Se oli sitten taas sellainen treeniviikko… Alkuviikko meni kaikenlaisessa säätämisessä, oli milloin mitäkin iltamenoa, showroom-vierailuja ja piti vähän juhlistaa synttäreitäkin. Vasta perjantaina pääsin kunnon treeni-modeen.

Viikon suurin edistysaskel on oikeastaan pulssimittarin saapuminen harjoittelukaveriksi. Tein tänäaamuna laitteeseen ohjelmoidun kuntotestin ja olin suorastaan hämmentynyt – mutta toki iloisesti yllättynyt – kun tuloksen mukaan kuntoni on tasolla “erittäin hyvä”. Ihan kaikki aikaisemmat juoksuvuodet eivät siis ole menneet hukkaan, vaikka selän rikkoontumisen jälkeen treeni on ollutkin enemmän tyyliä mummo. Ja tuosta selkähommasta on tosiaan ehtinyt kulua jo kaksi vuotta.

Kävin tällä viikolla myös työpaikan kaikille työntekijöille tarjoamassa kunto- ja terveystarkastuksessa. Siellä valittelin selkääni – ja sain komennuksen fysioterapeutille. Kuntotestissä sain erinomaiset tulokset sekä kestävyydessä että hapenottokyvyssä. Jotenkin vain sitä tulee suhtauduttua noihin työterveydenhoitajan tekemiin testeihin niin, että tottakai niissä kuuluukin saada parhaimpaan kategoriaan kuuluva tulos. Minäkö kilpailuhenkinen?? Ha ha!

TREENIT VKO 8

Prejantai, SATS crosstrainer 30 min + 20 min lihaskunto & venytykset

• Aika laiskanpulskea perjantai-treeni. Treffit Camillan kanssa ja vierailu Styleinin showroomilla painoi päälle ja lopulta päädyin vetämään vähän vastahankaisen puolituntisen crosstrainerillä varsin matalalla, noin 120, keskisykkeellä. Sen jälkeen tein selkä- ja vatsalihasliikkeitä ihan suht perusteellisesti ja venyttelin hätsynpikaisesti. Unohdin ottaa sykemittarin aamulla mukaan, kun töihinlähtökiireissäni pakkailin treenikassia, eli sen parempaa dokumenttia tästä ei jäänyt muistiin.

Lauantai, SATS Body Balance 55 min

• Lauantai-aamupäivän balance sopii kyllä hermoilleni oikein hyvin! Lämmin olo pehmoisen treenin jälkeen leviää koko kroppaan ja mahtavan hyvä tsemppimieliala pysyy koko päivän. Ainoa haaste on riipiä itsensä liikkeelle vapaan aamupäivän leppoisasta luen-aamulehteä-ja-juon-satalitraa-kahvia -tunnelmasta. Vasta SATSissa tajusin, että olishan sen pulssimittarin voinut ottaa tällaiseen vähän leppoisampaankin treeniin mukaan. Olisihan ihan mielenkiintoista tietää, paljonko pulssi oikeasti kohoaa balancen kaltaisessa muka-jumpassa…

Sunnuntai, SATS crosstrainer 40 min, lihaskunto 30 min + venytykset

• Sykemittari näytti voimansa jo heti ensimmäisellä käyttökerralla! Kilpailuviettini heräsi heti. No, kilpailin tietenkin vain itseäni vastaan, mutta kuitenkin. Crosstrainerillä sujahti mukavasti 40 min teiniäitejä ja jotain fashion diaries -tyyppistä öö-luokan tositeeveesoopaa tuijotellessa. Keskisykkeeksi arvioisin noin 125. Punttipuolella vedin ihan perusteellisen yläkroppa-selkä-vatsa -lihastreenin. Keskisyke noin 100 kieppeillä, vaikka yritinkin pitää ihan reipasta tahtia. En ole vielä keksinyt, pystyykö tuolla mun mittarillani tallentamaan keskisykkeitä treenin eri vaiheille. Tuskin. Koko treeni oli siis 1 h 10 min, keskisyke 116 ja maksimi treenin aikana 134.

Ja kyllä vain – olen koukussa sykemittariini jo ensimmäisen käyttökerran jälkeen! Tuskin maltan odottaa, että saan tallennettua useampia harjoittelukertoja. Sitten voin tehdä tilastoja ja seurantaa ja tavoitetaulukoita ja …. ja havaitsen löytäneeni sisäisen treeni-insinöörini! 😀

Vielä vähän aikaa sitten Karkki asusteli pääasiassa omassa sievässä alivuokralaiskämpässään Uppsalassa. Vähitellen kuitenkin kävi niin, että vaikka opintojen takia Uppsalaan pitikin reissata melkein joka päivä, kämppä oli pääasiassa tyhjillään. Poikaystävän asunto Tukholman Kungsholmenilla tuntui paljon mukavammalta vaihtoehdolta.

 Aika pian kahden kämpän pitäminen alkoi tuntua ihan turhalta ajan- ja rahanhukalta. Päätös yhteen muuttamisesta kypsyi silti rauhassa, joten äiskäkin voi (ainakin yrittää) suhtautua tilanteeseen ilman suurempaa hyperventilointia.

Lauantaina käärimme Peetun leipoman leivän uuninlämpimänä kauniiseen Himlan pellavaliinaan ja nappasimme mukaan pussillisen kristallisuolaa suoraan Himalajalta. Suomalaisiin tupaantuliaisperinteisiin luottaen uskon, että nyt ei taloudessa tulla näkemään puutetta.

 Onnellinen Karkki ja Minttu sekä Peetu tupatarkastusta tekemässä.

 Ruokasali.

Karkin ja Ericin koti on kivassa 30-luvulla rakennetussa talossa kolmannessa kerroksessa. Neliöitä pikkukodissa ei ole kuin 29, mutta hyvän pohjaratkaisun ja fiksun sisustuksen ansiosta sinne on saatu mahtumaan kaikki tarpeellinen. Pikkuriikkinen keittokomero on varusteltu kompaktisti kaikilla mukavuuksilla ja kylppäristä löytyi yllätyksekseni täyspitkä kylpyamme!

Ilmeisesti Karkkikin oli hämmästynyt säilytystilan riittävyydestä, koska mainitsi ainakin kaksi kertaa, että myös kaikki vaatteet mahtuivat! Vain Sanni-nalle sai muuttaa takaisin kotikotiin, mutta pitäähän sielläkin olla joku, joka vahtii Karkin etuja!

 Eric ja Karkki

Ihanaa ja vähän haikeaa… Onhan Karkki ollut jo pitkään vähintäänkin toinen jalka pois kotoa, mutta kyllä tämä nyt tuntuu äidin sydämessä ihan toisenlaiselta. Ihanalta, oikealta ja hyvältä. Ja vähän haikealta.

Taisin viime sunnuntaina uhota, että tulossa on mainio jumppaviikko. Noh, alku oli ihan lupaava. Boxingissa oli maanantaina ihan loistomeininki, mistä osittain kuuluu kiitos uudelle ohjaajalle – aivan timangi äijä! Sitten onnistuinkin viettämään mahataudissa puolet viikosta, joten varattuja SATS-tunteja piti peruutella yksi toisensa jälkeen. Tauteilun jälkeen olo oli vielä aika hutera, eikä sitä heti pääse mihinkään hulluun vauhtiin. Niin se vaan on. Ihmettelenkin oikeastaan eniten, että mahtaakohan sellaista normaalia treeniviikkoa olla olemassakaan? Ehkä se on vaan urbaani legenda tai moderni myytti tai jotain…

Eniveis laajensin tällä viikolla tajuntaani treenauksen suhteen aivan totaalisesti uuteen lajiin. Lajiin, johon aikaisemmin olen suhtautunut erittäin alentuvasti ja vähätellen tuhahtaen. Niin, pitää kai se tunnustaa… Kävin siis dementiahiihtämässä (= Nordic walking, uh… siis… sauvakävelemässä!!) ja  – hör och häpna – se oli mielestäni sekä kivaa että tehokasta!! OMG! En olisi ikinä uskonut, että päästän suustani nuo sanat, mutta niin se nyt vaan on. Näköjään ennakkoluuloton asenne on ihan hyvä ohjenuora myös treeni-nimisellä elämänalueella. 😀

TREENIT VKO 7

Maanantai, SATS boxing 75 min

• Tosiaan tunnilla oli uusi ohjaaja, joka veti aivan törkeen raskaan treenin. Tuli sellainen olo, että hänellä on enemmän kokemusta nyrkkeilyjunnujen valmentamisesta kuin aerobic-saleissa huseeraamisesta. Aivan mahtava fiilis ja hauskaa anger managementia pitkästä aikaa. Uusi ohjaaja skippasi kokonaan venytykset eli koko 75 min vedettiin täysillä. Venyteltiin Peetun kanssa tunnin jälkeen noin vartin verran.

Perjantai, kahvakuula 40 min

• Perjantaina aloin olla taudin jälkeen sen verran kunnossa, että tunsin jaksavani tehdä vakiohjelmani kahvakuulalla. Video on kokonaisuudessaan 40 min sisältäen lyhyen lämmittelyn ja venytykset. Treeni sujui ihan hyvin ja videon avulla kaikki lihasryhmät tulee tehtyä ihan perusteellisesti.

Sunnuntai, sauvakävely 1 h 20 min

• Reipas kävelylenkki hellyyttävästi vihmovassa vesisateessa. Aluksi tuntui tosi ällöltä ja ajattelin välittömästi, että joko saa lähteä kotiin… Mutta sitten pääsin kunnon rytmiin ja hyvään hikeen ja lopulta olin tosi hypersuperreippailumielellä. Haha! MBT-kengät täydensi mahtavan treenifiiliksen.

MBT-kengät on ehdottomasti paras yksittäinen asia, mitä olen kipeän selkäni kuntoutuksessa kokeillut. Voisin melkein kirjoittaa niistä ihan kokonaan oman jutun tänne – sen verran mullistava tuo pullukkapohjainen kenkä on itselleni ollut. Ja tehostaahan se jalan ja alaselän lihasten käyttöä, vaikkei varsinaisesti mitään ongelmia tuolla alueella olisikaan.

Tänään sauvakävelylenkillä huomasin, että myös se on varsinaista terapiaa selälle. Pieni rytmikäs kiertoliike ja kevyt lihastyö tuntui todella hyvältä. Itseasiassa niin hyvältä, että ei hävetä ollenkaan tunnustaa, että aion marssia sauvat kädessä useammankin kerran!

Irenen postaus palautti mieleen yhden kaikkien aikojen suosikkisarjoistani. Nykyään True Blood tulee niin niin harvoin, että pakkomielteen pitäminen pysyy suht aisoissa ja välillä koko sarja jopa unohtuu… Pahimpaan abstinessiin lueskelin joskus aikoinaan Sookie Stackhouse Novels -kirjoja, mutta en kyllä oikein päässyt niiden kanssa samaan imuun kuin tv-sarjan.

Uusia True Blood jaksoja pitää taas odottaa kesään asti. Aaargh! On varmaan pakko katsoa kolmos- ja nelossesonki tässä odotellessa uudelleen. Ykkönen ja kakkonen ollaan katsottu Peetun kanssa niin moneen kertaan, että niiden voi antaa levätä hetken.

Laitetaan kuiteskin ystävänpäivätoivotukset maailmalle kunnon vampyyrihengessä!

Toivotan kaikille juuri sellaista ystävänpäivää kuin kukin itselleen toivoo!!

Minttu pötköttelee kotosalla vatsaflussassa (no details!!) ja Vesa on duunihommissa Suomessa, joten kaikenlainen juhlistaminen ja romantiikka teletransporteerataan täällä seuraavaan mahdolliseen ajankohtaan – toivon mukaan jo viikonlopuksi.

Tiedättehän sen tunteen, kun on ulkomailla jossain ja haluaisi mennä syömään johonkin kivaan paikallisten suosimaan ravintolaan? Ja niin sitä kuitenkin päätyy parhaimmassa tapauksessa johonkin ihan ookoo paikkaan syömään melko hyvää ruokaa – tosin vieläkin useammin kohdalle osuu joku itsestään selvä, helposti löydettävä mesta, jossa keskinkertaisesta sapuskasta saa maksaa kohtuutonta ylihintaa. Tukholmassa tuollainen paikka olisi esim. Kungsträdgårdenin Friday’s… Keskeinen paikka, laatuun nähden kalliit hinnat ja ruuat ehkä sellaista McDonald’s plus -tasoa. Mutta sinnehän sitä on helppo päätyä, jos hengailee keskustassa shoppailemassa eikä tunne paikkoja.

No nyt tässä tulee ravintolavinkki, joka kannattaa laittaa talteen seuraavaa Tukholman reissua/keskustashoppailukierrosta varten: aivan törkeän hyvää – ja asiasta jotain tietävien mukaan myös uskomattoman autenttista – meksikolaista “pikaruokaa” saa pienestä La Neta -ravintolasta!

Ruokalistaa ei ole pituudella pilattu. Tarjolla on muutamia eri vaihtoehtoja tacoja ja quesadilloja. Mutta se riittää! Ruoka on tosiaan ihan tajuttoman hyvää ja vaatimattomasti, etten jopa sanoisi hieman askeettisesti sisustettu ravintola on aina täynnä ihmisiä. Kesällä ravintola leviää iloisen epäpohjoismaalaisesti ulos asti, mutta näin talvella pitää yrittää löytää oma lokonen pöytien ääreltä.

Henkilökunta on pääasiassa espanjankielistä, mutta kyllä siellä aina joku sen verran ruotsia tai englantia puhuu, että tilaushommat saadaan selvitettyä. Ja hinnat ovat Tukholman mittakaavassa todella edulliset. (Peetu huudahti juuri tuossa keittiöstä, että “voi paljastatko sä nyt mun parhaan Tukholmavinkkini kaikille sun blogin lukijoille!!” :D)

Lättyset tulee nopsasti pöytään konstailemattomilla muovilautasilla. Täytteissä on valinnanvaraa ja kasvissyöjille on monta eri vaihtoehtoa. Täytteet eivät ole valmiiksi mitenkään erityisen tulisia tai hurjasti maustettuja. Tarjolla on kaikenlaisia salsoja ja sooseja, sipuli- ja korianterisilppua, joilla herkut voi maustaa just mieleisekseen.

Nom nom nom nom nom nom…

Tosiaan, ympäristö on aika simppeli, mutta sen ei kannata antaa hämätä. Ruoka on todella hyvää (jos ei nyt tullut vielä sanottua… haha!) ja meininki ihan kuin olisi tehnyt pienen pikatripin Meksikoon!

Näytä suurempi kartta

Eikä tuo Barnhusgatan 2 nyt niiin kaukana parhaimmilta shoppailualueilta ole. Hötorgetin t-bana-asemalta tuonne kävelee maks. 10 minuuttia. Ja jokaikinen minuutti on sen väärti!!

Ai että olikin hauskat juhlat eilen!! En muista, milloin olisin viimeksi tanssinut ja nauranut yhtä paljon. Jotain kummallista siinä synttärikakussa kuitenkin taisi olla, kun tänään on ollut niin kovin hutera olo… ;D No, mikäs siihen olotilaan paremmin sopisi kuin menneen viikon treenien listaus.

Ihan älyttömän paljon ei kyllä taaskaan sitä listattavaa kertynyt. Maanantaina oltiin varattu Peetun kanssa boxing, mutta päädyttiin molemmat jonopaikoille. Eikä sitten lopulta saatu paikkaa tunnilta. Niinpä vedettiin taas kunnon spurtit crosstrainerilla. Tiistaille olin varannut SH’Bamin, mutta peruutin sen, kun viime sunnuntain ja maanantain treenit painoivat vielä jaloissa aika tehokkaasti. Torstaina oli treffit Suomityttöjengin kanssa (väsättiin pieni ohjelmanumero eilisiin juhliin) ja tarkoituksenani oli käydä salilla ennen sitä. Sitten muistin, että perjantaina on Peetun nimpparit ja ystävänpäiväkin on tulossa, joten melkein koko treeniaika meni shoppaillessa.

Ja tänään on urheilulta tuntunut jo pelkästään sohvalta ylös nouseminen. Mutta sitä ei kai oikein lasketa… 😀

TREENIT VKO 6

Maanantai, crosstrainer 50 min + lihaskunto

• Aivan loistava draivi crosstrainerilla! Vedettiin Peetun kanssa vierekkäin, pulssi oli koko ajan reilut 140. 50 minuuttia meni hujauksessa, kun telkkarista tuli ensin Big Bang Theory ja sitten Friendsit. Lihaskunto-osuus jäi aika lyhyeksi, mutta tehtiin kuitenkin vatsalihakset perusteellisesti ja vähän selkää ja hartioita. Plus venyteltiin kunnolla.

Torstai, kuntopyörä 35 min

• Joku sanoi joskus, että jokainen otettu askel on treenin kannalta parempi kuin  että sen jättäisi ottamatta. Sillä logiikalla poljin kuntopyörää (kaikki crosstrainerit oli varattu) matalalla sykkeellä vähän reilu puoli tuntia. Onhan se nyt tyhjää parempi…

Lauantai, Body Balance 55 min

• Oli ihana aloittaa lauantai-aamu balancella. Tunsin, että tosiaan tarvitsen kipeästi niitä venyttelyjä ja muutenkin kropassa oli tunnin jälkeen aivan mahtava olo.

Se oli sitten sellainen treeniviikko… Oikeastaan en ole erityisen tyytyväinen liikunnan määrään, mutta tällaista se joskus on, kun on välillä vähän laiffiakin.

Ensi viikolle olen varannut aika monta ohjattua tuntia SATSiin. Jotenkin tuntuu, että crosstrainer-kiintiö olisi nyt vähäksi aikaa täynnä. Lisäksi puhutiin Peetun kanssa, että kaivettaisiin lumilaudat esiin ja mentäisiin joku ilta tuohon meidän “omaan” laskettelurinteeseen vähän kurvailemaan. Se kun on kätevästi tuossa ihan vieressä (monot jalassa sinne kävelee meiltä kymmenessä minuutissa) ja pari tuntia raikkaassa talvi-ilmassa tekisi kyllä kummasti terää toimistopäivän päälle.