Viime maanantain kilpailun vastauksia lukiessani aloin pohtia suhdettani auringon ottamiseen ja rusketukseen. Toisaalta olen täysin tietoinen kaikista vaaroista ja haitoista. Hurjasti yleistynyt ihosyöpä on – niinkuin tiedetään – hengenvaarallinen eikä sitä oikein voi väittää vastaan myöskään auringon säteiden ihoa vanhentavalle vaikutukselle. Tässä iässä.

Mutta kuitenkin…
Olen armoton auringonpalvoja. Kesä tuntuu vasta kunnolla kesältä, kun hehkuva lämpö sulattaa talvella kohmettuneet jäsenet. Sukellan kesälomatunnelmaan samalla sekunnilla, kun kellahdan bikineissä auringon hyväiltäväksi. Mikä onkin ihan käytännöllistä, kun kesäloma on otettava tunnin-parin pätkissä kesken ison G:n…
Ehkä auringonpalvontataipumuksesta pitäsikin syyttää äitiä. Tai ennenvanhaisia tapoja. Kuulen vieläkin korvissani kehoituksen menes ny vähän pihalle, että saat väriä pintaas. Sellaista se oli. Aikana ennen melanomaa.
Jos vielä oikein jatkan tunnustuksien tekemistä, niin voin paljastaa, että en käytä aurinkorasvaa kuin ääriolosuhteissa. Ääriolosuhteilla tarkoitan Thaimaan reissua tai kolmen tunnin juoksulenkkiä auringonpaisteessa. Päiväntasaajan tuntumassa on iho pakko suojata perusteellisesti ja lenkille rasvaan korvalehdet sekä nenänpään. Muuten olen sitä mieltä, että ihon polttamisen välttäminen on paras mahdollinen suojauskeino.

Jotenkin en vain voi uskoa, että aurinko olisi niin hillittömän kamalan pahasta kuin mitä lehdistä voi ennen jokaista kesäkautta lukea. Saahan auringosta vitamiineja, elinvoimaa, hyvää mieltä ja tietty myös kauniin terveellisen sävyn ihoonsa. Toki ymmärrän, että kaikkien ihonlaatu ei kestä lyhyttäkään altistusta auringolle palamatta. Ja palaminen on ihan varmasti pahasta…

Mikä ihana yllätys, että niin uskomattoman moni ehti osallistua ensimmäiseen maanantai-arvontaan! Lämmin kiitos kaikille osallistuneille!!

Lähes kaikki vastaajat olivat yksimielisiä siitä, että itsensä rusinaksi paahtaminen on rumaa ja out, samoin kuin solariumit, itseruskettavat ja muut feikkirusketukset. Sen sijaan luonnollinen kevyt päivetys sopii useimmille, antaa tervettä hehkua ja kesäisen olemuksen. Ja sehän ei voi koskaan olla vanhanaikaista!

Onnetar suosi tällä kertaa kilpailijaa nimimerkillä:

PERSILJA!!

Lämpimät onnittelut voittajalle!

Pistätkö yhteystietosi tulemaan osoitteeseen go4itvol2@gmail.com, niin laitan hauskan PizBuin aurinkovoiderannekorun sulle postiin.

Ensi maanantaina taas uusi arvonta!

Voitin jokin aika sitten Minden arvonnassa Smashbox-luomiväritrion ja opetus-dvd:n. Erinomainen juttu, sillä olen ollut jo pidempään tosi kiinnostunut Smashboxin meikeistä – etenkin tietty paljon hehkutetusta O-Glow -poskipunasta. Opetusvideon katsominen on sekin paikallaan, sillä meikkaustyylini on ollut tismalleen sama about ziljoona vuotta.

Tässä teidänkin iloksenne Smasbox meikin perusaskeleet:

1. Kaikkein vaaleinta väriä laitetaan kuten perinteistä silmien sisäkulmaan ja sipaus kulmakarvojen alle. Ohjevideossa vaaleinta sävyä laitettiin myös paksulla “vartalosiveltimellä” poskipäille ja kulmakarvojen väliin sekä nenänvarren yläpäähän.
2. Persikan väristä sävyä levitetään koko luomelle. Tätä olen itseasiassa käyttänytkin jo aika paljon ihan pelkältään. Sopii hyvin hiukan vihertäviin silmiini ja on miellyttävän neutraali. Persikka ei sisällä lähimainkaan yhtä paljon helmiäistä kuin aika hurjan kimaltava vaalein sävy.
3. Tummimmalla sävyllä tehdään rajaukset ja silmän ulkonurkkaan varjostukset.
Valmista tuli!

Yritin matkia myös muussa meikissä Smashboxin ohjeita. Esim. varjostusväriä levitetään poskiluiden alle ja leuankaareen sekä nenänvarren molemmin puolin. En omista kunnon varjostusväriä, joten käytin tarkoitukseen i.D. Mineralsin aurinkopuuteria, mikä sai aikaan vähän turhan keltaisen lopputuloksen. Ohjeissa poskipuna on hyvin heleän vaaleaa ja sitä levitettiin vain posken pullukkakohtaan. Oma M.A.C.:n poskipunani on selkeästi tummempaa, mutta olen kyllä ihan tyytyväinen lopputulokseen.

Katsokaa, mitä ihanaa sain (joskus muinoin vaatetusalalla työskenneeltä) anopiltani:

Mielettömän ihanat pitsiset kaulukset!! Very Prada – vai mitä sanotte? Nyt pitäisi vaan äkkiä keksiä minkälaisen paidan/jakun/topin nämä tarvitsisivat kaverikseen. Ehdotuksia?

Ida Sjöstedt on raikas ja railakas poikkeus minimalistisengraafisesta ja simppelinarkkitehtonisesta yleislinjasta, jota useimmat tämän hetken ruotsalaissuunnittelijat tuntuvat enemmän tai vähemmän noudattavan. Hän itse kuvaakin mallistojaan määritelmillä tyylikästä kitschiä ja ironista eleganssia. Ida Sjöstedtin suunnittelemat vaatteet erottuvat massasta ja vaativat siten kantajaltaan suhteellisen paljon itsevarmuutta. Ne eivät yleensä viehätä naista, joka ottaa itsensä tai muodin kovin vakavasti.

Tukholmasta kotoisin oleva 33-vuotias Ida Sjöstedt perusti oman yrityksensä vuonna 2001 opiskeltuaan ensin alaa University of Westminsterissä Lontoossa. Heti samana vuonna hän osallistui Tukholman muotiviikoille ja esitteli ensimmäisen mallistonsa catwalkilla.

Kevät/kesä 2008 mallisto on taattua Ida Sjöstedtiä – leikkisää, sensuellia, naisellista ja hiukan hyvän maun rajoilla:


Kevät/kesä 2009 -malliston Ida Sjöstedt esitteli perinteisen catwalk-näytöksen sijaan näyttelyn muodossa. Toisaalta ihan hauska idea – vaatteita pääsi tutkimaan paljon lähempää ja pidempään. Toisaalta catwalk-näytösten viehätys on juuri siinä, että silloin pääsee näkemään, miten vaate käyttäytyy liikkeessä.

Tunnelmakuvia ensi kesän mallistosta. Klikkaa isommaksi.