Ihanan aurinkoiset ja lämpöiset terkut täältä Italiasta! Tähän mennessä Rimini on ollut aivan mahtavan upea lomapaikka – enkä oikein edes tajua, mistä maine ylikansoitettuna turistikohteena oikein edes tulee. Siis onhan täällä toki meidän lisäksemme myös muita turisteja, mutta myös selvästi paljon pidempään viipyviä matkailijoita. Ehdottomasti eniten tuntuu kuitenkin olevan italialaisia – joko paikallisia tai kotimaanturisteja. Ja siitäkin syystä fiilis on ihan – ja ihanan – autenttinen.
Meidän hotelli on 200 metrin päässä merenrannasta. Merivesi on suolaisen suloista ja suorastaan yllättävänkin lämmintä. Tänään oli tosin sen verran kova tuuli ja merenkäynti, että punaiset varoitusliput hillitsivät isompia aalloissalillumisintoiluja.

Tuulen ansiosta ilma on ollut hyvin miellyttävä. Eli vaikka aurinko onkin porottanut lähes pilvettömältä taivaalta, olo ei ole ollut lainkaan tukala varsinkaan rannalla. Niin ihanan leppoisaa ja mukavaa, että sitä on vaikea pukea sanoiksi. Ehkä kuvaavaa on se, että jo nyt tuskin muistan, mikä viikonpäivä on menossa (no se on se “loma”-niminen viikonpäivä!!) ja muutenkin elämän tempo on solahtanut ihanaan, nukkumisen ja syömisen rytmittämään tahtiin.

Kävi myös sellainen hieno tsägä, että täällä sattuu olemaan juuri nyt paripäiväinen Al Meni -niminen ruokamessu-, ravintola-, kokkishow- ja gastronomiatapahtuma. Paikalla on hillitön määrä paikallisia tuottajia, viljelijöitä, viinin valmistajia, tryffelin metsästäjiä, juustoloita ja muista herkkujen valmistajia, jotka mielellään antavat maistiaisia tuotteistaan.

Keskusteltassa liuta tähtikokkeja tosi toimissa. Häslingistä päätellen paikalla oli jotain kohtuullisen isoja staroja, mutta meille kyllä nimet ei valitettavasti sanonut mitään. Hienoo katseltavaa kuitenkin ja hyvä show. Kyllä italialaiset ymmärtää, miten ruokaa rakastetaan!

Häppening jatkuu vielä tänään ja ajateltiin käppäillä ranta-piazzan kautta illalliselle. Ihan minipikkuisen harmittaa, että ei voi ostaa mukaansa kaikkia upeita, paikallisesti tuotettuja, monesti ekologisia herkkuja. Tai hankalahan niitä olisi saada ehjänä kotiin, joten ehkä se vain on parempi, että voin jo nyt jännittää, miten saan ylipainavan matkalaukkuni takas kotiin…

Lounas gastronomimarkkinoilla – niin herkullista!! Mukana on myös lukuisia huippuravintoloita, jotka valmistavat ihania pikkuaterioita hyvinkin siedettävään hintaan. Tässä lounaaksi Vongole-minisimpukoita, tuoretta tomaattia ja ja…

Ja sitten ollaankin jo eilisillan aperitiiveillä.

Ehkä maailman paras Bellini, tuoreista makeista persikoista – sekä hillitön naksuarsenaali, joka sisältyi kahden 7 euron drinksun hintaan. Vähemmästäkin voisi rakastaa Riminiä!

Iltakävelyllä vanhassa kaupungissa.


Nyt Tinni (kuvassa) on sitä mieltä, että tässä pitäisi pikkuhiljaa alkaa suunnitella tämän illan illallista. Elikkä enemmät höpinät sikseen.
Se nyt pitää kuitenkin vielä sanoa, että tuo silta, jolla seisomme, on rakennettu vuonna 100 ja se oli yksin Rooman valtakunnan strategisesti tärkeimmistä silloista.


Illalliselta lähinnä vyöryimme yltiötyytyväisinä takaisin hotellille. Ravintolan nimi on: Osteria de Borg – suosittelen t o d e l l a lämpimästi, jos satutte olemaan matkalla tännepäin!

Eilisillan asu:

• toppi, Mintun ompelimosta
• housut, Mintun ompelimosta
• laukku, Botkier
• farkkutakki, Esprit
• sandaalit: Knulp

Hotellin kattoterassin uima-allas. Life is good!

Säätila tällä hetkellä Tukholmassa: +13 astetta “lämmintä” ja tihkusadetta. Odotettavissa tänä iltana: +23 astetta ja auringonpaistetta!
Lento Frankfurtin kautta Bolognaan, Italiaan, lähtee reilun tunnin päästä – ei voisi aurinkoloma osua parempaan saumaan!!
Yleensä olen varsin säästeliäs pakkauksissani. Joskus teininä vedin kuukauden Interrailin pelkästään Kånken-repulla ja käsilaukulla (nahkatakki oli tosin pakattu Kånkenin kantokahvojen väliin – eli repun ulkopuolelle..). Ihan niin pidättyväinen en ole enää, mutta yleensä pyrin pärjäämään mahdollisimman pienellä varustuksella.
Tällä kertaa on toisin. Viime kesänä olin Tinnin kanssa muutaman päivän reissulla Gotlannissa ja silloin  bestikselläni oli uusi freesi asu joka päiväksi ja joka illaksi! Nyt päätin, että en todellakaan aio viettää koko Rimini-viikkoa samoissa farkkushortseissa ja pakkasin mukaan vähintään ziljoona asua. Lisäksi vaikuttaa vähän siltä, että tuleva viikko on noin ainoa tänä kesänä, kun sitä oikein pääsee hellevaatteita ulkoiluttamaan, joten pitäähän tilaisuus käyttää hyväksi.
Ikinä koskaan ei matkalaukkuni ole ollut niin täynnä ja painava jo matkalle lähtiessä. Aavistelin jo pahinta, mutta Lufthansa oli ystävällinen ja päästi 25,4 kiloa painavan pakaasini ilman maksua (mutta pienen läksytyksen saattelemana) koneeseen.
Nyt täytyy kyllä alkaa valmistautua lentokoneeseen nousemiseen. Välilaskulla Frankfurtissa tapaankin jo Tinnin ja sitten alkaa virallisesti meidän Italian loma! Molto bene!!
Ihanaa juhannusta ja seuraavat merkinnät sitten Italian auringon alta! <3

Yksi viimeviikkoisen Tampereen reissuni – sinänsä kyllä monista – kohokohdista oli illallinen tunnelmallisessa ja viihtyisässä Café Pispalassa. Ravintola sijaitsee varsin selkeästi sivussa kaikilta valtaväyliltä. Kävelymatkalla Tinnin luota Mariankadulta Pispalan sydämeen emme tavanneet paria lenkkeilijää ja koiran ulkoiluttajaa enempää porukkaa. Kontrasti viimeistä paikkaa myöten olevaan, lämminhenkiseen ravintolaan oli varsin selkeä.

Ravintolan ruokalista on aika suppea ja se vaihtuu usein. Mielestäni se on hyvän keittiön merkki: ensinnäkään ei ole tarpeen pitää ziljoonaa vaihtoehtoa listalla, kun kaikki on hyvää – toisaalta lyhyt lista takaa riittävän kierron, joten raaka-aineet ovat aina tuoreita ja lisäksi usein vaihtuvat annokset mahdollistavat aina sesongin parhaiden raaka-aineiden käytön.
Me söimme meksikolaistyylistä fuusio-kanapataa, jossa oli paljon vihanneksia, hauskoja taco-sipsisuikaleita ja nokare guacamolea. Kyytipoikana suomalaista Keisari-olutta. Ruoka oli oikein mainiota, palvelu erinomaisen mutkatonta ja ystävällistä. Poistuimme paikalta hyvin tyytyväisinä.

Tällä viikolla menun teemana näyttää olevan “skanaasia” ja täytyy sanoa, että listalla olevat skandinaavis-aasialaiset annokset kyllä houkuttelisivat, jos matkaa ei olisi nyt taas niin paljon. Viikottain vaihtuvan ruokalistan löytää helpoiten Café Pispalan facebook-sivuilta. Viikonloppuisin tarjolla on myös brunssi, joka on mm. Tinnin ja Tuiken erikseen siippoineen testaama ja hyväksi havaitsema. Muistaakseni kulinaristiystäväni kehuivat erityisesti paikan pannukkakkuja.

 
Vinkkinä siis sekä tamperelaisille, jotka eivät vielä ole Café Pispalaa löytäneet että ex-kotikaupunkiini matkalla olevat: ihana pikkuravintola on todellakin pienen kiertotien väärti – parhaat paikat eivät näköjään Tampereella(kaan) löydy välttämättä pääkadun varrelta!

Niinhän se on, että tytön voi viedä Tampereelta, mutta Tamperetta ei tytöstä.
Viime perjantaina alkanut ensimmäinen kesälomapätkä on tullut vietettyä visusti nauttien entisestä kotikaupungista. Kelit ovat kieltämättä olleet varsin viileät ja aika arvaamattomat, mutta enpähän nyt etukäteen mitään rantalomaa kuvitellut täällä viettävänikään. Tällä kertaa ohjelmassa on ollut poikkeuksellisen paljon turistihommia, sillä ystäväni Camilla oli ensimmäistä kertaa Tampereella.

Jostain syystä oloni on aina jotenkin epämääräisen haikea Tampereella ollessani. Jokaiseen kulmaan, aukioon, kadunpätkään ja paikkaan tuntuu liittyvän kaikenlaisia – varmasti monesti erittäin paljon ajan kultaamia – ihania muistoja. Lupasin näyttää Camillalle kaikki nuoruuteni hoodsit Pyynikin kulmilla. Tietty siinä samalla selostin suu vaahdossa sen aikaisia juttuja ja kaikkiin paikkoihin liittyviä tapahtumia. Varmasti aivan karseeta kuunnella toisen nostalgisia muisteloita, mutta itse olen täällä ollut vielä tavallistakin enemmän onnessani historiani kanssa.

Camilla oli siitä kiitollinen matkaseuralainen, että hän ymmärsi kehua taukoamatta synnyinkaupunkini kauneutta, ihmeellistä vihreyttä ja ympäröivän veden määrää. Pyynikin Näkötornin huipulta näkyi toki kaikenlaisia tietöitä (mitä ihmettä siellä rantatiellä oikein tapahtuu??) ja muuta ei-kaunista, mutta kokonaiskuva on kyllä ihanan vehreä ja raikas.


Viikonloppu oli tosiaan ahdettu aika täyteen toimintaa: pitkiä kävelylenkkejä Pyynikillä, Näsinkalliolla ja tietty myös Hämpillä, museo-visiittejä, ylioppilasjuhlat sekä paljon hyviä ruokaelämyksiä sekä kotona että kaupungilla.
Yksi hauskimmista ruokaelämyksistä koettiin tunnelmallisessa Kauppahallissa. “Neljä Vuodenaikaa” -ravintolan Delin grillistä saa aivan järkyttävän hyviä (ja isoja!) hot dogeja.


Hot dogin mielettömän maukas makkara on ravintolan itse tekemä, täytteet herkullisia ja palvelu todella ystävällistä ja rentoa. Söimme molemmat Camillan kanssa version “Á la Nygren” ja se oli pickelöityine kurkkuineen niin hurjan hyvää, että jopa Mintulta loppuu superlatiivit. Suosittelen toisin sanoen erittäin lämpimästi!

Ensimmäinen museo-/näyttelykohteemme oli Finlaysonin alueella sijaitseva Työväenmuseo Werstas. Camilla on ollut koko ikänsä tekstiilialalla sekä tuotannon että suunnittelun ja nykyään opetuksen puolella töissä. Että Tampere on vanha tekstiilikaupunki oli yksi ensimmäisistä syistä, miksi hän alunperin innostui lähtemään viikonloppureissulle vanhaan kotikaupunkiini. Kolusimme kaikki vanhat punatiiliset tehdasalueet läpi ulkoa päin – ja työväenmuseo täydensi hienosti elävällä ajankuvalla ja lähihistorian kerronnallaan.
Aika uskomatonta, että esimerkiksi Finlayson oli niin iso, että heillä oli oman sairaalan, kirkon, lastenhoidon, kaupan ja asuntojen lisäksi myös oma pankki ja valuutta! Eikä tuosta nyt kuitenkaan niiiin kauaa ole…

Toinen näyttelypysähdys tehtiin Vapriikkiin, jossa pääasiassa tutustuttiin Revontuli-merkistä kertovaan väliaikaiseen näyttelyyn. Aika magee tuo vasemmalla oleva asu, johon on aikoinaan pukeutunut Finnairin lentoemännät ykkösluokassa.

 
Ehdimme käydä syömässä mm. Café Pispalassa, Gastropub Tuulensuussa – ja Tinnin kanssa tosi hyvällä aasialaishenkisellä lounaalla itselleni uudessa Pure Bite -nimisessä paikassa.
Camilla läks takaisin kotiin sunnuntaina. Sen jälkeen olen käynyt moikkaamassa äiskää ja lähinnä keskittynyt haaveilemaan lämmöstä, auringosta ja suunnittelemaan tulevaa Italian reissua.

 
Valmistelut on ainakin ihan hyvillä kantimilla – eikö!? 😀
Eivais – nyt mun pitää hilpaista tästä keittiöön auttamaan Tinniä tyttöillan valmisteluissa. Mikä se semmoinen au pair on, joka vaan istuu koneella ja bloggaa? Haha!
 

Kroonisesti iltapäivien sokeridipistä kärsivänä olin tosi innoissani, että pääsin mukaan Indiedaysin ja Provenan kampanjaan testailemaan terveellisiä, gluteenittomia välipalakeksejä. Olen yrittänyt taltuttaa varsinkin toimistolla iltapäivisin iskevän makean himon vaikka millä keinoilla, mutta varsinkin työpäivisin se tuntuu lähes mahdottomalta tehtävältä. Muutenkin olen huomannut, että houkutusten karttamisen ja kieltämisen sijaan huomattavasti parempi keino onkin terveellisten ja hyvien vaihtoehtojen löytäminen.
Gluteenista olen lukenut jonkin verran ja tiedän, että ystäväpiirissäni on muutamia, jotka pyrkivät välttämään sitä ihan terveyssyistä. Itselläni ei ole varsinaisesti ollut mitään ongelmia ja ajattelin ensin, että tämä on taas yksi ravintoon liittyvä tredivillitys. Sitten kuulin, että vatsan turvotus ja “ilmapallo-olo” saattaakin johtua juuri gluteenista – ja päätin testata mahdollisimman gluteenitonta ruokavaliota.

Provenan gluteenittomia keksejä on kahta eri makua: sallittuihin herkkuhetkiin ihanasti soveltuva Kaura & Tumma Suklaa sekä enemmän välipalamainen Kaura & Hedelmä. En osaa sanoa kumpi niistä olisi enemmän suosikkini, sillä suklainen tuntuu enemmän herkuttelulta ja hedelmäinen antaa potkua kesken iltapäivän energiavajetta. Kaura on monestakin syystä aivan loistava vilja – todellista kotimaista super-foodia. Se alentaa todistetusti kolesterolia ja vapauttaa energiaa tasaisesti.
Olen huomannut ihan käytännössä, että kaura on lempeää vatsalle ja se pitää nälän – ja etenkin mielihalut – loitolla pitkään. Provenan keksit on pakattu käteviin, neljän keksin annospaketteihin, jotka on helppo ottaa mukaan, vaikka shoppailureissulle tai sunnuntain pitkälle kävelylenkille. Ja tietty tosiaan sinne toimistolle!

Tekisikö mielesi testata Provenan gluteenittomia välipalakeksejä?
Kampanjasivulla on käynnissä ihana kilpailu, jonka palkintona on runsas Provena-tuotepaketti! Kilpailuun voi osallistua täällä, kertomalla miksi itse haluaisit kokeilla Provenan gluteenittomia tuotteita.
EDIT: kaikki “gluteeni”-sanat korjattu oikeaan kirjoitusasuun. Kiitos ystävällisen lukijan, Minttu on taas tänään oppinut jotain uutta! 🙂

Harvinaisen sateiset ja koleat kevätsäät on aiheuttaneet yleisen mäntti-fiiliksen lisäksi myös pikkuisen ongelmia suunnitelluille aktiviteeteille. Ulkona ei nyt kertakaikkiaan ole voinut kuvata mitään suunniteltuja blogi-juttuja ja parvekkeen laittaminen kesäkuntoon ei myöskään ole tuntunut kovin ajankohtaiselta. Onneksi tänään päivällä oli sentään sen verran kuivaa, että sain vihdoin pestyä ikkunat. Tosin pieni hidaste siinäkin – isojen ikkunoiden avaamiseen tarkoitettu avain on hukassa, joten kahden makuuhuoneen lasit on vielä pesemättä ulkopuolelta. Kiinteistönhoitaja, joka kävi talvella vaihtamassa tiivisteet ikkunoihimme, on varmaan vahingossa konfiskeerannut myös avaimen. Käsittääkseni nuo ovat kuitenkin standardijuttuja, joten saanen hankittua uuden huomenna Clasulta.
No, mutta arkihuolet sikseen. Olkoon kevät miten sateinen hyvänsä, kesäreissujen aika on alkanut ja monet varmasti poikkeavat myös täällä Tukholmassa. Kävimme Karkin ja Peetun kanssa talvella synttäreitteni aikaan syömässä todella kivassa, tunnelmallisessa ja ei-niin-älyttömän-kalliissa ravintolassa, josta haluan nyt viimein vinkata myös teillekin!

Tunnustan, että pidän kalenterissani toiveikasta listaa kivoista tukholmalaisravintoloista, joissa haluaisin käydä syömässä. Tiedän, että päädyn joka tapauksessa joko Richeen hampurilaiselle tai Bernsin bistroon Moules marinière -simpukkapadan ääreen yhdeksän kertaa kymmenestä, mutta aina välillä on ihan mahtava kokeilla jotain muutakin. 
Synttäri-illalliselleni halusin jotain mutkatonta, hyvää ja erilaista kuin aikaisemmin. Listallani oli muutama muukin paikka (Lilla Ego mm. mutta sinne tuntuu olevan täysin mahdoton saada pöytää, vaikka olisi miten monta kuukautta etukäteen liikkeellä), mutta yhdessä tyttöjen kanssa päätimme, että omalla pienpanimolla, lähituotetuilla raaka-ainella ja loistavilla ravintola-arvosteluilla briljeeraava Café Proviant saa kunnian olla meidän illallispaikka.

Tykkään hyvästä, laadukkaasta ja maukkaasta oluesta – samoin Peetu. On tosi mielenkiintoista maistella pienpanimon omia tuotteita (hyväksytty plus arvosana molemmista, joita testattiin!) ja todeta, miten hyvin ne sopii juuri oman keittiön ruoka-annoksiin.
Karkki ei ole mikään olut-fani, mutta viininjuojallekin on tarjolla muutama tasaisen hyvä perusviini. Tosin, jos juuri viinien maistelu on mielestäsi parasta ravintola-illallisessa, Café Proviant ei välttämättä ole juuri sinun paikkasi.



Ruoka Café Proviantissa on niin älyttömän maukasta kuin vain voi olla! Liha on mureaa, pehmeää ja täyteläistä, lisukkeet tarkoin valittu ja huolella valmistettu. Tosin jälkiruokalista on sen verran basic, että me päätettiin ottaa lasku ja siirtyä jälkkärille toiseen ravintolaan. En kyllä ole sitä mieltä, että menun ylipäätään tarvitsee olla muutamaa vaihtoehtoa pidempi. Kun keittiössä tiedetään, mikä on hyvää, vähempikin riittää, kiina-thai -mestat seiskapäivää -lehden pituisine menuineen on ihan eri juttu.


Café Proviant sijaitsee hiukan keskustan ulkopuolella, Kungsholmenin hiljaisemmilla sivukaduilla. Suosittelen kuitenkin lämpimästi visiittiä erityisesti kaikille oluen ystäville, mutta myös muille, jotka tykkäävät hyvästä ruuasta, siedettävään hintaan, mukavassa ympäristössä.