Kiitokset kaikille Olivia-lehden vuosikerran arvontaan osallistuneille!

Kommenttiboksi pullistelee aivan loistavia, hellyttäviä, hauskoja, koskettavia ja niin todenmakuisia vastauksia, että mieluusti pistäisin vuoden Oliviat teille kaikille.

Voittoja on kuitenkin vain yksi, joten ei auttanut muu kuin uskoa kohtalo satunnaislukugeneraattorin käsiin. Vastauksen sisältö ei siis vaikuttanut mitenkään siihen, kelle palkinto osui. Enkä kyllä olisi ikimaailmassa kyennyt sellaista päätöstä tekemäänkään..

Kilpailutehtävä meni näin: täydennä tämän lause: Tarvitsen Olivia-lehden vuosikerran, koska… Ja tässä voittajan vastaus:

… koska kotiäitinä postiluukusta kolahtava lehti on luksusta, johon minulla juuri nyt ei ole varaa! Sitä paitsi Olivia on loistava lehti, jota lukisin enemmän kuin mielelläni myös kotona, ei vain kampaajalla 🙂

Olivian vuosikerta lähtee siis nimimerkille:

TARJA!!

Hurjasti onnea voittajalle!

Laitan sinulle justiinsa sähköpostia niin saadaan yhteystietosi ajan tasalle. 🙂

Muotiviikko on sitten tältä erää takanapäin. Oli tosi ihana saada taas olla mukana mahtavassa inspiroivassa ilmapiirissa. Vaikka kieltämättä ihan kiva palata arkeenkin. Pääsisköhän sitä joskus taas vaikka vähän treenaamaan?! 🙂

Valloittava Ida Sjöstedt piti mallistoesittelyn tunnelmallisessa Brasserie le Rouge -ravintolassa Gamla Stanissa. Täytyy tunnustaa, että glamouria tihkuvat luomukset veivät ajatukset ihan väkisin siihen tulossa olevaan omaan tärkeään päivään…

Viimeisestä varsinaisesta näytöksestä vastasi Tiger of Sweden.

… och så var det slut med det roliga.

Ei varmaan tule suurena yllätyksenä, kun kerron, että olin vaipua henkilökohtaiseen fäshion-nirvanaan eilen Dagmarin näytöksessä. 🙂

Olen kyllä tykännyt Dagmarista kautta aikain ja tainnut enemmän tai vähemmän hehkuttaa kaikkia näkemiäni mallistoja. Siitä huolimatta olen ehdottomasti sitä mieltä, että eilen illalla nähty syksy/talvi 2012/2013 -mallisto on paras kaikista.

Neuleet ovat Dagmarin vahvuus. Nyt niitä nähtiin ilahduttavan runsaasti. Erityisesti tykkään muhkeista pörröneuleista ja tyypillisestä Dagmar-raidoituksesta upeissa väreissä. Lisäksi tuntuu, että mallistosta henkii oman historian kunnioitus, joka ilmenee Art Deco -fiilisten vahvana paluuna. Kun soppaan vielä lisätään selkeää flirttailua sportti-referenssien kanssa, ei ole mikään ihme, että Minttu on innoissaan.

Dagmar ei ehkä ole suuri muodin uudistaja tai kerää kohua mahtavalla taiteellisuudellaan, mutta kategoriassa nämä-vaatteet-haluaisin-omistaa ihan ehdoton ykkönen.

Lisää Mintun huomioita muotiviikolta voi lukea Indiedaysin artikkelisivulta: Trendibongailua Tukholman muotiviikolla.

Tänään onkin sitten muotihulinoitten päätöspäivä tältä erää. Illan ohjelmassa on mm. Odd Mollyn ja Tiger of Swedenin näytökset sekä Ida Sjöstedtin mallistoesittely. Kivaa!

Kuvat: Kristian Löveborg

Tässä vähän tiistain muotiviikkofiiliksiä.. On tää iPhone vaan hieno peli, kun voi tosta vaan bloggailla viimeisimmät kuulumiset tunnelbanassa matkalla kotiin!

Tänään meni päiväsaika ihan niissä kuuluisissa oikeissa töissä. Päivällä ei muotiviikon ohjelmassa ollut onneksi mitään ihan hillittömän kiinnostavaa, joten en harmittele sitä mitenkään erityisesti. Paitsi, että The Local Firm oli kuulemma ollut tosi hyvä. Oh well…

Mmmm.. Ehdin kuitenkin nauttia näytösmeiningistä ihan tarpeeksi. Dagmar esmes oli tosi ihana, mutta siittä huomenna tarkemmin.

Julia Koistinen on tuore suunnittelijalupaus. Massiivisen catwalk-näytöksen sijaan hänen luomuksiaan oli esillä Awesom Rags -putiikin näyttelyssä.

Hiuslisäkkeet asuissa on Julia Koistisen mukaan kommentti turkisten käyttöä vastaan.

Itse suunnittelija oli pukeutunut pääasiassa vintageen.

Lippis on Julia Koistisen omasta mallistosta.

Kävin myös tsekkailemassa Maria Nilsdotterin upeita koruja.

Vielä tähän loppuun muotiviikon virallinen kampaus:

Pikaisesti sutaistu nuttura keikkuu about jokatoisen muotiviikkovieraan takaraivolla! 😀

Kuvia ja inspiraatiota eiliseltä näytöspäivältä!

Odotetusti Altewai.Saome oli mielestäni ihan mahtava – vaikka samanlaisia kylmiä väreitä nostattavia tunnekuohuja en tällä kertaa kokenutkaan. Muutenkaan mitään ihan hillittömän säväyttävää ei tullut eteen, mutta toisaalta – normaaleja vaatteitahan me näillä leveysasteilla enempi tarvitaan (ja ostetaan) kuin huikaisevia käyttökelvottomia taideteoksia. Mintun silmää ja sielua miellytti Altewai.Saomen lisäksi eniten V Ave Shoe Repairin ja Styleinin näytökset.

V Ave Shoe Repair stilisoi nimensä kirjoitusasun (aikaisemmin: Fifth Avenue Shoe Repair) viime syksynä virtaviivaisemmaksi ja piirun verran selkeämmäksi. Samat uudistuksen tuulet näyttävät puhaltavan itse mallistossa. tuttu tyyli on tallella, mutta nyt helpommin lähestyttävässä, suomeksi sanottuna kaupallisemmassa paketissa.

Sinänsä kaupallisuus ei kuitenkaan ole mikään kirosana, kun se toteutetaan näin tyylikkäästi. Oikeastaanhan se tarkoittaa vain hiukan helpommin käytetettäviä vaatteita ja ihan oikeaan elämään sopivia asuja. Kauniisti drapeerattujen asujen takana on taidokkaat leikkaukset ja nahkavyötökset tuovat asiaan kuuluvaa särmää. Sitäpaitsi rrrakastan syvästi tuota asua karvahässäkkä olkapäillä!!

Jos V Ave Shoe Repair on muuttunut piirun kaupallisemmaksi, on Stylein puolestaan ottanut aimo harppauksen eteenpäin aikuisempaan ja räätälöidympään suuntaan. Aikaisemmin lähinnä (teko)nahkaleggareistaan ja taiteellisilla printeillä varustetuista t-paitatunikoistaan tunnetusta brändistä on kuoriutumassa ihan oikeasti varteenotettava muotitalo. Ennen näytöstä en oikeastaan odottanut juuri mitään ja olin todella ilahtunut, kun bongasin näytöksestä monta kaunista ja hyvin työstettyä asukokonaisuutta.

Tykkään erityisesti Styleinin silkkisistä pyjamaliehuhousuista, kauniista leikkauksista (tuo villakangastakki! tuo kultatoppi! tuo jakku!!) ja aikuismaisen eleganteista mittasuhteista. Eikä ollenkaan hassumpaa ole sekään, että välillä joku uskaltautuu vilauttamaan vähän väriäkin.

Tänään illalla onkin sitten vuorossa yksi ikirakkauksistani ja eniten odottamistani näytöksistä, elikkä Dagmar! Lisäksi jänskä nähdä uuden tulokkaan Johanna Philin näytös ja Busnel kaikessa konservatiivisuudessaan on onnistunut olemaan viime vuosina yllättävänkin kiinnostava. Mutta niistä lisää myöhemmin! 🙂

Kuvat: Kristian Löveborg