Tämän pimeän, sateisen, kylmänkalsean marraskuisen tiistain pelastaja oli kivat ja intiimit Decades: A Century of Fashion -kirjan lanseerausbileet. Kirjan tekijä, charmatti Cameron Silver oli myös paikalla. Peetu yritti yllyttää, että olisin käynyt kysymässä, onko hän jotain sukua upealle bloggarikollegalle Vesa Silverille. En mennyt. Haha!

Hieno, kovakantinen, noin about A3-kokoinen kirja on hiukaisevan kattava katsaus koko viime vuosisadan keskeisimmistä tyyleistä. Jokainen vuosikymmen on esitelty omassa kappaleessaan ja jotenkin ilmiselvän helposti Cameron Silver onnistuu nostamaan esiin juuri ne olennaisimmat tyylit ja aina yhtä vaikeasti vangittavan “ajan hengen”.

Etenkin 1900-luvun viimeiset vuosikymmenet, jotka jollain tapaa tuntuvat edelleen olevan niin lähellä, on kokeneemmallekin fashion editorille aikamoinen haaste. Lähihistorian kirjoa on vaikea kiteyttää sortumatta suosimaan omia suosikkivirtauksiaan. En toki ehtinyt kirjaa vielä syvätutkimaan, mutta päällisin puolin näyttäisi siltä, että Silver on tehnyt herkullisen analyyttistä työtä – ja fiksun päätöksen jättää 2000 -luku seuraavaan kirjaan.

Oivaltava kiteyttäminen ei ole kirjan ainoa hyve. Ikonisten, mutta ei liiaksi mediassa kuluneiden kuvien haalimiseen ja valintaan on pakko ollut mennä mittaamaton määrä työtunteja. Itse olisin ollut valmis hankkimaan kirjan jo pelkästään sen kuvamateriaalin ansiosta (vaikkei nyt silti mistään valokuvataidekirjasta ole kysymys – vaan enemmänkin upeasti toteutetusta historian kirjasta).

Valokuvien lisäksi kirjasta löytyy harvinaisia muotisuunnittelijoiden luonnoksia ja mallipiirroksia – todellinen aarreaitta alasta kiinnostuneelle!

Kauniin ulkomuotonsa vuoksi Decades: A Century of Fashion on aivan loistava joululahjaidea oikeastaan ihan jokaiselle, joka on kiinnostunut muodista muutenkin kuin shoppailemalla uusia kamppeita itselleen.

Lanseerausjuhlat pidettiin Stockholm Market -nimisessä putiikissa Östermalmilla. Ohi kulkiessa olen kyllä jollain tapaa rekisteröinyt kivan oloisen putiikin, mutta nyt taisin olla ensimmäistä kertaa sisällä. Ihan vakipaikkaa tästä ei taida kyllä tulla, sen verran hintahaitarin yläpäästä valikoima meidän budjetille näytti olevan. Sen sijaan  hyviä “investointivetimiä” Stockholm Market on pullollaan. Nyt tsiigailtiin mekkoa Uuden Vuoden juhliin ja taitaa Mintulla olla tulossa yhdet toisetkin tärkeät juhlat ennen sitä.

Ida Sjöstedtin yönsininen paljettimekko pikkuruisista paljeteista on saanut pääntielle upean kristalliketjun.

Peetu rakastui niin täysillä tähän Valentinon Red -malliston täyteläisen kukkaiseen taftimekkoon, että Minttu taisi mennä lupaamaan, että sellainen kyllä ompelimosta ennen vuoden vaihdetta valmistuu. Seuraava ongelma onkin sitten, että mistä löytyisi kangasta, jossa olisi edes aavistus samaa fiilistä.

MSGM oli itselleni ihan uusi tuttavuus. Täytyy kyllä tehdä mitä pikimmin vähän tarkempaa tutkimustyötä, sillä huomasin hyvin monen vaatteen, johon ihastuen tartuin, edustavan juuri tätä merkkiä. Yksi esimerkki on tuo kuvan hennon vaaleanpunainen neopreenipaita upeine koristeluineen. Kirkkaanpunaisesta neopreenimekosta ei nyt tullut kuvaa, mutta se oli yksi niistä jutuista, joita varten täytyy palata Stockholm Market -putiikkiin vähän paremmalla ajalla.

Juhlapukuhaaveilujen jälkeen päädyttiin sopivasti erinomaisen hyvin varustellun Spanx-hyllyn luokse. Haaveilemaani kokovartalo-Spanxia ei kyllä löytynyt, mutta luulenpa, että tuollaiset korkeavyötäröiset shortsit voisivat ajaa saman asian. Juhlakausi – täältä tullaan!

Jotenkin aika uskomatonta, että Filippa K viettää jo 20-vuotissynttäreitä! Kyllähän sen tajuan, että siitä hetkestä, kun kaikilla piti olla superjoustavat pillifarkut, joissa oli matala vyötärö ja kaksi kuparinappia, on enemmän kuin ne kuuluisat ziljoona vuotta. Siis juuri ne legendaariset housut, jotka määrittelivät yhden täkäläisen ysärin tavoitelluimmista identiteeteistä – kai vähintään jokatoinen meistä halusi tuolloin olla se “Filippa K -tjej”.

No, sittemmin Filippa K muokkaantui vielä enemmän yksinkertaista selkeyttä, hyviä materiaaleja ja ajattomia leikkauksia arvostavan urbaanin naisen vaatehtimoksi. Vaikka ihan alunperin tuntui, että kaavanpiirtäjän mallina on ollut se about kaksimetrinen kapealanteinen ruotsalaiskaunotar, jonka kroppa aikuisenakin muistuttaa enemmän pitkänhuiskeaa teinipoikaa kuin ihan oikeaa naista, kasvoi Filippa K:sta aika pian yritys, jonka liikevaihto- ja vientiluvut kilpailivat vanhojen talouden tukipilarien, autoteollisuuden ja mitänäitänyton kanssa.

Niin että ei voi muuta kuin kunnioittaa saavutusta – 20 vuotta mukana yhdellä maailman tuulisimmista bisnes-alueista. Respect!

Juhlaväki oli aikas naisvoittoista! Hetken luulin jo bonganneeni yhden miehenkin, mutta sitten kävi ilmi, että hän oli kuvaamassa tapahtumaa jotain julkaisua varten.

Kenkäaiheesta tulee lisää juttua vielä tänä viikonloppuna, mutta täytyy sanoa, että nuo matalankorkeat nilkkurit kuiskivat kyllä aika kiitettävän vahvasti nimeäni synttäri-iltana…

Eilisen asu tulikin jo postattua, mutta tässä vielä ihan in action. Niin lämmintä on ollut, että siirryin takaisin Acnen nahkarotsiin. Kevyempikin villakangastakki on ollut liikaa, kun päivälämpötilat huitelee melkein 15 asteessa.

Klassikkolaukun uudet värit.

Ai että olen tyytyväinen, että ymmärsin ostaa tuon samaisen pikkulaukun mustana mokkanahkaisena versiona NK:n joulualesta -40% alennuksella joskus aika hurjan monta vuotta sitten. Tykkään laukusta edelleen tosi kovasti ja malli on edelleen niin klassinen kuin vaan voi toivoa!

Klassikoista puheen ollen. 20-vuotissynttäreitten kunniaksi Filippa K on tuonut takaisin tuotantoon muutamia ikonisia malleja brandin alkutaipaleelta. Ne kuuluisat Filippa K -tjej -farkut (tai farkut ja farkut… enemmän ne kyllä muistuttaa legginsejä kuin farkkuja, mutta mikäs minä olen tässä asiaa määrittelemään..) ovat luonnollisesti mukana ja tosiaan muutamat muut mallit myös. Koko Limited Edition -mallisto löytyy täältä.

Taisin jo eilen mainitakin, mutta ihan vinkkinä kaikille, joilla on instagram tili: kantsii tagata kaikki Filippa K -aiheiset kuvat tagilla: #fk20yrs – paras kuva voittaa juurikin ne kuuluisat Filippa K:n ysärifarkut!

Synttärihulinoitten keskellä ehdin toki tutkia ajankohtaista tarjontaa ja vähän käydä sovittelemassakin. Karkille tiedoksi, että sitä fantastista kashmir-hupparia on edelleen saatavilla. Tosin voipi olla, että nykyään, kun neito kuitenkin asustelee omillaan eikä enää ole kaikkia viikonloppuja töissä, kashmir-paitojen akuutti tarve on saattanut hivenen vähentyä.

Toinen huomio liittyy Filippa K -perustytön mittasuhteisiin ja etenkin alaosien kaavoitukseen. Kuvan nahkahousut (taivaallisen ihanaa, pehmeää, joustavaa ja kauniin himmeästi hohtavaksi parkittua lampaannahkaa) olivat aivan upeat muuten, mutta kuten kuvasta ehkä näkyykin, puntti on noin puoli metriä liian pitkä. Lisäksi se koko, joka muuten tuntui hyvältä, oli vyötäröltä melkein parikymmentä senttiä liian iso. Enkä minä edes ole mitenkään erityisen kurvikas…

Aika harvoin törmää vaatemerkkiin, joka osuu niin täydellisesti yksiin omien mieltymysten kanssa, että haluaisi omistaa käytännöllisesti katsoen jokaikisen vaatteen nykyisestä, edellisestä ja mahdollisesti vielä tulevistakin mallistoista. Yksi tällaisista merkeistä on ruotsalaisen suunnittelijan, Ulrika Lundgrenin, luotsaama Rika.

Rikan tyyli on uskomattoman hieno yhdistelmä urbaania, modernia tyylikkyttä, rokkaavaa käytännöllisyyttä ja sensuellia naisellisuutta. Rrrakastan löysiä nahkahousuja, skarpisti leikattuja jakkuja, tiukasti ylös asti napitettuja valkoisia kauluksia, mummomittaista nahkahametta ja tietty nyt jo lähes ikoniseen asemaan noussutta Iron Girl -printtiä.

Mitään ihan ilmaisia nuo eivät ole, joten koko garderobin laittaminen uusiksi ei tule kysymykseen. Asokselta löytyy kyllä onneksi ihan kohtuullinen Rika-valikoima ja Helsingissä tietääkseni ainakin Gaudetella on jotain malleja.

Rika valittiin tänä vuonna Ruotsin yhden arvostetuimman muotialan palkinnon, Guldknappenin, saajaksi. Lisää aiheesta kirjoittelin Indiedaysin toimituksen puolelle, jutun löytää täältä.

Kuvat: Rika

Juurikin tuossa uhosin, että kahdet uudet kengät tulevalle loppusyksy-/talvi-/alkukevätsesongille riittää. Mutta jo varastosta löytyvien (liian) korkeiden nilkkureitten ja (nyt taas ah-niin-trendikkäiden) mokkanahkaisten OTK-saappaiden lisäksi tajusin tarvitsevani välttämättä yhdet kävelykelpoiset nilkkurit, joissa on kuitenkin jonkin verran linjakkuutta ja ryhtiä antavaa korkoa.

Parhaimmillaan unelmieni arkinilkkurit olisivat kuin tässä Stockholm Street Style -sivustolta bongatussa asukuvassa (kiitos lainasta!). Malli on linjakas, muttei liian siro, tukeva korko toimii arjen epätasaisella alustallakin (kiila ei myöskään olisi yhtään hassumpi…) ja pari rokua solkea antaisi mukavasti potkua.

Pitänee lähteä uudelle kenkäkauppakierrokselle… Nilkkureitten olisi toisaalta kyllä pakko löytyä sieltä hintahaitarin edullisemmasta päästä. Edelliset ostoslistalle päätyneet kun paukuttavat budjettia jo ihan kiitettävästi.

Tiesittekö muuten, että ruotsiksi sanotaan “brittsommar”, kun tarkoitetaan syksyn keskelle pärähtänyttä kesäkeliä? Sinänsä aika sopivaa, että tänään nimipäiväänsä viettää juurikin Britt ja aurinkoisen päivän lämpötilat ovat huidelleet pariakymppiä hipoen. Yhä vaan aikaisemmin iltapäivällä laskeutuva pimeys ei kuitenkaa anna armoa – ja kyllä kroppa tietää – syksy on täällä eikä talveakaan tarvitse varmasti kauaa odotella.

Kohta saa siis kaivaa taas vuosien saatossa kertyneet viimassaselviytymistaidot takaisin käyttöön. Eikä hyvistä varusteistakaan ole haittaa – näin perimätieto kertoo.

Jostain käsittämättömästä syystä Mintun kenkävarastoon on kertynyt kaikenlaisia huikentelevaisia korkonilkkureita ja mokkanahkaisia ihanuuksia, jotka toki ovat aivan upeita asun jatkeita aina, kun a) ei ole liukasta, b) ei sada mitään c) kaduilla ei ole nillkoihin asti loskaa tai d) ei ole mitenkään erityisen kylmä. En nyt voi väittää, että Tukholmassa olisi aina liukasta, sataisi (lunta, vettä, räntää, pieniä kiviä…) tai muutenkaan kammottavat kelit, mutta yllättävän vähän sitä kykenee mokkanahkaisilla stiletolla painella menemään sen jälkeen, kun nämä ihanat brittsommar-päivät on nautittu loppuun.

Tein pientä inventaariota kävely- ja sääkelpoisista kengistäni ja totesin lopputuoksen aikas laihaksi. Vagabondin kivat pitkävartiset bikersit palvelivat uskollisesti kolme talvea, mutta sitten varren vetoketju sanoi totaalisesti irti sopimuksensa. Ja jos totta puhutaan, viime talvi taisi mennä aikaslailla Peetun Vagabondin maihinnousukenkiin luottaen. Peetu kun ei itse niitä Aasian ja Australian aurinkorannoilla paljoa itse kaivannut.

Tein viikonloppuna pienen alustavan kenkäkauppakierroksen ja tutustuin Tukholman tarjontaan. Kaikenlaisia ihanuuksia olisi tietty tarjolla, mutta päätin, että kaksilla kunnollisilla matalilla kengillä aloitetaan.

Ensinnäkin ihminen tarvitsee yhdet hyvät ratsastussaappaat. Katselin kaikkia hienoja sirolinjaisia bootseja, mutta jotenkin koin oloni niissä ihan liian tätimäiseksi. Toisaalta viimeiset vähintäänkin ziljoona vuotta, jossei enemmänkin, on tullut hiihdeltyä erilaisissa biker-versioissa, joten sekin tuntui niiiin pitkästyttävältä vaihtoehdolta. (Ja onhan ne ihan oikeasti kivikaudelta peräisin olevat tummanruskeat Vagabondin bikersit vielä kellarissa, jos siitä kohtaa alkaa pistää. Tosin niitä ei voi käyttää kovin märällä kelillä, koska pohjat tuli aikoinaan käveltyä rikki Doriksen lattialle hajonneisiin kaljatuoppeihin…).

Åhlénsilla törmäsin Primeboots-saappaisiin ja rakastuin palavasti samalla sekunnilla. Engineer High-14, väri: Old Crazy Black + messingin väriset yksityiskohdat = täydellisien bootsien inkartoituma! Malli on klassinen ratsastussaapas, mutta rouhea nahka ja muotoilu viittaavat ennemminkin työkenkiin kuin rouvamaisiin perussaappaisiin. Åhlénsin valikoimasta ei valitettavasti löytynyt tuota versiota, jossa vetskari on keskellä takana, kuin ruskeana – ja toisaalta ihan hyvä. Kun bootsien hinta huitelee lähellä 450 euroa, on ehkä syytä nukkua toisenkin yön yli, ennen lopullista ostopäätöstä.

Viime talven – ja Peetun maihinnousukenkien suurkulutuksen – jälkeen on päivänselvää, että toisiksi kunnon kengiksi on hankittava ankaran sään ja myrskyn kestävät maihinnousukengät.

Tuli sellainen olo, että olen tainnut jankuttaa täällä blogissa Dr. Martensien hankintaa jo niin kauan, että alkaa jo hävettää. Ehkä nyt vihdoinkin saan ne kiikutettua kotiin asti. Haha! Pientä mutkan tynkää tosin on havaittavissa, sillä ensimmäisellä vilkaisulla näyttäisi siltä, että tuo musta perusmalli keltaisilla tikkauksilla on totaalisen loppu ihan joka paikasta. Kiiltonahkaista kyllä löytyisi – eikä sekään välttämättä mikään hassumpi vaihtoehto olisi – ja kaikkia mahdollisia muita värejä. Mutta sen verran taidan kuitenkin olla konservatiivi, että peruskenkien on oltava perusmustat. Hullutellaan sitten jonkun muun kanssa…

Kuvat: Nelly.com & Brandos

Eilinen menee kyllä muistoihin yhtenä mahtavimmista fashion-elämyksistä ikinä! Lindexin ensi viikolla kauppoihin tulevaa Matthew Williamson mallistoa juhlittiin hulppein menoin Fotografiskan juhlatiloissa. Ohjelmassa oli mallistoon tutustumista, kuplivia juomia, ihania suomalaisia blogikollegoita, julkkisbongailua, shoppailua (jep!), Loreenin esiintyminen ja kohtaaminen itsensä hurmaavan suunnittelijan, Matthew Williamsonin kanssa!

Yhteistyömalliston myynnistä 10 % lahjoitetaan rintasyövän vastaiseen kamppailuun. Sikäli on enemmän kuin paikallaan, että juhliin johti punaisen maton sijaan hehkuva roosa matto!

Sisääntuloaulaa vartioi malliston vetimiin puetut mallinuket. Sinänsä hyvä, koska varsinaisen muotinäytöksen sijaan asut esiteltiinkin – sinänsä oikein vaikuttavan – video-esityksen välityksellä. Sen verran olen näköjään vanha jumittaja, että en heti tajunnut, että videoesitys on se näytös. Odottelin kamera ojossa, että seuraavaksi lavalle astuvat elävät mallit, mutta turhaan.

Eipä siitä videoesityksestä oikein saanut mitään järkeviä kuvia, joten nämä mallinukkeotokset saavat nyt ajaa sen asian.

Näissä tämäntapaisissa tilaisuuksissa yksi suurin huvini on muiden vieraiden asujen tsekkailu. Juhlan dress code oli smart casual – mikä on ehkä yksi vapaimmin tulkittavissa oleva pukeutumisohje. Yllättävän monet olivat valinneet asukseen housut ja osalla vieraista oli tietty taas jo lanseerattavan malliston vaatteita päällänsä.

Tyylikkäin joukkio tuli *luonnollisesti* Suomesta! 

Mrs. V, Linda, Johanna, Irene ja Jenni – ihanat, upeat, mahtavat bloggarikollegat! Oli niin mielettömän hauska tavata pitkästä aikaa!! Yksi Tukholmassa asumisen miinuspuolia on se, että näitä ihania ihmisiä näkee aivan liian harvoin.

Peetu oli mukana häppeningissä så klart.

Neito oli aivan tikahtua, kun pääsi suuren idolinsa, herttaisen Mark Levengoodin kainaloon. Levengood juonsi tapahtuman ja haastatteli ennen “näytöstä” Matthew Williamsonia. (Pikkuisen on nassut tässä pinkkeinä, mutta tuolla oli niin merkilliset valot, että normaalin näköisten kuvien ottaminen oli lähes mahdotonta…)

Mark Levengoodin hieno kravatti oli hankittu vain muutama päivä sitten Sanghaista. Meinasin kylläkin vetää kuplajuomat väärään kurkkuun, kun aina niin elegantisti pukeutuva herra alkoi ylistää, että kravatti on niin hurjan kätevä, kun sen saa kaulaan ilman, että solmua tarvitsee avata!! Eikös tuo nyt ole kardinaalimoka, jos mikä?

Illan viihteestä vastasi Loreen.

Peetu penkomassa pop-up storessa malliston antimia. Aika hyvin oli monet tangot tyhjennetty. Meillä kävi kuitenkin ihan hillitön tsägä – ja löydettiin just ne jutut, mitä haluttiinkin. Saldona kaksi mekkoa ja yksi silkkipaita. Jesss! Kuvailen nuo heti huomenna, kun olen valoisaan aikaan kotona.

Ainiin – sitä tosi hienoa Show Some Love -paitaa tuolta ei löytynyt – eli sen perään pitää vielä lähteä rynnimään.

Hurjan miellyttävän oloinen Mr Matthew Williamson hengaili vapautuneesti yleisön joukossa, jutteli kiireettömän oloisena (tässä illan toisen tähden, Loreenin, kanssa) ja poseerasi hyväntuulisena fanien kanssa valokuvissa. Taisin alkaa tykätä mallistostakin vielä enemmän, koska suunnittelija säteili niin positiivista energiaa.

Rodeon toimittaja suloisen Lindan kanssa.

Peetu ja Minttu Rodeolta lainatussa kuvassa… Kantsii muuten klikata tuota Rodeon linkkiä. Siellä on lisää tosi kivoja kuvia eilisestä tapahtumasta.