Tokavika The Artis Way -viikko käynnistyy än-yy-tee-NYT!

Luvassa on juttua itsenäisyydestä, itsensä kunnioittamisesta, maalin saavuttamisen vaikeudesta ja pikkuisen myös liikunnasta. Lisäksi ohjelmassa on inspiroivia ja aikas haasteellisia tehtäviä. Mutta ensin tsekataan jo tuttuun tapaan, miten viime viikko meni.

Aamusivut

Monenako päivänä kirjoitit? Jos et kirjoittanut joka päivä, miksi et? Miltä kirjoittaminen tuntui? Oletko suositellut aamusivujen kirjoittamista jollekulle? Miksi?

Hmm… Minttu on ollut nyt kyllä enemmän kuin lomaterässä. En taida edes kehdata tunnustaa, mutta tällä viikolla olen kirjoittanut aamusivut tasan kahtena päivänä. Sen jälkeen alkoi ensin Peetun ylioppilasjuhlien valmisteluhässäkkä ja sitten lähdin itse lomareissulle Suomeen. Kaikki rutiinit haihtuivat siinä samalla. No, ensimmäinen lomaperiodi alkaa hiipua kohti loppua, joten eiköhän tässä päästä pian taas takaisin ruotuun.

En ole suositellut sivujen kirjoittamista kenellekään, mutta kieltämättä on käynyt mielessä, että monillekin voisi olla siitä hyötyä…

Taiteilijatreffit

Piditkö taiteilijatreffit tällä viikolla? Mitä teit? Oletko suunnitellut koko päivän kestäviä treffejä?

Näin lomalla tuntuu kuin koko elämä olisi yhtä pitkää taiteilijatreffiä! Olen tehnyt pääasiassa ihan tavallisia asioita, mutta jostain syystä kaikki tuntuu enemmän omalta vapaaehtoiselta valinnalta – ja siksi kai jotenkin nautinnollisemmalta ja hienommalta. Kyllähän sitä lomankin saisi pukattua täyteen velvollisuutta sinne ja suoritusta tänne, mutta nyt olen pitänyt varani ja huolehtinut siitä, että iloitsen kaikista valinnoistani. Eihän se nyt ehkä ole ihan sama kuin taiteilijatreffit, mutta olo on ollut kevyt ja kumman elpynyt.. 🙂

Oman itsensä hyväksyminen

Rahan merkityksestä puhuttiin jo aikaisemmin tällä kurssilla. Puhuttiin siitä, miten raha itsessään ei ole hyvää tai pahaa – ei sen omistaminen tai sen puute. Raha on vain vaihdon väline.

Ja niinhän se onkin periaatteessa. Vaikeaksi tämän tekee se, että rahasta on tullut niin monessa asiassa menestyksen mitta. Onhan se tavallaan loogista… Enää kun ei juuri vertailla montako lypsävää sitä möllöttää navetassa tai tukkimetsähehtaarien suuruutta. Raha – ja rahalla saatavat asiat – ovat monille se ainoa tapa panna ihmisiä arvo- tai menestysjärjestykseen.

Kuitenkin jokaisen tulisi löytää oma tapansa mitata oma menestyksensä. Menestyksen mittarit ovat erilaiset meille kaikille. Joillekin se on menestyvä ura, joka näyttää uloskin päin menestystarinalta. Jollekin toiselle sama ura on tukahduttava kahle, joka tappaa kaiken elämänilon. Joku haluaa heittäytyä vapaaksi taiteilijaksi ja olla tekemättä kompromisseja, vaikka se sitten tarkottaisi satunnaisia kaurapuurokuureja, kun taas toinen on tyytyväinen simppeliin ei-kuormittavaan kahdeksasta-neljään duuniin, joka antaa taloudellisen vapauden itsensä toteuttamiseen, mutta ei vie liikaa henkisiä voimavaroja.

TEHTÄVÄ

Kurssi alkaa olla lopuillaan ja nyt hahmotellaan hiukan, miten tästä eteenpäin. Kirjoita viisi asiaa, miten haluat muuttua. Aikavälillä ei ole tässä merkitystä.

ITSEKUNNIOITUS

The Artist Way -kirjan mukaan itsekunnioituskin lähtee siitä, että ei tingi aamusivujen kirjoittamisesta ja taiteilijatreffien pitämisestä. Tärkeää on erityisesti, että nuo kaksi vain itselle omistettua asiaa ei jää muiden tai “arjen” esittämien vaatimusten alle. Itsekunnioitus lähtee siitä, että pitää huolta omasta sisäisestä lapsestaan, kohtelee itseään kauniisti ja hemmottelee itseään pienillä turhilla jutuilla.

Jokaisen sisäisen lapsi tarvitsee huomiota ja hemmottelua – ihan niinkuin kuka tahansa lapsi. Sisäinen lapsi on yleensä ihan yhteistyökykyinen ja -haluinen. Kun sen kanssa on leikitty ja sitä on pidetty hyvänä, sujuu tylsät velvollisuudet ja aikuisten hommat paljon paremmin.

TEHTÄVÄ

Kirjoita paperille kuusi asiaa, miten aiot hoivata itseäsi seuraavan kuuden kuukauden aikana. Kirjoita kurssit joille aiot osallistua (ja osallistut myös!), materiaalit ja välineet, joita aiot hankkia luovan minäsi käyttöön, taiteilijatreffit sekä lomat, jotka ovat vain sinua itseäsi varten.

SAAVUTUKSET

Kaikki tietää varmasti sen tunteen, kun on odottanut ja tavoitellut jotain asiaa, tehnyt kovasti töitä sen eteen ja sitten lopulta saavuttanut tavoitteensa. Riippuu vähän tavoitteesta, mutta monesti ensimmäinen reaktio on jonkinlainen epärealistinen euforia. Nyt heti tulee mieleen helpotuksen sekainen epäusko jokaikisen maratonin jälkeen, kun on vihdoinkin sivuuttanut maaliviivan – tai samantyyppinen heti lakkiaisten jälkeen.

Aika pian saavutuksen aiheuttama adrenaliinipiikki hiipuu ja jäljelle jää tunne, että maali hävisi jonnekin. Mitä ihmettä sitä nyt oikeastaan on saavuttanut, koska maailma on edelleen täynnä kaikenlaisia tavoitteita, joita kohti pitäisi alkaa pyrkiä. Tyytyväisyys on ohimenevää – ja siihen pitäisi osata varautua. Paras keino välttää tavoitteen saavuttamisen jälkeistä haluttomuutta tai jopa pettymyksen sekaista alakuloa (maaliin saapumisen riemu ei kestänytkään…) on tehdä itse matkasta tavoite sinänsä. Kun nauttii jo pelkästään tavoitetta kohti pyrkimisestä ja pitää hyvää huolta sisäisestä lapsestaan ja inspiraatiosta, on paljon helpompi suunnata kohti uusia tavoitteita aina tarvittaessa.

TEHTÄVÄ

Ota pala paperia ja kirjoita siihen konkreettinen suunnitelma seuraavalle seitsemälle päivälle, miten aiot hemmotella itseäsi ihan joka päivä ensi viikon ajan. Yritä olla mahdollisimman konkreettinen, toteutuksesta tulee siten paljon helpompaa.

LIIKUNTA

Buddha sanoo: “Ruumiin pitäminen hyvässä kunnossa on velvollisuus… Muutoin ei ole mitään mahdollisuutta pitää ajatuksia ja mieltä vahvana ja kirkkaana”. On aivan sama, onko liikuntalaji juoksu, pyöräily, ratsastus tai vaikka sauvakävely, tärkeintä on liikkua, muuten luovuus tukkeutuu eikä pääse ulos meistä. Monotoninen liikunta auttaa aivoja löytämään ratkaisuja ja inspiraatiota, luonnossa korvaamattomia vaikutteita, vaikka olisimme miten urbaaneja. Aivot assosioivat vapaasti ja esteettä, kun pulssi on korkealla, sydän hakkaa ja lihakset toimivat.

The Artist Way -kirjan mukaan jokaisen luovan ihmisen on pakko harrastaa säännöllisesti liikuntaa. Tavoitteena ei suinkaan ole parempi kunto tai hoikempi olemus – vaikka nämä saattavat toki tulla sivutuotteena. Liikunnan ainoa tavoite on saada parempi yhteys omiin ajatuksiin, alitajuntaan. Tästä syystä liikunnalle ei myöskään tässä yhteydessä aseteta kohtuuttomia tavoitteita. Riittää, kun liikkuu noin 3 – 4 kertaa viikossa, vähintään 20 – 30 minuuttia kerralla sen verran reippaasti, että tulee hiki ja hengästyy jonkun verran. Luulisi, että tuo onnistuisi ihan kaikilta…

TEHTÄVÄ

• Osta itsellesi kiva muistikirja (kyllä, ihan paperinen on parempi, mutta ehkä sähköinenkin toimii).
• Numeroi sivut yhdestä seitsemään.
• Kirjoita sivuille otsikot: Terveys, Vauraus, Vapaa-aika, Ihmissuhteet, Luovuus, Ura ja Henkinen kehitys
• Kirjoita jokaiselle sivulle kymmenen toivetta. (juu, kymmenen on aika monta, mutta tässä voi taas vähän haaveilla ja irrotella… :))

Tsemppiä kaikille yhdennentoista viikon haasteisiin! Ja muistetaan, että elämä on ihmisen parasta aikaa.

Täällä ollaan taas vähän myöhässä ja kesälomaterässä aikataulujen suhteen. Sorry! Mutta ihan hurjan mielenkiintoinen viikko edessä pienestä myöhästymisestä huolimatta. Tällä viikolla puhutaan kaikenlaisista vaaroista ja vahingollisista ajatuskuvioista, joita osuu matkan varrelle. Ja useimmiten olemme syyllisiä ihan itse.

Mutta tsekataan nyt kuitenkin ensin, miten viime viikko meni.

Ihan ensimmäisenä olisi tosi kiinnostava kuulla, miltä tuntui lukea monen viikon aamusivut. Omasta mielestäni se on aikasmoisen rasittavaa puuhaa. Jotenkin tosi ärsyttävää nähdä ihan selvästi ne asiat, mistä koko ajan tulee sivuille valitusta ja jauhamista. Silti tuntuu yllättävän hankalalta keksiä, mitä asioille voisi ihan konkreettisesti tehdä… Noh, ehkä tässäkin riittää, kun ottaa vain baby steppejä ja etenee pikkuhiljaa?

Aamusivut

Monenako päivänä kirjoitit? Jos et kirjoittanut joka päivä, miksi et? Miltä kirjoittaminen tuntui? Vaikuttiko vanhojen sivujen lukeminen siihen, miten kirjoitat?

Tällä viikolla kirjoitin kaikkina muina päivinä paitsi viikonloppuna. Peetun ylioppilasjuhlat ja tänne vähän pidemmäksi ajaksi vierailulle jääneet hyvät ystävät menivät tärkeysjärjestyksessä aamusivujen edelle – enkä edes tuntenut huonoa omaatuntoa. Vanhojen sivujen lukeminen ei vaikuttanut sivujen kirjoittamiseen, mutta se johtuu varmasti siitä, että olen jo toista kertaa mukana tässä prosessissa – eli olen lukenut jo aikaisemminkin kirjoittamiani sivuja.

Taiteilijatreffit

Piditkö taiteilijatreffit tällä viikolla? Mitä teit? Oletko onnistunut pitämään kaksia treffejä?

Nyt kyllä tuntuu, että viime viikko on ollut yhtä pitkää taiteilijatreffiä. Niin kivaa! Olen askarrellut, fiksannut, suunnitellut ja järkännyt juhlia. Kaikki asioita, joista tykkään yli kaiken, mutta joihin muka ei ole aikaa koskaan. On ollut niin ihanaa ja hauskaa puuhata yhdessä Peetun, Karkin ja hyvien ystävien kanssa. Pitäisi oikeastaan järjestää juhlia useammin, kun se on niin mielettömän mukavaa! Siis juhliminenkin on oikein kivaa, mutta erityisesti rakastan juhlien järjestämistä. 🙂

VAAROJA MATKAN VARRELLA

Luovuus ja oman itsensä kohtaaminen on oikeastaan aika jännää – jopa vähän pelottavaa – puuhaa. Kun tiedämme, keitä olemme, mitkä ovat omat heikkoutemme ja vahvuutemme, on vaikea enää piiloutua minkään tekosyyn taakse. “Kyllähän minä, mutta kun…” Jokaisella meistä on oma heikkous, johon paeta. Joillekin se on ruoka (sokeri, hiilihydraatit), joillekin ylenpalttinen työnteko, seksi, alkoholi, huumeet, kiire.

Pakopaikka otetaan käyttöön, kun tulee tyhjä hetki – tai kun luovuus, ideat, energia ja uusi voima tekevät tuloa elämään. Muutos on pelottavaa, vaikka se olisikin juuri se, mitä toivomme, koska silloin vastuu siirtyy meille itsellemme. On helpompaa paeta oman heikkoutensa kanssa, joka katkaisee luovan virran. Tuntuu turvallisemmalta jarrutella ja ehkä pysyä niissä vanhoissa selityksissä “kyllähän minä, mutta kun…”

TEHTÄVÄ

Yleensä sitä kyllä tietää ihan liiankin hyvin omat pakopaikkansa, mutta tämän tehtävän avulla on helppo (tai no, helppo ja helppo…) tehdä itselleen selväksi, miksi pakokeinot tuntuvat niin houkuttelevilta ja kuten aina – sitä, mikä on nostettu tietoisuuden tasolle, on paljon vaikeampi kieltää kuin “salaisia” asioita.

• Ota pala paperia ja leikkaa siitä seitsemän palaa. Kirjoita paloihin: alkoholi, huumeet, seksi, työ, raha, ruoka, perhe/ystävät.
• Taittele palaset ja laita ne kulhoon.
• Ota yksi paperinpalanen, katso mitä siinä lukee ja kirjoita ylös viisi tapaa, miten tällä on negatiivinen vaikutus elämääsi. Kirjoita siitä huolimatta, vaikka et kokisi, että juuri tällä jutulla on sinuun erityisen negatiivinen vaikutus ylipäätään.
• Laita paperinpalanen takaisin kulhoon.
• Nosta uusi paperinpalanen ja toista edelliset kohdat.
• Toista tämä seitsemän kertaa.

Kyllä, on mahdollista, että nostat saman jutun useamman kerran. Tee tehtävä loppuun siitä huolimatta. Huomaat kyllä lopuksi miksi.

KIIRE JA WORKAHOLISMI

En nyt keksinyt workaholismille parempaa nimitystä – työriippuvuus ehkä? Workaholismi ja kiire on kuitenkin – nimityksestä riippumatta – yksi pahimpia ja vaikeimmin identifioitavia pakokeinoja. Kulttuurissamme toki tunnistetaan ihmiset, jotka polttavat itsensä loppuun tekemällä liikaa töitä, mutta entäs ne kaikki suuret massat, jotka eivät ehdi tulla omaksi itsekseen, kun kiire ja suorittaminen on niin korkealle arvostettua?

Joskus luin (ihan muualta kuin The Artist Way -kirjasta) ihmisryhmästä, joka nimettiin “kiireellä kehujat”. Eli suorituskeskeisessä ja tuloksia arvostavassa yhteiskunnassa on vain positiivista, että voi sanoa, että on niin kiire, ettei voi/ehdi pitää itsestään huolta, toteuttaa unelmiaan, tehdä asioita, joita haluaa. Silloin sitä vasta onkin tärkeä ihminen! The Artist Way -kirja rinnastaa workaholismin muihin pakokeinoihin – alkoholiin, huumeisiin, ylensyömiseen, seksiin.

On kuitenkin ihan eri asia nauttia työnteosta, alkoholista, seksistä tai ruuasta. Ongelmallista itsensä löytämisen kannalta se on vasta sitten, kun näitä käytetään pakokeinona. Ja tosiaan – tässä puhutaan nyt itsensä löytämisestä ja luovuudesta – ei kliinisesti ongelma- tai riippuvuusjutuista. Yleensä tiedämme kyllä ihan helposti omat pakopaikkamme. Nyt olisi aika tehdä lista siitä, mitä etua tai hyötyä on näiden pakopaikkojen ylläpitämisestä.

TEHTÄVÄ

Karu totuus: vastaa seuraaviin kysymyksiin.

1. Kerro totuus (kirjoita paperille), mikä tavoistasi tulee sinun itsesi ja luovuutesi väliin – mikä estää sinua toteuttamasta itseässi?
2. Mikä on ongelma? Kerro totuus – sillä se on se.
3. Mitä olet ajatellut tehdä tälle ongelmalle? Kirjoita ylös.
4. Mitä etua on siitä, että et hankkiudu eroon tästä pakopaikasta? (Jos et keksi mitään, kysy joltain hyvältä ystävältä)
5. Kirjoita ylös, ketkä ystäväsi saavat sinut epäilemään itseäsi? (epäily on itsessäsi, mutta ketkä vahvistavat sitä?)
6. Ketkä ystäväsi uskovat sinuun? (Sinä olet lahjakas, mutta ketkä vahvistavat tätä tunnetta?)
7. Miksi pidät kohdassa 5 mainittuja henkilöitä ystävinäsi? Jos vastaus on “koska pidän heistä”, seuraava kysymys on “miksi”.
8. Mitkä huonot tavat/pakopaikat ovat yhteisiä sinulle ja kohdassa 5 mainituille ystäville?
9. Mitä yhteistä sinulla on kohdassa 6 mainittujen henkilöiden kanssa?

Kun inspiraatio katoaa…

Kaikkea ei voi fiksata kivoilla tehtävillä, inspiroivalla tekmisellä ja itsensä tsemppaamisella. Joskus innostus, elämänilo ja luovuus vain katoaa, niin se vain on ja se tapahtuu oikeasti Ihan Jokaiselle Meistä. The Artist Way -kirjan mukaan on ihan ensiarvoisen tärkeää, että juuri silloin kirjoitetaan aamusivuja, vaikka halut olisivatkin nollassa ja kaikki (etenkin aamusivut!) tuntuisi todella turhanaikaiselta puuhastelulta.

Mutta inspiraation – jopa elämänilon – katoaminen on useimmille meistä tärkeä käännekohta (ja siksi aamusivujen kirjoittaminen on ensisijaisen tärkeää juuri tuolloin!), joka johtaa uuteen elämänvaiheeseen ja uusien haasteiden eteen. Niin hassulta kuin se saattaa kuullostaakin, nämä silloin tällöin toistuvat inspiraation puutteen ajat auttavat näkemään tarkemmin, mitä ihan oikeasti haluamme tehdä.

SUOSIO

Oikeastaan kai tuo The Artist Way – kirjan käyttämä sana fame viittaa enemmän kuuluisuuteen kuin suosioon. Suosio on kuitenkin mielestäni yleispätevämpi. Kuuluisuuden kirot on niin helppo työntää sivuun ja ajatella, että eihän tuo minua koske. Suosion aiheuttamaan pökerrykseen voi taintua nekin, joilla ihailijoita tai kehujia ei ole kuin kourallinen.

Suosio on ihanaa ja sinänsä ihan tervetullutta. Ongelmaksi se muodostuu siinä vaiheessa, kun valintoja aletaan tehdä sen perusteella, mitä ihailijat ovat mieltä. Suosion huume saa ajattelemaan, että tärkeintä on se, että saamme suosiota ja kiitosta – ei se, mihin haluaisimme oikeasti olla matkalla. Suosio on huume, josta tulee helposti riippuvaiseksi.

KILPAILU

Oletko koskaan lukenut lehtien juorupalstoja, bongannut sieltä jonkun tutun ja ajatellut, että miten toikin? Oletko koskaan ollut luokkakokouksessa, vihreänä kateudesta, ja miettinyt, että miten toikin?

Kilpailu on yksi pahimmista “huumeista”. Kateudesta puhuttiin jo aikaisemmin – kilpailu on erittäin läheinen sukulainen kateudelle. Sen sijaan, että nähtaisiin, miten joku elämän kilpailussa paremmin menestynyt osoittaisi esimerkillään, että jos se tapahtuu, sen täytyy olla mahdollista, ajatellaan, että kyseinen henkilö on “voittanut” kisan. Ja jos joku on voittanut, on muut häviäjiä – eikö niin?

Yksi tiedostamaton kilpailun muoto on sisäinen uniikkiuden vaatimus. Mutta hei, oikeasti, kaikki – tai ainakin suurin osa asioista on jo keksitty, kaikki luovuus, luominen, ideat ja suunnitelmat ovat tuotoksia siitä, mistä olemme aikaisemmin saaneet vaikutteita. On erittäin vaikeaa, jollei jopa täysin mahdotonta, olla täysin uniikki ja kokonaan vailla referenssejä mihinkään aikaisemmin tehtyyn. Lähtökohtaisesti ei pitäisi ajatella, että teen nyt jotain todella ainutkertaista ja uutta. On parempi ajatella, että teen sitä, mikä tuntuu oikealta ja hyvältä – oli se hyvää tai huonoa, uniikkia tai ei. Lopputuloksesta ei voi tietää siinä vaiheessa vielä yhtään mitään, vaikka lähtökohta olisi miten itsestäänselvä.

TEHTÄVÄ

1. Listaa viisi voittoasi.
2. Kirjoita ylös kolme hellivää asiaa, jotka olet tehnyt sisäiselle taiteilijalapsellesi.
3. Listaa kolme asiaa, jotka voisit tehdä ja jotka lisäisivät henkistä hyvinvointiasi.
4. Tee kolme ihanaa lupausta itsellesi. Pidä lupaukset.
5. Tee yksi kiva asia itsellesi joka ikinen päivä tämän viikon ajan.

Vielä kerran pahoitteluni, että tämä postaus tuli näin myöhään tänään… Toivottavasti kenenkään pasmat ei mennyt sekaisin sen takia.

Tsemppiä kovasti tulevalle viikolle! Muistetaan pitää itsestämme hyvää huolta ja arvostaa itseämme juuri sellaisena kuin olemme!

Aikaisemmat kurssikerrat löytyvät täältä: The Artist Way

Jo yhdeksäs The Artist Way -viikko menossa! Tässä vaiheessa monelle tulee halu lopettaa; eihän tästä ole mitään hyötyäkään… Mutta hei – ei kannata lopettaa nyt, kun loppusuora jo häämöttää. Tsemppiä kaikille, jotka ovat ottaneet haasteen vastaan!

Tällä viikolla käydään pelkojen kimppuun. Miten päästä eroon yrittämisen pelosta, miten ylipäätään voi tunnistaa omat pelkonsa? Aika haastavia kysymyksiä, mutta onneksi on taas hyviä tehtäviä, joiden avulla on mahdollista päästä lähemmäksi asioiden ydintä. Lisäksi puhutaan innostuksesta, entusiasmista, ja miten kurinalaisuus ei koskaan toimi pidemmän päälle – niin tavoiteltavalta asialta kuin se meidän luterilaisen ajattelun värittämässä yhteiskunnassa tuntuukin.

Tsekataan silti ensin, miten viime viikko meni.

Aamusivut

Monenako päivänä kirjoitit? Jos et kirjoittanut joka päivä, miksi et? Miltä kirjoittaminen tuntui? Oletko muistanut olla kiltti itsellesi teksteissä?

Tällä viikolla olin aika huono aamusivujen kirjoittaja – jäi peräti kolme aamua väliin. Sunnuntaina olin Helsigissä, eikä hotelliaamuna oikein ollut aikaa eikä tilaisuutta rauhoittua kirjoittamaan. Eilen ja tänäaamuna olen ollut niin tajuttomassa migreenissä, että jo kirjoittamisen ajatteleminen on tuntunut tuskalliselta. Mutta muuten olen yrittänyt olla itselleni lempeä ja kehua pienistäkin hyvistä asioista ja erityisesti tulevaisuuden jäsentelystä. Jotkin ajatukset osoittavat pieniä selkiintymisen merkkejä, mutta kyllähän suurin osa tuntuu olevan sitä samaa jauhamista.

Taiteilijatreffit

Piditkö taiteilijatreffit tällä viikolla? Mitä teit? Oletko muistanut pitää hauskaa?

Migreeni sotki tämän viikon taiteilijatreffini, mutta en ole unohtanut suunnitelmiani. Ohjelmassa on pieni askarteluprojekti (rrrrakastan askartelua!) ja mahdollisesti laitan tulokset tänne blogiinkin näkyviin vielä… 🙂

PELKO

Miten usein sitä tuntuukaan, että on vaan onneton laiskimus, kun ei saa mitään aikaiseksi? Ja nyt ei puhuta tiskaamisesta tai vessan siivouksesta, vaan niistä vähän isommista asioista, elämänmuutoksista, halusta tehdä jotain luovaa, toteuttaa itseään. Halua löytyisi, mutta mitään ei tapahdu. Korkeintaan sitä jankuttaa ystävilleen, tuttavilleen, perheelleen omaa tyytymättömyyttään ja miten haluaisi muutosta tai tehdä jotain omasta mielestä hienoa.

Suurin ongelma ei yleensä ole laiskuus vaan pelko. Pelko siitä, että homma menee pieleen, epäonnistuu totaalisesti, joudutaan naurunalaiseksi tai muuten vaan tulee tunne, että “kaikki” ajattelevat, että mikähän toi luulee olevansa, lamaannuttaa totaalisesti eikä uskalleta edes aloittaa. Ongelma on myös siinä, että kaiken pitäisi olla täydellistä heti. Jos ryhdytään toimeen, pitää lopputoksen olla erinomainen, mieluiten häikäisevä. Ja kuka pystyy lupaamaan itselleen tuollaista? Juuri niin, ei kukaan. Aloittamisen tekee vaikeaksi myös se, jos ei nähdä, että minkä tahansa asian voi hoitaa “peruna kerrallaan”, pienin askelin. Heti ei tarvitse muuttaa kaikkea, valloittaa vuorta ja ohjata täyspitkää elokuvaa.

Paras lääke tällaisen lamaannuttavan pelon hallintaan on rakkaus. Tunnista pelko, lakkaa komentelemasta itseäsi, ole kiltti ja hellä itsellesi, kohtele itseäsi rakastavasti. Sinä olet tarpeeksi hyvä!

TEHTÄVÄ

Epäonnistumisien käsittely

Nimeä kolme suurta epäonnistumista tai toteuttamatta jäänyttä suunnitelmaa. Nimeä vielä yksi lisää. Ja nyt nimeä se epäonnistuminen, joka oli viedä sinulta hengen.

Anna itsellesi anteeksi kaikki nämä epäonnistumiset tai toteuttamatta jääneet suunnitelmat. Anna anteeksi kaikki pieleen menneet yksityiskohdat, ajoitus, suunnitelma, olosuhteet, jotka liittyvät näihin epäonnistumisiin. Kirjoita lista affirmaatioita, joita voit käyttää menneisyydestä parantumiseen.

Nyt mieti, hyvin hyvin varovaisesti, olisiko jokin noista epäonnistumisista sellainen, että voisit katsoa sitä uusin silmin? Ehkä se olisi vielä toteutettavissa? Ehkä vähän toisella tavalla tai toisella tasolla?

ENTUSIASMI

Itsekuri on kuin kännykän akku. Se toimii hyvin jonkin aikaa, mutta virta loppuu aina liian pian. Itsekuri vaikuttaa hyvältä ja tavoittelemisen arvoiselta, mutta totuus on se, että itsekurin avulla toteutetut kivatkin asiat alkavat pian maistua työltä ja tuntua raskaalta.

Paras lääke itsekurin puuduttavaan vaikutukseen on inspiraatio, innostus, entusiasmi. Lopputulos voi olla sama. Näyttää siltä, että toimitaan tosi reippaalla itsekurilla, kun oikeasti kysymyksessä on aito innostus ja kiinnostus, eikä mikään voisi estää tekemästä juuri sitä mitä halutaan. Yksinkertaistaen: aito ilo juoksemisesta vie varmemmin lenkkitossut polulle kuin vakaa päätös piiskata itsensä säännöllisesti lenkille.

Tässä vaiheessa The Artist Way -kurssia pitäisi jo pikkuhiljaa alkaa selvitä, mikä tuottaa itselle iloa ja mikä ei. Sen tunnistaminen ei ole aina niin helppoa. Parhaimpana suunnannäyttäjänä toimivat aamusivut ja taiteilijatreffit. Lisäksi kaikkien näiden yhdeksän kurssikerran tehtävien tarkoituksena on johdattaa tätä samaa maalia kohti. Mikä minusta on kivaa? Mikä inspiroi, mitä haluan elämälläni tehdä?

TEHTÄVÄ

Nyt seuraa koko kurssin vaikein ja tuskallisin tehtävä…

Kaiva esiin kaikki näiden yhdeksän viikon aikana kirjoittamasti aamusivut ja lue ne läpi. Kurssin alussa siis painotettiin, että sivuja ei tulisi lukea, mutta nyt on aika kurkistaa omaan alitajuntaan.

Varaa tehtävää varten kaksi eriväristä yliviivauskynää. Merkkaa toisella värillä sivuilla ilmenevät oivallukset ja toisella värillä kaikki toimenpiteet, joihin tulisi ryhtyä.

Muista, että sivujen on ollut tarkoitus olla ajatusten kaatopaikka. Älä tuomitse, väheksy tai halveksi itseäsi. Käytä kirjoituksiasi vain ja ainoastaan informaationa, karttana, jonka avulla on mahdollista suunnistaa kohti oman näköistä, hyvää tulevaisuutta.

Voit kirjoittaa myös listoja: mistä tai kenestä olet kirjoittanut säännöllisesti kritisoivaan sävyyn? On hyvin tyypillistä, että aamusivut ovat hyvin musta-valkoisia – älä anna sen hämätä itseäsi.

Lopuksi anna itsellesi pisteet siitä, että olet kirjoittanut aamusivuja edes sen verran, mitä olet!

TEHTÄVÄ

Tavoitteen visualisointi, seeing is believing

Kirjoita tavoitteesi ylös (tätähän on harjoiteltu jo aikaisemmillakin kurssikerroilla). Yhdistä teksti kuvakollaasiin, jossa on kuvia itsestäsi ja lehdistä kerättyjä kuvia, jotka mahdollisimman hyvin visualisoivat tavoitteesi. Laita kollaasi johonkin, missä voit nähdä sen mahdollisimman usein.

TEHTÄVÄ

Priorisointi

• Kirjoita ylös kaikki tavoitteet, jotka haluat saavuttaa ensi vuoden aikana.
• Kirjoita lista tavoitteista ensi kuukaudelle.
• Kirjoita ylös kaikki luovat tavoitteesi tälle viikolle.

Inspiroidutko kirjoittamistasi tavoitteista? Pitääkö sinun päättä, että itsekurin avulla toteutat tavoitteesi? Haluatko miettiä tavoitteita uudelleen?

TEHTÄVÄ

Hanki itsellesi taiteilija-toteemi. Toteemi voi olla mikä vaan, nukke, pehmolelu, koristepatsas, posliinikissa. Tärkeintä on, että tunnet iloa ja huolehtivaa kiintymystä toteemiisi. Anna sille kiva ja “arvokas” paikka kotoasi. Toteemin tärkein tehtävä on muistuttaa, että sisäisestä taiteilijasta – siitä lapsesta meissä – pitää pitää hyvää huolta!

Siinä olivat tämän viikon tehtävät. Määrällisesti niitä oli hiukan vähemmän kuin aikaisemmin, mutta varsinkin tuo aamusivujen lukeminen on suhteellisen aikaa vievä ja henkisesti melko haasteellinen juttu. Kurssikertoja on tosiaan jäljellä vain enää kolme. Toivottavasti kaikilla on ollut opettavaista ja kivaa tähän asti – ja että jaksatte tsempata loppuun asti.

Kaikki aikaisemmat postaukset tästä aiheesta löytyy täältä: The Artist Way

Kahdeksannen The Artist Way -viikon teemoja ovat pettymykset, epäreilulta tuntuva kritiikki ja epäonnistumiset – sekä miten niistä voi selvitä. Lisäksi kohdataan ehkä vähän epämukavaltakin tuntuva ajatus: kaikki muutokset ja eteenpäinmeno vaatii toimintaa, voivottelemalla ja omaa kohtaloaan angstisesti pohtimalla ei pääse mihinkään.

Tarjolla on taas mahtava patteristo kivoja ja ihanan inspiroivia tehtäviä, joiden avulla voi selvitellä omia kipupisteitään ja saada tukea matkalla unelmien tulevaisuuteen. Ja ettei homma tuntuisi hankalalta tai raskaalta, rakennetaan unelmarappuset, joita pitkin kiipeämällä pääsee kohti tavoitettaan. Rappunen kerrallaan!

Mutta tsekataan ensin, miten viime viikko meni.

Aamusivut

Monenako päivänä kirjoitit? Jos et kirjoittanut joka päivä, miksi et? Miltä kirjoittaminen tuntui? Onko kirjoittamisen “unohtaminen” tuntunut houkuttelevalta?

Tällä viikolla olen kirjoittanut joka päivä. Täytyy kyllä tunnustaa, että useampana aamuna olen ollut aika haluton… Pieni vastahankainen laiskuri päässäni väittää, että riittää ihan hyvin, kun vain pohdin asioita, joita voisin kirjoittaa. Tosin tuntuu, että kun sitten kuitenkin olen tarttunut kynään, on loppupäivän ollut jotenkin vapaampi olo. Aivojen kovalevykapasiteettia on vapautunut johonkin hyödyllisempään kuin samojen omien asioiden märehtimiseen. 🙂

 Taiteilijatreffit

Piditkö taiteilijatreffit tällä viikolla? Mitä teit? Oletko antanut periksi arjen kiireille ja unohtanut tämän tärkeän oman aikasi?

Suunnittelin, että pidän puutarhanhoitoaiheiset treffit viikonloppuna. Tarkoitus oli käydä hankkimassa kukkia parvekkeelle ja lisäksi jotain ihanaa kaunista turhaa. No, viikonlopun sää täällä oli mitä oli, joten puutarhahommiin ei paljoa ollut hinkua. Kävin sen sijaan kahdessa eri kukkakaupassa, jotka ovat tässä meidän lähellä, unelmoimassa toiveideni puutarhasta. Nuo kukkakaupat ovat juuri siis sellaisia yhdistettyjä kukka- ja puutarhakauppoja, mistä saa kaikkea fantastista isonkin huvilapuutarhan sisustukseksi. Ehkä vielä hankin jonkun koristeellisen yksityiskohdan parvekkeelleni iloa tuomaan. 🙂

Pettymyksistä selviäminen

Kukaan ei selviä elämästä ilman pettymyksiä ja epäonnistumisia. Aika harva selviää myöskään ilman, että saisi joskus epäoikeudenmukaisena kokemaansa kritiikkiä.  Jostain syystä “yleisesti hyväksytty” tapa suhtautua takaiskuihin on väittää, että eihän se tuntunut missään, ei tuo nyt ollut niin big deal ja sellaistahan tapahtuu kaikille. On toki ihan järkevää olla paisuttelematta vastoinkäymisiä, mutta riskinä on, että vähättelemällä ne jäävät vaivaamaan ja niistä ei oikein koskaan pääse kunnolla yli.

The Artist Way -kirjan ohje on surra pettymyksiä. Kun tunnustaa itselleen, että pieleen meni ja antaa itselleen aikaa nuolla haavat ja parantua, on suuremmat mahdollisuudet, että menetyksestä selviää ja pystyy ottamaan opikseen. Pettymys ei jää vaivaamaan ja estä tulevaa toimintaa. Aivan kuin hoitamaton polvivaiva johtaa siihen, että jalalla ei uskalla astua kunnolla, voi hoitamatta jäänyt pettymyksen tunne estää ottamasta tarvittavaa askelta omassa elämässä.

 Osa epäonnistumisen tunteista juontaa juurensa jo lapsuuteen. Tuo on tietty aika stereotyyppinen itsestäänselvyys, mutta sietää silti vähän miettiä asiaa. Ketään ei varmastikaan ihmetytä, että lapsi, jolle sanotaan, että hän ei osaa tai pysty tekemään jotain, voi saada ikuisen lommon itsetuntoonsa – ja todella uskoa, että asia on juuri näin.

Itselleni oli valtava ahaa-elämys kirjaa lukiessani, kun tajusin, että myös vanhempien/opettajien/valmentajien/ystävien välittämä viesti, että vain sellaisia asioita voi tehdä, jotka hoituvat helposti ja ilman vaivaa, aiheuttaa suuria pettymyksen (ja epäreilun kritiikin!) tuntemuksia. Eli koska piirtäminen ei ole sinulle helppoa – olet surkea piirtäjä. Tai että ei edes kannata haaveilla pianon soitosta, koska se ei suju kuin luonnostaan. Tai turha edes haaveilla balettitunneista, koska olet paksu lapsi. Ei ihme, että sitä aikuisenakin arastelee tarttua houkutteleviin juttuihin, jos niiden toteuttaminen vaatisi työtä ja – voi kauhistus – opettelua!

Ihana tulevaisuus

Monet meistä jumittaa epätyydyttävässä nykyisyydessä, koska helpon, onnellisen, tyydyttävän unelmatulevaisuuden saavuttaminen tuntuu aivan liian kaukaiselta haaveelta. Voi myös tuntua, että haluamiensa asioiden vuoksi joutuisi uhraamaan aivan liian paljon. Esimerkiksi ajatus siitä, että viettäisi loppuelämänsä seesteisen onnellisena jooga-opettajana Balilla vaikuttaa unelmien täyttymykseltä. Ihan äkkiseltään sitä ei kuitenkaan tule myyneeksi asuntoaan ja muuta omaisuuttaan, ja tokko se puolisokaan on kiinnostunut lähtemään mukaan, ja voisinko nyt oikeasti sanoa itseni irti hyvästä työpaikasta…

Kieltämättä – unelmien saavuttaminen ei ole helppoa. Ongelmaksi tämä muodostuu siinä vaiheessa, kun hyppy tuntemattomaan tuntuu liian suurelta ja pelottavalta ja unelmien toteutuminen niin mahdottomalta, että se estää ottamasta edes pieniä baby steppejä oikeaan suuntaan. Ketään ei ole tarpeen rohkaista vasten tahtoaan jättämään kaikkea ja liittymään sirkukseen. Sen sijaan kannattaa miettiä, että josko sittenkin menisin sille Sorin Sirkuksen nuorallakävelykurssille. Mitä siitä, että on kurssin ainoa yli 11 vuotias osallistuja?

TEHTÄVÄ

Tämä voi tuntua aluksi vaikealta, mutta ei kannata antaa periksi. Anna itsellesi lupa unelmoida!  Mikäli mieleesi tulee useampia toiveskenaarioita, kirjoita niistä kaikista oma kuvaus.

Kirjoita mahdollisimman tarkka kuvaus unelmiesi tulevaisuudesta, elämästä, jota haluaisit elää. Missä ja miten asuisit, miltä kodissasi näyttää, ketä olisivat naapurisi? Mitä tekisit, mistä nauttisit, miten kuluttaisit aikasi? Lisää mahdollisuuksien mukaan paljon konkreettisia yksityiskohtia.

 UNELMARAPPUSET

Nyt lähdetään unelmarappusilla kohti toiveiden tulevaisuutta!

1. Nimeä unelmasi. Kyllä vain. Kirjoita ylös: “Täydellisessä maailmassa haluaisin olla….”
2. Kirjoita yksi konkreettinen tavoite, jonka saavuttaminen kertoo, että olet päässyt maaliin. Tämä toimii kompassina matkalla. (Huom! Tässä kannattaa olla tarkkana, sillä samalta kuullostava unelma voi tarkoittaa eri ihmisille täysin eri asioita. Esim. jos kaksi ihmistä haluaa vaikkapa keraamikoksi, voi toisen päätavoite olla saada tuotteitaan Stockalle myyntiin ja toisen pitää näyttely jossain arvostetussa taidegalleriassa. Näiden henkilöiden unelmarappuset näyttävät aivan erilaisilta, vaikka ensisilmäyksellä vaikuittaisi, että heillä on sama unelma).
3. Missä haluaisit olla viiden vuoden päässä suhteessa unelmaasi? Olisitko jo saavuttanut tavoitteesi vai kenties jotain pienempiä osatavoitteita? Kirjoita mahdollisimman yksityiskohtaisesti.
4. Mieti nykyistä elämääsi sellaisena kuin se on juuri nyt. Mitä voisit tehdä tämän vuoden aikana, että pääsisit edes pienen askeleen lähemmäksi unelmaasi?
5. Mitä konkreettista voit tehdä tämän kuukauden aikana?
6. Mitä voit tehdä tällä viikolla? (kyllä, kesäkurssille ilmoittautuminen lasketaan!)
7. Mitä voit tehdä tänään? Juuri nyt?
8. Kirjoita edellisen pohjalta itsellesi toimintasuunnitelma. Aloita unelmastasi ja etene siitä viisivuotissuunnitelmaan, kolmivuotissuunnitelmaan, suunnittele tuleva vuosi, ensi syksy, kesä, nykyisyys. Valitse jotain konkreettista, mistä voit aloittaa heti. Tee se!
9. Valitse itsellesi roolimalli tai esikuva, jonka elämästä ja työstä voit ammentaa inspiraatiota.

TEHTÄVÄ

Uusi lapsuus

Mieti (ja kirjoita ylös) millainen elämäsi olisi, jos lapsuutesi olisi ollut täydellinen. Unelmoi vapaasti, millaista tukea olisit saanut, minkälaisia mahdollisuuksia sinulle olisi annettu ja mitä olisit voinut tehdä. Miltä sinusta olisi tuntunut. Mieti seuraavaksi voisitko tehdä jotain nyt saavuttaaksesi sen, mistä jäit lapsena paitsi. Koskaan ei ole liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus.

TEHTÄVÄ

Valitse väri, josta pidät ja kirjoita nopeasti muutama lause itsestäsi ensimmäisessä persoonassa. Tyyliin: “Olen punainen, intohimon ja rakkauden, punaviinin ja auringonlaskun väri.”

Mikä on lempivärisi? Mitä asioita sinulla on tuon värisenä? Voisitko lisätä lempiväriäsi kotiisi? Maalaa vaikka koko huone – tämä on sinun elämäsi!

TEHTÄVÄ

Listaa 20 asiaa, joiden tekemisestä pidät. Vastaa sen jälkeen jokaisen kohdalla seuraaviin kysymyksiin:

• Maksaako se, vai onko se kenties täysin ilmaista?
• Kallista vai halpaa?
• Yksin vai yhdessä jonkun kanssa?
• Liittyykö se työhön?
• Liittyykö siihen fyysistä riskiä?
• Nopeatempoista vai hidasta?
• Älyllistä, fyysistä vai henkistä?

 TEHTÄVÄ

Täydellinen päivä

Kuvaile millainen olisi täydellinen päivä elämässäsi juuri nyt. Voit käyttää edellisen tehtävän “tuloksia” hyväksesi suunnittelussa.

Kuvaile millainen olisi täydellinen päivä täydellisessä unelmien elämässäsi. Kirjoita vapaasti, mitään rajoitteita ei ole! Kuvaile mahdollisimman tarkasti kaikki ympäristöstä ihmissuhteisiin ja mitä tekisit.

Lopuksi valitse yksi kiva asia unelmiesi päivästä ja toteuta se! Tämä vaatii ehkä vähän joustoa, Roomaan muuttaminen ei taida käydä ihan käden käänteessä, mutta ihana vapaahetki cappuccinon ja suklaa-croissantin kanssa järjestynee vähän pienemmällä vaivalla. 🙂

Lopuksi vielä tärkeä haaste ensi viikolle. Toista joka päivä, aamuin illoin (ja miksei useamminkin), hyvää tekeviä affirmaatioita. Tavoite on, että ne alkaisivat pikkuhiljaa muuttua itsestäänselviksi ajatusmalleiksi. En kääntänyt affirmaatioita suomeksi, mutta ihan yhtä hyvin voi kirjoittaa omat lauseet, jos nuo alla olevat tuntuvat vierailta. 

Merkkasin highlightilla omat lemppari-affirmaationi. Tulevan viikon toistelen näitä niin paljon, että ne iskostuvat alitajuntaani ikuisiksi ajoiksi! Suosittelen samaa muille. 🙂

Oikein kivaa viikkoa kaikille!

Aikaisemmat kurssikerrat löytyvät täältä: The Artist Way 

Tämän viikon treenien listaaminen tuntuu melkein hassulta. Varsinaista “treeniä” ei juuri ole ollut. Maanantaina meillä oli Peetun kanssa varattuna boxing, mutta neiti oli niin poskettoman siitepölyallergiakohtauksen vallassa – aivan kuin olisi ollut kohtuullisen rankassa flunssassa – joten päätettiin yhteistuumin, että ihan aina ei ole kuitenkaan pakko lähteä, jos ei siltä tunnu. Pari kertaa kävin sentään tekemässä reippaan power walking -kävelylenkin. Power walking siksi, että se kuullostaa aivan selkeästi enemmän trendikkäältä treenaukselta kuin esim. “reipas kävelylenkki”. Haha!

Vaikka ihan hurjasti ei tällä viikolla treenitunteja olekaan sykemittarin muistiin ehtinyt kertyä, olen silti ollut reipas ja tehnyt melkein joka päivä fysiterapeutin suosittelemat jumppaliikkeet. Väliin on jäänyt vain viime tiistai, jolloin oli Peetun koulun Live Night ja torstai, jolloin kävin taas fysioterapeutin höykyteltävänä. En varsinaisesti laske tuota selän rehab-jumppaa treenaukseksi, mutta jos teen kertaalleen kaikki liikkeet (noin 10 – 30 toistoa liikkeestä riippuen), menee siihen noin 20 min ja kyllä siinä lihakset ihan kunnolla lämpenee, vaikken ihan sentään hikoilekaan. Ainakin pari kertaa viikossa teen sarjan kahteen kertaan ja lisäksi vielä venyttelyt.

TREENIT VKO 22

Keskiviikko, Power walking 40 min, lihaskuntojumppa kotona 30 min

• Peruslenkkini Sickla Sjön ympäri ja tällä kertaa ihan tarkoituksellisesti ilman sauvoja. Pitäisi hankkia itselle omat, oikean mittaiset sauvat. Kyllä niillä ihan selvästi saa enemmän tehoja kävelylenkistä. Lisäksi toimistotyöläisen hartianseutu kiittää mukavasta pumppaavasta liikkeestä. Niin kiva tunne, kun veri kiertää ihan päähän asti! Kotona sitten rehab-jumppa terästettynä ekstra-vatsalihasliikkeillä ja punnerruksilla.

Sunnuntai, Power walking 1 h 10 min, lihaskuntojumppa kotona 30 min

• Tänään tein pitemmän ja raskaamman lenkkini Hammarbybackenin päälle ja takakautta takaisin kotiin. Vaikka tänään ei ollutkaan enää lähimainkaan yhtä karsea keli kuin eilen, oli silti sen verran kova tuuli, että mäen päälle sai kyllä puskea ihan tosissaan. Jalassa oli keikkupohjaiset MBT-kengät (niinkuin muuten keskiviikonkin lenkillä), jotka kaiketi lisäävät vielä pikkuisen tehoa tällaiseen low impact -treenaamiseen.

Ensi viikolla olisi tarkoitus jatkaa rehab-jumppaa kotona mahdollisimman ahkerana. Lisäksi ollaan Peetun kanssa varattu huomiseksi boxing ja keskiviikoksi Energy. Loppuviikko menee kyllä aika bilettämiseksi, kun sekä lauantaina että perjantaina on lakkiaisia – yhteensä kolmet – ja viikonloppua vietän Helsingissä ihanien blogikollegoitteni kanssa Indiedaysin palaverissa…

Kateus – tuo yksi kammoksutuimmista luonteenpiirteistä ja varsinkin suomalaisten perisynneistä, on mahdollista kääntää rakentavaksi voimaksi. Kateus on kompassi, joka oikein käytettynä näyttää suunnan mihin oikeastaan haluaisi olla menossa. Avuksi tarvitsee vain hyvän kartan, ja se kartta piirretään nyt!

Lisäksi mietitään, miten hyvä ja käyttökelpoinen ominaisuus perfektionismi oikeastaan onkaan. Ja miten sitä voisi paremmin tunnistaa omat haveensa, omat toiveensa ja sen tulevaisuuden, mitä kohti haluaa olla matkalla.

Jo tuttuun tapaan tsekataan kuitenkin ensin, miten viime viikko meni.

Aamusivut

Monenako päivänä kirjoitit? Jos et kirjoittanut joka päivä, miksi et? Miltä kirjoittaminen tuntui? Muistiko unelmoida?

Pitkästä aikaa kirjoitin aamusivut ihan joka päivä. Jotenkin tuntuu, että olen päässyt niiden kanssa hyvään rutiiniin. Se on toisaalta hyvä, koska sivut tulee kirjoitettua ja se selvästi selventää ajatuksia. Toisaalta unohdan niitä kirjoittaessani käyttää “tilausuutta hyväksi” ja luoda jotain uutta saman vanhan tilalle. Sivut toistavat aikalailla samaa kaavaa aamusta toiseen. Nyt kyllä tekisi mieleni tosiaankin luoda edes kuvitteellisia toiveskenaarioita siitä, mihinpäin haluaisin olla matkalla.

Taiteilijatreffit

Piditkö taiteilijatreffit tällä viikolla? Otitko minkäänlaisia riskejä? Mitä teit?

Äh. Viimeviikolla jäi kyllä taiteilijatreffit pitämättä. Jollei lasketa sitä reilun tunnin hetkeä, jonka nappasin kotitöiltä ja muilta velvollisuuksilta ja vetäydyin parvekkeelle ottamaan aurinkoa. Aina sitä ajattelee, että haluaisi tehdä jotain kivaa ja erilaista. Liian usein sitä vaan huomaa kaiken ajan hävinneen jonnekin…

Taiteilijatreffit ovat synonyymi vain itselle omistetulle ajalle. Inspiraatio ja ahaa-elämykset ovat siitä hankalia, että niitä ei voi oikein työskennellä esiin. Tärkeintä on pitää huolta itsestä, kohdella itseään kauniisti, antaa pieniä lahjoja ja iloisia hetkiä – ja kuinka ollakaan, inspiraatio ja hyvä mieli tulee vapaaehtoisesti luokse.

PERFEKTIONISMI

Täydellisen lopputuloksen vaatiminen ja sen odottaminen estää usein edes ryhtymästä toimeen. Kuitenkin tosiasia on se, että jos ikinä haluaa tehdä jotain hyvin, on pakko hyväksyä, että alussa on aina hankalaa. Pitäisi osata antaa itsensä tehdä ensin jotain huonosti, yrittää, vasta siten on mahdollista oppia ja tehdä haluamansa asiat hyvin.

Kirjoita lista 20 asiasta, joita tekisit, jos ei olisi pakko onnistua täydellisesti (tai edes onnistua).

Mintun listalta löytyy ainakin:

1. laulaisin karaokea
2. menisin balettiin
3. julkaisisin piiroksiani
4. …

Järjestä itsellesi minitaiteilijatreffejä monta kertaa viikossa. Aloita vaikka kuuntelemalla 20 minuuttia lempimusiikkiasi kaikessa rauhassa, tekemättä yhtään mitään muuta. Älä pohdi mitään erityistä vaan anna ajatusten tulla ja mennä täysin vapaasti. Jo 20 minuutin rauhoittuminen voi olla aivan uskomattoman rentouttava kokemus!

TEHTÄVIÄ

Luo kotiisi jokin ihana tuoksu leipomalla, tuoksukynttilöillä, laittamalla ruokaa, suitsukkeilla, tuoreilla kukilla – mikä sinua itseäsi miellyttää eniten.

Pukeudu lempivaatteisiisi jonain päivänä ilman mitään erityistä syytä – siitä huolimatta, vaikka ne tuntuisikin vähän liian hienoilta. Pääasia, että tunnet itsesi ihanaksi.

Inspiraatiokollaasi

1. Hanki tai etsi kotoa vähintään kymmenen eri lehteä, joita voit käyttää kollaasin tekemiseen.
2. Aseta aikarajaksi 20 minuuttia.
3. Revi 20 minuutin aikana irti lehdistä kaikki kuvat, jotka jotenkin kuvastavat elämäsi kiinnostuksen kohteita, tulevaisuuden haaveita ja toiveita.
4. Ota mukaan myös kaikki sellaiset kuvat, joista tykkäät ilman sen kummempaa syytä.
5. Hanki iso sanomalehden aukeama.
6. Liimaa repimäsi kuvat kollaasiksi sanomalehdelle niin, että lopputulos näyttää sinusta kivalta.
7. Laita valmis kollaasi johonkin (seinälle, kaapin oveen, ilmoitustaululle) niin, että voit katsella sitä aina, kun haluat.

TEHTÄVIÄ

Kirjoita nopeasti lista viidestä lempparielokuvastasi. Onko niissä jotain yhteistä? Pystytkö näkemään kollaasissasi teemoja, jotka toistuvat lempielokuvissasi?

Kirjoita lista asioista, joita luet mielelläsi. Millaisista kirjoista tykkäät? Onko näillä jotain yhteistä kollaasisi kanssa?

KATEUS

Kateus sumentaa pahimmillaan näkökentän aivan täysin. On helppo uskoa, että joku toinen on kaapannut kaiken maailmankaikkeuden ilon, onnen, menestyksen, kuuluisuuden, kauneuden, varakkuuden ja hyvän tuurin. Ja jos kerran kaikki on mennyt niin eihän silloin jää mitään minulle. Kateuden tunne yrittää väittää, että ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin olla kateellinen. Tästä huolimatta ja varsin nurinkurisesti kateus voi myös näyttää tien todelliseen vapauteen.

KATEUSKARTTA

Kateuskartassa on kolme saraketta. Ensimäiseen sarakkeeseen kirjoitetaan jokaikinen ihminen, jolle olet pikkuriikkisenkään kateellinen – jokainen omalle rivilleen. On oma etu olla mahdollisimman inhorealistinen tässä. Eli listalle vaan kaikki puolitutut, joiden upea kämppä aiheuttaa kateuden väristyksiä, kollega, jonka urakehitys vaikuttaa epäoikeudenmukaisen menestyksekkäältä ja kauempaa kadehtimasi henkilöt, joilla tuntuu vain yksinkertaisesti olevan kaikkea.

Toiseen sarakkeeseen eritellään pikkutarkasti kaikki syyt, miksi kukin ensimmäisessä sarakkeessa mainituista henkilöistä aiheuttaa kateutta. Jälleen kannattaa olla pikkutarkka – on hyvä muistaa, että nyt piirretään karttaa, ei moralisoida!

Kolmas sarake on vaikein. Siihen tulee kirjoittaa kaikki pienet ja suuret asiat, mitä mieleesi tulee, jotka voisit tehdä itse saavuttaaksesi saman kuin kateutesi kohde. Saat suurimman hyödyn kartastasi, kun olet konkreettinen. Ihan niinkuin oikeassakin kartassa, pitäisi tässäkin löytyä kaikki polkujen mutkat. Summittainen suunta “pohjoiseen” ei paljon kartassa auta.

Eli, jos ensimmäisessä sarakkeessa lukee esim. Lady Gaga, toiseen sarakkeeseen eritellään onko vaatteet, tyyli, laulutaito, esiintymiskyky, elämäntyyli vai kaikki nämä, jotka aiheuttavat kateutta. Kolmanteen sarakkeeseen ei kannata kirjoittaa “tule menstyneeksi”, vaan konkreettisia asioita, joita edes teoriassa voisit toteuttaa tyyliin: hanki Alma-tädin 70 v. synttäreille pihveistä väsätty mekko ja kengät joilla ei voi kävellä – esmes…

Varmaan jo tässä karttaa tehdessä alkaa pikkuhiljaa kirkastua, miten sen kanssa voi suunnistaa selkeämmille vesille!

Tämän viikon viimeinen – ja ehkä kaikkein tärkein – tehtävä näkyy tuossa yllä. Kohtele itseäsi kuin olisit maailman arvokkain asia – se tekee vahvaksi! Itsensä kovistelu ja kurittaminen on ehkä tämän meikäläisen luterilaisen maailmankasvatuksen näkemys oikeasta tavasta kohdella itseään. Se tekee elämästä helposti ilotonta suorittamista.

Tämän viikon tavoitteena siis unohtaa epätuottava ja rajoittava perfektionismi, kääntää kateus positiiviseksi voimaksi ja kohdella itseään kuin maailman arvokkainta asiaa. Aika ihania asioita oikeastaan. Vähänkö kivaa aloittaa uutta viikkoa tällaisten “velvollisuuksien” kanssa!

Kaikki vanhat kurssikerrat löytyvät täältä: The Artist Way