Kiitos vinkistä “D” – eilinen piipahdus Åsögatanin Snekersnstuffissa oli vähintäänkin menestys.

Minttu raahasi kotiin kolme sähkönsinistä Sneakersnstuff-pussukkaa. Ja mitäs niiden sisältä löytyikään…

Marimekko <3 Converse -tennareitten virallinen lanseerauspäivä on vasta ensi viikolla. Mintullekin kolahti kutsu lanseerausjuhlallisuuksiin – kiitos vaan – valitettavasti en pääse tällä kertaa Helsinkiin juuri tuohon ajankohtaan. Toisaalta, meillä on jo nyt nää:

Päädyttiin toisistamme tietämättä kaikki erilaisiin tennareihin. Aika erinomaista mm. tulevia lainauksia ajatellen. Olen aivan ihastunut omiin mustavalkoisiin tossuihini. Jo nyt on suunnitelmissa kivoja kesäisiä asuja, mihin mukana tulleet vihreät nauhat sopivat just hienosti. Peetun tossujen mukana tuli mustat, valkoiset ja pinkit nauhat, Karkin mustat ja valkoiset.

Nyt vaan odotetaan kiihkeästi, että loputkin lumet sulaa ja päästään patsastelemaan kuivalle asfaltille hienoilla uutukaisillamme!

Ajattelin ensin otsikoida “bootsirakkaus”, mutta jotenkin alkaa tulla jo koko ystävänpäivä ja etenkin Alla Hjärtans Dag -siirapit korvista, kun on päivän seuraillut toinen toistaan koskettavampia facebook-statuksia aiheesta. Onneksi bootseista voi villiintyä ihan minä päivänä tahansa.

Eilisellä SATS-reissulla piti ihan vain pikkuriikkisen kurkistaa Kungsgatanin ison Vagabond-liikkeen ovenraosta sisään. Lähinnä oli tarkoitus haistella kevään uusia tuulia. Jotenkin olen ollut kevätfiiliksissä, vaikka pakkanen paukkuukin nurkissa täysin häpeilemättä ja lunta on ihan kunnon keskitalviseen tyyliin. Jonkun ihmeen magneetin tai jotain muuta erittäin vetovoimaista ( -50% alekyltin???) ne varmaan olivat siellä liimanneet ale-hyllyn kylkeen, sillä aivan pakosti päädyin sovittelemaan toinen toistaan ihanampia kenkiä. Kaikki vähintään puoleen hintaan!

Olisin tietty halunnut kantaa kotiin ainakin kymmenen paria kenkiä, mutta järki onneksi voitti. Lopulta matkaan lähti kahdet bootsimalliset nilkkurit. Kiitokset menee kyllä myös yhdelle ja toisellekin kenkähullulle, jotka Vagabond-shoppailivat taannoisella Tukholman reissullaan ja iskostivat pikkuriikkisen inspiraationpoikasen Mintun päähän. Nyt ollaan sitten kenkäsamiksii…

Molemmat kengät tuntuvat aivan hillittömän mukavilta jalassa. Ja mikä helpotus, kun ei tarvitse kynnet katkeillen ahdistella pitkiä bootsinvarsia farkkujen alle.  Alemmat tuntuvat ainakin tässä vaiheessa enemmän hamekengiltä ja ylemmät ovat ehdottomasti housujen kanssa käytettävät. Tuskin maltan odottaa, että pääsen mallailemaan kenkuleita eri vetimien pariksi.

Hippasen happamasta postauksen alusta huolimatta haluan lähettää ihan hillittömän paljon rakkautta, halauksia ja lämpöisiä ajatuksia kaikille ystävilleni ja rakkailleni sekä tietty blogini lukijoille. Mikäli rakkaus-ihkutukset eivät vielä tursuile korvista, voi huvittaa itseään viimeperjantaisella Sveriges Radion Mäntysoopa ShoW:lla. Minttu oli sohvavieraana ja pölinöitten aiheena rakkaus – kuinkas muuten. Ohjelman voi kuunnella klikkaamalla oikeassa reunassa linkkiä “senaste sändningen”.

Sain kunnian kertoa omista unelmakengistäni Tupla Mini -kampiksessa. Voi mitä suorituspaineita!! Miten sitä ikinä voisi valita vain muutamia, elikkä noin yhteen postaukseen sopivan määrän, unelmakenkiä… Aikani asiaa pähkäiltyäni päädyin kohtuulliseen sekamelskaan ajankohtaisia, todennäköisesti ikuisesti haaveeksi jääviä just nyt -juttuja ja oikeasti saavutettavissa – ja käytettävissä – olevia klassikoita.

Repetto on ranskalainen, alunperin vain oikeasti tanssimiseen tarkoitettujen ballerinojen valmistaja. Muistan ikuisesti ensimmäisen käyntini Pariisin Repetton putiikissa. Olisin ihan väkisin halunnut kaikki kengät itselleni (tsekkaa linkin eka sivu – you know what I mean...)! No toisaalta, mitä muuta voi odottaa tyypiltä, joka jo 17-vuotiaana, tuoreena kevari-kortin haltijana tuumasi, että jazz-tossut on just hyvät moottoripyöräilykengät. 😀

Nuo kuvan mustat, Brigitte Bardotin suosikit (sittemmin Repetto BB nimeltään) ovat ikuisesti “hankintalistallani”. Samoin kuin ne tiikerikarvaiset, jotka toinen tyyli-ikoni, Kate Moss, teki kuuluisaksi joskus 2000-luvun puolivälissä.

Uskon ehdottomasti siihen, että joka garderobissa pitää olla veretseisauttavan upeat korot! Ei mitään väliä, mitä muuten satut iskemään päällesi, koska kengät vievät – ja saavat – kaiken huomion. Erinomainen ratkaisu aina ehdottoman epäsopivina hetkinä iskevien bad hair -day tilanteiden varalle? Pääskysillä on kaiken lisäksi ihan erityinen merkitys itselleni… Siispä Miu Miun herkulliset sandaalit, joille mitkään adjektiivit eivät tee tarpeeksi oikeutta, ovat ehdottomasti unelmakenkälistani TOP vitosessa.

Sen verran olen kyllä nössö oikeasti, että tiukan paikan tullen – eli jos oikeasti pääsisin valitsemaan – garderobiini päätyisivät Pradan huikeat (mutta Miu Miun pääskyskenkiä hillitymmin koristellut) platformit toimittamaan katseidenkeräilijän virkaa. Ja tuossa samaisessa teoreettisessa tilanteessa kykenisin tietenkin kävelemään ziljoonan sentin koroilla sulavan luontevasti…

Tuntuu ehkä hiukan hullulta laittaa supertavalliset Conversen All Starit unelmakenkälistalle. Mutta oikeasti oikeasti haaveilen, että löytäisin äidin vintille pakkaamat hyväkuntoiset mustat, valkoiset ja punaiset All Starit vuodelta… jaa-a… olisko toi nyt sitten 70-luvun loppua vai 80-luvun alkua. Ja Peetukin haaveilee.  Vintage on kuulemma cool. Ha ha!

Tiedän, että viimeinen rakas All Star kolmikkoni (tossuja piti aina olla vähintään kolme paria ja niitä käytettiin ristiin niin, että jaloissa oli eri väriset kengät. :DD And I blame music for my fashion disasters – as always – this time it was SKA) on melko hyväkuntoinen – paitsi ehkä mustat, jotka saattoivat päätyä loppuunkäytettyinä ihan muualle kuin vinttiin. Jos kyseisiä “vintage”-tossuja ei löydy, voipi olla, että tunnen olevani pakotettu hankkimaan ihan uudet. Kyllä sitä ihmisellä (ja tämä koskee poikkeuksellisesti myös miehiä) pitää yhdet kunnon tossut olla!

En nyt tiedä, miten paljon tätä kisaa on mainostettu, mutta siis ihan oikeesti, Tupla Mini kilpailussa voi voittaa ihka oikeat Manolo Blahnikit itsellensä! Itse valitsisin erittäin suurella todennäköisyydellä Manolon Cutout Lace-Up Bootiet. Yleensä en tykkää (käytössä) yli 10 cm koroista ilman päkiöille armollista platformia. Herra Blahnik on kuitenkin sen verran nero, että useimmat (kaikki?) nahkapohjaisen oloisetkin ihanuudet on varustettu bilekestävyyttä lisäävällä, erittäin ergonomisella pehmustuksella. Enkä valita pientä hiukkasmurustakaan, mikäli pääsen testailemaan ihan käytännössä pitääkö tuo paikkansa vai ei. Lupaan!

Kesäkenkähankintalistallani on edelleen ruskeat luonnonnahkaiset sandaalit/puukengät. Maaliskuussa (jo!!) juoksulenkillä hankittu selkävaiva on valitettavasti sekä estänyt juoksemisen että korkojen käytön. Tilanne ei ole myöskään ollut omiaan inspiroimaan kivoihin kenkäostoihin. Alle 10 cm korkoja kun tulee ostettua vain viimeisen pakon edessä, jos tosiaan kysymyksessä ei ole juoksutossut. Saman tien sitä voi siis odottaa, että kesäalet alkavat. Ehkä pitäisi käydä vähän ennakkoon tsekkailemassa Nathalie Schutermanin ja Mrs H:n tarjontaa…

Kävin tsekkaamassa DinSkon syksyn mallistoa. Osa “syys”kengistä tulee tosin kauppoihin jo kesällä, joten ihan liian kauaa ei tarvitse kärvistellä… Olin iloisesti yllättynyt kahdestakin syystä. Ensinnäkin aidon nahkan osuus on lisääntynyt selvästi, mutta ilman, että hinnat silti olisivat kivunneet taivaisiin. Toiseksi mukana on monia klassisia malleja, joiden odotettavissa oleva käyttöikä on varmasti pidempi kuin hassunhauskojen trendiviritysten.

Mistä tietää, että on aika hankkia uudet tennarit?

Peetun vanhat Converset on “hiukan” kulahtaneet… Voisi melkein sanoa, että uusien ostaminen oli ihan välttämättömyys. Yritin ehdottaa, että tyylikkäillä tuuletusaukoilla varustettujen reppanoitten olisi aika lentää roskiin, mutta tyttö itse oli sitä mieltä, että ne ovat edelleen aivan loistavat festaritossut. Hiukan toisenlaista festivaalityliä kuin eräillä…

Sunshine oli sitä mieltä, että Converse-laatikon saapuminen oli vähintäänkin huvittavaa… Tai ehkä toi onkin haukotus. 🙂

Tässä ne nyt sitten ovat – uutuutta hohtavat klassiset valkoiset Converse All Star high topit!

Onneksi tänään meitä hemmotellaan ihanalla aurikoisella kevätpäivällä. Uutukaiset pääsivät ulkoilemaan ilman pelkoa agressiivisesta kurahyökkäyksestä.

Mää mukkasi rotvallireunaa ja pipa lens… Tai jotain sinne päin.

Kevätkuivat kadut houkuttelivat laittamaan päälle yhä melko vitivalkoiset Kedsit. Ylläripylläri onnistuin tietty bongaamaan sen vihoviimeisen jääläiskän ja vetäsin komeat lipat. Luut säilyivät ehjänä, mutta tossut kurastuivat perusteellisesti.

Periaatteessa pesen aina tennarini käsin, mutta käytännössä olen kyllä niin laiska, että isken useimmat tossut surutta koneeseen. Kedsien kohdalla hiukan arveluttaa, kun en mitenkään haluaisi tuhota noita. Siksi huutelenkin apua – onko kellään kokemusta, miten tuollaiset ihan perus kanvas-Kedsit selviävät konepesusta?