Ajattelin vinkata kaikkien Jamie Oliver fanien iloksi, että Tukholmassa on avattu celebrity-kokin italiahenkistä ruokaa tarjoileva konseptiravintola Jamie’s Italian.

Avajaisia juhlittiin viime viikolla sellaisessa tungoksessa, että jätin suosiolla kamerani laukkuun. Mutkattoman mukavan tunnelmalliselta paikka kuitenkin näyttää. Ruokaa en ole muuten maistanut, mutta avajaisissa tarjotut useat erilaiset antipastot olivat todella herkullisia! Hintatasoltaan keskellä Tukholmaa, Stureplanilla Scandic Hotel Anglaisin kyljessä, sijaitseva Jamie’s Italian on hyvinkin maltillista keskitasoa. Siinä ainakin itselleni kaksi hyvää syytä, joiden ansiosta aion mennä testaamaan uutuusravintolan vielä ihan kunnolla.
Tarkemmat koordinaatit Jamie’s Italian ravintolaan tässä:

Kaukana ovat ne ajat, kun reissuun lähteminen tarkoitti käytännössä sitä, että mentiin matkatoimistoon ja varatiin valmismatka. Vaikka charter vieläkin puolustaa paikkaansa tietyissä tilanteissa, taitaa kaikenlainen omatoimimatkailu olla monelle se tavallisin tapa lähteä ulkomaille. Netistä on niin kätevä varailla lennot juuri itselle sopivimmille päiville ja valkata kaikkein omimmalta tuntuva majoitus.
Muutos on tapahtunut luonnikkaasti ja vähitellen. Seuraava iso askel on valtavalla vauhdilla kasvanut järjestäytynyt yksityismajoitus. Suurin alalla on ympäri maailmaa – Pekingistä New Yorkiin, Taipeista Puerto Ricoon – erilaisia vaihtoehtoja tarjoava Airbnb.
Airbnb:n idea on kaikessa yksinkertaisuudessaan se, että verkostossa yksityiset ihmiset tarjoavat omia asuntojaan vuokralle lyhyemmäksi tai pidemmäksi ajaksi. Ensin olin vähän ihmeissäni, että mistä tässä nyt oikein on kysymys, mutta sitten tajusin, että homma toimii periaatteessa hiukan samaan tyyliin kuin esim. hiihtokeskuksissa loma-asuntojen vuokraus. Useinhan nekin on jonkun yksityisen omistamia. Airbnb:ssä ollaan kyllä enemmän henkilökohtaisesti tekemisissä, kun taas hiihtokeskuskämpät menee melkein hotellimeiningillä.

Airbnb:n majoitustarjonta on aivan valtava. Kuulin juuri yhdestä tutusta, joka on lähdössä pidemmäksi aikaa Los Angelesiin isolla porukalla. Yöpyminen merenrantatalossa tuli kuulemma varsin edulliseksi, kun sen jakaa kaikkien osallistujien kesken. Ihanalla paikalla sijaitsevan erittäin hyvin varustellun talon vuokraa vastaavalla summalla seurueen jäsenet olisivat tuskin kyenneet asumaan edes vaatimattoman tason hotellissa. Ei hassumpaa.
Käytännössä majoitusta etsivä (tai tarjoava!) rekisteröi itsensä Airbnb:n sivuille. Sähköpostiin kilahtaa vahvistusviesti, jolla varmennetaan, että sinä olet juuri sinä. Kun kivan tuntuinen majoitus on löytynyt, laitetaan viesti asunnon omistajalle ja hän saa itse päättää haluaako tarjota majoitusta juuri sinulle.

Toisin sanoen, jotta saa kaikki toivomansa majoitukset, on syytä pitää huolta maineestaan. Sekä majoittaja että majoituksen tarjoaja antavat toisistaan arvostelun reissun päätyttyä. Jos palaute on vähemmän mairittelevaa, voipi olla että seuraavaksi ei saakaan unelmiensa kämppää vuokralle. Majoituksia ei niin vain varata, vaan vasta, kun majoittaja on hyväksynyt varauksesi, on homma selvä.
Nelikymppisen naisihmisen on varsin helppo antaa luotettava kuva itsestään, mutta olen kuullut, että nuoremmilla vuokraaminen ei onnistu mitenkään automaattisesti ilman tahratonta track recordia. Sama pätee tietysti majoittajiin ja kannattaakin lukea huolella, mitä muut on sanonut vuokranantajasta.
Airbnb toimii koko vuokraprosessin ajan matkustajan turvana ja asiat luvataan korvata tai löytää vaihtoehtoinen majoitus, jos homma ei toimi. Majoittaja saa varaustilanteessa maksetun maksun vasta 24 tuntia sen jälkeen, kun matkustaja on kirjautunut sisään – eli nopeasti toimimalla saa varmimmin apua.
Tosin enpä ole vielä kuullut pieleen menneestä Airbnb-majoituksesta! Itse yövyin nyt viimeksi Berliinissä ensimmäistä kertaa tuon verkoston kautta, mutta Peetu on käyttänyt Aibnb:tä jo monet kerrat ja monessa paikassa samoin ystäväni Camilla.

Nämä tämän jutun kuvat ovat suloisesta – suorastaan romanttisesta – ja valoisasta yksiöstämme ihanalla paikalla Berliinin Prenzlauer Bergissä. Camilla on kuulemma majoittunut Berliinissä paljon halvemmallakin, mutta silloin ympäristö ei välttämättä ole ollut aivan yhtä viihtyisä, vaikka asunnossa muuten ei mitään valittamista olisi ollutkaan. Itse halusin tuollaiselle rauhallisemmalle ja mukavalle alueelle, koska olin ensimmäisen yön yksin – enkä tosiaankaan halunnut viettää sitä ulkoa tulevia ääniä säikkyen.
Berliinin reissun asuntomme omistaa viehättävä vanhempi rouva Angelika. Viestittelimme jonkin verran ennen matkaamme ja sain hänestä heti todella ystävällisen ja auttavaisen kuvan. Kaikki tuntui hyvin henkilökohtaiselta ja helpolta. Angelika antoi mm. seikkaperäiset ohjeet, miten löydän perille ja kantoi vastusteluistani huolimatta matkalaukkuni hissittömän talon kolmanteen kerrokseen.

Varustelu asunnossa on kautta linjan siistiä ja toimivaa, freesiä, muttei luksusta. 95 % kaikesta oli hankittu Ikeasta, mutta kaikki tuntui varsin uudelta ja tosiaan puhtaalta ja hyvin hoidetulta. Sängyn virkaa tekee Ikean futon-tyyppinen vuodesohva, johon mahtuu nukkumaan kaksi henkeä ja yhden hengen vuodenojatuoli, niin ikään Ikeasta. Suosittelen toisin sanoen lämpimästi Angelikan asuntoa, jos on lähdössä matkalle Berliiniin. Paitsi, jos haluaa asua villimmällä ja boheemimmalla seudulla tai jos selkä ei kestä Ikean vuodesohvaa.
Asunnon tiedot löytyy täältä: Sunny Studio in Prenzl. Berg.

Camillan mukaan melkein kaikki – ainakin edullisemman luokan Airbnb-majoitukset Berliinissä – on sisäpihoilla sijaitsevissa hissittömissä rakennuksissa. Meidän majoituksen sisäpiha oli tosi siisti ja melkein suorastaan viihtyisä. Reissun aikana oli todella kuumat ilmat, joten oli mahtavan ihana pitää läpi yön parvekkeen ovea auki. Vaikka oli viikonloppu, pienintäkään metelin ääntä emme kuulleet!

Ja olihan se muutenkin aikas mukavaa, että oli parveke. Tosin sellaisen “miinuksen” antaisin, että kämpän merkillinen kahvintekokone valmisti niin surkeaa kahvia, ettei mitään kovin pitkiä aamuhetkiä jaksettu omalla partsilla viettää.

Tässä vielä pari kuvaa, miltä loma-asuntomme kulmilla näyttää.
Jotenkin on ihan erilainen fiilis asua lyhyelläkin lomalla ihan oikeassa kämpässä – eikä upota jonnekin hotellikoneistojen standardoitujen palvelukoneistojen syövereihin. Siis rakastan asua hyvissä ja kalliissa hotelleissa, mutta mieluiten sellaisilla matkoilla, jolloin hotellissa oleminen on iso osa koko reissua. Suurkaupunkilomalla on ihan huippua, jos saa sellaisen tunteen kuin olisi oikeasti yksi paikallisista. Vaikkei tietenkään ole, mutta yksityisasunnossa asuminen kyllä parantaa illuusiota.
Jos nyt joku innoistui liittymään mukaan Airbnb-majoitusverkostoon, niin rekisteröitymällä tämän linkin kautta: Liity Airbnb:een, saa noin 20 euroa alennusta seuraavasta majoituksesta (itselläni näkyy hinta kruunuissa, siksi “noin”)! Tämä ei ole mikään yhteistyökampanja, vaan kaikki Airbnb:tä käyttäneet saavat samanlaisen suosittelulinkin, jonka avulla voi antaa liittyjille alennusta ensimmäisestä varauksesta. Palkkioksi saa sitten itse saman verran alennusta omasta seuraavasta majoituksestaan.
Ai että, tällaisia postauksia ei kyllä pitäisi kirjoittaa – nyt iski niin älytön matkakuume, että on pakko alkaa tsekkaileen lentolippujen hintoja ja majoituksia. Jos vaikka vihdoin sinne New Yorkiin…

Tiedän ihan hyvin, että 99,5 % blogini lukijoista ei ole tänä viikonloppuna Tukholmassa. Mutta tiedoksi kaikille niille puolelle prosentille, jotka sattuvat olemaan tai peräti asuvat täällä: minimarketin sample sale (+ massiivisesti kamaa vanhoista mallistoista) jatkuu vielä tänään ja huomenna. Lähin T-bana on Zinkensdamm ja varastotilan oloinen mesta sijaitsee vastapäätä, eli kadun toisella puolella Nitty Gritty -putiikkia.
Terveisin nimim. “Ihan tosi paljon ihania kenkiä”.

Nyt vihdoinkin tulee ne lupaamani Berliinivinkit! Ihan ilmeisimmät turistinähtävyydet jätin tällä kertaa pois, vaikka niidenkin kanssa saa helposti aikaansa vietettyä mielenkiintoisissa paikoissa. Olin Berliinissä melkein viikon, torstaista tiistaihin, mutta suurimman osan aikaa töissä ja osan aikaa flunssa vei voimat, joten tällä kertaa tein lähinnä täsmäiskuja hyviksi ja mielenkiintoisiksi tietämiin paikkoihin, kivoimpiin kahviloihin ja hauskimpiin ravintoloihin.

East Side Gallery kannattaa käydä katsomassa, vaikkei muuten lähihistorian maamerkeistä piittaisi. 1,3 km pituinen pätkä säilytettyä Berliinin muuria on täynnä upeita graffiteja, osa ennemminkin ihan seinämaalauksia kuin perinteisiä spray-pullo maalauksia. Muurin toisella puolella on nurmikenttää, jossa kaiken ikäiset ihmiset hengailevat ja syövät piknikiä. Paikalla on yleensä myös katusoittajia ja kivaa berliinimäistä elämänmenoa muutenkin. East Side Gallery sijaitsee Mühlenstrasse-kadun varrella suunnilleen Berlin Ostbahnhofin ja Oberbaumbrücken välillä.

Yksi tärkeä vinkki, jonka haluan tähän kirjoittaa itsellenikin muistiin, liittyy julkisilla liikennevälineillä kulkemiseen. Berliinissä pitää olla aina käypä lippu jo metroon tai paikallisjunaan astuessa. Raitiovaunuissa lipun voi ostaa junan sisältä. Kertalippu pitää leimata itse laiturilla olevissa leimauslaitteissa. Turistilippu on aika kallis (noin 25 euroa muistaakseni kahdelta vuorokaudelta), mutta se kannattaa hankkia, jos tietää liikkuvansa paljon. Kertalipun hinta on 2,60 ja joillakin asemilla automaatista saa myös 4 kerran lippuja 8,80 eurolla. Raitiovaunun sisältä ostettu kertalippu on valmiiksi leimattu. Leimattu lippu on voimassa kaksi tuntia.
Matkalippuautomaatteja löytyy ainakin metroasemilta ja paikallisjuna-asemilta. Useimmissa automaateissa (kuten esim. niissä raitiovaunun sisällä olevissa) käy vain kolikot. Paikallisjuna-asemien automaateissa käy yleensä myös setelit, mutta ei 50 euron suuruiset. AB-alueille oikeuttavalla lipulla pääsee kulkemaan jo aika pitkälle. Mm. Tegelhagenin lentokentälle pääsee tuolla samalla lipulla/kertamaksulla. Lentokenttäbussi (siis tavallinen bussi, joka menee kentälle) lähtee Alexanderplatsilta ja matka kestää noin 30 min, jos ei ole ruuhka-aika. Pahimmillaan matka voi kestää jopa tunnin.

Lauantaina käytiin shoppailemassa Zalandon outletisssa. Kaksikerroksinen outlet sijaitsee Kreuzbergissa melko keskustassa  (verrattuna siihen, että usein suurkaupunkien outletit voi olla jopa tunnin matkan päässä keskustasta…), osoitteessa: Köpenicker Strasse 20.

Zalando outletissa shoppailemiseen tarvitsee kortin. Sen voi periaatteessa tilata heidän nettisivuiltaan, mutta näköjään silloin pitää olla osoite Saksassa. Jäin kyllä siihen käsityksen, että kortin saa tilattua myös kassalta – eli tyhjin käsin ei tarvitse kotiin lähteä!
Myymälässä on aika tiukka meininki. Kaikki vähänkään isommat kassit ja käsilaukut on pakko jättää kassojen vieressä olevaan säilytykseen. Sain myös sanomista siitä, että putiikissa ei saa kuvata. Pari ruutua ehdin kuitenkin näpsäistä, ennenkuin käsky kävi…

Tarjontaa on aivan valtavasti! Pää menee helposti pyörälle ja meikäläinen eurohintoihin tottumaton, oli aivan pökerryksissä, kun mikään ei tuntunut maksavan juuri mitään. Lähemmin tarkasteltuani huomasin, että suurin osa tuotteista on -70% alkuperäisestä myyntihinnasta ja molemmat on ilmoitettu hintalapussa. Zalandon kalliita merkkituotteita oli vähemmän tarjolla, mutta löytyi sieltä Calvin Kleinia, Versace Jeansia, Hopea, The Local Firmia ja vaikka mitä. Oma saaliini jäi aika laihaksi, sillä kotiutin vain tuon alarivissä keskellä näkyvän neulepaidan. Vähän taisi iltapäivällä oleva työpresentaatio häiritä shoppailuun keskittymistä. 😀

Tämä ei nyt ole varsinaisesti menovinkki, mutta suosittelen lämpimästi testaamaan Paletas-nimistä käsintehtyä sorbettia ja jogurttijäätelöä. Niin herkullista ja raikasta! Lisäksi tosi kevyttä, joten illalla voi vielä hyvällä omatunnolla ottaa jälkkäriä.

Tärkeä matkailuvinkki: Berliinissä tarvitsee käteistä! Juuri mikään paikka, keskustan suuria tavarataloja ja hotellien ravintoloita lukuunottamatta, ei ota korttia. Itselläni ei normaalisti ole ikinä penniäkään käteistä, vaan maksan pienimmätkin ostokset kortilla. No, nyt tuli opittua, että kaikkialla modernissakaan maailmassa se ei ole mahdollista. Jotkut paikat saattavat hyväksyä korttimaksun, mutta silloin saattaa joutua maksamaan erillisen käsittelymaksun. Sama pätee myös pankkiautomaatteihin – nostaminen on usein ilmaista vain sen kyseisen pankin asiakkaille – muilta menee maksu, vaikka nostaisi omalta tililtään ja samaa valuuttaa.
Kannattaa siis varata käteistä jo kotona.

Berliinin paras kahvi löytyy ihanasta pikkuisesta kahvilasta, jolla on suloinen nimi Liebling (rakkaani tms.). Ehdin valitettavasti käydä siellä vain kerran, mutta saamani ennakkotiedot pitivät paikkansa ja kahvi oli todella aivan käsittämättömän hyvää! Eikä nauttimassani aamiaisessa ja pirteästi inkiväärille maistuvassa vihersmootihiessakaan ollut mitään valittamista. Liebling sijaitsee kivalla alueella Mittessä, osoite: Raumerstraße 36a.

Parhaimmillaan Berliini on vähän rouhea. Yleinen dress code on hyvin rento ja vapaa. Varmasti tuoltakin löytyy niitä hienostelupaikkoja, mutta aidoimillaan Berliini ei ehkä juuri niissä mestoissa ole. Hyvä esimerkki tästä voi olla vaikka se, kun edellisellä Berliinin reissullani olin juhlimassa hyvän ystävän nelikymppisiä. Kun siinä sitten yön korvalla mietittiin, että mihin mentäisiin jatkoille, tuumasivat kaikki siellä asuvat juhlavieraat, että oikein mihinkään kivaan paikkaan ei voi mennä, koska olemme niin hienosti pukeutuneita. Ja siis kyseessä oli kuitenkin ystäväporukalla vietetyt synttärit, normaaleissa suomalaistyylisissä juhlatamineissa. Päädyimme sitten johonkin randomiin diskoon, joka olisi voinut sijaita vaikka Ruotsin laivalla…

Suurin osa kahviloista tarjoilee aamiaista. Useimmiten tarjolla on erilaisia “lautasia”, jossa siis tulee juustoa, leikkeleitä, vihanneksia, leipää, voita ja mitä nyt sitten milloinkin. Kuulemma joissakin paikoissa on myös suomalaistyyppinen buffet, mutta itse en sellaiseen törmännyt – enkä kyllä kovasti kaivannutkaan.
Ilmaista wi-fiä sen sijaan ei ole tarjolla ollenkaan niin usein kuin mitä täällä kotona on tottunut. Yksi hyvä vinkki kivaa kahvilaa ja nopsaa ilmaista nettiyhteyttä kaipailevalle on Warschauer Strassella sijaitseva Milch und Zucker.

Erinomaiset tarjoilut – kaikki luomua – ja hyvät pöydät tehdä tietsahommia. Itse istuskelin tuolla yhden myöhäiseksi venähtäneen aamiaisen ja yhden blogipostauksen verran. Kuulemani mukaan sanomista ei tule, vaikka istuisi yhden kahvikupin kanssa koko päivän koneensa kanssa. Milch und Zuckerin osoite: Warschauerstraße 70.

Berliinin parasta hampurilaista ei tullut maistettua, mutta niitä saa kuulemma täältä. Burgermeister sijaitsee aivan paikallisjuna-aseman alla ja sinne on aina hillitön jono. Seuraavalla kerralla pakko testata! Osoite: Oberbaumstraße 8.

Pienet hassut putiikit on Berliinin suola! Paljon niissä myydään tietty ihan krääsää, mutta Kreuzbergissa sijaitseva Chaos in Form on kiva poikkeus. Putiikista löytää underground-suunnittelijoiden luomuksia, persoonallisia koruja, tuntemattomampien taitelijoiden teoksia ja esimerkiksi varsin edustavan valikoiman Polaroid-kameroita ja Polaroid-filmiä, jota on kuulemma tosi vaikea saada. Osoite: Falckensteisstrasse 46.

Hyviä aamiaispaikkoja on tosiaan melkein joka kulman takana, mutta Tante Emman mahtavat “aamiaislautaset” ansaitsevat vielä erityismaininnan. Tuorepuristettu appelsiinimehu on myös täysien pisteiden arvoinen herkku. Parasta on se, että aamiaista voi yleensä nauttia pitkälle iltapäivään – jollei jopa koko päivän. Mielestäni aivan mainio vaihtoehto lounaalle. Tante Emman osoite: Köpenickerstraße 1.

Berliinin paras pizza: il Ritrovo. Friedrichshainissa sijaitseva pizzeria ei ensi näkemältä houkuttele ulkonäöllään. Varsinkin sisällä on melkolailla aito-italialainen meininki: suuret punavalkoruutuisilla pöytäliinoilla peitetyt pöydät ovat täynnä suuria kovaäänisesti seurustelevia seurueita, perheitä ja kaveriporukoita. Valaistus on varsin kirkas ja palvelu hmmh, mutkatonta. Saan aivan elävän flash backin Italian reissuilleni: juuri samanlainen meininki on siellä ns. kansan ravintoloissa.

Pizza-lista on pitkä ja moneen makuun sopiva – jopa vegaaneille löytyy omat, juustottomat vaihtoehdot. Italialainen meininki jatkuu siinäkin mielessä, että pöytäviini juodaan pienistä juomalaseista, varsinaiset jalalliset viinilasit kun on tarkoitettu niille hienommille juomille.
Parasta on kuitenkin itse pizza. Tai oikeastaan pitäisi sanoa, että en ole milloinkaan maistanut yhtä hyvää pizzapohjaa (no, okei, Peetun pohja on kyllä yhtä hyvää: Maailman paras pizzapohja…) puhumattakaan tomaattikastikkeesta! Kuulin, että paikka on nimenomaan kuuluisa juuri tomaattikastikeestaan. Syvän intensiivisen ja mehevän tomaatin maun salaisuus on se, että kastike valmistetaan kirsikkatomaateista. Tuon kun olisin tiennyt ennen tilauksen tekemistä, olisin ehdottomasti valinnut sen normaalisti hyljeksimäni Margaritan – siinä olisi tomaattikastike päässyt kunniapaikalle. Mutta aivan sikahyviä olivat nuo meidän tilaamat lätytkin.
Ja yksi hyvä puoli vielä: Il Ritrovo sopii myös erittäin tiukalla budjetilla matkustaville, sillä hintataso on todella edullinen! Osoite: Gabriel-Max-Straße 2.

Viimeinen vinkkini tältä reissulta on suunnattu liikuntaa ja ulkoilmaa kaipaaville. Tempelhofin vanha lentokenttä on muutettu ulkoilualueeksi niinkuin varmaan kaikki jo tietävätkin. Sinänsäkin paikka on ihan hillittömän kiinnostava – vanhaan, nyt täysin tyhjillään olevaan, lentoterminaaliinkin pääsee kuulemma joskus tutustumaan. Nyt me vain tehtiin pieni kävelylenkki ja ihmeteltiin historiaa, nykyisyyttä ja miten kaikki on sitten lopulta ihan vähästä kiinni. Filosofoinnin ohella tuumattiin, että olisi mahtava osallistua lumikitekurssille joskus. Siis lumilautailua tasaisella maalla pienen purjeen avulla – pakko olla aivan sikahauskaa!
Seuraavaa reissu tuohon valloittavaan kaupunkiin onkin jo suunnitteilla ensi keväälle, vapun tienoille. Mahtavaa! Myös edellisen Berliinin reissuni vinkit ovat edelleen ajankohtaisia ja niitä voi käydä tsekkailemassa täällä (Berliinivinkit on senkin postauksen nimi…).

Arvatkaas mikä ihana viikko on taas edessä!? No Tukholman muotiviikkohan se! Ja itselleni tämä on ihan täysi muotiviikko, vaikka näytöksiä onkin “vain” kolmelle päivälle. Olen ottanut lomaa koko viikolle. Viimeisenä kesälomaviikkonani matkustan fashion-maailmaan! Tämä päivä on mennyt kampaajalla ja nyt aion fiksailla asut kuntoon tulevia päiviä ajatellen. Perjantaina kirjoitan ja editoin lupaamani jutut. Eli ihan täysi fashion week -viikko tiedossa!
Ohjelma huomisesta alkaen on tutun tiukka ja ihanan antoisa, niinkuin aina. Muutama näytös jää valitettavasti väliin osin päällekäisyyksien ja osin henkilökohtaisten syiden vuoksi. Esmes keskiviikkona on rakkaan ystäväni Camillan synttärit ja päätettiin jättää Whyred väliin ja sen sijaan mennä pika-illalliselle Richeen ennen Dagmaria.

 
Yritän laittaa tänne blogiin säännöllisesti kuulumisia ja ainakin asukuvia, mutta sattuneesta syystä en edelleenkään omista iPadia, joten “tien päällä” bloggailu ei oikein onnistu. (Ihana iPhone 5s:ni varastettiin ja koska en ole vielä saanut vakuutuksesta penniäkään, pihtailen iPadin hankkimiseen tarkoitettuja rahoja sitä varten, jos ja kun uutta oikeaa puhelinta varten tarvii kaivaa myös omaa kuvetta).
Kaikille teille, jotka olette kuluvalla viikolla Tukholmassa, on myös tarjolla fashion-ohjelmaa: Bernsin terassilla on joka päivä tiistaista torstaihin fashion bar, jossa kaikenlaisen muun säpinän lisäksi voi katsoa kaikki näytökset livenä streamattuna isolta screeniltä! Lisäksi torstaina on Bernsin ja Stureplanin väliin jäävällä shoppailualueella jo perinteiseksi muodostunut fashion night. Fashion Night on kivan elegantti katufestivaali. Dj:t soittaa musiikkia, on kuvausseiniä ja pikameikkejä tekeviä kosmetologeja, arvontoja, goodie bagejä ja yleisesti hauskaa shoppailumeininkiä myös niille, jotka ei juuri sillä hetkellä halua ostaa mitään.
Fashion Night -tapahtumaan pieni vinkki: Marc Jacobsin putiikilla on aina ehdottomasti parhaimmat bileet! Tai no, ehkä ihan kaikkein parhaimmat on Aplacella, mutta niihin on aina kutsuvieraslista, Marc Jacobsilla on yleensä tosi hyvät tarjoilut ja 30 % ale kaikista ostoksista..

Joskus se on pienestä kiinni. Lomamatka on hyvin suunniteltu ja hartaasti odotettu. Kohdevinkkejä on luettu iltapuhteiksi sivukaupalla, hotellin koordinaatit selvitetty ja eksoottisempaan kohteeseen matkustettaessa ne muutamat kohteliaisuusfraasit on opeteltu interwebsin kielikoulujen avulla.
Kaikki on siis hyvin ja olet valmis matkaan. Vai? Tässä viisi yksinkertaista ja helppoa vinkkiä, jotka eivät ehkä pelasta lomaasi, mutta aivan varmasti auttaa selviämään muutamista hyvin tavallisista mutkista, joita ei ehkä matkavalmisteluja tehdessä tule edes ajatelleeksi.
Vinkki nro 1:
Ota “kuvakaappaus”-kuva kännykällä kaikista keskeisistä matkadokumenteista.

Olen erittäin ihastunut tähän nykyiseen, paperittomaan, maailmaan. Lentolippujen printatut A4-kopiot on menneisyyttä, eikä ainakaan länsimaihin matkustettaessa yleensä juuri vaadita mitään fyysisiä todisteita matkustusasiakirjoista. Joskus kuitenkin käy niin, että matkan aikana tai perillä matkakohteessa ei netti toimikaan kännykässä ihan samalla tavoin kuin kotiliittymällä.
Itse olen jo pitkään ottanut tavakseni, että otan kuvan kännykän screen shot -toiminnolla (kuvakaappaus suomeksi, kuulemma) kaikista mahdollisista lentolippukoodeista, hotellitunnusluvuista, ovikoodeista, etsetera. Helppoa, kun ei tarvitse stressata, saako lippua näytettyä netistä vai ei. Kaikki viiva- ja ruutuhässäkkäkoodit toimivat lentokenttien etc. skannereissa ihan yhtä hyvin kaappauskuvina kuin online-versioinakin.
(Ja siis iPhonen “kuvakaappaus” toimii niin, että painaa yhtäaikaa sekä “koti”-nappulaa, että reunassa sijaitsevaa “virta” -nappulaa. Näytön kuva päätyy ihan normaaliin tapaan puhelimen valokuvakansioon..)
Vinkki nro 2:
Helposti rypistyvien vaatteiden pakkaaminen pieneen käsimatkatavarakokoiseen matkalaukkuun.

Alle viikon reissut hoitaa melko helposti käsimatkatavarakelpoisella matkalaukulla. Poikkeuksena on ehkä talvireissut, joihin yhdistyy jonkinlaista alppiurheilua ja muotiviikkokeissit, jolloin mikään maailman matkalaukkutilavuus ei ole riittävä. Muuten on ihana välttää matkalaukkujen drop-in tiskien jonot ja jännittynyt venttailu lennon jälkeen liukuhihnalla. Terv. nimim. “Matkalaukku aina hukassa”.
En mitenkään erityisesti rakasta pakkaamista ja useimmiten onnistun saamaan matkalaukkuni tosi täyteen yllättävän vähillä asioilla. Ajan kanssa olen oppinut, että litteästi ja sileästi pakkaaminen kannattaa (ennen rullasin kaiken mahdollisen) ja että erityisesti kengät vievät hämmästyttävän paljon tilaa.
Pitkät, helposti rypistyvät vaatteet säilyy paljon suorempana matkan aikana, kun ne pakkaa ensin matkalaukun pohjalle sileästi päällekäin. Seuraavaksi kaikki muu mukaan tuleva sälä ja lopuksi taitetaan puntit ja helmat koko komeuden päälle. Perillä voi sitten nostella pitkät helmat ja puntit henkarille ilman matkalaukussa syntyneitä skarppeja vekkejä.
Vinkki nro 3:
Huolellista höyläystä hiusbalsamin avulla.

Etenkään vain käsimatkatavaroiden kanssa matkustettaessa ei tule kysymykseenkään, että siihen pieneen, litran vetoiseen, läpinäkyvään muovipussukkaan, jonka olisi tarkoitus niellä sisäänsä kaikki lomamatkan aikana tarvittava kosmetiikka, voisi kuvitella änkevänsä myös pullon säärienajelugeeliä. Voin tunnustaa, että kuivaihoisena tykkään muutenkin käyttää hiuksille tarkoitettua hoitoainetta säärikarvoja höylätessäni. Sääret jäävät todella kivan pehmeiksi ja itse toimitus sujuu oikein liukkaasti ja pehmoisesti.
Matkavinkiksi antaisin siis sellaisen neuvon, että ei kannata heittää hukkaan kaikkia niitä naistenlehtien välissä olevia hoitoainetestereitä. Ehkä ne eivät ole juuri sitä merkkiä, mitä haluat hiuksiisi käyttää, mutta säärikarvojen ajeluun ne ovat ihan loistavia!
Vinkki nro 4:
Sumutepullo ja kuinka se tehdään.

Tämä vinkki menee siihen “aina oppii” -osastoon. Kotona käytän tosi paljon sumutepulloa vaatteiden kostutukseen sekä silloin, kun silitän ja kun vain ihan muuten vain haluan kostuttamalla suoristaa jotain tekstiilejä. Lisäksi kostuttelen mielelläni myös hiuksiani pelkällä vedellä varsinkin näin kesällä. Sumutepullon ja puhtaan veden avulla saa luonnonkiharaan kivat surffilaineet paremmin kuin millään aineilla.
Aikaisemmin en ole kuitenkaan pitänyt sumutepulloa mukana reissuissa. Kellä oikeasti on niin paljon tilaa pakkauksissa, että sinne muka mahtuisi kokonainen (tyhjä) sumutepullo? No, en ehkä ole penaalin terävin kynä (ehe, ehe), koska en tosiaankaan ollut tajunnut, että eihän sitä koko pulloa tarvitse pakata mukaan. Pelkkä suihkeosa riittää oikein hyvin. Tämän opin tänä kesänä sekä reissukaveriltani Tinniltä että Tuikelta (en muista kumpi on idean äiti, joten kredsit molemmille!). Mistä tahansa hotellin hammasmukista tai vapaavalintaisesta paikallisesta vesipullosta saa sitten paikanpäällä sen “säiliöosan”.
Me keskiverrot otetaan matkalle mukaan tavallinen suihkepullon suu-osa ja Tinnin kaltaiset hard core -matkustajat pitävät aina mukana kulkevassa meikkipussissa ylimääräistä suihkesuutinta. Vaikka niinhän se on, joskus sitä tarvitsee vesisumua paljon kipeämmin Keuruulla kuin Koh Samuilla.
Vinkki nro 5:
Viimeisenä vielä varsinainen reissuklassikko – eli silittäminen suihkussa!

Hotellissa/majoituspaikassa ripustetaan vaatteet henkarille ja hypätään lämpimään suihkuun. Toimii parhaiten ei-niin-luksus -luokan majoituksissa, joissa kylpyhuonetilojen ilmastointi ei ole mitenkään super-tehokas. Lämmin kosteus ja vesihöyry suoristaa hyvin useimmat luonnonmateriaalit. Tekstiilien kantsii antaa kuivua kunnolla, jos mahdollista, ennen käyttöönottoa.
Mukavia loppukesän reissuja teille kaikille siellä ruudun toisella puolella. Me lähdetään nyt Peetun kanssa uimaan!