Eihän tämä kesä nyt ihan pelkästään säistä valittamiseksi ole mennyt. Esimerkiksi viime viikon lauantaina vietettiin Peetun kanssa aivan ihana minilomapäivä suloisen kesäisessä auringonpaisteessa. Ihan uskomatonta, miten yksi aurinkoinen, maaseudulle suuntaunut retki voikin elvyttää sateenharmaata toimistorottaa.

Peetu ilmoitti jo varmaan kuukausi sitten, että tahtoisi mennä poimimaan mansikoita jollekin maatilalle, missä se on mahdollista. Idea kuullosti tosi kivalta ja kun mukavan puolentoista tunnin ajomatkan päästä löytyi sopivan oloinen paikka, merkattiin välittömästi kalenteriin päivä, jolloin meille molemmille sopii – eli viime lauantai – bookattiin vuokra-auto ja pidettiin peukkuja, ettei sataisi ainakaan ihan kaatamalla.

Onneksi kävi ihan mieletön tsägä ja sadetta oli säätiedotuksen mukaan luvassa vasta illalla ja etelästä päin, joten Tukholman pohjoispuolella sijaitseva mansikkatila tuntui hyvältä ratkaisulta. Starttasimme reissuun varmuuden vuoksi heti, kun saimme auton haettua aamulla vähän kahdeksan jälkeen. Halusimme olla poimintavalmiina mahdollisimman hyvissä ajoin, kun tosiaan sitä sadetta luvattiin jo iltapäivästä.
Ihan hyvä, että ei aikailtu lähdön kanssa. Eräs mestarisuunnistaja (and that will be me…) onnistui lähtemään moottoritielle tismalleen väärään suuntaan – eli etelään, kun piti lähteä pohjoiseen! Oh well. Onneksi autoissa on ihan vakiona kääntyvät pyörät. 😀


Tykkään nykyään ihan hillittömästi autolla ajamisesta! Aikaisemmin “edellisessä elämässä”, kun illat ja viikonloput olivat lähes silkkaa ratin takana kököttämistä lasten harrastusten ja muiden kuljetusvelvollisuuksien takia, istuin mieluiten repsikan paikalla aina, kun sain siihen mahdollisuuden. Nyt tilanne on ihan päinvastoin ja yksi tällaisten kivojen road trippien bonus onkin se, että voi hyvällä syyllä ottaa alle vuokra-auton ja lähteä tien päälle.

Mansikoiden kerääminen on näköjään melko nopsaa hommaa. Vajaassa puolessatoista tunnissa saalista oli kertynyt yli tuplasti sen verran, mitä etukäteen ajateltiin. Ja hyvä niin, kyllä meille marjat kelpaa!


Tilan yhteydessä oli myös pieni kauppa, josta sai ostaa mukaansa kaikenlaista ihanaa – ja taatusti lähituotettua! Keräsimme ison laatikollisen luomumunia, porkkanoita, perunoita, kesäsipulia, herneitä (mikä autuus!! En ole nimittäin löytänyt mistään täältä niitä tavallisia herneitä, mitä Suomessa aina on torilla heti siinä mansikoitten vieressä.) ja sellaisia tosi hyviä vaaleita papuja (vaxbönor, mitähän olisivat suomeksi?).

Lounaspiknikin aikana alkoi taivaalle kertyä vähän pilviä, mutta käytiin silti meressä uimassa. Vesi oli selkeästi kylmempää kuin meidän pienessä lähijärvessä, mutta merivedeksi silti yllättävänkin lämmintä.

Lounas- ja uintipaussin jälkeen alettiin metsästää mustikoita. Yllättävän vaikea tällaisen kaupunkilaiskakaran nähdä, että mille sivutielle kannattaisi kääntyä,  mihin auto parkkeerata ja minkälaista metsikköä tutkailla mahdollisten mustikka-apajien toivossa. Tosi paljon oltiin kuultu joka puolelta, että mustikoita on ihan älyttömästi metsät väärällään, joten sisu ei antanut peräksi palata tyhjin käsin kotiin.

Onneksi jo toisella yrittämällä osuttiin pienelle metsän laidassa olevalle hakkuuaukiolle, jossa mustikoita notkuvia risuja oli pilvin pimein. (“Mustikkarisut” oli reissun vitsi… Ruotsiksi mustikanvarpu on blåbärsris ja Peetu sen reippaana käänsi suoraan suomeksi. Ihmetteli varmaan ensin, että miksi äiskä putoaa nauramaan kaksinkerroin sen takia. No, nyt tietää tyttökin että varpu ja risu on hiukkasen eri asioita suomeksi! :D)

Mustikoiden poimiminen on aavistuksen hitaampaa puuhaa kuin mansikoiden. Parin tunnin jälkeen selät ja kyyköttämisestä puuduksissa olevat jalat ilmoittelivat siihen malliin, että päätimme tyytyä muutaman litran saaliiseemme. Aavistuksen kyllä kirveli jättää metsään niin hurjasti marjoja, mutta toivotaan, että samoille apajille löytää vielä joku muukin.

 

Iltapäivästä oli tosiaan alkanut pilvistellä ja kun olimme vajaan tunnin päässä Tukholmasta alkoi sataa. Päätimme tehdä pienen lenksun ennen kotiinpaluuta ja poikkesimme fancyksi kehutussa Täby Centrumissa. Normaalisti sinne ei tosiaankaan tulisi mentyä, sillä asumme aivan täysin toisella puolella kaupunkia. Nyt oli hyvä käyttää tilaisuus hyödyksi, kun reitti kulki jokatapauksessa Täbyn ohi ja autolla oli helppo kurvata paikalle.
Suurin syy siihen, että halusimme ostoskeskuksessa käydä, oli se, että olimme jostain syystä siinä käsityksessä, että Täby Centrumin Sephora myy ainoana Tukholmassa Urban Decay -meikkejä. Eihän sieltä niitä löytynyt, mutta tulipahan järkevänä ostettua kynsikoristeita. Peetu teki vähän paremmat löydöt: kaunis tumma harmaa kynsilakka ja huikean intensiivinen, lähes neon-oranssi huulipuna (ja joku kolmas asia, mutta en nyt juuri muista, että mikä…).

Mahdettiin olla näky fiinissä shopping centrumissa metsäläislookissa ja sormet mustikoiden mustaamina! Haha!
Retkipäivän illalla käytiin vielä suurshoppailemassa marketissa kaikkea painavaa ja isoa, mitä on hankala kuljettaa ilman autoa. Ja vasta pikkutunneilla päästiin nukkumaan kaiken marjojen putsaamisen, pakastamisen ja hillojenkeittelyn jälkeen.
Vielä pitkään jälkeenpäin on ollut olo kuin olisi ollut pidemmälläkin kesälomalla!