Category: Matkailu

Eilen mainostin The Local Firmin mallistoloppuunmyyntiä, mutta tänään kolahti sähköpostilaatikkoon pari muutakin ohittamatonta ystis-kutsua. Eli tästä kannattaa laittaa ajat ja paikat muistiin, jos satutte tässä parin viikon sisään shoppailuaikeissa Tukholmaan.

 
Huomenna torstaina 25.10. alkaa V Ave Shoe Repairin arkistojen aarteiden poistomyynti osoitteessa Drottningatan 81. Sunnuntaihin 28.10. asti jatkuvassa ystiksessä huolitaan poikeuksellisesti myös pankkikortit maksuvälineenä käteisen lisäksi.

 Parin viikon päästä, eli 7.11. – 9.11. pääsee penkomaan Selected Brandsin edustamien merkkien poistomyyntiä.

Tuonne on ihan pakko raahata Karkkikin mukaan sillä ainakin aikaisemmin tarjolla on ollut todella laaja valikoima Paul Smithin kenkiä erittäin edulliseen hintaan, mutta vain koossa 37. Olen eräänkin kerran yrittänyt tunkea omaa kolmekasiani ihaniin sling-backeihin, mutta onneksi olen tullut järkiini ja tajunnut jättää liian pienet kengät muiden löydettäväksi. Karkin 37-jalkoihin löytyisi varmasti monenlaista kivaa…

Selected Brandsin ystis löytyy osoitteesta: Tegnérgatan 28. OBS – tuolla on myös poikkeuksellisen hyvä valikoima miesten vaatteita! OBS 2 – maksuvälineenä käy vain käteinen!

Aivan mieletön shoppailuvinkki kaikille, jotka sattuvat olemaan Tukholmassa nyt loppuviikosta:

The Local Firm myy mallikappaleita ja vanhojen mallistojen häntiä hiukeasti alennettuun hintaan muutaman päivän ajan!


 
Aukio-oloajat selviävätkin tuolta ylhäältä ja paikka on tosiaan IBEYO-pressitoimiston tilat ihan keskustan tuntumassa osoitteessa Kammakargatan 11.  Paikka sijaitsee entisessä autotallissa, joten ei kannata ihmetellä erikoista sisäänkäyntiä.

HUOM! Ystiksessä käy vain käteinen maksuvälineenä! 

Kuva: The Local Firm

Ostoskeskuksessa sijaitsevaan ravintolaan on helppo – ja useimmiten syytäkin – suhtautua aikamoisella varauksella. Parhaimmillaan kai shopping center dinig tarkoittaa yleensä suht säädyllistä intialaista tai thai-paikkaa, ehkä hyvällä tsägällä mehevää hampurilaista sport bar -tyyppisessä mestassa. Siksi en yhtään ihmettele, että varsin tuoreen MOOD-ostoskeskuksen ytimessä sijaitseva tapasravintola Boqueria on saanut ravintola-arvostelijat ja muut ammattitykkääjät hämmennyksiin.

Boqueriassa on nimittäin kaikki kohdallaan: tunnelma, palvelu, maut, atmosfääri ja valikoima. Ainoa, mikä on pikkuisen outo, on juuri sijainti.

Itse ravintola koostuu kahdesta osasta, ravintolasta ja “torista”. Varsinainen ravintola sopii mainiosti after work -tyyppisiin  tapaamisiin ja suht aikaisiin illallisiin. Tai no, ravintolapuoli menee kiinni puolilta öin. Harva kai sitä täällä villissä Pohjolassa sen myöhemmin illastaa. Ainakaan arkisin.

Torget – eli tori – sijaitsee ostoskeskuksen keskellä muutaman portaan alempana kuin varsinaiset putiikit. Torilla käydään ilmeisesti eniten lounaalla (tosin ravintolan puolellakin saa kuulemma lounasta), haukkaamassa pikainen välipala tai hengailemassa lasillisella.

Boqueria on ollut avaamisestaan lähtien ihan hillittömän suosittu.  Torille ei pysty varaamaan pöytää, mutta ravintolan puolelle se taitaa olla ihan must. Ainakin näin olen kuullut ja meidän visiittimme ihan tavallisena tiistai-iltana vahvisti asian.  Olimme paikalla aika aikaisin, jo vähän viiden jälkeen, ja siksi kuvissa näkyy vapaita pöytiä. Kuuteen mennessä jopa tiskipaikat, joista on suora näköala ravintolan avokeittiöön, olivat täynnä.

Palvelu oli ystävällistä ja jopa suhteellisen nopeaa. Tilatut tapakset lennähtelivät pöytään ilmaan ihmeempiä odotteluja ja juomaakin sai siedettävässä ajassa. Sen sijaan jäi pikkuisen hämäräksi kaiken sen ympärillä pyörivän henkilökunnan merkitys. Tajuan kyllä, että yksi tyyppi ohjaa pöytään ja antaa ruokalistat (muttei ota vastaan juomatilauksia), toinen tulee ja ottaa tilaukset, kolmas kerää tiskit. Boqueriassa ympärillämme hääri vielä yksi tyyppi, joka vaikutti lähinnä PRAO-työntekijältä (yläkoulun aikainen työharjoittelu). Koko henkilökunta hovimestaria lukuunottamatta oli pukeutunut samanlaiseen rentoon bistro-tarjoilija outfittiin, joten välillä oli kyllä pikkuisen ihmettelemistä, kenen puoleen sitä nyt oikein voi kääntyä kysymyksineen – niin että saa oikein vastauksenkin…

Ravintolan sisustuksella on selkeästi tavoiteltu barcelonalaiscoolin tapaspaikan fiilistä tukholmalaisella hipster-twistillä. Ja ihan hyvin ovat onnistuneet. Lämminsävyinen puu, lautasliinan virkaa toimittavat keittiöpyyhkeet ja ilmavuutta lisäävät baarijakkarat tekevät salista kutsuvan ja jotenkin iloisen oloisen. Ei voi muuta kuin olla sydämestään iloinen, että se aika, jolloin itsestään jotain kuvittelevan ravintolan piti näyttää steriililtä ja tyhjältä akvaariolta, on nyt jo kaukana takana! 

Entäs se ruoka sitten. Yhdet sanovat, että Boqueriassa tarjoillaan perinteisiä normeja rikkovia tapaksia with a twistToiset väittävät, että siellä tarjoillaan juuri niitä klassisia oikeita ja perinteisiä tapaksia. Mintun noin paristakymmenestä Espanjan reissusta vain kolme on osunut ajankohtaan, jolloin olen itse saanut päättää, missä ja mitä syödään. Näistä vain yhdellä olen ylipäätään tietoisesti syönyt tapaksia. Eli en todellakaan kykene arvostelemaan pikkuannosten autenttisuutta.

Sen sijaan voin kertoa, että kyl oli hyvää!!

Illalliselle suositellaan noin 4 – 5 tapasta/henkilö. Eli vaikka yhden annoksen hinta ei ole kuin 30 – 130 kruunua, kertyy laskulle helposti sievoinen summa. Meidän nelihenkinen porukka otti kaikki 4 tapasta, joita sitten maisteltiin ristiin rastiin. Oikeastaan kaikki oli aivan järkyttävän hyvää. Kannattaakin miettiä, mistä itse tykkää ja tilata tapakset sen mukaan. 

Lihansyöjille suosittelen tuota ensimmäisessä ruokakuvassa näkyvää ilmakuivattua kinkkua. Jambon Iberico Bellotta on Boquerian kallein tapas (130,-), mutta aivan ehdottomasti jokaikisen kruunun arvoinen.  Eikä tuo tuossa yläpuolella näkyvä possukieppikään ollut yhtään hullumpaa.

Kalansyöjälle suosittelen tuota superkevyesti pariloitua tonnikalaa. Niin hyvää ja herkullista, että en muista milloin olisin viimeksi syönyt jotain niin suussa sulavaa. Jouduin todella hillitsemään itseni, etten olisi nuollut lautasta.

Kasvissyöjille pikamatka nirvanaan onnistuu erittäin helposti listan juustojen, espanjalaisen tortillan, gazpachon tai friteerattujen jalapenojen (?), Pimentos de padron, avulla.

Lyhyesti sanottuna: Suosittelen erittäin lämpimästi muillekin kuin vannoutuneille tapas-faneille!

Tässä vielä tunnelmia tältä päivältä…

Sen verran voin kertoa, että kaikki läsnäolevat – kissa mukaanluettuna – selvisivät ilman merkittävää vetistelyä.

Todennäköisesti kaikki, joilla on lemmikkejä, ovat kokeneet tämän saman, mutta kyllä taas sai ihmetellä, miten Sunshine riehaantuu ilmassa sähisevästä jännityksestä. Sama otus saattaa nukkua ja loikoilla kaksi vuorokautta putkeen, mutta nyt viime päivät ilma on täällä meillä ollut niin täynnä jännitystä, että kisukin on vaan riehunut ihan taukoamatta. Tässä saa kyytiä pöytäliina.

Tasan 56 minuuttia ennen, ennenkuin Peetun lentokenttäkuljetus starttasi ulko-oven edestä kohti Arlandaa, neitokainen fiksaili vielä tyynen rauhallisesti suklaakeksejä. Pitäähän sitä nyt lähtökahveille olla jotain kastettavaa…

Ou jeah – I got some dollars!! Ja tsekkaa myös aivan pudottavan hienot reissunaloituskynsilakkaukset!

And there she goes…

Täytyy tunnustaa, että tässä vaiheessa äiskän piti vähän nieleskellä…

Tässä näkyy myös Peetun pakkaukset. Reppu näyttää hämmästyttävän pieneltä… Pakkaussuunnitelmia on toki tehty jo kesästä lähtien ja kaikki mukaan otettava kampe on harkittu moneen kertaan. Siltikin on aikasmoinen ihme, että reppu on noinkin väljästi pakattu. Satun mm. tietämään, kuinka monta kynsilakkaa Peetu on pakannut mukaansa. Melkein voisin järkätä arvauskilpailun aiheesta, mutta en malta olla paljastamatta totuutta heti. Haha! Siis voitteko uskoa, että tuohon pakkausmäärään Peetu on saanut mahdutettua (lue: priorisoinut) yhteensä seitsemän eri kynsilakkaa!

Facebookin uumenista löysin vastaavan kuvan Karkista. Karkki lähti siis omalle Aasia – Australia -seikkailumatkalleen 9. lokakuuta 2009. Reppu ja meininki on sama – vaikka kieltämättä pikkuisen hankala ajatella Karkkia noin tumma- ja pitkähiuksisena. Reppu on myöskin pakattu aavistuksen täydemmäksi kuin pikkusiskolla tänään. 🙂

Lentokentälle lähdössä. Liz sai ajokortin viime perjantaina. Tilanne on aivan rauhallinen, kuten kuvasta näkyy. Haha!

Ensimmäinen tekstari Peetulta Lontoon välilaskulta tuli vähän aikaa sitten – eli so far so good… 🙂

Haaveilin tässä juurikin viikonloppureissusta Barcelonaan, mutta tänään taisi mieli hiukan muuttua. Peetu näytti kuvia parin viikon takaiselta pyöräreissultansa Gotlantiin ja oikeastaan tuli ihan hirveä hinku pyöräilemään raikkaaseen ilmaan ja pittoreskeihin maisemiin.

Gotlannin saari on vain 50 km leveä ja about 180 km pitkä. Eli viikon pyöräreissulla ehtii halutessaan kiertää lähes koko saaren, kuten Peetu likkajenginsä kanssa teki. Maasto on siellä hyvin tasaista, joten mikään extreme-pyöräilijä ei tarvitse olla ja kulkupelikin voi olla ihan normi city-bike.

Tukholmasta pääsee Gotlantiin tosi helposti. Visbyssä on kuulemma lentokenttäkin, mutta paikallisjunalla (johon käy normaali Tukholman julkisten liikennevälineitten kk-kortti) pääsee suoraan satamaan ja noin kolmen tunnin lauttamatka ei kustanna kuin jokusen hassun euron.

Itse välttelisin pahinta turistisesonkia – ja erityisesti tukholmalaisen bile-nuorison kansoittamaa Stockholms veckania. Tosin Visbyn ulkopuolella taitaa aina olla kuitenkin riittävästi tilaa hengittää. Tähän aikaan vuodesta Gotlannissa on vielä selkeästi kesäisempi ilmasto kuin Tukholmassa. Jotkut väittävät, että Golf-virta törmää nimenomaan Gotlannin rannoille ja siksi siellä kesäkelit kestävät niin paljon pidempään kuin muualla Ruotsissa.

Ihan hurjan myöhään syksyyn ei Gotlannin reissua kuitenkaan kannata ajoittaa. Sen verran tsekkailin jo mm. majoituksia, että huomasin monen paikan sulkevan ovensa syksyn edetessä. Tosin kai sitä vanha partiolainen muutaman yön voisi viettää teltassakin Peetun & co. esimerkkiä noudattaen.

Olen tainnut jo joskus kertoakin, että käytän päivittäin työmatkoihin aika tasan tarkaan kaksi tuntia – tunnin aamulla ja vähän vajaan tunnin iltapäivällä. Paluumatkalla työmatka sujuu nopeammin, koska tunnelbana kulkee useammin ja vaihtoihin ei mene aikaa. Nuo kaksi tuntia käytän yleensä lukemiseen. Parasta työmatkalukemista ovat dekkarit, koska jotenkin tuntuu, että vaihtojen pätkimä lukuhetki ei ehkä parhaimmalla mahdollisella tavalla sovi haasteellisemmasta kirjallisuudesta nauttimiseen.

En ole mitenkään erityisen nirso sen suhteen, mitä kirjoja työmatkoillani luen. Yleensä työmatkalukemistoon päätyy Karkin ja Peetun hankinnat, kavereilta perityt kirjat ja randomilla kauppareissulla mukaan tarttuneet pokkarit. Tajusin juuri, että olen viime aikoina lukenut putkeen ainakin viisi Gotlantiin sijoittuvaa dekkaria (Mari Jungstedt, Anna Jansson). Jo pelkästään sen takia olisi ihan mahtava päästä käymään samoissa maisemissa.

Vuosi 2012 tulee jäämään muistiin kesänä, jolloin kesä ei oikeastaan koskaan tullutkaan. Gotlannissa on Ruotsin hienoimmat rannat, mutta vesi oli kuulemma ihan älyttömän kylmää tyttöjen reissun aikaan. Edelleen pikemminkin kuin jo.

 

 

 

 

Tässä olisi vielä muutama viikonloppu potentiaalisesti kaunista ja lämmintä syyskuuta jäljellä.  Melkein tekee mieli vaihtaa Weekend Getaway suunnitelmat Barcelonasta Gotlantiin.

Kaikki kuvat on Peetun viikon kestäneeltä Gotlannin pyöräreissulta, jolta tyttö kotiutui noin kaksi viikkoa sitten.

Jostain iski tajuntaan aivan hillitön hinku päästä Barcelonaan. En tiedä onko se tämän auringottoman kesän syy vai mitä, mutta bikineissä-rantsulla-loikoilu -abstinenssi tuntuu lähes fyysisenä kipuna. Pitkään kaukomatkaan ei juuri nyt ole minkään valtakunnan tsäänssiä, mutta (sopivasti pidennetty) viikonloppureissu Barcelonassa hoitaisi kyllä varmasti riittävästi niin päänuppia kuin kroppaakin.

Näin syyskuussa pahin turistihärdelli Barcelonan city-biitsillä on jo rauhottunut, mutta kelit ovat vielä ihan kesää. Kyllä sitä melkein kolme kokonaista päivää pitäisi pystyä (vähintään… ;D) olemaan paikan päällä, että raatsii uhrata yhden kokonaisen päivän rantsuhommeleihin. Toisaalta voisihan sitä ajatella pakenevansa johonkin, missä ei juuri muuta tekemistä ole, mutta matkakohteiden valinnassa olen helposti more-is-more -tyyppiä.

(kuva)

Oi kyllä! Hyvää ruokaa – mieluiten ulkoilmassa nautittuna. Salaattia, tapaksia, paellaa… Laiskaa lounastelua rantabaarissa ja illan hämärtyessä tapas-rundi vanhan kaupungin tunnelmallisissa ravintoloissa. Maut ovat niin tärkeä osa matkailua. Ja muistoja.

(kuva)

Olen ollut Barcelonassa kerran aikaisemmin – silloin vain kaksi yötä perillä. On aivan selvää, ettei tuollaisen pikavisiitin aikana ehdi koluta kuin pienen murto-osan kaikista niistä paikoista, jotka haluaisi nähdä. 

(kuva)

En ole mikään super-hinku-nähtävyyksien-kiertelijä.  Olen käynyt esim. Pariisissa kuusi kertaa, mutta Eiffel-tornin olen nähnyt vain ulkopuolelta. (Tosin olen käynyt Pariisissa sekä Pradan että Chanelin putiikeissa, joissa molemmissa on ovi lukossa ja ovimies avaamassa… Haha!).  Mutta kyllähän nyt esmes tuo Sagrada Família -temppeli pitää nähdä ennenkuin se valmistuu!

(kuva)

Edellisellä reissulla jäi shoppailut Barcelonassa aika vähäisiksi.  Himottaisi kovasti päästä kiertelemään sivukujien pikkuputiikkeihin, koluta muutama 2nd hand -kauppa – ja kieltämättä olisi ihan mahtava päästä penkomaan Zaran tarjontaa. Täällä Tukholmassa kun tuo Zara ei todellakaan tunnu erityisen edulliselta, mutta Espanjassa hinnat vaikuttivat olevan enemmän kohdallaa.

(kuva)

No, toistaiseksi ei ole mitään tarkempia suunnitelmia matkan suhteen – mutta onneksi aina voi vähän haaveilla!

Old stuff