Nyt seuraa jatkoa edelliseen Elovena-puuropostaukseeni. Olen siis mukana Indiedaysin ja Elovenan kampiksessa ja sen tiimoilta olen viettänyt ihanaa puuroviikkoa! (Pientä tervetullutta ja terveellistä vaihtelua muuten suht mukavasti sujuvaan Nutrilettailuun samalla).
Puuro käy melkein mistä tahansa ateriasta: aamupalasta, lounaasta, välipalasta, herkkuhetkestä, treenitankkauksesta ja miksei illallisestakin. Itse nautin Elovenaa mielelläni useammankin kerran päivässä – sen verran kätevästi peruspuurosta saa varioitua kaikenlaista hyvää ja erilaista.
Tässä parhaimmat reseptini, yksi nimikkopuuro viikon jokaiselle päivälle!

Maanantai – tuo viikonpäivistä julmin – on usein varsin ristiriitainen kokemus. Toisaalta sitä haluaa vähän hemmotella itseään ja pehmentää kaikkea maanantaimaisuutta. Toisaalta kaikenlaiset reipastus- ja terveyskuurit alkavat yleensä juuri viikon alussa. Eli mikä sopisikaan paremmin maanantain nimikko-Elovenaksi kuin:
HYVÄN MIELEN MANSIKKAHERKKUSMOOTHIE

• 1 annospussi Valkosuklaa-Mansikka pikapuurojauhetta
• 1 dl vaniljajogurttia
• 2 rkl rahkaa
• n. 1 dl maitoa
• 1/2 pussia pakastemansikoita
• 2 tl hunajaa

Laita kaikki ainekset blenderiin ja huruttele tasaiseksi. Lisää maitoa sen verran, että saat haluamasi koostumuksen. Jäisten mansikoitten avulla smoothiesta tulee melkein kuin pehmistä – vain huomattavasti terveellisempää. Maanantai on pelastettu!

Tiistaina nautitaan ystäväni Tinnin kehittämää banaanipuuroa. Ei ole mikään uutuus laittaa banaania puuron sekaan, mutta keittiötaituriystäväni oivallus on lisätä hedelmä jo ennen kypsennystä. Minuutti-pari mikrossa pehmentää banaaninkin maun aivan suloisesti.
TINNIN BANAANIPUURO

• 1 dl Elovena Luomukaurahiutaleita
• 1,5 dl vettä
• 1/2 banaani
• ripaus suolaa
• maitoa puuron kanssa, jos haluat

Pilko banaani lautaselle. Kaada päälle kaurahiutaleet ja vesi, mausta halutessasi suolalla. Kypsennä 1 – 2 min mikrossa, sekoita ja nauti!

Keskiviikon kehonrakennuslounas sisältää superpaljon proteiinia, mutta on silti kevyt ja hyvin sulava. Inhoan raskaan ruuan aiheuttamaa tukkoista oloa kesken työpäivän. Annospikapuurot on toimistollakin tosi kätsyjä lounaseväitä ja purkki raejuustoa säilyy hyvin pari-kolme päivää jääkaapissa. Elovena Plus -annospussit on vähän isompia ja sisältävät jo valmiiksi maitoa, joten ne on sopivan täyttäviä ja käyvät ihan kunnon ateriasta.
PROTSKUTANKKAAJAN PUUROLOUNAS

• 1 annospussi Täysjyvä Kaura & Maito pikapuuroa
• 2 dl vettä
• 3 rkl raejuustoa

Valmista puuro pussin ohjeen mukaan, lisää raejuusto ja nauti! Annospuuropussit ovat siitäkin käteviä, että puuron kypsentämiseen ei tarvitse edes mikroa. Lisätään vain kiehuva vesi hiutaleiden joukkoon ja annetaan muhia minuutin verran ja herkku on valmista.

Torstain nimikkopuuro päätyy blenderiin vatsaa hellivien vihannesten ja raikkaan sitruunan kanssa. Broccoli on yksi vihannesmaailman supertehotoimijoista ja yhdessä kauran kanssa lopputuloksena on varsinaista superfoodia. Tykkään nautiskella treenin jälkeen välipalana täyttäviä mutta keveitä vihersmoothieita. Tuntuu, että silloin kroppa on kaikkein vastaanottavaisimmillaan kaikille vitamiineille ja hivenaineille.
TORSTAIN TEHOSMOOTHIE

• 1 annospussi Elovena pikapuuroa
• muutama herkullinen broccolin varsi (pakastetut käy myös)
• 1 avocado
• 1 sitruunan mehu
• noin 1 dl vettä

Pilko kurkku ja broccolit vähän pienemmäksi ja laita blenderiin. Ota avocadosta kivi pois ja koverra sisus. Purista sitruunan mehu ja laita kaikki ainekset blenderiin yhdessä kaurahiutaleitten kanssa. Lisää riittävästi vettä. Pakastettujen vihannesten kanssa vettä ei tarvitse niin paljoa, mutta onhan se kiva, että smoothie menee pillistä läpi.

Perjantain nimikkopuuroksi valikoitui suosikki-iltapalani: ihanan mausteisesti lämmittävä kupillinen peruspuuroa maustettuna tuoreella inkiväärillä ja kanelilla.
VILUKISSAN VÄLIPALA

• 1 annospussi Luomukaurapikapuuroa
• 1,5 dl vettä
• peukalonpään kokoinen palanen tuoretta inkivääriä
• kanelia
• (ripaus suolaa)

Kiehauta vesi ja kaada se kaurahiutaleiden päälle. Raasta sekaan inkivääriä ja sirottele päälle kanelia. Lämmin puuro yhdessä inkiväärin ja kanelin kanssa toimii kuin sisäinen takka ja villapaita yhdessä!

Lauantaina vahvistetaan vastustuskykyä ja hurutellaan herkullinen ja superpaljon C-vitamiinia sisältävä hedelmäsmoothie.
FLUNSSANKARKOITUS-SMOOTHIE, HEDELMÄ-EDITION

• 1 dl vadelmilla maustettuja pikapuurohiutaleita
• 1 greippi
• 2 veriappelsiinia
• kypsä mango
• 1 rkl pellavansiemeniä
• noin 1,5 dl hyvää tuoremehua

Kuori hedelmät ja laita yhdessä vadelmilla maustettujen kaurahiutaleiden, pellavansiemenien ja tuoremehun kanssa blenderiin. Huruttele tasaiseksi. Lisää tuoremehua tarpeen vaatiessa, ettei smoothiesta tule liian paksua.

Sunnuntaina istutaan pitkään ruokapöydän ääressä. Hörpitään kaffetta, luetaan lehteä ja kerrataan menneen viikon juttuja (tai vain hölistään sekavia kissoille, jos satun olemaan yksin kotona). Yleensä aamiaisen jälkeen alkaa kuitenkin aina kaikenlaista aktiviteettiä sisältävä härdelli, joten on tärkeää saada vatsa kunnolla täyteen ja vitamiinivarastot tankattua. Elovena Plus -annospusseissa on mukana maitoa ja ne on myös kooltaan vähän isompia, joten sen avulla selviää pitkälle iltapäivään.
SUNNUNTAIN SUPERPUURO

• 1 annospussi Metsämarja & Maito pikapuuroa
• 2 dl vettä
• 1 rkl chia-siemeniä
• 1 rkl pellavansiemeniä
• 1 rkl auringonkukansiemeniä
• muutama manteli
• mustikoita

Kiehauta vesi ja kaada puurohiutaleiden päälle, anna hautua hetki. Lisää muut herkut, sekoita, anna vetäytyä hetki – ja nauti!
Tässä on siis tämän hetken ja tämän vuodenajan puurosuosikkini. Tottakai kesällä tulee suosittua tuoreita marjoja ja vihersmoothie maistuu herneiltä, mutta puuro on kyllä siitä hyvää, että sitä voi varioida aivan loputtomiin.
Lisää ihania ohjeita voi käydä kurkistelemassa täällä kampanjasivulla. Siellä on menossa ihana lukijakilpailu, jossa omaa suosikkireseptiään kommentoimalla voi voittaa runsaan tuotepaketin sekä Iittalan Elovena-aiheisen mukin.
Lukijakilpailu ja lisää puuroreseptejä löytyy siis kampanjasivulta – eli täältä!

Ruotsin Ellen vuosittain järjestämä gaala on monen mielestä tärkein täkäläinen muotitapahtuma. Selaillessani punaiselta matolta otettuja kuvia havaitsin, että kaksi trendiä nousi selkeästi esiin: rohkeasti paljasta pintaa näyttävät asut ja housut gaalapukeutumisena.
Housut valinneilla juhlijoilla oli useimmilla joko jakku tai smokin tapainen takki yläosana. Itse housut olivat joko selkeästi vajaamittaiset tai suorastaan ylipitkät.
Väreistä musta on kaikkein suosituin – ja jotenkin tuntuu, että tänä vuonna värejä näkyi aikaisempia vuosia huomattavasti vähemmän. Luonnonvalkoinen, kulta, hopea ja sininen olivat suunnilleen ainoat suosiossa olevat värit, vaikka toki aina joku ilmestyy paikalle myös kirkkaan punaisessa.
Gaalassa palkittiin vuoden muotivaikuttajia noin about ziljoonassa eri kategoriassa. Itseäni ilahdutti eniten se, että vuoden designer -palkinto meni Dagmarille!

 
Kuvat: Elle.se

Ensi kevään suosikkitrendini on löytynyt! Vihdoinkin kaiken sen tunkkaisen ja raskaan 70-lukutyylin seasta on siilautunut esiin vuosikymmenen paras anti: naiselliset, räätälöidyt linjat, käyttökelpoiset pituudet, imartelevat mittasuhteet ja lämpimänkauniit sävyt. Osuvimmin ja ihanimmmin trendin toteuttaa Gucci, mutta myös kotoiselta Lindexiltä löytyy samaa fiilistä – huomattavasti budjettiystävällisempään hintaan.
70’s Chic peruspalikat:

• mokkanahka
• istuva olkalinja
• kapeasti kellotettu helma
• olkalaukut
• lentoemäntähuivit
• sileä keskijakaus
• saapikkaat
• bootcut
• napitetut poletit
• polvipituus
• riipukset
• eksoottiset kuosit
• kylmien ja lämpimien sävyjen yhdistely, erityisesti sininen ja ruskea

 

 
Ensimmäisenä taidan painua kellariin ja katsoa vieläkö äidiltä aikoinaan konfiskeeraamani metsänvihreä mokkanahkatakki on hengissä. Seuraavaksi voisi ehkä tehdä toivioretken vapaavalintaiselle kirpparille.
Kuvista kiitos: Style.com

Tässä kaiken jouluhösäämisen keskellä ajattelin vinkata aivan mahtavasta näyttelystä, jota kävin muutama viikko sitten katsomassa Fotografiskassa. In Full Light on retrospektiivinen näyttely, jossa on esillä Herb Rittsin ikonisia  (hate the word but what can I do…) muoti- ja julkkiskuvia, tunnusomaisia potretteja ja ilmeisesti myös varsin paljon materiaalia, jota ei ole aikaisemmin julkisesti nähty.
Itse koin todellisen ahaa-elämyksen heti sisään astuessani. Toki Herb Ritts oli tuttu nimi, mutta en ole mikään hifistelijä näissä(kään) asioissa, joten ihan tarkkaa kuvaa näyttelyn sisällöstä ei ollut mielessäni etukäteen. Jo ensimmäisten teosten kohdalla tajusin, että wau, tässä on se tyyppi, joka on vaikuttanut varmasti eniten siihen, miten ylipäätään katson kuvia ja mistä tykkään.
Ritts oli yksi supermalliaikakauden tärkeimmistä kuvaajista. Lisäksi hän ohjasi mm. musiikkivideoita (Chris Isaak: Wicked Game feat. överiupea Helena Christensen, Madonna: Cherish) ja mainoksia Calvin Kleinille, Lancomelle, Levikselle etc.
80-luvun loppu ja 90-luvun alku oli aikaa, jolloin käytännöllisesti katsoen kaikki vielä katsoivat MusicTV:tä (ja sieltä tuli käytännöllisesti katsoen vain musiikkivideoita) ja tv-mainoksilla oli niin suuri merkitys, että oli tosi iso juttu, kun esim. Levi’s julkaisi uuden mainosfilminsä. Tällä hetkellä tuo on absurdi ajatus jopa itselleni, mutta silloin se oli tärkeää ja Herb Ritts oli yksi suurimmista ajankuvaan vaikuttaneista tekijöistä.

Tykkään muutenkin tosi paljon käydä Fotografiskassa. Se on jotenkin helppoa ja inspiroivaa – siis helppoa silloinkin, kun kuvat itsessään ovat haastavia ja vaikeita. Ehkä se johtuu pelkästään siitä, että asun kävelymatkan päässä, tai siitä, että vanha satamarakennus tuo positiivisella tavalla mieleen kotikaupunkini Tampereen Tullikamarit ja muut tiilirakennukset. Tai ehkä se johtuu siitä, että Fotografiskassa onnistutaan rakentamaan näyttelyitä, jotka ilahduttavat muitakin kuin Todellisia ja Vakavia Kulttuurin Harrastajia.
Fotografiskan ravintolakin on uudistettu. Me ei siellä käyty, koska seuralaiseni halusi mennä Urban Deliin, mutta vanhastaan tiedän, että sieltä on aivan mielettömät näköalat Tukholman lahdelle. Ruokakin on kuulemma hyvää, mutta konsepti hiukan outo (keskipikkuisia annoksia, joita kuuluu tilata useampia tullakseen kylläiseksi…).

Herb Rittsin In Full Light -näyttely on Fotografiskassa vielä helmikuun 15. päivään asti. Suosittelen ehdottomasti nipistämään jostain sen tunnin-kaksi, minkä näyttelyn näkeminen vaatii!
Viimeinen kuva: Fotografiska/Herb Ritts

Voi mieletön, mistä kuninkaallisesta loistosta saatiinkaan nauttia toissailtana Nobel 2014 juhlallisuuksissa! Ihan yhtä silmä kovana en tätä televisiointia seurannut kuin Linnan juhlien vastaavaa, mutta sisääntulon katsoin tietenkin ja muutenkin lähetys pyöri taustalla koko illan.
Kaikenlaista juhlapukeutumishärveliä tuollakin nähtiin. Itseasiassa skaala on vielä laajempi kuin Linnan juhlissa – osalla ei vaikuttanut olevan minkäänlaista tajua siitä, millaiseen tilaisuuteen olivat tulossa. Suurin osa oli toki pukeutunut kivasti ja tyylikkäästi, tapahtuman arvokkaan luonteen huomioiden.
Häikäisevimmät kaikista olivat tällä(kin) kertaa nykyiset ja tulevat prinsessat – kaikki ruotsalaisten suunnittelijoiden upeissa luomuksissa.

Prinssi Carl Philipin kihlattu Sofia Hellqvist on mielestäni ollut tähän asti aivan kertakaikkiaan järkyttävän tylsä pukeutuja. Superhoikka ja suloinen nuori nainen on monesti näyttänyt aivan viisikymppiseltä tantalta. En tiedä johtuuko siviilisäädyn muuttumisesta tyttöystävästä kihlatuksi vai mistä, mutta tämä räväkkään huikean pinkkiin Ida Sjöstedtin luomukseen pukeutunut raikas leidi on ihan jotain muuta!
Väri, tyyli, paljettikirjailut, silkkinen miehusta ja laaja tyllihelma – aivan ihana kokonaisuus, joka sopii lumikkimaiselle Hellqvistille todella loistavasti. Ja täytyy myöntää, että ikuisena Ida Sjöstedt -fanina sydämeni ihan hypähti, kun näin komean parin sisääntulon!

Sofia Hellqvist oli Nobel-juhlissa ensimmäistä, mutta tuskin viimeistä kertaa. Aika hurjan suloista mielestäni, että etiketin mukaan kihloissa olevaa paria ei saa “erottaa”. Eli siksi he tulevat tässä yhdessä sisään ja lisäksi istuivat vierekkäin illallisella. Molemmat näyttivät vielä kaiken lisäksi aivan superonnellisilta yhdessä – niin ihanaa!

Prinsessa Madeleinen puku on haute couture -tyyppisen käsityötaiteen täkäläisen gurun Fadi el Kouryn käsialaa. Silkkiorganzasta ja pehmeästä silkkityllistä kerroksittain rakennettu mekko on kirjailtu kauttaaltaan käsin vanhan roosan ja tummemman ruusunpunaisilla lasihelmillä. Painoa sillä on kuulemma huikeat 15 kg!

Tässä lähikuvassa helmikirjailut näkyvät vähän paremmin – samoin kuin nuo ihanat ametisti-kruunujalokivet korvissa, ranteessa ja nauhaa kiinnittävänä solkena.
Lähikuva on sikäli tärkeä, että tunnustan ensimmäiseksi olleeni aika kysymysmerkkinä tämän puvun kanssa. Siis onhan se upea, mutta Madeleine? Jotenkin en tunnista tästä sitä iloista, kepeää pikkusiskoprinsessaa, johon on tottunut. Eikä se nyt johdu pelkästään siitä, että pääntie on harvinaisen tiukkis… Upean kaunishan hän on, mutta – äh – jotenkin kovin vakavan ja melkein masentuneen oloinen. Ehkä vauva valvottaa tai jotain.

Takaa Madeleinen mekko on ehkä kaikkein upeimmillaan. Näkymättömästi levenevä helma ja kaunis laahus yhdessä työstetyn pääntien kanssa antaa kuninkaallista asennetta pukuun. Pikku kulma vilahtaa myös vanhan roosan värisestä Bottega Venetan clutchista. Madeleinella on pakko olla tuo sama iltalaukku tasan kaikissa mahdollisissa väreissä…

Upea, upea, UPEA!! Voi olla, että unohdin hetkeksi hengittämisen, kun kruunuprinsessa Victoria purjehti sisään tässä Pär Engsheden järkyttävän hienossa, puhtaan punaisessa silkkiluomuksessa, sen verran nimittäin alkoi huimata. Jotain maagista täytyy kruunuprinsessan ja suunnittelijan yhteistyössä olla, sillä viimeksi koin samanlaista hengenahdistusta, kun näin Victorian ensimmäisen kerran niinikään Pär Engshedenin suunnittelemassa hääpuvussa.
Laaja, monenkertaisella tyllialushameella kohotettu helma, laahus, voimakkaasti drapeerattu miehusta – aivan kertakaikkiaan täydellinen kokonaisuus! Ihana nähdä myös tuollainen olkaimeton malli Victorialla – en nyt heti muista olisiko hän koskaan ollut virallisessa tilaisuudessa noin avoimessa asussa.

Tässä kuvassa helman ja miehustan drapeeraukset näkyvät vielä paremmin. Ristikaulakorusta luin sellaisen hauskan tiedon, että kuningatar Silvia käytti samaa, kun oli ensimmäistä kertaa Nobel-juhlissa.
Appropå Silvia..

Kuningatar Silvia näyttää kyllä niin kuningattarelta, että varmasti kaikki juhlia seuranneet pikkutytöt ovat tyytyväisiä. Pääntie antaa hyvin tilaa jalokiville ja väri pukee tummaa aikuista kaunotarta oikein hyvin. Siihen nähden, että Silvia kyllä osaa antaa myös vilpittömiä fashion-wau -elämyksiä, tämä on ehkä vähän laimea.
Vieraista, ja vieraiden puvuista, on yllättävän vähän mitään kuvakavalkadeja löydettävissä, vaikka haravoin interwebsiä ees taas pitkät pätkät. Muistan kyllä bonganneeni muutamankin tosi upean kokonaisuuden, mutta ne nyt jää esittelemättä.

Lääketieteen Nobel-palkinnon saajan May-Britt Moserin paksusta yönsinisestä silkkisatiinista valmistettua mekkoa koristaa hopealangoilla tehty kirjailu. Tyylikäs, epäsymmetrinen kokonaisuus ja kuviointi esittää kuulemma aivojen sähköimpulsseja (tai jotain sinnepäin…), mikä tietty tekee asiasta sitäkin hauskemman!
Kuningashuoneen juhlapukeutuminen voi olla hankala inspiraation lähde tavalliselle meikämintulle. Sen sijaan kampaukset ovat helposti sovellettavissa vaikka uuden vuoden bileisiin.

Mites ne sanookaan: three is a trend? Alas niskaan tehty nuttura on nyt näköjään Se Juttu. Täytyykin pitää mielessä.
Sitten vielä juhlien kohokohta…

Awww! <3
Kuvat: DN, SVT, SvD, Elle, Svenska Dambladet, Aftonbladet – TACK!!

Dear Santa,
Olen ollut taas tänä vuonna yhtä tuhma kuin aina aikaisemminkin. Olen lykännyt hommia viimetippaan ja ärsyyntynyt työkaveriin, vaikka sydämen pitäisi aina olla täynnä rakkautta, valoa ja ymmärtämystä. En ole kierrättänyt viitseliäästi kaikkia talousjätteitäni ja kissoillekin on tullut kivahdeltua ihan turhan päiten.
Laitan nyt kuitenkin nämä joululahjatoiveeni tähän, jos vaikka se, että annan muille istumapaikkani tunnelbanassa (seisominen on kuulemma terveellistä, sanovat) laskettaisiin joksikin. Ja olen myös tsempannut tosi, tosi hyvin ruuanlaiton kanssa – take away -sapuskaan on tullut turvauduttua Peetun muutonkin jälkeen vain muutaman hassun kerran. No ei ainakaan useammin kuin viisi kertaa.

1. Peetu vei mennessään Uumajaan keittiömme yhden käytetyimmän laitteen: Soda Streamin. Tokihan se oli Peetun oma ja ihan ensimmäisestä palkasta omilla rahoillaan ostama, joten ei siinä mikään. Autottomalle kuplavesifanille hiilihapotuslaite olisi kyllä aivan must! Eihän niiden vissypullojen raahaamisessa ole mitään järkeä. Nyt Soda Streamista on näköjään tullut vielä sellaisia superkapeita versioita, jotka istahtaisivat keittiön työpöydälle varsin kivuttomasti.
2. En ole vieläkään saanut hankittua The Laukkua, vaikka olen siitä puhunut jo koko syksyn. Alunperin hankinnan piti ehdottomasti olla musta, mutta nyt olen melko varmasti muuttanut mieleni. Unelmien täyttymys olisi Mulberryn uusi versio Bayswater klassikosta: Bayswater Double Zip Tote.
3. Varsinkin nyt, kun aamiaisseuranani on yleensä aamun lehti ja kaksi karvakuonoa, olen taas palannut tapaani nauttia brunssiksi kääntyvää aamupalaa sängyssä loikoillen. Pikkuruinen yöpöytäni on välillä lastattu niin täyteen, että ei tarvita kuin huomaamaton kissan hännän heilautus ja kahvikatastrofi on valmis. Tukevasti peittokasan päälle asettuva tarjotin olisi loistava ratkaisu tähän teknisluontoiseen laiskotteluongelmaan.
4. Silloin, kun Karkki ja Peetu olivat pieniä, sain heiltä usein jouluna, synttäreillä ja äitienpäivänä lahjaksi erilaisia lahjakortteja. Niillä saatoin sitten lunastaa kaikenlaisia hemmotteluja. Karkki oli erikoistunut niskahierontaan ja aromaattisten kylpyjen järjestämiseen, Peetun lahjakorteilla sai useimmiten meikkausta, kampausta tai kynsien laittoa. Juuri nyt tuntuu, että voisin mielelläni haluta useammankin erilaisen hemmottelulahjakortin, jolla pääsisi ihaniin itse toteutettuihin kotihoitoihin!

 
5. Mason Jar -lasipurkeista onkin tullut jauhettua jo täällä blogissakin. Tiedän aivan mainiosti, että lasit, purkit tai mitkään astioihin viittaavat asiat ei todellakaan ole jotain, mitä välttämättä tarvitsisin. Silti vain olen sitä mieltä, että vaikka 6x paketti olisi tosi ihana. Niistä voisi sitten välipäivinä hörppiä kuumaa omenatotia sohvannurkassa pehmoiseen vilttiin kääriytyneenä ja töllätä hömppäfilmejä Netflixiltä.
6. Apropoo vilteistä puheenollen. Meillä on vain yksi kunnollinen, pehmoinen ja ihanan lämmin villahuopa ja usein sekin on kissalauman itselleen kaappaama. Entistä monimutkaisemmaksi laskutoimitus menee, kun koko perhe kokoontuu sohvalle. Niinpä tuntuu, että suorastaan todella kovasti tarvitsisin ihanan vedevihreän Lapuan Kankureitten villaviltin.
7. Mockingjay Part 1 leffateatterissa yhdessä Karkin ja Peetun kanssa. Kyllä, tämä on yksi niistä lahjoista, joiden saamisesta taidan pitää ihan itse huolen.
8. Ja sitten, siltä varalta jos Dear Santa sattuisi vaikka voittamaan lotossa: keittiöremontti olisi ihana! Ei mikään sellainen kohennellaan-vähän-kulmia -tyyppinen ulkomuodon ehostus – vaan ihan kunnollinen kaikki-sileäksi-ja-alusta-asti-uusiksi -tyyppinen total makeover! Kiitos!
Ja kissoille niitä pieniä kuution muotoisia eri värisiin hopeapapereihin käärittyjä kisunameja. Ne ei oikein tykkää muista.
Kiitos kauheesti jo etukäteen! Pian nähdään!
PoK,
Minttu
Kuvat: Gigantti, Stockmann x2, Mulberry, Americana, Wikipedia, Me Naiset ja keittiöremontti