Tässä esittelyssä vuoden 2015 ensimmäinen ostos – liittyen haasteeseen: 15 muotiostosta vuonna 2015.
Ajattelin, että tämä haaste jotenkin erityisesti kultivoisi muotishoppailujani, mutta tämän ensimmäisen kanssa en ole enää niinkään varma.

 
Alunperin olin sitä mieltä, että en, juuri nyt, tarvitse mitään uutta. Menomatkalla koulutusreissulle Müncheniin tsiigailin Bobbi Brownin ihanaa hiekkaisen nudeja sävyjä sisältävää luomiväriboksia, mutta kotimatkalla en enää – jostain syystä – kyennyt vastustamaan ostosimpulssia.
Bobbi Brown Sandy Nude Eye Palette muutti siis meille ja oli ensimmäinen tämän vuoden viidestätoista muotiostoksesta. Päätin luoda uuden 15/2015 -tägin, jonka alta kaikki tämän vuoden ostokset sitten löytyy.

Muistatteko vielä, kun ennen joulua kerroin, että olin päässyt mukaan Indiedaysin ja Swiss Whiteningin kampanjaan ja sen myötä testailemaan kotona itse tehtävää hampaidenvalkaisua? No, tässä nyt joka tapauksessa omat käyttökokemukseni ja kuvatodisteet lopputuloksesta.
Täällä on ollut koko viikonlopun ihan älytön lumimyräkkä eikä päivä ole valjennut käytännössä ollenkaan. Siitä syystä kuvat eivät ehkä näytä niin luotettavilta kuin haluaisin, mutta ihan tähän alkuun voin sanoa, että olen todella tyytyväinen lopputulokseen! Perhe kommentoi heti ensimmäisen valkaisukerran jälkeen, että tulos oli selkeästi silminnähtävissä.

Swiss Whitening -paketissa on kolme hammasmuottia (yksi varalle), joista muokataan kuumaan veteen kastamalla juuri tismalleen itselle sopivat. Muokkaaminen oli yllättävän helppoa ja muoteista tuli todella hyvät.
Valkaisuaine on pakattu kätevästi ruiskuun, josta sitä on helppo annostella muottiin. Ruiskussa on kaksi eri päätä: toisella nokka sulkeutuu tiiviisti ja toinen, pidempi, on annostelua varten. Päät kiinnittyvät nokkaan kiertämällä. On todella hyvä, että ruiskun saa suljettua tiukasti, sillä valkaisuaine säilyy vuoden käyttökelpoisena – eli ylläpitohoitoja voi tehdä halutessaan monta kertaa. Valkaisuainetta on niin runsaasti, että se varmasti riittää koko vuodeksi.

Se täytyy tunnustaa, että hiukan kyllä ennen ensimmäistä valkaisukertaa jännitti. Olin kyllä kuullut ja lukenut blogeista tyytyväisiä käyttökokemuksia juuri Swiss Whitening -valkaisusta, mutta olen onnistunut polttamaan hiukseni pilalle täysin turvallisella kotikäyttöön tarkoitetulla hiustenvaalennusaineellakin, joten lievä arkuus on ihan tervettä kai. Pari vuotta sitten kävin laservalkaisemassa hampaani ja se oli niin tuskallinen kokemus, että en kyllä ikinä halua kokea moista uudelleen. Silloin ikeneni olivat niin kipeät toista viikkoa valkaisun jälkeen, että tuskin sain hampaani pestyä.
Ensimmäisellä käyttökerralla annostelin valkaisuainetta muotteihin varsin säästeliäästi. Pelkoni oli kuitenkin täysin turhia. Swiss Whitening -valkaisuaine ei tunnu juuri miltään käytön aikana – ehkä ihan minipientä kuumotusta on havaittavissa, mutta ei muuta. Muotit istuvat napakasti paikallaan ja suurin haitta on se, että sen 50 minuutin aikana, minkä käsittely kestää, ei voi oikein puhua.
Ennen käsittelyä hampaat harjataan tavalliseen tapaan. 50 min jälkeen muotit otetaan pois ja itse olen vain purskutellut miedosti hammastahnalle maistuvan valkaisuaineen pois. Toimitus ei toisin sanoen ole millään lailla vaivalloinen tai vie älyttömästi aikaa.

Tässä on jo aikaisemmin julkaisemani “ennen” kuva lähtötilanteesta ja tänään otettu “jälkeen” kuva itseäni kovasti ilahduttavasta valkaisutuloksesta. Miten hurjasti paljon freesimmältä sitä näyttääkään, kun hampaat ovat valkoiset! “Jälkeen” kuvassa kasvoillani on meikkivoidetta – ja siksi ihokin näyttää vaaleammalta – mutta kaulan ihon sävyjä vertailemalla näkee selvästi, että molemmissa kuvissa on sama valoisuusaste ja suunnilleen sama sävy. Aika huikea ero vain muutaman päivän valkaisukäsittelyn jälkeen!
Kiinnostaisiko testata tehokasta, turvallista ja riittoisaa Swiss Whitening -hampaidenvalkaisua? Nyt on siihen aivan loistava tilaisuus, sillä koodilla Go4itvol2 saa 10 euroa alennusta valkaisupaketista täältä: Paras hamapidenvalkaisu – helppo käyttö kotona. Tuotteen normaalihinta on 149 euroa, mutta nyt se on huipputarjouksessa 59 euroa. Koodilla saa siis vielä 10 euroa hinnasta pois eli hintaa jää vain 49 euroa – todella huippuhyvä kokeilutarjous!

Pitkät, varsin ohjelmoimattomat, vapaat on aivan ihana asia! Laskiskelin tuossa juuri, että olemme katsoneet joulun ja välipäivien aikana Karkin ja Peetun kanssa yhdessä kolme elokuvaa (yksi oikein leffateatterissa), puolitoista sesonkia Pretty Little Liarsia, neljä jaksoa Originalsia ja yhden sesongin sekä Suitseja että Orphan Blackia. Lisäksi olemme ehtineet treenata yhdessä, aleshoppailla ja käydä Moderna Museetissa. Kaikenlaiseen ihanaan on riittänyt aikaa ja ruokapöydän ympärillä on myös tullut parannettua maailmaa kerran jos toisenkin.
Aikaa on riittänyt myös prinsessaleikkeihin. Karkki ilmoitti jo ennen joulua haluavansa testata oikeiden “blogityttökiharoiden” tekemistä. Lupauduin tietty auliisti koekaniiniksi – ja tässä on tulos.
Karkki seuraa pääasiassa australialaisia ja britti-blogeja, joten en ole aivan varma, onko nimitys blogityttökiharat ihan paikallaan täällä meilläpäin. Olo kampauksen kanssa oli ainakin varsin glamour, kaikkien pyjamassa vietettyjen päivien jälkeen. En usko, että itse kykenisin tai jaksaisin tehdä itselleni kiharoita samalla tekniikalla – sen verran on takahiuksissa pituutta. Varsin yksinkertaiselta tekniikka kuitenkin tuntuu, joten luulisin, että puolipitkiin hiuksiin blogityttökiharat saa varmasti ihan vaivatta ilman apuakin.

Vaihe 1: Hiusten suoristaminen. Tämän voi tehdä joko föönaamalla tai suoristusraudalla. Tärkeintä on, että pohja on sileä ja helppo työstää.

Vaihe 2: Jaa hiukset osioihin. Karkki laittoi Mintun pitkiin ja melko paksuihin hiuksiin neljä osiota: kaksi päälaelle, yhden “keskikerrokseen” ja yhden alahiuksiin. Aloita kihartaminen alimmasta kerroksesta.

Vaihe 3: Hiusten kihartaminen kauttaaltaan. Ota kerralla noin viiden cm:n levyinen ohut siivu hiuksia ja aloita kihartaminen noin 10 cm hiusrajasta – eli ei siis heti hiusten juuresta. Kiepauta hiussuikale suoristusraudan (muotoiluraudan…) ympäri ja käännä rautaa kerran itseesi päin. Vedä rauta tasaisesti latvaan asti, asettele kihara muotoonsa sormin ja anna jäähtyä

Käytetyt tuotteet: Sain ihanan paketin Cutrinilta! Suolasuihke, kuivashampoo ja kiiltoseerumi ovat aivan mainioita tuotteita. Tarkoitus oli käyttää niitä tämänkin kampauksen toteuttamisessa, mutta lopulta hiuksiin päätyi vain Anti-Frizzer -kiiltoseerumi ja jo aiemmin saamani Multivolumizer (joka on ihan luottomuotoilutuotteeni muutenkin!). Kuivashampoo on tosi hyvä hiuspohjan kuohkeuttaja ja suolasuihketta käytän yleensä aina, kun en sen kummemmin tee mitään mittavia muotoilujuttuja hiuksilleni.
Välineistä käytössä oli Mariela Sarkiman Cailapille suunnittelemat aivan älyttömän kätevät kroko-pinnit (en tajua, miten olen aikaisemmin selvinnyt ilman näitä! Pakko hankkia vielä toinen setti heti, kun olen Suomessa taas!) ja ihana violetti piikkikampa. Kamman materiaali on hiilikuitua, mikä kuulemma vähentää hiusten sähköisyyttä. Siihen en osaa sanoa mitään, sillä Peetu konfiskeerasi tuon heti, kun saimme kiharakampauksen valmiiksi.

Lopputulos ilman jälkikäsittelyä. Suoristusraudalla saa yllättävän tiukkaa kiharaa, jos niin haluaa. Voisin kuvitella, että vaikutelma olisi aikas koominen, jos kihartaminen olisi aloitettu ihan päälaelta. Tässä vaiheessa, kun päällimmäiset hiukset vielä jäähtyvät kiharat ovat varsin muovisen ja barbiemaisen näköiset, mutta pieni pörröttäminen viisipiikkisellä tekee ihan ihmeitä yleisilmeelle.
Eli pää alaspäin ja muutamia vetoja sormin hiusten läpi ja kiharat ovat valmiit!

Lopputulos on mielestäni hauskasti rennon elegantti ja huoliteltu ilman pönötys-fiilistä. Kelpo blogityttökiharat toisin sanoen.
Koko homma sujui yllättävän nopeasti. Suoristuksen Karkki teki kahdessa kerroksessa ja kihartamisen tosiaan neljässä eri osiossa. Peetu toimi kuvaajana, joten kuvien takia ei tarvinnut pitää mitään pausseja. Arviolta kampauksen tekemiseen meni kaikkiaan maksimissaan 15 – 20 minuuttia. Itse omiin hiuksiin tehtynä tuo ei varmaankaan sujuisi ihan yhtä nopsaan, mutta eipä siihen kuuman raudan kanssa paljoa enempääkään pysty käyttämään.
Itse tykkään blogityttökiharoistani kovasti! Täytyy toivoa, että ne selviävät yön ylitse, että pääsen huomenna toimistolla esittelemään kampaustani.
*kaikki postauksessa esiintyneen tuotteet saatu blogin kautta

Nyt seuraa juttua aiheesta, josta en tietoisesti ole kirjoittanut milloinkaan blogin historian aikana, nimittäin painon pudottamisesta, laihduttamisesta. Olen mukana Indiedaysin ja Nutrilettin kampanjassa – ja nyt aion kertoa miksi.
Olen aina ollut ns. pehmeä. Painoni on vaihdellut jonkin verran, mutta pääosan aikuisikääni se on pysytellyt siinä 60 molemmin puolin. Todella hoikka en ole ollut kuin kerran elämässäni. Avioeron jälkeen meni noin 9 kk, jolloin olo oli niin järkyttävä, että en kertakaikkiaan pystynyt nielemään mitään kiinteää, enkä kyllä kaikelta vatsakivultani tuntenut nälkääkään. Blogikuvissa näytin tosi hyvältä, mutta ikinä en ole voinut yhtä huonosti. Blogihistoriasta voi keväästä 2009 eteenpäin katsoa, jos kiinnostaa – itse en niitä kuvia halua tänne linkata.
Jossain vaiheessa ruoka alkoi taas maistua hyvältä ja painokin normalisoitua sen myötä. Ja sanon todella normalisoitua, sillä yhtä vähän kuin tunnen oloni kotoisaksi lyhyissä hiuksissa, olen oma itseni hyvin hoikkana. Minäkuvani on hiukan pehmeän pyöreä, naisellisen kurvikas, enkä missään tapauksessa halua palata kuikelomittoihini, vaikka siltä ajalta onkin muutama ihana vaate jäljellä vaatekaapissa.

Ongelma on se, että painoni noustua kymmenisen kiloa, jolloin olin mielestäni omassa ihannepainossani siinä 60 kg:n korvilla, nousu ei tasaantunutkaan. Hitaasti, mutta varmasti olen kerryttänyt elämäniloa ympärilleni niin paljon, että en voi enää sivuuttaa asiaa olankohautuksella.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kukin saa olla juuri niin pyöreä tai hoikka kuin itsestä tuntuu hyvältä. Yhteen – hoikkaan – muottiin sovittautuminen on mielestäni todella epäkiinnostavaa. Tiedän luonnostaan hyvin laihojen ihmisten kokevan kiusaamista, väheksymistä ja saavan ikäviä kommentteja lähes yhtä paljon kuin luonnostaan pyöreiden. Mielestäni se on todella väärin ja kaikkien tulisi saada olla ihan rauhassa juuri sen kokoisia ja muotoisia kuin ovat – ilman että ulkomaailmalla on mitään syytä olla siitä mitään mieltä.
Haluan sanoa tuon edellisen siksi, koska syy, miksi hain mukaan Indiedaysin ja Nutrilettin kampanjaan ei todellakaan ollut se, että kokisin ulkonäössäni olevan jotain vikaa. Tai ainakaan se vika ei ole se, että olisin omasta mielestäni liian pyöreä. Kiloja on kertynyt, kyllä, mutta tykkään edelleenkin peilikuvastani, enkä ulkönäön vuoksi pidä tarpeellisena dietin aloittamista.

Isäni kuoli vain 61-vuotiaana sydänkohtaukseen. Hän oli ylipainoinen ja kärsinyt noin kymmenen vuotta kakkostyypin diabeteksestä, mikä kaiketi oli yksi suuri syy sydänkohtaukseenkin.
Sanotaan, että omena-vartalonmuoto ja painon kertyminen vyötärölle ja keskivartaloon, on kaikkein vaarallisin lihavuuden muoto. Naisilla vyötärönympäryksen pitäisi mieluiten olla alle 80 cm ja yli 88 cm ympärysmitta on jo merkki terveydelle vaarallisesta pyöreydestä. Check, check ja check.
Olen nimenomaan sitä tyyppiä, jolle paino kertyy ensimmäisenä vatsaan ja vyötärölle. Vaikka miten olisin sitä mieltä, että en halua alistua mihinkään naisia kahlehtivaan ulkonäkökeskeiseen hoikkuuden ihannointiin ja ulkoa saneltuun malliin, en voi kuitenkaan sulkea silmiäni siltä tosiasialta, että ruumiinrakenteeni ja perintötekijät huomioon ottaen, nyt on todella korkea aika sulattaa muutama sentti vyötäröltä. Haluan pysyä terveenä ja juuri tällä hetkellä se vaatii hoikistumista.

En fanita mitään ihmedieettejä tai joitakin ruoka-aineita hyljeksiviä ruokavalioita. Terveellinen, hyvä, kasvispainotteinen, vähän käsitelty, lisäaineeton ja kuitupitoinen ruoka on mielestäni hyvinvoinnin kannalta paras. Ja laihdutusvinkeistä ainoa toimiva on: syö vähemmän kuin kulutat. Silloin paino putoaa, mutta joskus joutuu sietämään myös nälän tunnetta. Miksi sitten lähdin mukaan kampanjaan, jossa on tarkoitus syödä kahden viikon ajan Nutrilett-laihdutusvalmisteita?
Ongelmani on ollut se, että syön 80 % ajasta terveellisesti ja suhteellisen kevyesti – niin, että painoni pysyy tasaisena. Sitten tulee juhlaviikonloppu, lomamatka, joulu, pääsiäinen, juhannus, synttärit. Parin-kolmen päivän ajan, lomilla jopa viikon ja ylitsekin, saan energiaa enemmän kuin tarvitsen. Hurvittelun jälkeen palaan taas normaaliin ruokavaliooni, mutta painonnousu on jo tapahtunut, eikä paluu normaaliin riitä palauttamaan vyötäröä takaisin samoihin mittoihin. Pieni rappunen kerrallaan paino nousee, vaikka suurimman osan ajasta syönkin ns. hyvin.
Olen yrittänyt kevennyspäiviä ja pieniä nyt-kyllä-otan-itseäni-niskasta-kiinni-periodeja. Ainoa tulos on ollut, että painon nousu on pysähtynyt, mutta mitään mitattavissa olevaa pudotusta ei ole tapahtunut.

Nyt en voi enää siirtää dietin aloittamista pidemmälle. Ajattelin, että olisi mainio startti pidemmälle kevennysperiodille, kun heti alkuun saisi selkeitä – ja ainakin itselle näkyviä tuloksia. Siitä olisi sitten mukava jatkaa kohti terveempää olomuotoa omin konstein.
Nutrilett on testattu ja käsittääkseni myös monissa sairaaloissa käytetty valmiste, joten sen kanssa tiukan alkupuristuksen läpivieminen tuntuu turvalliselta. Ateriakorvikkeista saa kaikki tarpeelliset vitamiinit ja hivenaineet, mutta vain tosi vähän energiaa. Nälän tunteilta ei varmasti voi välttyä, mutta silloin voi ainakin rauhoitella itseään, että kroppa saa kaiken tarvitsemansa. Korvien välillä vain on hiukan hankalaa.
Tavoitteena on tosiaan kahden viikon tiukka puristus. Tosin ensi viikon alussa olen menossa kahden päivän koulutukseen Saksaan ja tiedän jo nyt, että siihen liittyy yhdessä valmistettuja ja nautittuja aterioita – eli silloin pidän pienen breikin kuuristani. Muuten aion olla varsin tiukkiksena.

Alkupaketissani on valmiita smoothieita, vaniljan makuisia jauhepusseja ja kolmea eri patukkaa. Tosi harmi, että en löytänyt mistään Tukholmasta suolaisia Nutrilett-keittoja. Voin kuvitella, että suolaisen himo käy aika rankaksi, jos tarjolla on vain makeita ateriankorvikkeita.
Melkein kaikkia Nutrilett-valmisteita olen maistanut aikaisemminkin. Patukat ja valmiit smoothiet ovat olleet pelastukseni, kun olen ollut menossa töiden jälkeen treenaamaan ja yleisesti nääntymässä nälkään. Smoothieita kiskoin myös eroni jälkeisessä nielemisongelmaisena kautena. Tajusin, että jotain sitä pitää saada sisuksiinsa – ja nesteen nieleminen oli jokseenkin helpompaa kuin kiinteän ruuan.
Koskaan aikaisemmin en kuitenkaan ole käyttänyt mitään laihdutustuotteita näin oikein kuurina. Hiukan suoraan sanottuna jännittää miten onnistun pysymään ruodussa, mutta toisaalta tuntuu kyllä hauskalta testata tällaista pikastarttia!

 
Aion pitää teidät ajatasalla tapahtumien kulusta, onnistumisista, epäonnistumisista ja muista kokemuksistani. Mitään painokäyrää en aio julkaista – siitä yksinkertaisesta syystä, että en omista vaakaa. Joskus toki punnitsen itseni SATS:in pukuhuoneessa, että pysyn hiukan kartalla missä mennään. Koska ensisijainen tavoitteeni on saada vyötärön ympärysmittani takaisin turvallisen terveelliselle tasolle, aion käyttää mittanauhaa edistyksen mittarina. Ja tietenkin myös hameiden ja farkkujen vyötärönauhat paljastaa, onko mitään edistystä tapahtunut.
Tervetuloa seuraamaan kamppailuani ja kaikki neuvot sekä tsemppitoivotukset ovat erittäin tervetulleita!

Uuden vuoden kynnet kertoo kaiken, mitä toivon vuodelta 2015 – muita taikoja ei tänä vuonna tarvita.
Lakkaus onnistui yli odotusten ja lopputulos on just sellainen kuin halusinkin. Tosi hienot, vaikka itse sanonkin... Body Shopista hankimmani kynsienkoristelupuikko oli käytössä vasta toista kertaa, mutta näköjään sen avulla onnistuu noviisimpikin. Karkki tosin auttoi oikean käden Hope-tekstin kanssa. Vasurilla kynnen päälle lakalla kirjoittaminen osoittautui yllättävän haastavaksi. Lopputulos olisi siinäkin ollut huomattavasti siistimpi, jos olisin antanut puikon Karkin käteen heti, enkä yrittänyt tuhertaa itse jotain.

Käytetyt kynsilakat: Essie “licorice” ja Ciaté “fit for a queen”.

 
Hope & Love, Love & Hope – mitä sitä muutakaan?

Onneksi näin aatonaattona ei ole enää oikein mitään tekemistä. Sitä joutaa mainiosti aikansa kuluksi esim. väsäillä kuusenkimallusta ja joulupalloja kynsiinsä. He he.
Ei vais – tekemistä on vaikka kuinka, mutta edelleenkin kieltäydyn stressaamasta, joten hetkonen henkilökohtaiselle joulukoristelulle pitää löytyä. Sikälikin on aika nokkelaa laittaa kynnet nätiksi, koska sitten kukaan ei enää henno pyytää tiskaamaan…

Perunalaatikko on imeltymässä, kauppaostokset tehtynä, kuusenkoristeet haettu kellarista, lahjat paketoitu ja koti kimmeltelee juuri sopivasti (eli aika överisti) koristeltuna. Pientä järkkäilyä on toki edessä ja ruuanlaittoa riittää, mutta en enää malttanut olla kokeilematta uutta Body Shopista joulushoppailuvisiitillä mukaan tarttunutta kynsienkoristelupuikkoa.

Olen jo pitkään hinkunut tuollaista, mutta en ole oikein edes tajunnut, mistä etsiä. Hammastikun avulla on joskus tullut yriteltyä jotain koristelun tapaista, mutta aikas huonolla menestyksellä. Onnistuin bongaamaan Gallerian Body Shopista niiden viimeisen koristelupuikon.
Puikon paksumpi pää on tarkoitettu pilkkujen tekemiseen ja ohuemmalla päällä olisi tarkoitus saada aikaiseksi piirtojälkeä. Saas nyt nähdä, miten tässä taidot karttuu…

Joulukynsiin käytetyt lakat: Ciaté “Boudoir”, OPI “Live and let die”, jonka päällä kimaltelee Ciaté “Party shoes”. Pilkuissa on käytetty tummanvihreää OPI “Live and let die”:ta ja kultaista Lumene “Sandy Brook”:ia.

 
Pientä treeniä tarvitaan vielä, mutta ihan kotikäyttöön siistit tuli joulupalloista jo ensimmäisellä testikerralla. Ja fiilis on ihanan jouluinen!
No mutta nyt täytyy kyllä laittaa “Last Christmas” soimaan ja jatkaa rosollin tekemistä.