Olen tainnut ennenkin mainostaa, että tykkään Tukholman NK-tavaratalosta niin paljon, että voisin vaikka muuttaa sinne asumaan. Nyt siihen olisi vielä useampi syy sillä ruotsalainen tähtikokki Björn Frantzén on uudistanut kaikki NK:n ravintolat. Koko konsepti on ollut nyt avoinna kuukauden verran, enkä ole vielä ehtinyt käydä maistelemassa tarjontaa, mutta ainakin ulkoapäin katsottuna ja menuiden perusteella vaikuttaa tosi hyvältä! Ensimmäisenä listallani on aivan ihanalta kuullostava Afternoon Tea.
Ravintolakonseptin lanseerauksen kunniaksi Björn Frantzén tulkitsi muutamia muotiluomuksia – kuten tuon kuvassa näkyvän Diane von Furstenbergin mekon – keittiöstä tuttuja raaka-aineita käyttäen. Mielestäni prosessia kuvaava filmi on hurmaava!

Kuva: NK

Helsinkiin on avattu Pohjoismaiden ensimmäinen Indigo -hotelliketjuun kuuluva tyylikäs boutique-hotelli, Hotel Indigo. Me ulkopaikkakuntalaiset Indiedays-bloggarit saatiin yöpyä viimeviikonlopun ID-hulinoiden yhteydessä ilmaiseksi tuossa vasta vähän aikaa sitten avatussa paikassa.
Testiajo sopii tällaiselle hotellifanille mainiosti! Tiedän, että monet, jotka joutuvat työnsä vuoksi pakkomatkustamaan paljon, eivät ole ollenkaan niin otettuja siitä, että joutuvat nukkumaan muualla kuin omassa sängyssään. Itse rakastan sitä, kun joku muu siivoaa, laittaa ruuan, toimittaa jääpaloja huoneeseen, neuvoo, minne kannattaa mennä – ja aivan erityisesti rakastan hotellisänkyjen sileäksi mankeloituja lakanoita sekä tietty hotelliaamiaisia.

Tässä siis kokemuksiani pikaiselta yhden yön visiitiltä Hotel Indigossa vinkkinä niille, jotka aina silloin tällöin yöpyvät Helsingissä.
Jossain lukemistani lehdistä on hauska matkustusaiheinen juttusarja, jossa julkkiksilta kysellään parhaimpia ja kauheimpia matkamuistoja, suosikkilomakohteita etc. Suosikkikysymykseni on kuitenkin: “mitä teet ensimmäisenä, kun tulet hotellihuoneeseen”. Aikaisemmin luulin, että kaikki tietenkin katsovat ensimmäisenä kylpyhuoneeseen (pitää tarkistaa siisteys, varustelutaso ja että pyyhkeet & vessapaperi ovat paikoillaan), mutta yllättävän moni ilmoittaa katsovansa ikkunasta ulos/testaavansa sängyn pehmeyden/tarkistavansa minibaarin/avaavansa telkkarin etc. Hassua – ja jotenkin inhimilistä!

Helsingin Hotel Indigo sijaitsee niin keskeisellä paikalla osoitteessa Bulevardi 26, että tällainen epähelsinkiläinen löytää paikalle helposti. Käsittääkseni kaikilla maailman Indigo hotelleilla on oma persoonallinen ilmeensä ja teemansa. Itse tykkäsin ainakin tosi paljon tämän hotellin retro-meets-harbour-meets-Finnish-design -tyylistä.
Kaikki on selkeästi viimeisen päälle mietitty, mikä ilahduttaa esteetikon silmää. Ihanaa myös se, että pohjoismainen tyylikkyys ei enää tarkoita samaa kuin tyhjät valkoiset pinnat. Erityisesti viehätyin kaikkiin rouheisiin meriteemoihin. Ykkösenä suihkukopin lasiseinän rakennuspalkki-installaatio ja ison seinän magee viivapiirroslaiva. Palkitut suomalaiset designerit Linda Linko, Pietari Posti ja Satu Maaranen ovat suunnitelleet sisutukseen elementtejä. 

Tässä on vielä parempi kuva laivaseinästä. Samasta kuvasta selvinnee myös Hotel Indigon ehkä ainokainen heikko lenkki. Perushuoneet eivät ole mitenkään erityisen suuria. Yhdelle hengelle ja yhdeksi yöksi tuo oli aivan superihana, mutta kun näin testikäyttäjän näkökulmasta mietiskelin sellaista skenaariota, että jos vaikka olisin jonkun ystävättäreni kanssa kahden-kolmen yön yhdistetyllä kulttuuri- ja shoppailureissulla, tila olisi kyllä todella koetuksella.
Kaapista löytyy kyllä onneksi ihan reilu henkariarsenaali – ja laatikko-/hyllytilaa on myöskin kohtuullisesti. Voisin kuitenkin kuvitella, että hotellin tarjoamissa hiukan perushuonetta tilavammissa vaihtoehdoissa olisi mukavampi yöpyä – etenkin yhtä yötä pidemmillä visiiteillä.

Muuten tuon ihan perushuoneenkin standardi on mielestäni aivan mainio. Estetiikan lisäksi vierasta hemmotellaan mm. aivan mielettömän upealla, ziljoonin tyynyin piffatulla sängyllä, Nespresso-kahvikoneella (ikuisen vedenkeittimen ja pikakahvin sijaan – ja sieltä löytyi jopa lemppareitani – niitä vihreisiin kapseleihin pakattuja!) ja aivan järkyn ihanalla suihkulla. Kuvasta ei oikein selviä mittasuhteet, mutta tuollaisen pizza-lautasen kokoisen sadevesisuihkun ottaisin kyllä niin mieluusti kotiinkin!
Ja koska hotellihuoneen kylppäri on itselleni aina niin tärkeä, pitää myös mainita se, että tarjolla on aivan ihanaa Avedan kosmetiikkaa ja ziljoona minipikkupyyhettä käsipyyhkeeksi. Tuollaiset pienet jutut merkkaa yleensä tosi paljon.

Itse huoneen ja yleisen palvelukokemuksen lisäksi hotellin aamiainen on mielestäni yksi tärkeimpiä laatukokemukseen vaikuttavia tekijöitä. Sinänsä hiukan ristiriitaista, sillä arkisin saan tuskin nautittua mitään yhtä näkkileipää kummempaa aamupalaa, mutta hotellissa vedän mielelläni kunnon aterian (niinkuin kuvasta näkyy… haha!), jolla selviän iltaan asti.
Hotel Indigon aamiainen saa ehdottomasti hyväksytty-leiman otsaansa. Pisteitä erityisesti siitä, että tuoreet hedelmät, joista saattoi koota oman hedelmäsalaattinsa, olivat kaikki oikeasti tuoreita, suurimmasta osasta oli tiedossa, mistä raaka-aineet tulevat (kasvikset Lapinjärveltä, kalat ja juustot Ahvenanmaalta, hillot ja leivät ovat omaa tuotantoa) – ja suurin osa kaikesta on luomua.
Kaikki aamiaisella oli niin hyvää ja söpösti esille laitettu – jopa pannukahvi on maukasta, tuoretta ja sopivan kuumaa – että en mitenkään haluaisi valittaa. Mutta jos he vaikka hotellilla sattuvat lukemaan tämän postauksen, niin Mintun kehitysehdotuksena olisi, että tarjolla olisi myös hieman pehmeämmäksi keitettyjä munia ja munakuppeja (siis oikeasti, vain kovaksi keitettyjä munia ja ei munakuppeja. Hotelliaamiaisella. Todella tuli sellainen olo, että mun on pakko ollut missata joku radikaali ruokatrendi – eihän tämä muuten voi olla mahdollista?).
Toinen toivomus olisi, että tarjolla olisi maukkaita maustekurkkuja. Maalaispaté on yksi peruspaheeni hotelliaamiaisella – ja Hotel Indigossa se oli to-del-la hyvää – mutta sen kanssa pitäisi olla maustekurkkua. No pitäisi, pitäisi.

Kaiken kaikkiaan vierailuni Hotel Indigossa oli kuitenkin poikkeuksellisen nautittava. Yksi suuri syy siihen oli mukava, joustava, ystävällinen ja auttavainen palveluasenne, jonka jokaikinen hotellin työntekijä tuntui ei vain oppineen, vaan myös sisäistäneen täydellisesti. Jopa se baarimikko, jonka kohtasin ID Blog Awardseista supernälkäisenä kotiutuessani, oli vain ja ainoastaan superauttavainen, kun halusin jotain syötävää.
Hotellin ravintolan keittiö oli jo sulkeutunut, tavallaan harmi, sillä hotellin ravintolat Bröd Punavuori ja Soup & Juice ovat kuulemma tosi hyviä. Mutta en halunnut sipsejä tai pähkinöitä, joita olisi ollut vielä baarissa tarjolla. Sen sijaan, että baarimikko olisi ärtynyt tai ylimielinen väärään aikaan häiritsevää asiakasta kohtaan, hän järjesti, että sain tilattua ihanat serrano-kinkkuleivät suoraan huoneeseen toimitettuna. Eikä ollut edes kallista!
Eli annan ehdottomasti täydet pisteet palvelusta kautta linjan. Palvelu oli niin ihanan ystävällistä, rennon ymmärtäväistä ja luonnollisen oloista, että pisteet olisivat tulleet varmasti muutenkin. Se, että muualla Helsingin visiitilläni (mm. Indiedays Blog Awardseissa) tapasin sitä perinteisempää suomalaista palvelukulttuuria, jossa palvelutyössä oleva henkilö a) ilmaisee, että asiakas häiritsee häntä työaikana tai b) kokee olevansa oikeutettu kouluttamaan asiakasta tietynlaiseen häntä häiritsemättömään käyttäytymiseen, toki vielä erityisesti alleviivasi Hotel Indigon henkilökunnan auttavaista, joustavaa ja luonnikasta asennetta työhönsä.
Puolet nyt jo kohtuupitkästä elämästään erilaisissa palveluammateissa viettänyt Minttu kiittää!
Piti ihan muutamalla sanalla kommentoida uutta hotellia ja kokemuksia siitä. Näköjään matkareportteri ja mielipideautomaatti minussa heräsi kirjoitushommiin, kun teksti vaan venyy. Pari asiaa haluan silti vielä sanoa.
Kun on reissussa, hotellin sijainnilla on yleensä todella paljon merkitystä. Joskus tulee valittua joku ihan random-hotelli vain siksi, että se on lähellä jotain tapahtumaa tai juttua, minkä takia ylipäätään on matkoilla. Helsingin Hotel Indigo sijaitsee tosi kivasti vähän sisemmällä Bulevardilla niin, että ihan ydinkeskustan yö-örvellys ei häiritse unia, mutta kuitenkin tosi lähellä kaikkia kivoja putiikkeja ja muuta elämää. Itse löysin esmes aivan hillittömän kivan  ja hyvän sushi-paikan, kun lähdin vain randomisti vähän haukkaamaan happea ja etsimään jotain syötävää ID-päivän päivä- ja iltatapahtuman välissä.
Jos nyt innostuit Helsingin reissusta ja testaamaan Hotel Indigoa, niin tästä pääsee suoraan varauksiin. Mielestäni siellä on nyt jotain tosi kivoja avajaistarjouksia (ei mitään blogiyhteistöitä – vaan ihan tavallisia), jotka ovat voimassa toukokuun ajan.

Terkkuja Norwegianin free wi-fi lennolta Tukholmaan! Ihana olla matkalla kotiin – vaikka kyllä oli taas niin huippu reissu, että kyllä kannatti pienet valvomiset sun muut. Tulen varmasti kirjoittelemaan enemmänkin viikonlopusta, mutta tässä päällimmäiset fiilikset ja ensimmäiset kuvat.

Parasta koko reissussa – ja tällaisissa tapahtumissa ylipäätään – on bloggarikollegojen tapaaminen. Jotenkin tuntuu, että tämän puuhan pariin, joko harrastusmielessä tai ihan ammattimaisesti, on päätynyt harvinaisen ihania tyyppejä, maailmaan avoimen kiinnostuneesti ja optimistisesti elämään suhtautuvia ihmisiä.
Jokaisen blogitapahtuman jälkeen olen aina niin täynnä energiaa, inspiraatiota ja uskoa ihmisiin. Ehkä se, että sitä asettaa julkisesti alttiiksi itsensä, persoonansa, mielipiteensä, tyylinsä ja ison osan elämäänsä, tekee sen, että sitä suhtautuu livenäkin ihmisiin avoimesti, ystävällisesti ja hyväksyvästi. Edes suurimmat blogistarat, joita olen tavannut (ja jotka saattavat blogissaan olla aika jyrkkiä mielipiteiltään), eivät ole mitään muuta kuin ystävällisiä, kivoja, avoimia ja hurjan herttaisia ihmisiä (ja kyllä, käytän sanaa “herttainen” myös miespuolisista muoti- ja lifestyle-bloggareista), kun heidät tapaa nokakkain.

Asuksen pisteellä sai kirjoittaa inspiraatiosanoja, eli asioita, jotka juuri nyt inspiroi. Aurinko, valo, kevät ja lämpö olisivat olleet omankin listani ykkösenä, mutta koska halusin (tietenkin..) olla erilainen, lisäsin yhden, k:lla alkavan sanan (jatkuu i:llä), joka inspiroi aina – vuodenajasta riippumatta. Mikähän ihmeen sana se voisi olla… 😀

Fresitan ständillä sai ihanien drinksujen ja suloisten mini cup cakesien nauttimisen lisäksi käydä fiksaamassa kyntensä juhlakuntoon. Yleensä olen aina ensimmäisenä jonossa kaikkiin hoitohommeleihin ja pikafiksauksiin, mutta nyt olin laittanut niin kivat hopeiset ranskikset tapahtumaa varten, etten raaskinut poistattaa niitä.

Tällainen söötti nuori mies – kuulemma joku Voice of Finland -stara – oli paikalla myös ja ahkerasta kuvaksesta päätellen hyvin arvostettu vieras. Pisteet poitsulle vanhasta Guns’n’Roses teepparista. (hastag: #mummoonihanpihalla)

Tykkäsin tosi paljon Inspiration Dayn uudesta tilasta (ilmeisesti joskus ollut Tiger-niminen yökerho?). Siellä oli huomattavasti aikaisempaa enemmän tilaa, happea ja kivoja lounce-tyyppisiä istumapaikkoja. Porukkaa oli entiseen tapaan ihan tolkuttomasti, mutta tuolla se ei tuntunut ollenkaan niin ahdistavalta – päinvastoin – oli tosi kiva, että “meitä bloggareita” oli paikalla niin paljon!

Suloinen Silja opastaa koruhommissa ja kilpailuun osallistumisessa.

Päivätapahtuman sponsorihommaa. Ihan kaikkeen en kyennyt paneutua hirmu syvällisesti, mutta kaikki näytteilleasettajat olivat kyllä satsanneet tosi paljon ja olivat liikkeellä kivalla ja positiivisella asenteella. Olympuksella sain jälleen kerran aivan uskomattoman hyvää palvelua, mutta myös L’Oréalin hiusväripisteellä samoin kuin Philipsin ja BikBokin ständeillä oli ihanan ammattitaitoista ja ystävällistä porukkaa. Ja varmasti muilla myös, mutta en vain ehtinyt kaikkialle niin perusteellisesti.

Indiedays Blog Awards iltameininkiä. Jonna oli sitä mieltä, että tämä “Paperi T” on kuvaamisen arvoinen juttu. Ihan ookoolta kuullosti ja ihan hauskaa, että räppihomma on Suomessa niin iso juttu.

Illan aikana jaettiin myös Indiedays Blog Awards -palkinnot. Olin ehdokkaana “Viihdyttävin” -sarjassa, mutta niinkuin näkyy, en selvinnyt kolmen parhaan joukkoon. Suurkiitokset kuitenkin kaikille äänestäjille! Kilpailu palkintosijoista oli kova ja olen kyllä henkilökohtaisesti sitä mieltä, että palkinnot menivät täysin oikeisiin osoitteisiin. Kaikki voittajat voi tsekata täältä.

Parasta koko tapahtumassa on – niinkuin sanottu – upeiden blogikollegoiden tapaaminen. Emilia & Rilla – kiitos seurasta ja ihanasta illasta.

Juhlalauantain jälkeisen aamun suuria kysymyksiä oli mm. miten “kasviksia” ovat makkarat, jos kyltissä lukee “kasvispaistos” ja että onko nyt Arabia kehittänyt oman iittala-tarran? Ottakaa nyt hyvä ihme tarrat pois edes ruokailuastioista on Mintun mielipide!

Miten voi ollakin, että pakkaaminen on aina ihan yhtä syvältä – vaikka sinänsä reissuun lähteminen olisi miten hauskaa!? Täällä nyt kärvistelen huomisen Bloggers’ Inspiration Dayn ja Indiedays Blog Awardsien pakkailujen kanssa. Oikeastaan pitäisi olla jo asap nukkumassa, herätys on taas vaihteeksi ihan ruokottomaan kellonaikaan. Tosin matkalaukku on edelleen tyhjillään (kamat sentään pinoissa sängyllä) ja hiuksetkin pitää vielä pestä..
Se hyvä puoli tässä on, että nyt on ihan totaalisen myöhäistä kriiseillä asuista sen kummemmin. Gaalaan mennään kiilakoroilla ja raitamekolla, päivällä hengailen Filippa K:n pöksyissä ja Rodebjerin paidassa (vuoden muotiostos nro: 6 – ooops!).

 

• gaala-asu, check
• meikit, check
• lentoliput, check
• kynnet, check
• hiuskamppeet, check
• Helsingin kartta, check
• herätyskello….

Kuvausassistentti pääsi pienelle jäähylle kylppäriin, kun kuvauksista ei meinannut tulla yhtään mitään. Sen verran “tuhoa” karvakorva ehti aiheuttaa, että tarrarulla (jokaisen kissanomistajan ystävä nro yksi!) lennähti ensimmäisenä matkalaukkuun.
Huomenna sitten kuulumisia Helsingistä!

Vähintään kerran, pari viikossa saan kysymyksen: “Miksi oikein bloggaat? Miten jaksat ja viitsit käyttää niin paljon aikaa siihen?”
Vastaus on vaihdellut vuosien mittaan hiukan, mutta menee suunnilleen näin:

1. Rakastan bloggaamista, kirjoittamista, valokuvaamista – pienien tarinoiden kokoamista. Tavoitteenani on, että jokainen postaus olisi kuin yhden suupalan kokoinen konvehti tai tapas-pala; mukava, virkistävä hetki arjen keskellä.
2. Olen kiitollinen siitä vuorovaikutuksesta lukijoideni kanssa, josta saan nauttia sekä blogin kommenttiboksissa että facebookissa. En ole kovinkaan ahkera kommentoija itsekään, enkä odota sitä muiltakaan, mutta olen todella iloinen jokaikisestä liketyksestä, kommentista, sähköpostista ja muusta elonmerkistä, jonka saan.
3. Blogi on kuin ystävä. Tuntuu, että niinäkin hetkinä, kun olen ihan yksin tai – vielä pahempaa – yksinäinen, luonani on vanha luotettava ystävä. Ja se johtuu tietty siitä, että teitä on sielllä ruudun toisella puolella. Kommentteja tai ei, kävijätilastojen perusteella tiedän, että en ole yksin.
4. Yksi tärkeä asia on myös se, että saan puhua perinteisesti pinnallisina, kevyinä ja hömppäkategoriaan tungettavina pidetyistä asioista ja puuhastella muodin kanssa. Kauneutta, inspiraatiota, positiivisuutta ja iloa ei ole milloinkaan liikaa. Ja siinä ei mielestäni ole mitään pinnallista.

Olen saanut suuren kunnian olla yksi ehdokkaista Indiedays Blog Awardsin “Viihdyttävin” -sarjassa. Sarjan kuvaus menee näin: “Blogi, jonka avaat kun haluat rentoutua. Bloggaaja, joka herättää keskustelua ja saa sinut hymyilemään synkempinäkin päivinä.”
Tiedän olevani aivan mahottoman mielettömän upeiden bloggareitten kanssa kisaamassa viihdyttävimmän blogin tittelistä. Olisi silti ihan huippua, jos ääniä tulisi edes pari – ettei ihan tarvitsisi olla nolona… Äänestykseen pääse tästä linkistä ja äänestää voi myös ihan anonyyminä, mutta yhteystietonsa jättäneiden kesken arvotaan lippuja Blog Awards gaalaan.
Kiitos ja anteex… 🙂

Piti tänään kirjoitella ihan muista asioista, mutta inspiroiduin tähän vanhaan postaukseen (Selfie – itsekeskeisyyden huipentuma?) yllätäen tipahtaneista uusista – ja varsin tuomitsevista kommenteista niin paljon, että päätinkin keskittyä vain oman lärvini esittelyyn.
Kyseessä on viime Helsingin reissulla otetut kuvat Indiedaysin bloggari-esittelyä ja myös blogin sivupalkkia varten. Kuvat on ottanut Jalmari Eskelinen, hiuksista ja meikistä vastasi Kira.

Tykkään hurjasti kaikista kolmesta parhaimmaksi seuloutuneesta kuvasta. Näytän itseltäni, mutta jotenkin puleeratummalta ja freesimmältä versiolta normaaliin verrattuna. Ammattilaisille kaikki kunnia ja hatunnosto – tähän ei kyllä kotikonstein pysty!
Nyt vain pitäisi päättää, että mikä näistä kolmesta olisi se, joka päätyy viralliseksi profiilikuvaksi.
Itse tykkään ehkä eniten ensimmäisestä kuvasta… Eniten varmasti siksi, että jotenkin identifioin itseni tyypiksi, joka hymyilee niin, että hampaat näkyy. Siitäkin huolimatta, että tiedän hampaistoni aiheuttavan tiettyjä Twilight/True Blood/Vampire Diaries -viboja. Sen lisäksi Peetu oli sitä mieltä, että ykköskuvassa on “crazy eyes”.
Valokuvaajakin taisi olla sitä mieltä, että olen parhaimmillani suu kiinni hymyillessäni, sillä niinä harvoina kertoina, kun yritin pitää huulet yhdessä, kameran laukaisija lauloi ihan eri malliin kuin muuten. Ja tosiaan Peetun mielestä kakkoskuva on paras.

Kolmoskuvaan halusin mukaan raksun Diane von Furstenbergin huivini. Olen saanut paljon kommentteja, että huivin värit korostavat silmiäni ja passaa tosi hyvin ihoni sävyyn. Olen periaatteessa ihan samaa mieltä, mutta jostain syystä kolmoskuva tuntuu kuitenkin aika tukkoiselta ja voisin kuvitella, että kun profiilikuvat ovat aina varsin pienessä koossa, tuo ei välttämättä ole mikään edullisin vaihtoehto.
Selfie-postauksen kommenteissa osa on jyrkästi sitä mieltä, että tuntemattomien ihmisten lärvikuvat eivät kiinnosta. Olisin silti tosi iloinen, jos joku innostuisi auttamaan valitsemaan eniten minttumaisen kuvan näistä kolmesta. Joskus se on niin, että muut näkevät monet asiat paremmin kuin itse.. Olen myös tosi laiska vaihtamaan profiilikuviani, joten tämän kanssa mennään varmasti tosi pitkään ja siksikin olisi kiva, että kuva on just se paras mahdollinen.
Kuvat: Jalmari Eskelinen, hiukset ja meikki Kira