Ruotsalaiset tuntuvat suhtautuvan pääsiäiseen ihan erilaisella pieteetillä kuin suomalaiset. Tai en tiedä, ovatko ajat muuttuneet Suomessakin, mutta ainakin ennen pääsiäinen merkitsi lähinnä paria ylimääräistä vapaapäivää ja miellyttäviä laskettelukelejä Lapissa… Ja silloin, kun tytöt olivat pienempiä, mahotonta karamellijahtia noidiksi pukeutuneena.

Hyvin vähän ruotsalaistenkaan pääsiäishössötyksellä on tekemistä sen ihan perimmäisen syyn kanssa, vaikka aika monet kyllä käyvät kuuntelemassa kirkoissa järjestettäviä pääsiäiskonsertteja. Ennemminkin pääsiäinen on täällä vähän kuin pienimuotoinen joulu lahjoineen ja suurisuuntaisine pääsiäispäivällisineen.

Lahjojen antaminen kuuluu tosiaan täällä pääsiäisperinteeseen. Yksinkertaisimmillaan se tarkoittaa karkeilla täytettyjä pääsiäismunia. Tosi monet työpaikatkin jakaa työntekijöilleen irtokarkkimunia lahjaksi. Karamellien lisäksi pääsiäismunien sisään piilotetaan myös muita lahjoja – koruja, lahjakortteja, leffalippuja etc. Muistan hyvin, kun vietimme täällä ensimmäisiä pääsiäisiämme ja tytöt selostivat katkerana, miten kaikki koulukaverit olivat saaneet pääsiäislahjaksi hienoja juttuja rannekelloista kännyköihin…

No, me emme ole varsinaisesti omaksuneet tuota lahjojenjakamisperinnettä ihan kokonaan. Tänä pääsiäisenä tosin Karkki oli päättänyt yllättää äidin. Löysin nimittäin tyynyni viereen piilotetun lempparikarkeillani täytetyn munan! Aivan ihanaa!! Ja kuvanottohetkellä yli puolet karkeista on jo hävinnyt parempiin suihin. 🙂

Mintun pääsiäissuunnitelmat ovat vielä hiukan avoimet. Karkki ja Peetu ovat isänsä kanssa Åressa lumilautailemassa. Kelit ovat siellä kuulemma aivan mainiot – ja muutenkin heillä tuntuu olevan tosi kivaa. Lakkasin nyt jokatapauksessa kynteni pääsiäistipunkeltaisiksi. Kyllä noiden kanssa kelpaa napostella karamelleja!

Ihastuin tuohon Orlyn kauniin keltaiseen sävyyn jo edellisellä Tampereen reissullani Stockan kantis-kuvastoa selaillessani. En kuitenkaan ehtinyt poiketa Stockmannille, mutta ilokseni löysin samaa kynsilakkaa täältä Åhlénsilta. Sävyn nimi on Spark. Matsaa täydellisesti pääsiäiseen, mutta tuntuu, että tästä voi tulla kevään hitti muutenkin. Lakka vaatii vähintään kaksi kerrosta, että jäljestä tulee tarpeeksi peittävä, mutta yllättävän nopsasti tuo kuivuu (ja myös kovettuu – mikä ei todellakaan ole sama asia!), joten monta kerrosta ei haittaa.

Oikein mukavaa ja rentouttavaa pääsiäistä kaikille Go 4 it vol. 2 -blogin lukijoille!!

xoxo

Minttu

Viime syksynä mietin jälleen kerran, että mikähän minusta tulee isona. Paljon olen mielestäni saavuttanut – elänyt kivaa ja ainakin hyvin vaiherikasta elämää. Siitä huolimatta tuntuu aina välillä, että sitä hukkaa itsensä. Huomaa tekevänsä ziljoona asiaa, koska niin kuuluu tehdä – tai joku sisäinen ääni sanoo, että pitää tai on pakko. Kuitenkin meillä on vain tämä yksi elämä ja siitä pitäisi osata nauttia, eikä päivien pitäisi olla vain suorittamista ja selviämistä. Miten helppo sitä onkaan hukkua kaikkiin velvollisuuksiin ja unohtaa se, mikä oikeasti tuottaa itselle iloa.

Tällasia asioita mietiskelin, kun kaverini Camilla kysyi haluaisinko lähteä mukaan opintopiiriin, jonka tavoitteena on löytää sisäiset luovuuden voimavarat ja lisää iloa elämään. En usko sattumaan, joten tajusin heti, että niin epäilyttävältä kuin sana opintopiiri (no okei, se oli studie cirkel, koska ollaan täällä Stockholmissa, mutta same same..) kuullostaakin, tämä on juuri se juttu, mitä kaipasin. Ei, tarvitsin.

Opintopiiri perustui Julia Cameronin kirjoittamaan kirjaan The Artist Way. Julia Cameron on itse käsikirjoittaja, kirjailija ja elokuvaohjaaja ja lisäksi luovuuskouluttaja. Itseasiassa kirjan alkusanojen mukaan koko opus on koottu hänen kurssimateriaalinsa pohjalta. Kirja on jaettu kahteentoista eri kappaleeseen, joista jokainen on oma askelmansa sisäisen luovuuden ja itsensä löytämisen polulla.

Julia Cameron on amerikkalainen – ja selkeästi oman osansa self-help kirjoja kahlannut. Lievältä “noudata näitä viittä kohtaa ja taivas aukeaa” -keittokirjasoopafiilikseltä ei tämänkään kohdalla voi välttyä. Pikkuisen myös tökkii yltiö-amerikkalainen suhtautuminen jumaluuteen. Toki Cameron itsekin suosittelee korvaamaan käyttämänsä “God”-sanat millä tahansa ylempään voimaan liittyvällä käsitteellä, johon kukin lukija voi uskoa.

Syksyinen opintopiirimme kesti vähän reilut 12 viikkoa. Kirjassa on 12 lukua ja etenimme yhteisellä sopimuksella luvun viikossa – niitä paria viikkoa lukuunottamatta, jolloin yhdessä päätimme, että tapaamiskerta jätetään väliin. Tahti oli mielestäni oikein hyvä. Viikossa ehtii nippanappa lukea kappaleen ja tehdä siihen liittyvät tehtävät. The Artist Way on todella siis varsinainen työkirja. Vaikka tekstin ajoittainen amerikkalaisuus pistääkin huvittamaan (joitakin ryhmäläisiäni jopa ärsyttämään), ovat lukuisat tehtävät  kaikessa yksinkertaisuudessaan yllättävän tehokkaita.

Pidempi aikaväli tapaamisten välillä olisi todennäköisesti johtanut siihen tavalliseen: ns. “oikea elämä” tulee ja nielaisee kaiken niinkin höpsöön kuin itsensä löytämiseen varatun ajan.

No miksi sitten tilitän täällä jotain viime syksynä käymääni opintopiiriä? Yksinkertaisesti siksi, että koin heti kurssin loputtua hyvin voimakkaasti, että haluaisin käydä sen uudelleen. Tuntui, että pääsin vasta nippanappa alkuun… Sain ikäänkuin juonen päästä kiinni, mutta jatko on edelleen hämärän peitossa. Selvittelin aikani, löytyisikö uutta ryhmää jonkun järjellisen matkan päästä sellaiseen aikaan, että voisin edes kuvitella osallistuvani lähes joka kerta, mutta sellaista ei löytynyt.

Päätin sitten perustaa opintopiirin tänne blogiini!

Julia Cameron rohkaisee kirjansa loppusanoissa kaikkia halukkaita perustamaan oman opintopiirin tai creative cluster – niinkuin hän niitä kutsuu. Koska Mintulle ei sellaista löytynyt IRL, julistan sellaisen perustetuksi NYT tänne blogiin.

Eli suunnitelma on tämä:

• The Artist Way -opintopiiri kokoontuu täällä Go 4 it vol. 2 -blogissa  joka tiistai klo 18.00, tästä noin 12 viikkoa eteenpäin.
• Kirjaa ei ole pakko hankkia, käyn läpi keskeiset tehtävät ja ajatukset täällä blogissa. Siitä huolimatta suosittelen lämpimästi kirjan hankintaa!
• Osallistujien ei ole pakko ilmoittautua eikä muutenkaan “tehdä itseään näkyväksi”. Kuitenkin olisi mukavaa ja opintopiirimäistä, jos osallistujat osallistuisivat myös keskusteluun ja toistensa kannustamiseen.
• Vedän koko kurssin täällä alusta loppuun asti, koska itse haluan käydä läpi prosessin uudelleen – kaikki ovat tervetulleita mukaan!

Ensi viikon tiistaina esittelen The Artis Way -luovuuskurssin keskeiset työkalut: aamusivut ja taiteilijatreffit. Sen jälkeen – eli tiistaina 17.4. on ensimmäinen varsinainen kurssikerta. Eli tässä on nyt tasan kaksi viikkoa aikaa, jos haluaa ostaa/tilata itselleen tuon kirjan.

Lämpimästi tervetuloa mukaan löytöretkelle luovuuteen ja itsetuntemukseen!

xoxo

Minttu

PS. <3-kiitokset ystävälleni Tinnille, jolta olen saanut jutun kuvituksena käytetyt kortit!

Indiedaysin synttärijuhlakuvia on tainnut olla täällä blogosfäärissä esittelyssä jo aika massiivinen määrä. Toivottavasti ette ole vielä kyllästyneet ihan totaalisesti… 😀 Löysin muistikortilta niin kivoja kuvia, että oli ihan pakko laittaa niitä tänne vielä.

 Malenami ja Veera olivat olleet juhlia edeltävänä päivänä Reebokin treeni-häppeningissä. Molemmat kehuskelivat saaneensa lihaksensa todella tehokkaasti kipeäksi treenin ansiosta. Minttu tietty kiinnostui välittömästi ja ystävälliset bloggarikollegat näyttivät, mitä liikkeitä kannattaa tehdä, jos haluaa kunnon muokkausjumppaa. Onnistuuhan tuo näköjään loistavasti stiletoillakin… vaikka Reebokin tossut saattaisivat olla vähän ergonomisemmat. Haha!

 Moksu oli häikäisevän tyylikäs yhteistyökumppaneiden duunaamassa meikissä ja kampauksessa! Puhumattakaan tuosta IvanaHelsingin mekosta. Kuvittelin, että olin maalannut itsellenikin aika vahvan meikin, mutta aikas harmaalta näytän upean hehkuvan MouMoun vierellä…

 Illan esiintyjä… Aika trendikkään mintunvihreä bassokitara – eikä vaan? (Vaikka tuskin sitä on ainakaan pelkästään värin perusteella valittu. :D)

 Paaaaljon fäshion-väkeä juhlimassa.

 Screenille heijastettiin kuvakollaaseja kaikista Indiedays-bloggareista. Tuntui tosi hassulta ja hienolta nähdä omia kuviansa isolla kankaalla kaiken kansan pällisteltävänä. 🙂

 Tarjoilut olivat riittävät ja maistuvat. Harmi juttu, että niistä hienoista cocktail-paloista ei tullut otettua yhtään kuvaa. Varsinkin cocktail-lusikoilla tarjoiltu poromousse oli aivan tajuttoman hyvää. Herkut taisivat vaan kadota niin nopeasti parempii suihin, että kamera ei ehtinyt mukaan.

 Hmmm… Täytyypäs nyt vielä palata asiaan ja tarkistaa, kuka oli tämä nuori taiteilija, jonka hienoja tauluja oli esillä juhlissa. Muutamasta kuvasta tuli ihan mieleen, että jos haluaisin jonkun ison tatuoinnin, se voisi hyvinkin olla jotain tämän kaltaista.

 Tässä taitaa olla vihoviimeinen Mintusta illan aikana otettu kuva. Ja hyvä niin! Ihana Sofia on tietty kuvauksellinen pikkutunneille asti. 🙂

Viime viikko kuului taas sarjaan kaikkee-muuta-paitti-treeniä… Alkuviikko lähti liikkeelle vahvasti, mutta jo keskiviikon Balance piti peruuttaa kampaajan takia. En voinut vaan lähteä Indiedays-bileisiin ilman, että kuontaloa vähän ruokottiin. Torstai meni ompeluhommissa ja muussa säätämisessä, vaikka aikaoptimistina olin suunnitellut ehtiväni pienelle lenkille kaiken lomassa. Viikonloppu meni kaikenlaisessa hulinassa, niinkuin täällä onkin jo raportoitu. Sunnuntaina käytiin Vesan kanssa kylläkin Rauhaniemessä saunomassa ja avannossa, mutta enempi tuo menee “hyvinvointi”-kategoriaan. Eipä sitä pikaista avantoon pulahtamista oikein uimiseksi voi kutsua. 🙂

TREENIT VKO 11

Maanantai, SATS Boxing 75 min

• Oli huippuhyvä boxingmaanantai! Tunnin pituus on oikeasti 75 min, mutta ohjaaja oli niin vedossa, että vedettiin ainakin 5 min yliaikaa. Lopuksi vielä venyteltiin Peetun kanssa pikaisesti salin puolella. Jotenkin ihana alku viikolle tuollainen kunnon treenisessio.

Tiistai, SATS Body Pump 55 min

• Ihan ookoo treeni, vaikka meinasi kyllä mennä hermo, kun ohjaaja ei oikein osannut uutta ohjelmaa. Muutenkin tuntuu, että varsinkin pumpissa menee helposti hermot, jos ohjaaja ei ole tehtäviensä tasalla. Se on kuitenkin niin “mekaaninen” tunti, että kaiken pitäisi toimia kuin kello. Nih! Ja kun en enää käy kuin harvoin pumpissa, ei niitä ohjelmia tule opittua ulkoakaan. Nojoo, paikat tuli kipeiksi, eli viesti oli mennyt perille – ja sehän se on pääasia!

Tällä viikolla onkin sitten paljon rauhallisempaa kaiken muun elämän kanssa – eli pitäisi ehtiä treenata taas vaihteeksi ihan kunnolla. Oikein mukavaa! Ja huomisesta lähtien on luvattu mieletöntä kevätkeliä, joten lenkkipolutkin voisivat kutsua taas.

Jotain uuttakin tekisi mieleni kokeilla, mutta en vaan keksi mitä. Tavallaan olisi hauska esimerkiksi verrytellä vanhoja tennis-taitoja, mutta tuollaiset lajit, jotka vaativat kovasti säätöä, on aika haastavia. Ei nyt tennis tietenkään ole pahimmasta päästä säätölajeja, mutta pitää siinäkin varata kenttä ja löytää pelikaveri ja kaikkea muuta vaivalloista… Muut pallolajit ei oikein iske, vaikka jotain sulkapalloa taitaisi olla helpompi päästä pelaamaan.

On joka kerta aivan yhtä fantastinen ihanaa käydä Tampereella. Rakastan kävellä pitkin poikin katuja mieli samalla kertaa nostalgisen onnellisena ja lämpimällä tavalla haikeana. Keskustasta, Pyynikiltä, Tammelasta, Amurista, Hämeenpuistosta… etc on täysin mahdotonta löytää yhtäkään kolkkaa, joka ei olisi täynnä muistoja.

Tällä kertaa visiittini ainoaan oikeaan kotikaupunkiini oli lievästi sanottuna pikainen. Muutamia kunnon Tampere-klassikoita ehdin kuitenkin mahduttaa tähänkin reissuun.

Lauantai-iltana tapasin vanhoja rakkaita ystäviäni likilegendaarisessa ravintola Tillikassa. Ja jos itse ravintola nauttii jonkinlaisesta kulttimaineesta on Tillikan pyttipannu aivan tyylipuhdas klassikko! Mikään ei voita pyttärin ravitsevaa ja ihmistä elvyttävää voimaa – etenkin, jos edellisenä iltana on tullut vähän juhlittua! 🙂

Tänään herättiin aivan uskomattoman hienoon, aurinkoiseen sunnuntaihin. Aurinko paistoi puhtaan siniseltä taivaalta ja lämpöäkin oli melkein 10 astetta. Ei muuta kuin saunakamat kassiin ja nokka kohti Rauhaniemeä.

Onnellinen ja seesteinen olo, mikä seuraa sauna-avantokomboa on ihan uskomattoman mahtava!! Sitä en vain tajua, että miten ne sadat ihmiset uskaltavat edelleen hillua jäällä. Eikö jäiden pitäisi olla ihan hengenvaarallisen arvaamattomassa kunnossa tähän aikaan keväästä?

Saunomisen jälkeen maistui herkullinen “brunssi” kahvila Aamuruskossa. 🙂

Vaikka olenkin sellainen nyyhky, että voin fiilistellä jotain kadunkulmaa vain siksi, että se tuo mieleen jonkun muka merkittävän tapahtuman tai keskustelun, tärkeintä on kuitenkin kohtaamiset ihmisten kanssa. Tänä viikonloppuna onnistuin törmäämään sattumalta vanhaan luokkakaveriin, jumppatuttuun GoGolta ja entiseen naapuriin. Siitä jos mistä tulee aito kotikaupunki-olo!

No Tukholma on hieno kaupunki ja viihdyn siellä erinomaisesti. Enkä oikeastaan haikaile Tampereelle pysyvästi, vaikka siellä onkin aina ihana käydä. Onneksi välimatka on lyhyt ja matkustaminen helppoa. Toista se olisi, jos olisi muuttanut jonnekin Singaporeen. Nyt on ohjelmassa leipäjuusto- ja karjalanpiirakkaostokset, sitten onkin aika suunnata nokka kotia kohti. 🙂

Täällä ollaan! Kivaa!

Montaa tuntia ei tullut nukuttua viime yönä, vaikka pääsinkin punkkaan ajoissa. On tää vaan sen verran jänskiä puuhaa!

Lento lähti aamulla 9.15 Tukholman pienemmältä, Bromman, lentökentältä. Tykkään ihan mielettömästi tuosta Bromman kentästä. Se on jotenkin herttaisen pikkukaupunkimainen. Ja lisäksi sinne pääsee tosi kätevästi ja nopeasti tavallisilla julkisilla liikennevälineillä. Kannattaa panna mieleen, jos on reissua Tukholmaan. Mun käsittääkseni ainakin Finnair ja FlyBe lentää Suomesta Brommaan.

Sen sijaan en suorastaan hihkunut, kun näin lentokoneemme… En ole oikeastaan varsinaisesti lentopelkoinen, mutta pikkuinen pörr-pörr -kone varsinkin tällaisena tuulisena päivänä! On kyllä oikeasti aika ällöä, kun kone heittelehtii  holtittoman oloisesti puolelta toiselle jo kiitoradalla…. No, nousua ja laskua lukuunottamatta, matka oli tosi tasainen. 🙂

Ja nyt olen onnellisesti täällä Helsingin keskustan Holiday Inn -hotellissa, johon meidät kaukomatkalaiset Indiedaysiläiset on majoitettu! Jotenkin aina sellainen kiva, kutkuttava “olen matkalla” -olo, kun on hotellissa. Täällä ei kyllä ollut suklaata tyynyllä, kun tulin huoneeseen, mutta ehkä se on vaan parempi, kun ajatellaan, miten tiukka tuo mun illan pukuni on. Haha!

Yritin ikuistaa peilin kautta kaunista Nougatin silkkineulepaitaa, joka oli mustan kynähameen kanssa matka-asuni tänään. Onnistui niinsanotusti aika hyvin. 🙂 Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että tänään ei taida tulla kuvia oikeasta juhla-outfitista, koska hyviä kuvia saa varmaan vasta illalla juhlista.

Hoksasin heti lentokentällä, että pari elintärkeää asiaa oli jäänyt kotiin, nimittäin huulikiilto ja valokynä. Huulikiilto on mulle aina ihan must! Tykkään eniten aika neutraaleista ja ei kovin tahmaisista kiilloista. En käytä käytännössä koskaan huulipunaa, juhliin kyllä rajaan huuleni yleensä. Mutta siis ilman huulikiiltoa en pärjää! Vaihdoin illalla vielä viimetipassa toiseen käsilaukkuun ja niinhän normaalisti käyttämäni kiilto jäi siihen toiseen.

Bromman kentän miinuspuolia on se, että siellä ei ole kovin iso tax free -valikoima. Niinpä päädyin vanhaan tuttuum Cliniquen huulikiiltoon, vaikka se onkin makuuni aavistuksen liian tahmea. Kaikki muut oli joko liian värikkäitä/peittäviä tai ihan liian glitterisiä – mikä on ihan ehdoton no-no.

Toinen asia, minkä unohdin kotiin on YSL:n valokynä!! Aaargh! Mietin pitkään, että nappaisinko sellaisenkin mukaan tax freestä, mutta sitten olin niin pihi, että päätin olla pandana illalla. Ei voi mitään… Valokynä on mun mielestäni ihan huippu, mutta avattuna se ei kestä kovin kauaa, enkä nyt ollut sillä fiiliksellä, että olisin halunnut heivata menemään 35 euroa…

Nyt mun pitäisi lähteä kiiruunvilkkaa lähimpään Lindexiin sukkahousuostoksille. Ja tarvitsen ehdottomasti mustan neuletakin illaksi takin alle. Miksei kukaan kertonut, että täällä on näin kylmä!!

Ja jostain syystä mun kännykkäni ei löydä täältä ollenkaan verkkoa… Olen käynnistänyt rakkineen vaikka miten monta kertaa uudelleen!

Mukavaa perjantaita teille kaikille siellä ruudun takana! Palataan huomenna juhlakuvin ja -juoruin!

xoxo

Minttu 🙂