Author: Minna Paakkulainen

Käytiin eilen katsomassa Pyynikin Kesäteatterissa aika seriöösejä nostalgia-aaltoja nostattanut komedia Kuuma Kesä -85. Olen käytännössä kasvanut Pyynikillä, mutta Kesäteatterissa on tullut käytyä aivan rikollisen harvoin. Olin siis jo ihan liekeissä pelkästään siitä, että Vesa oli hankkinut meille liput näytökseen. Nostalgiahumina alkoi korvien välissä samalla sekunnilla, kun näin Kesäteatteria kiertävän koivikon. Pikkuisen olivat puut venähtäneet siitä, kun näissä maisemissa jumppatunnilla suunnistusrasteja epätoivoisena etsittiin, mutta muuten kaikki tuntui tutulta, kotoisalta ja vähän haikealta.

Vuonna -85 olin kesällä InterRaililla kiertämässä Eurooppaa. (Ja kyllä, tajuan aivan mainiosti, että moni bloggari ei vielä tuossa vaiheessa ollut edes pilke kenenkään silmäkulmassa… Haha!). Eppujen levy Kahdeksas ihme,  oli ilmestynyt reilailumme aikana. Kun paluumatkalla juna saapui Tampereen asemalle, marssin reilikamat niskassa suoraan Kyttälänkadun Epekseen ja ostin LP:n itselleni. Kahdeksas ihme, jolta löytyy mm. biisi Vuonna -85, tuli kuuneltua lähes puhki… Ei kai siis mikään ihme, että memory lane hyökkäsi kimppuun oikein voimalla!

Kotona Tukholmassa, reilussa kahdenkymmenen asteen kesäkelissä, olin suunnitellut teatteriasuksi jotain ihan muuta kuin salihousut ja tennarit. Tampereella lämpötila kipusi nippanappa neljääntoista asteeseen ja Tinni muistutteli, että Pyhäjärveltä saattaa puhallella aikas kirpsakka tuuli. Eli päälle valikoitui tyyliin kaikki mahdolliset mukana olevat lämpimät ja tuulenpitävät vaatteet. Kangaskassissa kulki mukana vielä varoiksi kashmir-neule, sadeviitta ja fleece-peitto. Niitä ei kylläkään tarvittu, katsomon katoksen alla oli itseasiassa oikein mukavan tuuletonta ja sadekaan ei kiusannut.

 

  • neule, Lindex
  • huivi, vanha… ostettu muistaakseni Åhlénsilta
  • rotsi, Acne
  • housut, tuunattu MTWTFSS:n haalareista
  • tennarit, Converse
  • pikkulaukku, Filippa K

Itse näytelmästä on vaikea sanoa mitään objektiivista – sen verran henkilökohtaiseksi nostalgia-tripiksi koko homma meni. Puvustaja, lavastaja ja käsikirjoittajat olivat onnistuneet kiteyttämään kasarin tyylien keskeiset kulmakivet oikein herkullisesti ja osuvasti. En yleensä tykkää komedia-näytelmistä – ne kun ovat niin valitettavan usein  pelkkää pieruhuumoria ja kulissiovien paiskomista. Kuuma Kesä -85 onnistui olemaan hauska ja oivaltava myös dialogin tasolla ja monet one linerit naurattivat ihan oikeasti. Musiikki toimi myös hyvin ja useimmat näyttelijät onnistuivat luomaan ihan uskottavan oloisia tyyppejä. Havaitsin jossain vaiheessa, että katselen näytelmää hölmö hymy huulillani…

Romanttinen kukkamekko ei ehkä ole asu, mikä tulee ensimmäisenä mieleen, kun puhutaan festaripukeutumisesta. Asusteilla on merkitystä – ja vanha totuus on, että oikein valituilla yksityiskohdilla voi muuttaa koko outfitin tunnelman. Muutenhan sellaista ammattinimikettä kuin stylisti tuskin olisi olemassakaan…

Naima näytti esimerkkiä Stockholm Music & Arts -tapahtumassa, miten tennareitten ja reteän rannekorun avulla kukkamekko on kuin kotonaan festareilla.

 

 

 

Mekko on uunituore 2nd hand -hankinta ja ihan ensimmäistä kertaa päällä. Tennarit on hankittu ruokaostosten lomassa lähikaupasta ja rannekoru Indiskasta. Naima kertoi, että hän halusi ehdottomasti pukeutua uuteen mekkoonsa – muiden yksityiskohtien valintaa sääteli pääasiassa mukavuus.

Täytyy sanoa, että Naiman hiusten väri matsaa enemmän kuin täydellisesti kukkamekon sävymaailmaan!

Taisi jäädä kippari-/sailor-teema pahasti takaraivoon aamulla ihanan Johanneksen kuvia blogiin lataillessa. Hoksasin, että syksystä tulisi huomattavasti hauskempi, tyylikkäämpi ja skarpimpi, jos garderobista löytyisi makeat sailor-pöksyt.

Robert&Bladin nettikaupasta bongasin täydellisimmät mahdolliset housut. Ne ovat riittävän fiksut toimistokäyttöön, mutta malli, napitus ja takakappaleen leikkaus antavat just sopivasti rokua särmää. Plussaa housujen materiaalista, joka on 100 % sertifioitua organista puuvillaa.

 

 

Housujen malli on unisex – eli toimii erinomaisesti myös herra-merkkisille sailoreille. Tosin tällä hetkellä näyttää siltä, että tuota kuvan sinistä ei ole saatavana, vaan vain ylempien kuvien mustaa. Toisaalta musta toimii kyllä aina!

Alin kuva: Daniel Pedersen, ylemmät kuvat: IRIKA

 

Olihan siellä Stockholm Music & Arts -festareilla paljon ihanasti pukeutuneita miehiäkin! Yksi heistä oli Johannes, joka kuvaili päivän asuaan “dagen efter festival” -tyyliksi. Tärkeintä kuulemma on, että vaatteet ovat mukavat päällä. Sen voi näköjään toteuttaa myös erittäin tyylikkäästi!

 

 

 

 

Johanneksen lempparimerkki on V Ave Shoe Repair ja sen tarkemmin erittelemättä tälläkin kertaa suurin osa vaatteista oli peräisin kyseiseltä merkiltä.  Lippis on kuulemma herran signature ja niitä löytyy varastosta useita erilaisia. Kipparilippis sopi täydellisesti festarin merisatamafiilikseen!

Tämän viikon tunnuslause on ollut: “aikaoptimistin aika ei tule pitkäksi”… Itseaiheutettua kiirettä on piisannut ihan riittävästi. Tänäänkin tuumasin, että ehdin ihan hyvin imuroida, tiskata, viedä roskat, ommella, käydä jumpassa, valita Peetun lakkiaisten kiitoskorttikuvan ja ottaa päivän asukuvat ennenkuin kiidän kohti Arlandan lentokenttää ja odottavaa Tampereen lomaa kohti. No, voin kertoa, että pari juttua tuosta listasta jäi toteutumatta… Haha!

Junan lähtöön oli tasan 10 minuuttia (ja vielä piti pestä hampaat ja sulkea matkalaukku), kun totesin, että ei tässä nyt taida ehtiä asua kuvata. Päällä on eilen valmistunut valkoinen toppi, Acnen tummat farkut, Bossin mustat avokkaat ja Acnen nahkarotsi. Eiköhän tuosta peruskombosta saada vielä kuvakin joskus.

Kynnet ehdin sentään laittamaan reissukuntoon.

Kimalluskuume jatkuu edelleen. Jotenkin tykkään erityisesti kaikista murretuista, harmaalla taiteituista sävyistä glitterin alla. Mutaväreistä – niinkuin yksikin bloggarikollegani sanoisi.

Tällä kertaa tuon iänikuisen saman kimalluslakan (joka btw, tekee todella kuolemaa jo!) – eli Lumenen Natural Code -sarjan sävy Go glittery 16 – alla on Max Factoryn Max Effect -sarjan sävy Cappucino  26. Aika nautinnollinen yhdistelmä mielestäni. Cappucino on rauhoittavan lempeä väri, mutta kimallus saa siihen kuitenkin hiukan potkua.

Huomenna Tampereella on ohjelmassa kesäteatteria, perjantaina rakkaiden ystävien tapaamista, lauantaina ehkäpä pikavisiitti Turkuun ja sunnuntaina vielä (Nekalan pihamarkkinoiden jälkeen) Helsinkiin ja MADONNA! Jossain välissä pitäisiä ehtiä tavata äiskäkin, käydä halimassa 18-vuotta täyttänyt kummityttö ja paijaamassa kaverin hankkima harmaa kissanpentu. Niin kivaa!! Vaikka mites se olikaan… “aikaoptimistin aika ei tule pitkäksi”! Haha!!

Old stuff