Kuvittelin tehneeni jokaikinen vuosi, sitten blogin alkuaikojen, postauksen ruotsalaisten vuoden joululahjasta – eli “årets julklapp”. Koska blogijuttujeni kategorisointijärjestelmä (tai “järjestelmä”) on sen verran sumeaa logiikkaa, etten itsekään löydä juurikaan paria viikkoa aikaisemmin tehtyjä postauksia, käytän yleensä ihan googlea vanhoja juttujani etsiessäni. “Årets julklapp Go 4 it vol. 2” -hakusanalla löytyi vain kaksi vanhempaa “Årets julklapp” -postausta: yksi vuodelta 2008 (elämys) ja toinen vuodelta 2009 (kuulokkeet. Mutta että Urban Ears oli jo tuolloin…).

Nykyisin “virallisen” valinnan tekee kaupan alan järjestö (don’t ask who…) ja elektroniikka-alan järjestö Elektronikbranchen. Tässä tämän vuoden voittajat vinkkinä niille, jotka eivät keksi serkulle, veljelle, anopille, kusiinille tai mutsin uudelle boyfriendille (and that will NOT be me…) kivaa, trendikästä joululahjaa.

Aina ajan hermolla elävien ruotsalaisten mielestä, vuoden 2013 toppen joululahjat ovat:

KEVYTUNTSIKKA

Toivottavasti tämä on toimiva joululahjavinkki siellä Suomessa – täällä meillä tuntuu nimittäin siltä, että aivan jokaikisellä on jo käytännöllinen, hyvä, lämmin ja ennenkaikkea supertrendikäs kevytuntuvatakki. Tosin itseltäni moista ei löydy, vaikka voisin kyllä helposti kuvitella itseni käyttämään jotain Monclerin vähän vähemmän superkiiltävästä materiaalista valmistettua versiota (mustana).

Edullisempia – ja ulkonäöltään hyvinkin paljon esikuvansa kanssa saman oloisia – kevytuntuvatakkeja löytyy melkein kaikkien sport- tai sport/fashion -merkkien valikoimista.

Toinen – ja selkeästi paljon laajemman suosion saavuttanut “vuoden joululahja” on:

MEHULINKO

Jos kevytuntuvatakki tuntuu aika yllättävältä “vuoden joululahjalta”, on sen sijaan Elektronikbranchen -järjestön valinta, mehulinko, varsin looginen. Onhan tuolle kyseenalaista kunniaa saavuttaneelle listalle päätynyt noin ziljoona sittemmin kirpputoriklassikoksi muuttunutta vehjettä: leipäkone, pop corn -kone ja jalkakylpylaite nyt ainakin.

Jotenkin kuitenkin tuntuu, että mehulinko ei ehkä ole ihan yhtä älytön juttu. Leivät saa tehtyä mainiosti uunissakin, mutta tuorepuristettua (ja ah niin ihanaa!!) mehua on todella vaikea tehdä ilman hyvää linkoa.

Joskus edellisessä elämässä talouteemme kuului mehulinko, jolla tehtiin ehkä maailman parasta omenamehua. Laite oli kuitenkin kooltaan verrattavissa pieneen panimoon, joten nykyisessä kerrostalon keittiössä en kyllä sen kanssa jaksaisi alkaa askarrella (ja se taisi kyllä hävitä parempaan kotiin “suuren kirpputoritalven” aikana). Sen sijaan tuo Boschin suhteellisen virtaviivainen mehulinko voisi olla tismalleen se, jonka haluaisin kaverikseni niitä nyt vasta muodostumassa olevia uuden vuoden lupauksia toteuttamaan…

Kuvista kiitos: Bosch & Moncler

Ihanihan ekana haluaisin muistuttaa tuolla pari postausta alempana olevasta arvonnasta. Koko blogeja lukeva (ja arvontoihin osallistuva) maailmanosa taitaa olla niin jo joulukiireissään, että kilpailuvastauksia on tullut aivan ennätysvähän. Mikä tietysti tarkoittaa sitä, että tsäänssit voittaa huikean kätsy OBH Nordican kuumeneva hiustenmuotoiluharja on ennätyskorkealla!

Päivän kuulumisista sen verran, että taivaalta vihmovasta sateesta huolimatta meillä on ollut aivan mielettömän huippu päivä! Heräsin pari tuntia aikaisemmin kuin Karkki ja Peetu. Käytin tuon ajan ei-niin-salaiseen paheeseeni, sunnuntain lehden lukemiseen ja kahvin litkimseen sängyssä peiton alla. Ihana, rauhallinen oma hetki! Vain kisu kävi välillä puskemassa ja purisemassa. Makuualustaksi karvakuononeidille kelpasi tänään poikkeuksellisesti jo ne luetut sanomalehden osat.

Karkki heräsi super-energisenä ja sai meidät kaikki kuusenhankintareissuun jo ennen aamupalaa. Löydettiin aivan täydellinen kuusi – tuore, tuuhea, syvän vihreä ja tarpeeksi pitkä! Sateisen kävelymatkan jälkeen Peetu fiksasi meille aivan uskomattoman ihanan brunssin. Istuttiin pöydässä niin pitkään, että ulkona alkoi jo hämärtää.

Iltapäivällä Peetu on häärännyt edelleen lähes ilman taukoa keittiössä, Karkki on lukenut tenttiin ja Minttu dataillut.

Kun kävin hakemassa kuusen jalan kellarista, näin käytävässä tuollaisen vanhan koulutaulun. Hetken jo ehdin toivoa, että maailmankaikkeus oli laittanut sen sinne minulle joululahjaksi. En (tietenkään!!) tohtinut heti kiikuttaa “lahjaa” parempaan talteen, mutta ajattelin, että jos taulu on siinä vielä huomenna tai parin päivän päästä, voin olla melko varma, että omistaja on sen hylännyt.

Vähän myöhemmin kävin viemässä roskia ja ajattelin jättää samalla tauluun puhelinnumeroni lapulla ja selostuksen, että jos tuo hieno ihanuus on täysin hyljätty, adoptoin sen mielelläni hyvään ja arvostavaan kotiin. Koulutaulu oli kuitenkin ehtinyt jo kadota. Toivottavasti jonnekin seinälle…

Jostain syystä Tampere-talossa järjestetyn itsenäisyyspäivävastaanoton pukujen arvostelu ei tunnu ihan samalta kuin perinteisten Linnan juhlien. Tämä modernimpi tapa juhlia tuntui aluksi omituiselta – eikä rehellisesti sanottuna ollenkaan kiinnostavalta, mutta lopulta olen sitä mieltä, että näistä juhlista katsojat sai paljon enemmän. Olihan ohjelma aika synkkä sävyltään, mutta toisaalta ihan ymmärrettävää, että ensimmäisellä kerralla haluttiin mennä perinteisellä linjalla. Kyllä sitä lopulta katsoo mielummin laadukasta ohjelmaa kuin väkinäistä valssaamista piukkaan ahdetussa salissa.

Päätin sitten kuitenkin sanoa mielipiteeni juhlan parhaimmista pukeutujista. Kyllä – olen sitä mieltä, että “kaikkien” lehtien yleisöäänestykset voittanut Pamela Tola oli kovin suloinen Mert Otsamon suunnittelemassa jätskipaperiluomuksessaan. Siitä huolimatta uuden pukeutumiskoodin mukaiset elegantit, tyylikäät ja viehkot asut olivat ihan muut.

Itsenäisyyspäivävastaanoton asut – TOP 3

Vuoden lehtivalokuvaaja Meeri Koutaniemi oli valinnut etnishenkisen vihreäsävyisen asun. Tykkään kokonaisuudesta ihan hurjasti! Koutaniemi on onnistunut siinä, missä niin moni meni metsään: asusteet, kampaus, korut, kengät, meikki – kaikki sopivat täydellisesti yhteen ja muodostavat saumattoman tyyli- ja värikokonaisuuden.

Elina Kiikko pystyy periaatteessa kantamaan millaista mekkoa tahansa. Jostain syystä kuitenkin kokonaisuus on helposti hiuksenhienosti white trash -linjan väärällä puolella. (ehkä se vain johtuu boyfriendin kyseenalaisesta tekstaritaipumuksesta, joka säteilee Kiikko-raukan ylle myös?). Tämä nahkainen kotelomekko on kuitenkin mielestäni hyvin elegantti ja oikealla tavalla cool. Myös clutch toimii hyvin ja teräväkärkiset pumpsit. Superpaljon pisteitä kultaisesta pantamaisesta vyöstä. Sen sijaan poskipunan kanssa olisi voinut ottaa vähän rauhallisemmin ja suuremmat & löysemmät kiharat olisivat olleet selkeästi elegantimmat. Mutta kokonaisuus on pienistä puutteista huolimatta mielestäni oikein onnistunut!

Kenkäsuunnittelija Minna Parikan kokonaisuus on lähestulkoon täydellinen! Sileät hiukset ja säästeliäs meikki toimivat tosi upeasti vastakohtana huikeakuosiselle asulle. Dress code olisi toki sallinut vähän enemmän paljasta pintaa, mutta jotenkin tällainen elegantti tyylikkyys alkoi tuntua virkistävältä kaikkien niiden barbie-leikkeihinsä unohtuneiden rouvashenkilöitten jälkeen.

Kenkäsuunnittelijan kengät. Itselläni ei ole ollut mitään Parikka-himoa aikaisemmin, mutta juuri tismalleen nuo (ehkä toisen värisenä…) voisi olla todella huippu lisä juhlakenkävalikoimaani. Yhdet kengät, joilla oikeasti voisi kävellä, ei ehkä olisi mikään kovin huono asia.

Siinä oli Mintun vuoden 2013 Virallinen TOP 3 -lista.

Erikoiskunniamaininnan ja virallisen (virtuaalisen) paras pukeutuja pystin saa kuitenkin Duudson-poppoo!

Tämä oli juuri tismalleen oikea juhla pukeutua tyyliteltyihin superseksyihin Härmän pukuihin gTien kaulavaatteisiin ja charmikkaaseen leveään hymyyn. ME likes!

Presidentin linna taitaa olla vielä useamman vuoden remontissa. Oikeastaan aika mainio tekosyy uudistaa itsenäisyyspäiväjuhlaperinnettä ihan pysyvästikin. Nythän sitä voi alkaa vaikka heti spekuloida, että Turkuunkohan ne juhlat menee ensi vuonna ja osaavatkohan ne siellä mitään kekkereitä edes järjestää… Haha!

Kuvat: Hesari, Seiska, Iltalehti, Iltsikka

En oikein vieläkään osaa asennoitua siihen, että täällä Svennelässä 6.12. on ihan normaali päivä. Niinkuin esim. tänään, ihan perusperjantai. Tai no, pääsin yksien meidän yhteistyökumppaneiden tarjoamalle joululounaalle, joten ihan tavallinen päivä ei onneksi ollut töissäkään.

Karkasin lisäksi töistä pikkuisen etuajassa kotiin – ja nyt odottaa perinteitä kunnioittava Itsenäisyyspäivän juhlinta toimiston Finne-tyttöjen kanssa. Ohjelmassa on kynttilöiden polttamista, kuplivien juomien täyttämien lasien kilistelyä ja Tasavallan Presidentin Itsenäisyyspäivän Juhlavastaanoton tölläämistä suorana YLE Areenalta. Mahtiskivaa siis! Melkein jänskittää, että tarjotaankohan vieraille mustaa makkaraa… Kyä luulis!

Halusin ehdottomasti julistaa (diskreetisti…) Suomen värejä tämän päivän asullani. Lempparimekoksi muodostunut Lindexin Matthew Williamson toimii tarkoituksessa mielestäni erinomaisesti. Sinivalkoisen lisäksi asukuvia “värittää” kuvaushetken kohtuunapakka (lue: myrsky) tuuli.

• mekko, Matthew Williamson for Lindex
• jakku, H&M
• nilkkurit, H&M
• korvikset, Isabel Marant pour H&M

Ihanaa Suomen Itsenäisyyspäivää!!

En tiedä teistä, mutta minun mielestäni maanantaisin jos koskaan, pitää saada pukeutua mukavasti ja rennosti töihin. Olen siis huomattavasti enemmän casual Mondayn kuin casual Fridayn kannattaja. Perjantaisin tulee päivastoin aina silloin tällöin pukeuduttua jopa hiukan yläkanttiin – etenkin, jos on suuntaamassa johonkin rimpsalle suoraan töistä.

Oikeasti tänään olisi kuulemma ollut Cyber Monday – nettishoppailun kunniaksi kaiketi. Hetken mietin, että olisi ollut hupaisaa pukeutua teeman mukaan, mutta ei nyt kyennyt. Henkan ruskeanharmaat sammarit ja saman firman Isabel Marant -malliston rannekorut on tosin tilattu netistä. Pari hyvä-yritys -pistettä herunee siitä hyvästä??

Lempeän vaaleanpunaisen ja ja harmaan sävyisen asun pikkuriikkisenä piristyspilkkuna toimi ihanat Isabel Marant pour H&M tyttöjen malliston rannekorut. Korukivet ovat korallia tai jotain värjättyä kivitavaraa – aivan ihanat – täytyy sanoa.

Pikkuisen tosin pisti harmittamaan, koska toinen rannekoruista hajosi heti ensimmäisellä käyttökerralla. Lukon kiinnityksessä käytetty fiksu metallihelmistoppari oli pettänyt – enkä tiedä saanko sitä korjattua, vaikka aika velho olenkin koruja ehjäämään… Täytyy nyt toivoa, että minä olen saanut sen maanantai-kappaleen, eikä kukaan pikkutyttö joudu itkemään kauniin korunsa perään.

• neule, H&M
• t-paita, H&M
• sammarit, H&M
• kengät, Dr. Martens

Silläkin uhalla, että kaikki mun lapseni päättää kerätä kimpsunsa ja kampsunsa ja karata (jälleen) epälukuiseksi ajaksi Australiaan, laitan tänne vinkin unelmien duunista. Nimittäin Aussie hakee pohjoismaalaista tyyppiä (naispuolista mieluiten käsittääkseni) ylläpitämään @aussiehairofficial -Instagram-tiliä!

Tarkemmat tiedot itse duunista, maksettavasta kk palkasta (!!) ja hakuohjeet löytyvät täältä Aussome Job. Täytyy kyllä sanoa, että melkein tekisi itseni mieli lähteä liuhuttelemaan hiuksia australialaisessa merituulessa ja postailemaan auringonlämpöisiä kuvia… Viimeinen hakupäivä on 15. joulukuuta, eli kantsii pistää töpinäksi, jos duuni Down Under kiinnostelee.

Kuva kaapattu Aussielta – kiitoksia!

PS. Peetu: muista laittaa Lizzielle vinkkiä tästä!