista tarjoavaan Juiceverketiin. Kuulemma älyttömän suosittu mesta ja tosi trendikäs etc. Sunnuntaina iltapäivällä meno oli aika hillittyä, mutta kieltämättä varsinkin smoothiet näyttivät tosi herkullisilta. Jos myöhään nautittu sunnuntai-brunssi ei olisi edelleen pitänyt mieltä tyytyväisenä, olisimme varmasti hyökänneet tiskille samantien!

Itseäni kiinnosti eniten se, että ostosgalleriassa luvattiin olevan paljon kiinnostavia ruotsalaisia fashion-merkkejä. Puikkelehdittuamme parinkin viehättävän kahvilan ohi (Vesan “kaffe-latte-hammasta-kolottaa”-hammas ei taida levätä koskaan ;D) bongasin nyt jo itseasiassa ihan hävinneeksi kuvitelleeni merkin, Svean putiikin. Joskus 00-luvun alkupuoliskolla jokaikisellä vähänkään mistään mitään ymmärtävällä tukholmalaisella piti olla Svea-collegetakki valkoisella Svea-aplikaatiolla, vetoketjulla ja korkealla kauluksella varustettuna. Mintun tummansininen Svea-takki päätyi ensin Karkille ja sitten kirppiksen kautta uuteen kotiin jo kauan aikaa sitten. Sen koommin en ole Svea-brandista kuullut oikeastaan yhtään mitään, mutta näköjään ovat hengissä, koska putiikki on yhdellä trendikkäimmäksi julistetuista ostoskeskuksista.

En ole mikään sisustuksen asiantuntija, mutta ihan fiilispohjaisesti tuntui, että keittiö-/sisustustarvikeliikkeitä MOODissa on suorastaan oikein mukavasti. Kaikenlaista kivaa romanttisen runsaasta metallisen funktionaaliseen löytyy helposti. Royal Copenhagenilla on jopa pikkuinen kahvila sisäterassilla putiikkinsa yhteydessä.

MOOD Stockholmin tarkoituksena on ollut tarjota shoppailun ja ruokailun lisäksi myös muita city-ihmisen kaipaamia elämyksiä. Konkreettisin näistä on mielestäni Five Five Nails, joka tarjoaa käsi- ja jalkahoitoja, kynsihommeleita etc. myös drop in -periaatteella. Kyllähän sieltä löytyi myös hierontaa yms. mutta jos ne on sellaisia palveluita, joihin aika pitää varata kuukausia etukäteen, mielestäni “ostoskeskus”-ajatus kärsii. Siis, jos on ostoskeskuksessa, pitäisi olla mahdollisuus drop-in -aikoihin säälliseen hintaan.

Aika suuri osa MOOD-Stockholmin vaateputiikeista  myy suhteellisen tyyristä, hyvin koristeellista, “ei edullista” putiikkikamaa. Täytyy nyt kyllä sanoa, että vaikka en todellakaan kuulu tuon tyylin ihailijoihin ja siten en myöskään suuriin asiantuntijoihin, tuntuu siltä, että Sture Gallerian on aika hyvin kalastanut tuon hyvin toimeentulevan, klassisen koristeellisesti helmikirjailuihin pukeutuvan kansanosan… Voipi olla, että MOOD joutuu tekemään aika kovastikin töitä, että saavat nuo helmikaulanauhakonservatiivit poikkeamaan myös täällä…

Kaikkein mielenkiintoisimmat vaateputiikit, jotka kuitenkin mahdollisesti ovat sen arvoiset, että kävelee sen 30 metriä NK:lta MOODiin ovat: Rodebjer, italialaista sport-fashionia myyvä Napapijri, Pour ja ehkä sitten ne Ralph Laurenin useampikin putiikki, joka MOODista löytyy..

Itseäni kiinnostaa edelleenkin eniten – siis huomattavasti enemmän kuin MOODin loppujenlopuksi aika vaisu putiikkitarjonta – ravintola-arvostelijatoimittajien hehkuttama tapas-ravintola Boqueria. Ruokalista (joka toivottavasti on tuossa luettavissa…) vaikuttaa suorastaan aika paljon enemmän kuin houkuttelevalta… Tosin sunnuntaina, vähän ennen sulkemisaikaa (kauppakeskus menee kiinni sunnuntaisin klo 18.00) se oli aivan typötyhjä, joten me päätettiin, että testataan paikka joku toinen kerta. Kuulemma arki-iltapäivisin noin neljästä eteenpäin paikka on ihan ammuttuna täynnä city-toimistoihmisiä.

Eli yhteenvetona: suuret on ollut suunnitelmat ja aika hieno – tai ainakin urbaani – on ympäristö… Mutta vaatemuoti-ihmiselle kokemus on aika laiha. Tuota henkisesti merkittävää, yhden korttelin harha-askelta, suosittelen lähinnä trendiruuasta/kahviloista ja kodin sisustuksesta kiinnostuneille. Ja tietty niille, jotka erityisesti haluavat esim. Rodebjerin tai Svean putiikkeihin…

Tämän kesän säästä on tullut valitettua täällä blogissa ihan riittävästi. Tästä lähtien suhtaudun kaikkeen positiivisesti! Sateisista päivistä on toki monenlaista hyötyäkin – esimerkiksi sisällä oleminen ei harmita tai tunnu omituiselta. Olen kuullut huhuja, että jotkut hyödyntävät sadepäivät esimerkiksi siivoamalla vaatekaappinsa, järjestelemällä kirjahyllyn aakkosjärjestykseen tai jopa silittämällä sen kaappiin kertyneen pinon vaatteita, joita ei koskaan tule käytettyä juuri siksi, kun ikinä ei ehdi tai jaksa silittää…

Toisaalta kotitöissä on se hyvä puoli, että ne voi aina tehdä myös “myöhemmin”. Sen sijaan monet näyttelyt ovat esillä vain rajoitetun ajan ja mikäs sen romanttisempaa kuin hiiviskellä hämärissä saleissa tiirailemassa taidetta, kun sadepisarat piiskaavat ikkunoita!

Valokuvamuseo Fotografiska on yksi suosikkipaikoistani Tukholmassa. Siellä on yleensä aina 3 – 4 muutaman kuukauden välein vaihtuvaa näyttelyä. Vielä kertaakaan ei ole sattunut, että mikään näyttelyistä ei olisi vähintäänkin kiinnostava. Jotenkin osaavat valita sinne niin ajankohtaisia ja hyviä juttuja, että ne on ihan pakko käydä katsomassa.

Juuri nyt Fotografiskassa on mm. Sally Mannin laaja A Matter of Time -näyttely. Rakastui Mannin kuviin jo joskus ysärillä, kun näin Immediate Family -näyttelyn silloisen elokuvateatteri Niagaran aulassa Tampereella. Nuo samat, Sally Mannin omista lapsistaan ottamat kuvat ovat mukana myös tuossa Fotografiskan näyttelyssä. Aika hassua, miten eri tavalla suhtauduin kuviin nyt, kun omat tyttöni ovat jo aikuisia. Ensimmäisellä kerralla tytöt olivat ihan pikkuisia ja kerran olemme nähneet Immediate Family -kuvat yhdessä noin kymmenen vuotta sitten, kun näyttely oli Tukholmassa Kulturhusetissa.

Mutta tosiaan – nyt tuo Fotografiskan Sally Mann on huikeasti paljon laajempi ja esittelee kuvaajan tuotantoa ihan alkuajoista tähän päivään asti.

Lisäksi tsekattiin ePic Moments -urheiluvalokuvanäyttely. Se ei oikeastaan kiinnostanut etukäteen ihan hirveästi, mutta kuvia katsellessa tajusin (vihdoinkin!) ehkä pikkuisen sitä, miksi urheilukilpailut ja niiden katsominen on niin käsittämättömän suosittua. Siinähän on – ystäväni Tinnin sanoin – kreikkalaisen draaman kaari ja koko tunneskaala turvallisessa ja helposti lähestyttävässä paketissa! ePic Moments -näyttelyssä esitettiin myös älyttömän mielenkiintoinen dokumentti Tukholman olympialaisten taustoista ja rakentamisesta vuonna 1912. Tiesittekö, että suomalaiset oli niin cooleja silloin, että marssivat kisoissa Suomen nimen alla, vaikka olimme edelleen osa Venäjää?!

Kaksi näyttelyä on jo aika hevi paketti, mutta käytiin silti vielä tsekkaamassa August Strindberg -näyttely. Onneksi käytiin, sillä se oli myös tosi kiinnostava ja hyvin koottu. En tiennytkään, että Strindberg oli sellainen – pardon my french – kusipää ja naistenvihaaja! Aina oppii uutta. 🙂

Päätin tuoda sadepäivään vähän valoa ja väriä neonoransseilla housuilla. Aika uskomatonta miten tuntuu, että nuo housut siis ihan oikeasti loistavat. Räiskyvät housut saivat tasapainopariksi vähän hillitymmän version glitterikynsistä. Alla Chanelin White Satin 459 ja kimalteena tuo samainen Lumenen Natural Code -sarjan Go Glittery 16, mitä olen tässä nyt koko kevään käyttänyt.

• jakku, H&M
• t-paita, ?? (Peetun vanha eikä laput ole enää paikalla)
• housut, Calvin Klein Jeans
• sandaalit, Marni for H&M
• laukku, Filippa K

Yksi Tukholman ehdottomasti parhaimmista edullisen hintaluokan ravintoloista on kasvisravintola Hermans. Aivan mielettömän ihanalla paikalla Södermalmilla sijaitseva ruokapaikka vakuuttaa tarjoilullaan vannoutuneen lihansyöjänkin.

Hermansin tunnelma on mutkaton ja iloinen. Ruokaan suhtaudutaan kunnianhimoisesti ja rakkaudella. Raaka-aineet ovat ekologisia ja lähituotettuja – mikäli vain mahdollista. Mausteita tuotetaan itse srilankalaiselta toimittajalta. Juuri mausteissa ja runsaassa yrttien käytössä taitaakin piillä Hermansin supermaukkaan ruuan salaisuus. Kaikki on hyvin maustettua, tulisien ja mehevien ruokalajien lisäksi tarjolla on kuitenkin aina myös lempeämpiä makuja.

Hermansilla ei ole lainkaan á la cartea, vaan ruuat haetaan itse buffetista. Joka päivä on kaksi “kattausta”. Lounasbuffet tarjoillaan klo 11 – 15 ja illallisbuffet klo 15 – 21.

Paikka on tosi suosittu, joten pöytäväraus kannattaa tehdä (puh. +46 8-643 94 80), mikäli haluaa istumaan sisälle tai säältä suojaan verrannalle. 150 paikkainen terassikin täyttyy helposti varsinkin lämpiminä kesäpäivinä. Rinteeseen sijoitettu tunnelmallinen terassi tarjoaa huikaisevan näköalan Gamla Staniin ja satamaan. Halutessaan iltaa voi viettää vaikkapa loikoilemalla riippukeinussa ja fiilistelemällä kaunista Tukholmaa.

Buffetissa on yleensä aina jokin maa- tai maanosateema. Viimeksi, kun kävimme siellä syömässä, teemana oli Meksiko. Niiin hyvää!!

Aika iso osa buffetin antimista sopii myös vegaaneille. Kannattaa kysyä tarkemmin auttavaiselta ja reippaalta henkilökunnalta. Aivan järkyn ihanan näköiset, paikan päällä itse valmistetut jälkiruokapiirakat, -kakkuset ja muut leivonnaiset ovat kaikki vegaanisia. Ainoa ongelma on se, että yleensä pääruuan jälkeen on niin täynnä, että jälkkärit jäävät syömättä…

Sanoinko jo, että näköalat Hermansista ovat ihan mielettömät!? Jo pelkästään maiseman vuoksi kannattaa tuolla pistäytyä – vaikka sitten vain kaffella!