Rannekorut ovat olleet pitkään suunnilleen ainoita koruja, joita ole käyttänyt. Silloin tällöin kaulaan on eksynyt joku kaulakoru, useimmiten Karkilta lainattu jättipitkä helminauha, ja korviksien käyttöön olen yrittänyt totutella uudelleen vaihtelevalla menestyksellä. Mitään sen suurempaa tyyli-filosofiaa kuin ei vaan ole tuntunut siltä ei tähän sisälly.
Mintun pukeutumishistoriaan kuuluu niin kaulakorujen näyttävää ylikäyttöä tyyliin Madonna kuin maan vetovoimaa uhmaavia jättikorviksiakin. Viimeaikoina ranteissa olevat hilut ovat olleet kuitenkin ainoat, jotka puen päälleni aina, kun nyt ylipäätään pukeudun muuhun kuin kotiverkkareihin. Juhlakorustuskin on käsittänyt lähinnä lisää rannekoruja.
Kesän aikana on kuitenkin varkain hiipinyt himo jättikokoiseen kaulakoruun. Simppelin neulepaidan, jopa poolopaidan, tai kauluspaidan kanssa iso, karkeatekoinen, mieluiten vähän epäsymmetrinen kääty muodostaa herkullisen ristiriidan.
Catwalkilla syksyn näytöksissä jättikaulakoruja esittelivät mm. Louis Vuitton (vasemmalta), Vera Wang, Burberry Prorsum ja Lanvin.
StockholmStreetStylessä on myös esiintynyt isohkoja kaulakoruja kesän aikana. Tykkään erityisesti keskimmäisen tytön erikokoisista kivistä ja peilinkappaleista kootusta korusta.
Kivat näyttävät kaulakorut ovat onneksi löytäneet jo tiensä ketjuputiikkeihinkin. Erityisesti Asoksen laatoista koottu kääty toimisi tosi hyvin grafiitinharmaan poolopaidan päällä.
WeSC
