Eihän tämä kesä nyt ihan pelkästään säistä valittamiseksi ole mennyt. Esimerkiksi viime viikon lauantaina vietettiin Peetun kanssa aivan ihana minilomapäivä suloisen kesäisessä auringonpaisteessa. Ihan uskomatonta, miten yksi aurinkoinen, maaseudulle suuntaunut retki voikin elvyttää sateenharmaata toimistorottaa.

Peetu ilmoitti jo varmaan kuukausi sitten, että tahtoisi mennä poimimaan mansikoita jollekin maatilalle, missä se on mahdollista. Idea kuullosti tosi kivalta ja kun mukavan puolentoista tunnin ajomatkan päästä löytyi sopivan oloinen paikka, merkattiin välittömästi kalenteriin päivä, jolloin meille molemmille sopii – eli viime lauantai – bookattiin vuokra-auto ja pidettiin peukkuja, ettei sataisi ainakaan ihan kaatamalla.

Onneksi kävi ihan mieletön tsägä ja sadetta oli säätiedotuksen mukaan luvassa vasta illalla ja etelästä päin, joten Tukholman pohjoispuolella sijaitseva mansikkatila tuntui hyvältä ratkaisulta. Starttasimme reissuun varmuuden vuoksi heti, kun saimme auton haettua aamulla vähän kahdeksan jälkeen. Halusimme olla poimintavalmiina mahdollisimman hyvissä ajoin, kun tosiaan sitä sadetta luvattiin jo iltapäivästä.
Ihan hyvä, että ei aikailtu lähdön kanssa. Eräs mestarisuunnistaja (and that will be me…) onnistui lähtemään moottoritielle tismalleen väärään suuntaan – eli etelään, kun piti lähteä pohjoiseen! Oh well. Onneksi autoissa on ihan vakiona kääntyvät pyörät. 😀


Tykkään nykyään ihan hillittömästi autolla ajamisesta! Aikaisemmin “edellisessä elämässä”, kun illat ja viikonloput olivat lähes silkkaa ratin takana kököttämistä lasten harrastusten ja muiden kuljetusvelvollisuuksien takia, istuin mieluiten repsikan paikalla aina, kun sain siihen mahdollisuuden. Nyt tilanne on ihan päinvastoin ja yksi tällaisten kivojen road trippien bonus onkin se, että voi hyvällä syyllä ottaa alle vuokra-auton ja lähteä tien päälle.

Mansikoiden kerääminen on näköjään melko nopsaa hommaa. Vajaassa puolessatoista tunnissa saalista oli kertynyt yli tuplasti sen verran, mitä etukäteen ajateltiin. Ja hyvä niin, kyllä meille marjat kelpaa!


Tilan yhteydessä oli myös pieni kauppa, josta sai ostaa mukaansa kaikenlaista ihanaa – ja taatusti lähituotettua! Keräsimme ison laatikollisen luomumunia, porkkanoita, perunoita, kesäsipulia, herneitä (mikä autuus!! En ole nimittäin löytänyt mistään täältä niitä tavallisia herneitä, mitä Suomessa aina on torilla heti siinä mansikoitten vieressä.) ja sellaisia tosi hyviä vaaleita papuja (vaxbönor, mitähän olisivat suomeksi?).

Lounaspiknikin aikana alkoi taivaalle kertyä vähän pilviä, mutta käytiin silti meressä uimassa. Vesi oli selkeästi kylmempää kuin meidän pienessä lähijärvessä, mutta merivedeksi silti yllättävänkin lämmintä.

Lounas- ja uintipaussin jälkeen alettiin metsästää mustikoita. Yllättävän vaikea tällaisen kaupunkilaiskakaran nähdä, että mille sivutielle kannattaisi kääntyä,  mihin auto parkkeerata ja minkälaista metsikköä tutkailla mahdollisten mustikka-apajien toivossa. Tosi paljon oltiin kuultu joka puolelta, että mustikoita on ihan älyttömästi metsät väärällään, joten sisu ei antanut peräksi palata tyhjin käsin kotiin.

Onneksi jo toisella yrittämällä osuttiin pienelle metsän laidassa olevalle hakkuuaukiolle, jossa mustikoita notkuvia risuja oli pilvin pimein. (“Mustikkarisut” oli reissun vitsi… Ruotsiksi mustikanvarpu on blåbärsris ja Peetu sen reippaana käänsi suoraan suomeksi. Ihmetteli varmaan ensin, että miksi äiskä putoaa nauramaan kaksinkerroin sen takia. No, nyt tietää tyttökin että varpu ja risu on hiukkasen eri asioita suomeksi! :D)

Mustikoiden poimiminen on aavistuksen hitaampaa puuhaa kuin mansikoiden. Parin tunnin jälkeen selät ja kyyköttämisestä puuduksissa olevat jalat ilmoittelivat siihen malliin, että päätimme tyytyä muutaman litran saaliiseemme. Aavistuksen kyllä kirveli jättää metsään niin hurjasti marjoja, mutta toivotaan, että samoille apajille löytää vielä joku muukin.

 

Iltapäivästä oli tosiaan alkanut pilvistellä ja kun olimme vajaan tunnin päässä Tukholmasta alkoi sataa. Päätimme tehdä pienen lenksun ennen kotiinpaluuta ja poikkesimme fancyksi kehutussa Täby Centrumissa. Normaalisti sinne ei tosiaankaan tulisi mentyä, sillä asumme aivan täysin toisella puolella kaupunkia. Nyt oli hyvä käyttää tilaisuus hyödyksi, kun reitti kulki jokatapauksessa Täbyn ohi ja autolla oli helppo kurvata paikalle.
Suurin syy siihen, että halusimme ostoskeskuksessa käydä, oli se, että olimme jostain syystä siinä käsityksessä, että Täby Centrumin Sephora myy ainoana Tukholmassa Urban Decay -meikkejä. Eihän sieltä niitä löytynyt, mutta tulipahan järkevänä ostettua kynsikoristeita. Peetu teki vähän paremmat löydöt: kaunis tumma harmaa kynsilakka ja huikean intensiivinen, lähes neon-oranssi huulipuna (ja joku kolmas asia, mutta en nyt juuri muista, että mikä…).

Mahdettiin olla näky fiinissä shopping centrumissa metsäläislookissa ja sormet mustikoiden mustaamina! Haha!
Retkipäivän illalla käytiin vielä suurshoppailemassa marketissa kaikkea painavaa ja isoa, mitä on hankala kuljettaa ilman autoa. Ja vasta pikkutunneilla päästiin nukkumaan kaiken marjojen putsaamisen, pakastamisen ja hillojenkeittelyn jälkeen.
Vielä pitkään jälkeenpäin on ollut olo kuin olisi ollut pidemmälläkin kesälomalla!

Pääsin testailemaan erilaisia hyvinvointia edistäviä tuotteita Indiedaysin ja Vermanin yhteistyön myötä. Ajoitus on aivan täydellinen, sillä näin reissussa ollessa sitä todella toivoo, ettei harmilliset pikkuasiat kuten reistaileva ruuansulatus, unettomana vieraassa sängyssä kieputut yöt ja kaupunkikierroksilla rakoille hankaantuneet jalat, ole pilaamassa tärkeitä lomapäiviä.
Kätevän snadit pakkaukset kulkevat onneksi helposti mukana pienessäkin käsilaukussa – eli Italian reissuni kaltaisia ylipakkausongelmia ei ainakaan näiden vuoksi tule. Kaikkia Verman-tuotteita voi ostaa apteekista.

Olen aikaisemminkin kertonut, että olen ihminen, joka reagoi aivan kaikkeen vatsallaan. Matkoihin liittyy aina jonkun verran vauhtia, jännitystä tai ainakin kohonneita veren adrenaliinipitoisuuksia. Jo pelkästään se saa ruuansulatukseni sekoilemaan. Kun siihen vielä lisätään innostus ja kiinnostus maistella kaikkia eteen tulevia uusia ja erikoisia paikallisia herkkuja sekä vakaa periaate, että matkoilla ei laihduteta – on vatsani aika koetuksella, kun olen reissussa.
Onneksi NogasinGO auttaa vatsaoireilijan ikävimpään vaivaan: ruokailun jälkeen pinkeäksi turpoavaan mahaan, yleiseen tukalaan oloon ja kiusallisiin ilmavaivoihin! Hedelmän makuisia purutabletteja on kätevä kuljettaa mukana ja ne voi pureskella ilman vettä. Tablettien sisältämä alfagalaktosidaasi-entsyymi vähentää yllättävän tehokkaasti vatsan turvotusta ja ilmapallo-oloa ennen ateriaa nautittuna.

Rakkolaastarit on ehkä vakioin asia matkalääkekaapissani. Wonderm® Blister Defence silikonisidos on yksi parhaista testaamista rakkoja ehkäisevistä “laastareista”. Kooltaan se on tarpeeksi iso peittääkseen vaaravyöhykkeellä olevan alueen ja Wondermin ulkopinta on epälaastarimaisen liukas, joten se toimii tosi hyvin vaatteiden alla, sukissa ja kengissä.
Parhaimmillaan Wonderm on, jos sen älyää laittaa paikoilleen jo ennen, ennenkuin rakko on päässyt pahaksi ja puhjennut. Tai mieluiten jo ihan etukäteen. Kuulin muuten hyvän vinkin, että tuota voi käyttää myös vaatteiden alla, jos vaikka mekon vetoketjun pää tai paljettipaidan sauma raapii ihoa. Siitä vaan yksi Wonderm paikoilleen suojaamaan ihoa! En ole vielä ehtinyt itse testata tuota, mutta idea on mielestäni aivan nerokas! (Samaan osastoon melkein menee myös maratoonareitten – etenkin miesten – paitojensa alle liimaamat hankaussuojat. Siihenkin tuo olisi varmasti ihan huippu vaihtoehto.)

Matkoilla käy helposti niin, että nukahtaminen on aika vaikeaa. Kaikki päivän aikana kerätyt vaikutteet ja uudet kokemukset pyörivät päässä; joskus koko kroppa käy ylikierroksilla. Vieraissa ympyröissä rauhallisen unirytmin löytyminen ei käy välttämättä ihan automaattisesti ja silloin on ihanaa, että tähänkin löytyy apua. Melarest Travel Mintin sisältämä melatoniini imeytyy nopeasti ja helpottaa nukahtamista.
Olin aikaisemmin kuvitellut, että melatoniinia käytettään lähinnä pahojen jet lag -oireiden hoitoon, mutta Italian reissullamme Tinni kertoi, että hän käyttää sitä usein ihan kotonakin, kun työstressi tai iltainen aktiivisuus vaikeuttaa nukahtamista. Sen jälkeen todella vasta kiinnostuin itsekin!
Näin sanoo Melarest Travel Mintin tiedote:
“Melatoniini on etenkin aivojen käpyrauhasesta erittyvä hormoni, joka osallistuu uni-valverytmin säätelyyn. Melatoniinin eritys lisääntyy pimeässä ja sillä on unettava vaikutus. Tämän vuoksi se helpottaa nukahtamista ja auttaa lyhentämään nukahtamisaikaa. Lisäksi se auttaa lievittämään aikaeron yksilöllisiä vaikutuksia. Tuote sopii sekä satunnaiseen että jatkuvaan käyttöön.”
LactraseGO -tabletteja, joka auttaa laktoosista oireita saavia herkuttelemaan vapaammin. Itselläni ei ole – ainakaan toistaiseksi – ollut mitään laktoosi-ongelmia, mutta Peetu on alkanut oireilla viimeisen reilun vuoden aikana. Voisi melkein sanoa, että LactraseGOn avulla on nyt jäätelökesä pelastettu!
Kaikkia tuotteita saa tosiaan apteekista ja jos kiinnostaa lukea enemmän käyttäjien omakohtaisia kokemuksia, kantsii poiketa kampanjasivulla, jonne kaikki jutut on koottu yhteen paikkaan!

Tänäiltana, ihan tuossa noinabout reilun tunnin päästä kaasuttelee kiitoradan päässä lentsikka, Minttu kyydissään ja määränpäänä Berliini. Niin kivaa!!
Vietän pitkän viikonlopun Karkin luona ja tarkoitus on tutustua neidon kotikulmiin, yliopistoon ja suosikkipaikkoihin. Ensin ajateltiin, että kierretään kaikki viralliset nähtävyydet, joihin en ole aikaisemmilla reissuillani ehtinyt, mutta sitten päätettiin, että jätetään suunnitelmat aika avoimiksi. Tärkeintä on, että saadaan hengata yhdessä ja päätetään vähän säidenkin mukaan lähdetäänkö pyöräileen vai kierteleen museoissa.
Sen verran on nyt päätetty kuitenkin, että pääsen tutustumaan Deutscher Bundestagiin (sikäläinen eduskunta tietääkseni), joka on Karkin mukaan tosi mielenkiintoinen vierailukohde. Sinne pitää oikein varata aika ja siksi tuo piti lyödä lukkoon jo etukäteen.

Ensi viikolla, kun olen taas kotiutunut, onkin sitten luvassa todennäköisesti vähän toisenlaisia Berliini-vinkkejä kuin aikaisemmin!

Kruunuprinsessa Victoria täyttää tänään 38 vuotta. Sen kunniaksi olen poiminut muutaman suosikkini Vickanin asuista viime vuosilta. Tosiasiahan on se, että parikymppisenä kruunuprinsessa pukeutui varsin tätimäisesti, mutta iän karttuessa ja itsevarmuuden lisääntyessä hänestä on kuoriutunut todellinen tyylitaituri ja kaunotar.
Nimesin asut TOP 5 -valinnoiksi, mutta oikeasti todella upeita kokonaisuuksia olisi ollut vaikka miten paljon. Sanotaanko nyt sitten vaikka niin, että tässä on asusuosikkini, jotka syystä tai toisesta ovat erityisesti sykähdyttäneet.

Polarpris-palkintojenjakotapahtumaan tämän kesän alussa kruunuprinsessa Victoria oli pukeutunut ruotsalaisen Dagmarin hurmaavaan keveään silkkikreppimekkoon. Pitkät roikkuvat tupsumaiset korvikset ja kultainen kirjekuorilaukku täydentävät elegantin ja kesäisen kokonaisuuden. Rakastan tuota Dagmarin mekkoa ja sovitin siitä polvipituista versiota joskus viime keväänä. Budjetti vain ei siinä vaiheessa ihan taipunut investointiin asti.

Monivivahteiset beigen sävyt pukevat tummaa kruunuprinsessaa todella hyvin. Tässä illallisille menossa päivää ennen hänen ja prinssi Danielin häitä Elie Saabin upeassa luomuksessa.

Viime joulukuussa Nobel Galan jälkeisenä iltana tarjottavalla illallisella (THE KINGS DINNER FOR THE NOBEL LAUREATES 2014). Ankarasta googlauksesta huolimatta en saanut selvitettyä kenen käsialaa puku on, mutta yhtäkaikki häikäisevän upea ja elegantti kokonaisuus.

Pikkuveljen häissä tänä kesänä H&M:n luomuksessa. Arvostan tosi paljon sitä, että kruunuprinsessa valitsee usein ruotsalaisten suunnittelijoiden suunnittelemia asuja ja voi olla hyvinkin ennakkoluuloton. Ja luonnollisesti myös aina huikean tyylikäs ilmestys.

Olin Sveriges Radion suomekielisen toimituksen vieraana kommentoimassa kruunuprinsessa Victorian ja prinssi Danielin häitä suorassa lähetyksessä. Onneksi siellä oli lisäksi kaksi muuta kommentaattoria ja kaksi toimittajaa. Pääsi nimittäin Mintulta pienet itkut, kun Victoria astui ensimmäisen kerran esiin ihanassa hääpuvussaan eikä puhumisesta tullut yhtään mitään – sen verran sykädyttävä näky oli. Pär Engshedenin suunnittelema puku on kertakaikkiaan mielettömän upea ja sopii kantajalleen juuri niin täydellisesti kuin vaan voi toivoa!
Bonuksena vielä superhurmaava prinsessa Estelle tänään äiti-Victorian syntymäpäivillä.

Voipi olla, että ruotsin kuningashuoneen prinssessojen muoti- ja tyyliperinteille on ainakin yksi innokas jatkaja tiedossa!
Kuvat: Elle.se, Stella Pictures

Iso-Britannian tuore prinsessa, Hänen Kuninkaallinen Korkeutensa Prinsessa Charlotte, kastettiin viime sunnuntaina. Koko poppoo oli tietty puettu ja stailattu tilaisuutta varten ihan vimpan päälle, mutta ehdottomasti kaikkein hurmaavin oli prinssi George!
Pikkuprinssi oli pukeutunut (puettu…) punaisiin polvihousuihin ja punaisella brodeerattuun valkoiseen kauluspaitaan, kokonaisuuden täydensi mustat remmikengät ja valkoiset nilkkasukat. Ihan väkisinkin tulee ajatelleeksi, että vaatteiden valinta oli kunnianosoitus prinsessa Dianalle. Kysymyksessä on nimittäin tismalleen sama asu, johon isä-prinssi William oli puettu hänen pikkuveljen prinssi Harryn ristiäisissä.

No onhan tämä tulokaskin aivan järkyn suloinen! Kastemekko on sama, jota isoveli prinssi George käytti omissa ristiäisissään ja tarkka replika vuonna 1841 Queen Victorian vanhimmalle tyttärelle (Victoria hänkin, hauskoja noi kuninkaalliset…) valmistetusta mekosta. Alkuperäinen on nyt konservoitu säilöön, mutta tosi ihanalta näyttää tuo käsin hienosta Honiton-pitsistä valmistettu ja valkoisella silkkisatiinilla vuorattu uusiomekkokin.

Tyylipisteitä hurmaavista vintage-henkisistä vaunuista! Ymmärrän toki, että kaiken maailman bugaboot toimivat huomattavasti ketterämmin urbaanissa city-viidakossa, mutta retro-vankkurit voittavat kyllä selkeästi, kun puhutaan tyylikkyydestä.
Kate Middleton oli ristiäisissä juuri niin virheettömän tyylikäs kuin hänellä on tapana. Takki/mekko/takkimekko on Alexander McQueenin ja hattu brittikuninkaallisten vaki-modistin, Jane Taylorin käsialaa.

Kuningataräiti on aina aivan vastustamattoman herttainen, mutta ihan täysiä pisteitä en kyllä turhan jäykkälinjaisesta hatusta anna. Asun hento, lämmin vaaleanpunainen on sen sijaan just ihana!

Pippa Middleton oli pukeutunut saman tyyliseen takkimekkoon kuin sisarensa. Itseasiassa sisarusten tyyli oli niin samanlainen, että mielestäni se on jo vähän outoa… Pippan mekon on suunnitellut Emilia Wickstead, mutta periaatteessa kokonaisuus olisi voinut tulla, kampausta ja hattua myöten samasta osoitteesta kuin juhlakalun äidin. 

Onko samankaltaisuus vahinko vai tarkoitus? Vahingolta vaikuttaa ainakin minusta – ja vielä aika nololta sikäli, kun sisarukset ovat monella tapaa muutenkin niin saman näköiset.

Tässä kuvassa näkyy vielä paremmin Kate Middletonin ihana nutturakampaus! Ja oli kuninkaallisia tai ei – äidin rakastava katse tuntuu hyvältä mahanpohjassa asti.
Kuvat: The British Monarchy & Elle

Aina ei ryhmäselfien – tai selfien ylipäätään –  ottaminen ole onnistuakseen. Tässä oli tarkoitus ikuistaa Riminin Arco d’Augusto ja samalla poussata kesälomalaisen hehkeänä. Itseasiassa näin jälkeenpäin tuo vasemmanpuoleinen näyttää kyllä ihan julkaisukelpoiselta, mutta Tinnin kännykän näytöllä kaikki otokset joutuivat kyllä hylättävien kastiin. Ja kasvaahan tuo takana oleva auto hiukan hassusti meidän päästä…
Ennen matkalle lähtöäni sain kuulla aika monenlaisia juttuja Riministä aina, kun kerroin suuntaavani juuri sinne. Monet olivat sitä mieltä, että paikka on ihan turistien pilaama ja karsea party-party -paikka, johon tällaisella aikuisella naisporukalla ei ole mitään asiaa. No, täytyy sanoa, että ennakkotietojen vastaisesti Rimini on todella viehättävä, täynnä historiaa ja kiinnostavaa kulttuuria oleva matkakohde, joka sopii myös sellaiselle, joka ei välitä viettää koko viikkoa meren rannalla loikoillen.
Tässä muutamia vinkkejäni toisenlaiseen Rimini-kokemukseen.

Riminin vanha kaupunki ei ole mitenkään mahottoman suuri, mutta sitäkin viehättävämpi. Tunnelmalliset piazzat, kauniit rakennukset ja jopa antiikin ajoilta peräisin olevat kauppapaikat ovat kiinnostavaa ja jollain tavalla koskettavaa katseltavaa. Keitä oli ne ihmiset tuhat vuotta sitten, jotka täällä tallailivat samoja polkuja? Mistähän he haaveilivat ja unelmoivat? Millaisia oli heidän murheensa?
Pyöräteline Riminin tyyliin.

Vuonna 1998 Riminin keskustaan alettiin rakentaa uutta kauppakeskusta. Perustuksia kaivettaessa löytyikin antiikiin aikainen, varsin hyvin säilynyt asumus upeine mosaiikkilattioineen. Osoittautui, että ainakin osa rakennuksista oli ollut antiikkisen kirurgin vastaanotto. Paikalta löytyi laaja valikoima myös kirurgihommissa käytettyä välineistöä.
Kaivausten viereisessä kaupunginmuseossa voi käydä ihmettelemässä antiikkisia kirurgin työkaluja…

Tällä hetkellä olin aikas onnellinen modernista lääketieteestä…

Menimme kaupunginmuseoon vain tsekkaamaan kirurginvehkeitä, mutta yllätykseksemme siellä oli pari muutakin kivaa näyttelyä, jotka tuli tsekattua.

Toinen näyttelyistä esitteli italialaisen, Riminiltä kotoisin olevan kuvittajan ja taiteilijan René Gruaun teoksia. Gruau teki aikoinaan tosi paljon myös mainospiirroksia ja varmaan siksi osa piirroksista tuntui jotenkin tutuilta, vaikka en voi väittää, että olisin tuntenut taiteilijaa nimeltä tätä ennen. Tuossa yläkuvassa on Gruaun työ vuodelta 1956, jota on käytetty Diorin Diorissimo -tuoksun markkinoinnissa.


Tämä kuva on omistettu arkkitehdiksi opiskelevalle Peetulle!

Toinen “yllätysnäyttely” perustui elokuvaohjaaja Federico Fellinin päiväkirjoihin, ideapiirroksiin ja kuvituksiin. Näköjään meillä on Tinnin kanssa teemana, että aina reissuillamme törmäämme johonkin kuolleeseen leffasuuruuteen. Gotlannissa pällistelimme Ingvar Bergmanin hautaa ja nyt Fellinin jäämistöä.


Ihan ei kielitaito riittänyt tulkitsemaan, mutta jotain terkkuja ruotsalaisille tuossa näyttäisi olevan (“Hei! Sveccia!!!”)
Perinteisempää kauneutta voi ihastella Riminin tuomiokirkossa.


Kauniita yksityiskohtia, ihanaa rauhaa ja helpotusta kuuman päivän viileyteen. Suosittelen lämpimästi pistäytymään, vaikka muuten jäisikin kulttuurit Riminin reissulla vähemmälle. Kuvaaminen on tuomiokirkossa sallittu, mutta mihinkään – edes kaiteisiin – ei saa koskea. Tinni tässä ikuistaa suloisen palleroisia kerubi-reliefejä.

Auguston riemukaaren lisäksi löysimme toisenkin, huomattavasti pienemmän riemukaaren (pikku riemun kaari?). Se ei ehkä ole ihan niin huikea olemukseltaan, mutta kertoo kyllä, että Riminillä kierrellessä historia tulee vastaan melkein joka nurkan takana – ihan kuten missä tahansa kiinnostavassa italialaisessa kaupungissa tai kylässä. Eli jos vain vähänkään vaivautuu, löytyy todella toisenlainen Rimini, joka on kaikkea muuta kuin turistien kansoittama massarantakohde!