Kolmannen The Artist Way -viikon pääteemoina on viha, synkroni ja häpeä. Vahvoja sanoja kaikki – ja tärkeitä ymmärtää, kun ollaan matkalla siksi, mitä olemme. Mutta ensin tsekataan, miten kulunut viikko on mennyt.

Aamusivut

Monenako päivänä kirjoitit aamusivuja? Tavoite on yhä edelleen, että sivut tulisi kirjoitettua joka päivä. Välillä kirjoittaminen tuntuu hankalalta, tylsältä ja tarpeettomalta. Kuitenkin on tärkeää, että kirjoittamista jatketaan siitä huolimatta. Jos joku aamu jäi väliin, mistä se johtui?

Itselläni ei ollut aamusivujen kannalta kovin hyvä viikko. Kirjoitin vain neljänä aamuna. Jotenkin nämä vapaapäivät eivät “sovi yhteen” kirjoittamisen kanssa. Päivä on jo yleensä pitkällä, kun ylipäätään muistan koko kirjoittamisen. Taidan olla aika rutiineihin sidottu tyyppi. Normaaleihin työaamuihin kirjoittaminen istahtaa, mutta vapailla tulee kaikenlaista muuta väliin. Yritän tsempata tämän kanssa jatkossa.

Taiteilijatreffit

Kävitkö treffeillä? Mitä teit ja miltä se tuntui?

Päätin noudattaa ohjetta ja olla olematta liian kunnianhimoinen treffien suunittelussa, koska silloin ne jää helposti pitämättä. Vein sisäisen lapseni käymään askartelukauppaan ja pyörimme siellä varmaan just sen tunnin. Hiplailin läpi kaikki helmet, maalit, nauhat, pensselit, paperit, niitit, ketjut ja ihastelin esille laitettuja esimerkkejä askarteluista. Löysin ihanat akvarelli-värit, pensselit ja akvarellipapereita, jotka laitoin ostoslistalle. Tällä kertaa hankin kangasväriä ja päätin experimentoida muutaman vanhan vaatteen uudistamisen kanssa.

Tapahtuiko viikon aikana jotain muuta merkittävää parantumisen tai itsensä löytämisen kannalta?

VIHA

Viha on voimakas inhimillinen tunne, mutta koska olemme sivistyneitä ja hyvin kasvatettuja, kiellämme sen. Vihaa on helppo pitää heikkoutena ja siksi se yleensä peitetään, jos ylipäätään tunnustamme sitä edes itsellemme. Kuitenkin viha osoittaa, minne olemme matkalla. Tai paremminkin minne haluaisimme olla matkalla ja siitä syystä vihaa tulisi kuunnella. Juuri vihan kuuntelussa, sen tunnistamisessa on koko jutun juoni. Spontaani tunne voi olla, että haluttaisi polkea jalkaa, lyödä jotakin, särkeä astioita, huutaa suorat sanat kaikille idiooteille. Jotta vihan valtavat voimavarat saa käyttöönsä pitää vihan kohde tai syy tunnistaa ja tehdä sen mukaan tarvittavat päätökset omassa elämässä. Viha osoittaa tien, minne haluamme olla menossa. Viha on väline – kompassi – ei jotakin, johon tulisi jäädä märehtimään.

Esimerkiksi: Työkaverisi saa ylennyksen, joka oikeastaan olisi kuulunut sinulle. Vihan avulla voit saada voiman selvittää, miksi et ssanut ylennystä. Ehkä kukaan ei ollut edes tietoinen, että haluat eteenpäin?

SYNKRONI

Miksi tuntuu, että joillakin ihmisillä käy aina tsägä? Että jotkut saavat käytännöllisesti kaiken, mitä haluavat suunnilleen sormeaan nostamatta? The Artist Way -kirjan yksi tärkeimpiä oppeja on luottaa ilmiöön “SYNCHRONITY”, jonka olen näppäränä tyttönä suomentanut synkroniksi. Synkronin idea on yksinkertaisesti se, että toivo jotain ja saat sen.

Useimmat meistä ovat kokeneet joskus elämän varrella hetkiä ja tapahtumia, jotka tuntuvat aivan uskomattomilta yhteensattumilta. Monta pientä asiaa loksahtaa kohdalleen ja yhtäkkiä huomaat saaneesi juuri sen, mitä olet toivonutkin. Jotkut kutsuvat sitä sattumaksi, jotkut kohtaloksi, monet johdatukseksi. Kirjan mukaan kyse on maailmankaikkeuden antamasta vetoavusta. Ota yksi askel oikeaan suuntaan itse ja maailmankaikkeus järjestää sinulle kaksi askelta lisää.

Suurin ongelma synkronin kohdalla on, että tunnistamme sen ihan liian harvoin. Eteen tupsahtaa loistava tilaisuus päästä kurssille, alkaa osa-aikaiseksi yrittäjäksi, mennä eteenpäin jne. mutta muutos tuntuu pelottavalta ja kieltäydymme. Saamme lahjahevosen, katsomme sen suuhun ja lähetämme sen takaisin. Synkroni ilmenee harvoin juuri siinä kaavussa kuin toivomme. Maailmankaikkeuden antama lahja myös velvoittaa: no tässä on nyt sulle se, mitä halusit, tee sillä jotain. Ehkä onkin helpompaa jäädä vanhaan uhrin ja epäonnistujan rooliin voivottelemaan, kun mitään ei koskaan tapahdu.

HÄPEÄ

Häpeä opitaan jo lapsena. Asioista ei sovi puhua, kissaa ei saa nostaa pöydälle, muuten tulee häpeä ja syö elävältä.

Kritiikki on häpeän kantaäiti. Ja nyt puhutaan nimenomaan ei-suunnatusta, epäoikeutetusta kritiikistä. Tämän viikon tärkeimpiä tehtäviä on opetella erottamaan häpeän tunteita tuottava, hajottava kritiikki rakentavasta, eteenpäin vievästä kritiikistä. Vaikea homma, mutta välttämätöntä, jotta voi tunnistaa niitä syitä, mikä estää etenemästä haluamaamme suuntaan. Jos saadun palautteen jälkeen on energinen olo: ok, tuossa ja tuossa voin tulla paremmaksi ja tuota voin kehittää vielä eteenpäin, on kysymys hyvästä, rakentavasta kritiikistä. Mikäli olo on tyhjä ja tunnet häpeää (aaargh, olen tyhmärumalahjatonlihavapaska) on ihan aiheellista miettiä kritiikin antajan tarkoitusperiä ja suojella itseään tuollaiselta palautteelta – todennäköisesti koko ihmiseltä.

 TEHTÄVÄ

Jatka seuraavia lauseita:

1. Lempileluni lapsena oli…
2. Lempileikkini lapsena oli…
3. Paras elokuva, minkä näin lapsena oli…
4. En tee sitä enää usein, mutta tykkään…
5. Jos olisin vähän iloisemmalla mielellä, haluaisin…
6. Jos ei olisi jo liian myöhäistä, haluaisin…
7. Lempisoittimeni on…
8. Käytän rahaa itseeni ja huvitteluun kuukaudessa…
9. Jos en olisi niin tiukka itselleni ja sisäiselle taiteilijalleni, ostaisin itselleni…
10. Ajan varaaminen vain minulle itselleni on…
11. Pelkään, että jos alan unelmoida…
12. Tykkään salaa lukea…
13. Jos minulla olisi ollut täydellinen lapsuus, minusta olisi kasvanut…
14. Jos se ei kuullostaisi niin hullulta kirjoittaisin tai tekisin…
15. Vanhempieni mielestä taiteilijat ovat…
16. Minun mielestäni jumalan mielestä taiteilijat ovat…
17. Tässä itsensälöytämisprosessissa tuntuu omituiselta se…
18. Että luottaisin itseeni on todennäköisesti…
19. Musiikki, joka saa minut hyvälle mielelle on…
20. Tykkään eniten pukeutua…

 TEHTÄVIÄ

1. Kuvaile oma huoneesi lapsena, voit myös halutessasi piirtää sen. Mikä oli lempparijuttusi huoneessa? Mistä pidät nykyisessä huoneessasi? Et mistään? No – hanki jotain, mistä tykkäät, vaikka jotain, mikä muistuttaa lapsuutesi huoneesta.
2. Kirjoita viisi luonteenpiirrettäsi lapsena, joista tykkäsit.
3. Kirjoita viisi lapsuutesi saavutusta (hyppäsit 3 m ponnulta, vaikka pelotti, opetit naapurin tytölle, miten hypätään kahta narua, sait ysin tärkeässä matikan kokeessa… tms).
4. Kirjoita viisi ruokaa/herkkua, joista tykkäsit lapsena. Ja syö jotain niistä tällä viikolla!

TEHTÄVÄ

Tavat: Tarkastele tapojasi ja mihin aikasi menee. Voi olla, että löytyy aika monta juttua, jotka eivät ole hyväksi itsellesi tai tue tässä prosessissa. Jotkut tavat ovat suorastaan itsetuhoisia. Katsotko esimerkiksi telkkaria, vaikka sieltä ei tule mitään kivaa, jäätkö kenties hengailemaan nettiin ja facebookiin, vaikka olet jo tsekannut, mitä kavereille kuuluu, vietätkö aikaa kavereitten kanssa, joista et oikeastaa yhtään tykkää vain, koska et halua olla yksin? Jotkut huonot tavat ovat itsestään selviä (juopottelu, tupakointi, mähkiminen). Kirjoita lista kolmesta huonosta tavastasi. Kirjoita myös, mitä hyötyä sinulle on näiden tapojen jatkamisesta.

Jotkut huonot tavat ovat vähän vähemmän ilmiselviä (ei aikaa treenata, hiljentyä, aina muiden käytettävissä, vääränlaisten ihmisten kanssa hengailu…). Kirjoita lista kolmesta tällaisesta “epätarkemmasta” huonosta tavasta. Kirjoita (mahdollisimman tarkasti), miten ne sabotoivat elämääsi.

TEHTÄVÄ

Kirjoita lista ystävistäsi, jotka ovat sinulle hyväksi. Valitse listalle ihmisiä, jotka oikeasti auttavat sinua. Tässä on tärkeä huomata ero niiden kanssa, jotka oikeasti auttavat sinua, koska sinä olet sinä ja niiden kanssa, jotka saavat sinut tuntemaan itsesi avuttomaksi. Siinä on selkeä ero, kun auttaa ystäväänsä ja kun auttaa ystäväänsä, kun hän on niin avuton. Varo ystäviä tai tuttuja, jotka saavat avunannollaan sinut tuntemaan itsesi avuttomaksi!

TEHTÄVIÄ

Nimeä viisi ihmistä, joita ihailet. Sen jälkeen kirjoita lista viidestä ihmisestä, joita ihailet salaa. Mitä ominaisuuksia näillä ihmisillä on, joita voisit löytää ja kehittää itsessäsi?

Nimeä viisi ihmistä, jotka ovat kuolleet, mutta jotka olisit halunnut tavata. Sen jälkeen kirjoita lista viidestä jo kuolleesta ihmisestä, joiden kanssa haluaisit hengata “taivaassa” (tai minkä nyt koetkin sopivaksi paikaksi tavata heitä).

Vertaile kahta edellistä listaa. Löydätkö jotain eroja? Tunnistatko siitä, että joitakin pitäisi haluta tavata ja jotkut vain tuntuvat kiinnostavammilta ja hauskemmilta? Mieti, mitkä ominaisuudet ihailemissasi ihmisissä, joiden kanssa haluaisit viettää aikaa, on sellaisia, joita voisit kehittää itsessäsi.

ENSI VIIKKO

Aloitamme jo neljännen yhteisen viikon! WAU!

Jatketaan aamusivujen kirjoittamista ja tavoite on seitsemän aamua viikossa (I promise!!). Taiteilijatreffit kuuluu myös ohjelmaan. Itse ajattelin nyt päästä tuumasta toimeen niiden ostamieni kangasvärien kanssa. Lisäksi ohjelmassa olisi tunnin meditatiivinen kävelylenkki (yksinään) sisäistä kuplintaa kuunnellen. Ja kommenttiboksi on auki koko viikon (ja siitä eteenpäinkin såklart!) keskustelua, ajatuksia, mielipiteitä ja kysymyksiä varten.

Kaikki aikaisemmat The Artist Way -postaukset löytyy täältä.

Ollaan nyt sitten tänään sen verran vappuhenkisiä, että pukeudutaan edes vapputorinkirjavaan asuun… 🙂 Eihän täällä tosiaan tunneta edes käsitettä “vapputori”,  mutta noin teoriassa neon-oranssit pöksyt ja sähkönsininen teeppari rimmaisi ihan ookoo toukokuun ensimmäisen perusfiilikseen.

• farkut, Calvin Klein Jeans
• t-paita, Carin Wester
• tennarit, Converse

Kuvasta kiitos Pia Korhoselle!

Ruotsissa ei juuri juhlita vappua. Majbrasa eli vappukokko on ainoa perinne, joka liikuttaa muitakin kuin opiskelijoita tai harvoihin vappumarsseihin osallistuvia. Sekin on tosin aika marginaalinen juhlallisuus, eikä esim. Peetulla ja hänen kavereillaan ole mitään erityisiä vappusuunnitelmia. Aamulla, kun tyttö lähti kouluun hän kyseli, että kai me mennään CorePulseen SATSiin niinkuin aina maanantaisin… Karkilla on vähän toinen meninki, sillä Uppsalassa ja tietääkseni muillakin suurilla yliopistocampuksilla opiskelijat järjestävät ihan suomalaistyyppisiä monen päivän vappubakkanaaleja. Vappuaatto alkoi tänään Uppsalassa sampanja-aamiaisella ja sunnuntaina (joillakin jo lauantaina…) alkanut biletys jatkuu vielä huomisenkin.

Mutta siis “tavallinen kansa” ei juuri vapusta perusta. Se näkyy katukuvassa suunnilleen yhtä paljon kuin joku helatorstai – eli ei juuri ollenkaan, jos ei nyt kauppojen aavistuksen lyhyempiä aukioloaikoja lasketa. Meillä ei siis ole ohjelmassa mitään erityistä. Huomenna vapunpäivänä ajateltiin, että voitais vaikka grillata. Ei niinkään siksi, että on vappu vaan siksi, koska on vapaapäivä ja luvattu mahtavan hienoa aurinkoista keliä.

Jos siellä ruudun toisella puolella on joku muukin, joka ei ole hulinoimassa kaupungilla simat rinnuksilla, niin tässä olisi esittelyssä asu, jossa kävin ihastelemassa Kungsträdgårdenin upeaa kirsikkakukkaloistoa viime lauantaina.

Kirsikankukkien kunniaksi halusin ehdottomasti asuuni jotain pinkkiä. Pitkät helmat tuntuivat kivan kesäisiltä, mutta kuitenkin tarpeeksi puetulta. Lauantai oli aurinkoinen ja lämmin, mutta realistina tajusin sentään, että iltaa kohti ilma viilenee väistämättä.

Mekon kaveriksi laitoin pinkin neuletakin ja sen päälle vielä nahkatakin. Aluksi tuli kyllä niin kuuma, että neule oli pakko mytätä käsilaukkuun jäähylle, mutta tulihan sille käyttöä heti, kun aurinko alkoi laskea.

• mekko, Primark
• t-paita, H&M
• neuletakki, Boomerang
• tennarit, Converse
• nahkatakki, Acne
• laukku, 2nd hand
• aurinkolasit, Tom Ford

Viimev iikon merkkittävin treeniuutinen ei liity varsinaisesti treenaamiseen… Mutta olin reipas (tai reipas ja reipas…) ja sain vihdoinkin varattua ajan selkälääkäriin! Pari kertaa käytiin Peetun kanssa viime viikolla jumpassa, mutta keskiviikon SATS Energyn jälkeen oli selässä niin jäätävä kipu, että vihdoin tajusin ettei tästä nyt kotikonsteilla tule yhtikäs mitään.

Loppuviikon otinkin sitten aika rauhallisesti. Muutama ihana pitkä kävelylenkki tuli tehtyä, mutta en enää uskaltanut raahata kiukuttelevaa selkääni mihinkään hikijumppaan. Lauantaina olin lähinnä seuraneitinä salilla ja hiihtelin rauhalliseen tahtiin crosstrainerillä. Sykemittari näytti hillittyä 110-120 väliin asettuvaa pulssia ja olo (selkäkin) tuntui ihan hyvältä.

TREENIT VKO 17

Maanantai, SATS CorePulse, 55 min

• Kaikkeen sitä näköjään oppii! Viime viikolla olin ihan tiltissä corepulsessa ja sekoilin laudan kanssa. Tällä viikolla sujui jo paljon paremmin. Tuntuma keikkuvaan lautaan on toki vielä vähän hakusessa, mutta nyt kun tiesin vähän, mitä odottaa sujui tunti paljon sutjakkaammin. Selän takia piti kyllä varoa hiukan jotain saksihyppyjä etc. mutta muuten huomattavasti vähemmän kaoottinen kokemus kuin edellisellä kerralla. Ja on se vaan hurjaa puuhaa ja kovaa treeniä!

Keskiviikko, SATS Energy, 55 min

• Vakkari-energy-tunnilla oli sijainen, mikä aluksi tuntui vähän pettymykseltä. Tunnin vakiohjaaja, norjalainen vaihtimimmi Linn, on ihan meidän suosikki. Tuntuu, että Linnillä on pakko olla joku pallopelitausta – tai ainakin meininki on jotenkin rennompaa ja vähemmän tyypillistä aerobic-klisetouhua. Linnin hyväntuulisuus ja energia on ihan omaa luokkaansa ja tunnin jälkeen tuntuu, että olisi saanut varsinaisen piristysruiskeen itsekin. No, meininki oli ihan hyvä ja meillä oli kivaa, jos nyt ei oteta sitä huomioon, että lopputunnista piti jo vähän irvistellä kivusta selän takia…

Lauantai, SATS crosstrainer 35 min + lihaskunto ja venytykset

• Lähdin salille oikeastaan mukaan vain seuraksi. Vesan polvi leikattiin pari viikkoa sitten ja rehab-ohjelmaan kuuluu tasapainolautaa ja muuta kuntoutustyyppistä treeniä. Hiihtelin crosstrainerillä yhden pähkähullun MTV-reality shown ajan, tein vähän lihaskuntoliikkeitä (käytännöllisesti katsoen treenasin vain vatsaa) ja venyttelin. Rauhallinen treeni sopi selällekin ihan hyvin – pysyttiin kavereina koko session ajan. Ihaninta oli kylläkin istuskella kaikessa rauhassa tyhjässä saunassa ja kerrankin heitellä oikein kunnon löylyt. 🙂

Tälle viikolle en nyt ole suunnitellut kovinkaan paljon ohjattua treeniä… Selkälääkäri on vasta viikon päästä, enkä oikein tiedä, onko jumpassa käynti ylipäätään juuri nyt hyvästä vai pahasta. Päänupille tietty hyvästä, mutta täytyy sanoa, että selkä on mennyt huonompaan suuntaan – tai ainakin ollut kipeämpi – nyt tässä viimeaikoina. Toisaalta vatsalihaksia tehdessä tuntuisi kuin alaselän liikkuvuus olisi aavistuksen kuitenkin parantunut. Nääs, nääs… Mistäs sitä nyt tietäisi, onko tuollainen treeni hyvästä vai pahasta. Kipukynnykseni on aika korkea, eli oikeastaan sen takia ei jumppaa tarvitsisi jättää väliin, mutta kun en haluaisi aiheuttaa enempää vahinkoa itselleni.

Luulenpa siis, että yritän ottaa tämän viikon aika rauhallisesti treenien kanssa ja keskittyä kävelyyn ja crosstrainer-juttuihin. Ehkä on ihan asiallista odottaa, mitä lekurilla on sanottavaa.

Kungsträdgårdenin kirskikkapuut kukkivat jälleen – kevät on virallisesti tullut Tukholmaan!

Vaaleanpunaista höttöä jokapuolella. Aivan kuin kävelisi jossain satukirjan kulisseissa.

Tänne on päästävä joka kevät. Kukinta kestää vain muutaman hassun päivän, mutta hyvin tuntuu ihmiset tietävän, milloin on aika. Joka puun juurella nököttää liuta ihmisiä kamerat ojossa.

Tärkeän merkkipäivän kunniaksi matsasin kyntenikin herkkupinkkiin sävyyn. Ihan tismalleen tuo Essien Status Symbol ei ole, mutta ajatushan se on tärkein!