Jokakeväisellä (ja -syksyisellä..) garderobisiivouksella on noin kolme päämäärää. Ensinnäkin tavoitteena on siirtää väärän sesongin vaatteet säilöön odottamaan hyvässä järjestyksessä sitä, että ne taas puolen vuoden jälkeen poimitaan suurella rakkaudella käyttöön. Toiseksi (vähän kuin peilikuvana edelliselle – jee!) tehdä uskomattomia löytöjä omista vaatevarastoista – ja tietenkin ilahtua ikihyviksi siitä, että edelleenkin mahtuu “siihenkin” puoli vuotta sitten garderobisiivouksen yhteydessä varastoon siirrettyn mekkoon (as if… ha ha!). Kolmas tavoite on selväjärkisesti ja vailla sentamentaliteettia pistää eteenpäin/kiertoon/roskiin (!!!) vaatteet, jotka eivät enää mitenkään ole käytössä tai muullakaan verukkeella onnistu puolustelemaan olemassaoloaan.
Kyllä… joidenkin vaatteiden kanssa päätimme sulassa sovussa elikkä yhteistuumin, että teemme loput. Monien kanssa päätöksenteko oli haikeaa, monimutkaista ja raskasta. Niin monta toivetta, haavetta ja muistoa liittyy… hmh.. vähäisimpäänkin urheilusukkaan. No, positiivista on se, että oikeasti kivoille vaatteille voi löytyä uusi koti Go 4 it vol. 2 -kirpparin kautta. Ja sinne on nyt siis lähipäivinä tulossa massoittain uutta kampetta!!
Jostain syystä kuitenkin alkoin tuntua, että vaatekaapin kevätsiivouksen jälkeen tuloksena on enemmän vaatteita käyttövaatekaapissa kuin aikaisemmin…
Puuvillainen kotelomekko on iki-ikivanha… Aikoinaan ommeltu Laura Ashleyn sisustuskankaasta jollain Burdan erittäin peruskotelomekon kaavalla. Jotenkin tuntui yhtäkkiä, että tämä vois olla hitti tänä kesänä. Jos sen stailaisi aika simppelisti matalien sandaalien ja rennon laukun kanssa. Vai miten on? Onko tuo auttamatta too 90’s??
Kirkkaanpunaisesta mokasta tehty mekko oli ehdoton bilesuosikkini… joskus! Mutta ihan kivastihan tuo voisi toimia nytkin – eikö vaan? Aikoinani olen stailannut mekon sekä überhempeäksi luonnonvalkoisin perhosin ja nude-sandaalein että rock’n’roll -tyyliin mustien asusteiden kanssa. Lievän ylikäytön jälkeen en todellakaan ole kaivannut mekkoa ollenkaan, mutta nyt tuntuu pikkuisen siltä, että ihan kiva, että kuitenkin säästin sen. Kysymys on vain, että saanko sen ylipäätään toimimaan nyt about ziljoona vuotta sen jälkeen, kun olen sen ommellut… Omien vanhojen kamppeitten kanssa tulee helposti sokeaksi, joten kommentteja plz! Ja koska olen käyttänyt mekkoa niin paljon aikaisemmin, tuntuu hankalalta keksiä mitään uusia tapoja “stailata” sitä. Elikkä kaikki mahdolliset vinkit ovat erittäin tervetulleita. Etenkin sellaiset, että voisin laittaa ko. punaisen mokkanahkamekon päälle ihan tavallisena ja aika arkisena iltana.
Valkoinen puuvillainen kipparitakki ei ole huilannut varastossa ihan yhtä kauaa kuin kukkamekko ja punainen mokkanahkainen mekko, mutta kuitenkin sen tarvittavat pari-kolme vuotta, että voidaan puhua jälleennäkemisestä.
Kolmas löytö on toisin sanoen Tommy Hilfigerin kevättakki vuodelta… ööh… nolla???
Tavallaan tykkään tosi paljon takin klassisesta sailor-leikkauksesta, mutta toisaalta koko hoito on jotenkin häiritsevän preppy. Parhaimmillaan takki on mielestäni farkkujen kanssa ja pikkuisen “dressed down”. Juuri nyt ovat klassiset trenssit kovin kovasti kuuminta hottia, joten ehkä olisi ihan coolia pukeutua siihen nähden vastavirtaan – vaikkakin vähintään yhtä klassiseen merimiestyyliin? Mutta vaikea sanoa, tuleeko meistä taas kavereita… Nyt on ainakin suurin kynnys ylitetty ja takki roikkuu silitettynä eteisessä. 🙂
Garderobin siivous on vienyt tietty oman aikansa, mutta eniten vapaata bloggailuaikaa on kuitenkin vienyt Sunshine ja kisun uudesta “siviilisäädystä” huolehtiminen…
Sunshinen tötterön on nimeltään “sparkling fashion pink”. Valitettavasti se ei tee kastraatiotikeistä toipumista selkeästi yhtään helpompaa. Kisu parka… (tsekkaa kulmahammas! <3)
