Annie Leibovitzin laaja valokuvanäyttely sai jatkoaikaa suuren yleisömenestyksen ansiosta. Eli vielä ehtii käydä tutkailemassa kuuluisia kuvia tähtijulkkiksista ja hämmentävän henkilökohtaisia otoksia valokuvaajan omasta elämästä Fotografiska -museossa Slussenilla. Näyttely on avoinna joka päivä klo 10 -21.
Patti Smith lapsineen.
Nicole Kidman
Mikhail Baryshnikov ja Rob Besserer
Brad Pitt
Fotografiska sijaitsee ihan lyhyen kävelymatkan päässä Slussenin T-bana-asemalta, kartta:
Ihan parasta on tietty näytökset. Suorastaan rrrakastan sitä kihisevää fiilistä, joka tiivistyy salissa aina ennen näytöstä – ihan riippumatta siitä, onko kyseessä joku lempparimerkkini vai jotain muuta. Sen lisäksi tykkään yleisestä tunnelmasta, tiiviistä ohjelmasta, jopa siitäkin, että aika iso osa kiireisistä päivistä kuluu näytöspaikkojen välillä kulkemiseen ja ihan vanhanaikaiseen jonottamiseen, oman paikan etsimiseen näytössaleista etsetera.
Parhautta muotiviikoilla on:
Ei siis hassumpaa tuo muotiviikkoilu näytösten lomassakaan… 🙂
Voi mieletön, minkä flunssan onnistuin hankkimaan! En edes muista, milloin olisin ollut näin kipeä viimeksi… Pikkuhiljaa tässä palailen elävien kirjoihin ja bloggauskin alkaa taas sujua. Toipilasajan parasta on ollut uppoutuminen Sookie Stackhouse novels -sarjaan.
Kirjasarja toimii erinomaisesti myös täytteenä viikon välein tippuvien True Blood -jaksojen lomassa. Tosin tarina, ja jopa hahmot, poikkeavat kirjoissa ja tv-sarjassa aika paljon. Sinänsä oikeastaan aika hyvä, koska niin säilyy imu molemmissa. Voin kuvitella, että Sookie Stackhouse novels -kirjasarja tuskin uppoaa muille kuin vampyyrinpureman (ha ha!) saaneille. Itse en kyennyt lopettamaan ennenkuin olin lukenut kannesta kanteen kaikki sarjan kolme ensimmäistä kirjaa, jotka meillä on lainassa.
Lisää Marimekko-muisteloita. Siitä pinkkiraitaisesta pikkuisesta Jokapoikapaidasta ei nyt sitten näköjään löydy kuvia yhtikäs mistään… Tinnin arkistoista ilmestyi sen sijaan muita nostalgisia Marimekko-muistoja.
Tinnillä itsellään on Marimekkoa, Ulla-äidillä Vuokon rinkulakuvioinen mekko. Tsekkaa kaikkien hienosti rimmaavat polvarit!
Tinni ja Marimekko.
Perusteellinen Marimekko-rakkaus jatkui ja tässä muutama ihana lakkiaiskuva. Vuosihan on siis -85!!
Tuohon aikaan ei Marimekolla muistaakseni ollut tapana mainita erikseen suunnittelijoita. Asu oli siis yksinkertaisesti Marimekko. Sen sijaan muistan aivan mainiosti, miten lakkiaisten jälkeisenä päivänä haravoimme Pyynikin rantaa ja yritimme löytää toista, Tapio Wirkkalan suunnittelemaa, Lapponia-korusarjaan kuuluvaa korvista… 🙂
Tässä pieni kuvareportaasi viimeviikonlopun ihanista häistä kauniissa Gränsö Slott -nimisessä paikassa.
Edellisenä yönä oli tullut nukuttua vain muutama hassu tunti ennenkuin tapasin “kuskini” ja hotellihuonekämpikseni Miannan Södertäljessä. Reilun kolmen tunnin ajomatkan jälkeen olo oli kohtuullisen ryytynyt, mutta perusteellinen lilluminen hotellin SPA-osastolla virkisti kummasti. Harmi, että sää oli sinnikkään sateinen. Merenrantaan ja uima-altaan ympärille sirotellut aurinkotuolit näyttivät täydellisen houkuttelevilta – jos vain tosiaan aurinko olisi suostunut edes pilkottelemaan pilvien välistä.
Toisaalta ihan hyvä, että emme unohtunut sen kummemmin lojumaan minnekään. Yllättävän tiukaksi veti tälläytymisen kanssa muutenkin – varsinkin Miannalla, joka oli toinen morsiusneidoista/kaasoista.
Kaasojen “virallisista” tehtävistä löytyy kuulemma netistä monenlaisia listoja. Mahtaakohan sieltä löytyä morsiamen kynsien liimaaminen takaisin paikoilleen? No, Eliza selvisi duunista kunnialla, vaikka oli omien sanojensa mukaan ensimmäistä kertaa tekemisissä tekokynsien kanssa.. 😀
Alunperin vihkimisen oli tarkoitus olla aivan meren rannalla, mutta sateen vuoksi toimitus siirrettiin paikkaan, jossa ainakin morsiuspari ja siviilivihkimisen suorittanut virkamies (kuullostaapa kuivalta, hän kyllä oli oikein mukava ja piti kauniin puheen…) saivat olla katoksen alla. Me vieraat saimme herkistellä sateevarjojemme suojissa. Aina häissä pillittävälle romantikolle se tarjosi hyvin suojaa, mutta valokuvissa on kyllä horisontit vinksallaan. Yritä nyt siinä ottaa kuvia ja taiteilla samalla sontikan kanssa.
Jotenkin kyllä tuntui, että sade toisaalta teki tilaisuudesta erityisen ja varsin tunnelmallisen. Tänä uskomattoman aurikoisena ja poikkeuksellisen sateettomana kesänä sade oli vain virkistävää ja erilaista – eikä oikeastaan yhtään kurjaa. Etenkin kun ilma oli kuitenkin ihan hillittömän lämmin.
Gränsö Slott… Vihkipuheessaan pormestari kertoi linnan värikkäistä vaiheista. Tietenkään en liikutukseltani saanut pistettyä muistiin kuin että rakennuksen yläkerta on palanut pariinkin otteeseen – toisin sanoen nuorempaa vuosikertaa kuin muu rakennus. Ja että viimeisin jälleenrakentaja oli aivan hullaantunut Italiaan, mikä selittää pylväiköt ja runsaasti käytetyn vaalean marmorin.
Kaunis kuin morsian… 🙂
Kaasot olivat saaneet erittäin väljät ohjeet illan asun valintaan. Mianna (oik.) on ostanut mekkonsa Lontoosta ja Eliza kotikaupungistaan Pariisista. Täysin toisistaan tietämättä molempien valinta oli osunut hyvin samantyyliseen mekkoon!
Keskivertoruotsalaismies on suhteellisen kiinnostunut muodista – vaikka hän sattuisikin olemaan teoreettisen fysiikan tutkija KTH:lla. Mintun pöytäseura sattui olemaan erityisen kiinnostunut 20-luvun muodista ja italialaisen muodin synnystä. What a pleasure! 😀 Lisäksi hän arvostaa suuresti korkealaatuisia materiaaleja ja hyvää käsityötä. Solmio on peräisin viimeiseltä Italian reissulta. Niin – ja kaiken kukkuraksi muotiblogit ovat hieno ja kiehtova asia hänen mielestään ja saada kuvansa yhteen niistä suuri kunnia! Minttu kiittää illallis-seatingin jumalia ja laittaa tänne tyytyväisenä kuvan kauniista italialaisesta silkkisolmiosta. 🙂
Erittäin pitkään ja hartaasti nautitun herkullisen illallisen ja noin kolmen ziljoonan puheen (hei, ruotsalaiset!!) jälkeen päästiin vihdoin asiaan. Tässä vaiheessa voisin sanoa klassisesti: I say no more! 🙂
Paitsi että olipas ihanat ja hauskat juhlat!!
Koko viime viikon soundtrack olisi “jobb around the clock”, jos joku olisi sellaisen tehnyt. Onneksi ei… No, mukavat duunihommat ei oikeastaan stressaa – paitsi mitä nyt vuorokauden tunnit eivät vaan mitenkään tunnu riittävän.
Huomenna pääsen kuitenkin pikkuiselle minilomalle ja rentoutumaan. Hyvä kaverini menee naimisiin ja häät pidetään Gränsö Slott -nimisessä – aika huikean mukavan näköisessä paikassa. Kylpylää, merenrantaa, hyvää ruokaa… mmm… Sitä ajatellessa melkein unohtaa pakkauspaniikin (miksi, voi miksi en hankkinut mitään uutta kivaa häihin!?) ja että tässä illan tuntien aikana kämppä pitäisi saattaa sellaiseen kuntoon, että kisuvahdin kehtaa päästää sisälle.
Niistä duunihommista sen verran uutta, että Helle on kehitellyt ihan mahtavan laukun, joka on pakko esitellä täälläkin:
Loistoratkaisu, kun kaipaa kangaskassin rentoutta, mutta “kunnon laukun” turvallisuutta. Soon in the webshop near you!! Lue lisää Hellen juttuja uutukaisesta täältä: Bag-in-Bag ja A very happy designer & a new colourful Bag-in-Bag.
