Tiedätte varmaan tunteen, kun on maanantai-aamu, olo on aika nahkea ja mieluiten ehkä jäisi vielä noin 16 tunniksi peiton alle makaamaan. Oikeasti arkiaamut – jopa maanantait – on kuitenkin ihan mukavia ja turvallisia. On suorastaan melkein kivaa, kun voi työkavereitten kanssa taas toimistolla päivitellä, miten nopeasti viikonloppu meni ja kylläpäs taas tietää että on maanantai, kun väsyttää ja kohtahan se onkin pian perjantai. Ja sitä rataa.

Jotkut maanantait ovat kuitenkin pikkuisen enemmän maineensa veroisia kuin toiset. Silloin toivoo, että päivän vaatteet olisivat samanaikaisesti pehmoisen armolliset että antaisivat vähän skarppia tukea maanantai-angstista kärsivälle selkärangalle.

Yleensä en ole millään muotoa maanantai-vastustaja. Ehkä kaikki ne vuodet Tampereen yliopiston kauppatieteiden opiskelijana opetti. Yleinen tenttiaikamme oli maanantaisin klo 8-12 ja yhden pikkuvauvan ja yhden vähän isomman äitinä jouduin aika usein turvautumaan noihin maanantai-aamuisin järjestettäviin tenttitilaisuuksiin. Niin että harjoiteltu on. 🙂

Tänään oli astetta hankalampi päivä, koska jostain syystä nukkumatti kieltäytyi viime yönä totaalisesti yhteistoiminnasta. Olin ulkoillut hyvin, enkä stressanut mistään – siitä huolimatta uni ei suostunut tulemaan. Kaikenlaisia ajatuksia pyöri päässä – niinkuin aina, mutta tavallisesti osaan kyllä laittaa ne nukkumaanmenoaikaan “pois päältä”. Viime yönä sekään ei jostain syystä onnistunut.

Aamulla halusin siis päälleni, jotain lempeää, helppoa ja kotoista = farkut, valkoisen t-paidan ja nauhakengät. Ja lisäksi jotain, joka psyykkaisi skarpimpaan olemukseen = pallojakku ja helmikorvikset. Ihan hyvä ja toimiva asu omasta mielestäni.

• jakku, Marni for H&M
• t-paita, H&M
• farkut, Acne (Kex)
• nauhakengät, Palmroth
• korvikset, Snö of Sweden

Ah ja nyt – BodyBalancen, päivällisen ja bloggauksen jälkeen: ihana väsymys! Taidanpa hipsiä nukkumaan. Kauniita unia kaikille! Muistakaa pestä hampaat!!

Tiedän ihan hyvin, että nyt on jo Lontoon muotiviikot parhaillaan vauhdissa. Ihan kaikkia näytöskuvia en ole ehtinyt selailla, mutta tässä on nyt muutamia herkkupaloja viime torstaina päättyneiltä New Yorkin muotiviikoilta.

 Laserleikkauksia ja modernia city-sporttia – Alexander Wang.

 Toimistokäyttöön sopivaa sport-tyyliä ja hehkuvaa oranssia – Helmut Lang.

 Pilkulliset sandaalit ja harmaameleeratut aerobic á la 80’s -rynkkysukat – Marc by Marc Jacobs.

 Viileitä raitoja ja modernia graafisuutta – Marc Jacobs.

 Nahkainen tilkkutäkkifarkkuliivi – Proenza Schouler.

Laserleikkauksia ja sporttistilettoja – Rodarte. 

Kaikki kuvat: Style.com

Keväällä aloitin kunnianhimoisen projektin treenata itseni hyvään kuntoon ja raportoida kaikki viikon treenit täällä blogissa. Aika pianhan kävi ilmi, että parin vuoden takainen selkävamma ei ollutkaan yksi niistä asioista, joista selviää itsekurilla ja päättäväisellä asenteella. Sitkeästi pidin viikottaista “reenipäiväkirjaa”, mutta sitten lopulta itseänikin alkoi ärsyttää pelkkä selkävaivojen voivottelu ja treenijuttujen rehab-henkisyys – ja jätin koko homman vähin äänin.

Sittemmin olen saanut vihreää valoa fysioterapeutilta juoksemisen testailua varten ja minut on siirretty itsehoitoon muutamien reipashenkisten jumppaliikkeitten kanssa. Juoksemista olen yritellyt tismalleen saatujen ohjeiden mukaisesti – eli olen lähinnä tehnyt muutamien minuuttien juoksupyrähdyksiä kävelylenkeilläni, samalla selän vointia kuulostellen. Ihan mukavaa on ollut – kiitos kysymästä – mutta selkä on kyllä tullut kipeäksi joka kerta. Ja nyt jo tiedän ihan hyvin miksi.. Se varsinainen selkävamma siellä tietty kummittelee taustalla, mutta kaikki olisi ihan hyvin – tai ainakin paljon paremmin, jos vatsa- ja selkälihakset olisivat paremmassa kunnossa.

Pikkuisen tylsää, että ratkaisu löytyy ihan perinteisesti peilistä katsomalla ja itse tekemällä. Jotenkin olisi niin paljon helpompaa, jos voisi ratkaista koko asian vaikka jollain pillerillä tai jotain. Mutta kun ei ne tv-shopin jututkaan toimi ( ei niin, että olisin testannut…), pakko kai sitä on alkaa hommiin. Pari erityyppistä lihaskuntotreeniä viikossa (Body Balance, jooga, BodyPump esmes) ja pari juoksupyrähdyksiä sisältävää kävelylenkkiä. Eiköhän se siitä.

Tänään tein peruslenkkini, joka normaalisti vie noin 1 h 30 – 1h 35 min. Otin kameran mukaan, koska ajattelin, että haluatte tulla mukaan katsomaan, missä se Minttu lenkkeilee. 🙂

Lenkkipolku lähtee heti meidän ulko-oven vierestä. On tosi luksusta, että voi asua lähestulkoon Tukholman keskustassa, mutta vain parin metrin päässä alkaa iso luonnonsuojelualue.

Me asutaan ihan Tukholman ja Nackan kunnan rajalla. Ulkoilualue on Nackan kunnan puolella. Taustalla siintää city-laskettelurinne Hammarbybacken, jonka päälle kipuaminen toimii loistavasti lenkin alkuverryttelynä.

Sickla Sjö

Kuvanottohetkellä seison tuossa kartan vasemmassa yläkulmassa olevan punaisen palluran kohdalla.

Sunnuntaisin toinen Hammarbybackenin ankkurihisseistä on toiminnassa. Huimapäiset dh-lapsukaiset hilaavat itsensä hissillä ylös ja painavat sitten  tuhatta ja sataa mäkeä alas. Hurjan näköistä menoa jo pelkästään tuo ylöspäin meneminen. En voi tajuta, miten ne voi pysyä pystyssä ankkurin nykiessä satulaa ylös noustessa – saati sitten mitä rytyytystä alaspäin lasettaminen on….

Aika tasan tarkkaan tuossa kuvan keskellä näkyy kellanoranssi nostokurki. Se on meidän talon naapurissa. Uutta koulua rakentavat. Meidän talo ei näy – se on puiden takana piilossa, mutta suunnilleen kaksi milliä nostokurjesta oikealle on meidän talo.

Kaikenlaisia reittejä on tuohon viralliseen karttaan merkitty. Mintun polku kulkee tuon Sicklasjön rannassa. Sitä ei ole merkitty kunnolla karttaan, koska polku ei ole valaistu. Kääntöpisteeni on tuo silta Sicklasjön ja Nackasjön välissä, joka vie ulkoilualueelta asuinalueelle.

Sicklasjö on tosi suosittu melontapaikka.

Tuolla taustalla häämöttää Hammarbybacken, jonka päällä hetki sitten oltiin. Tosin tässä vaiheessa ollaan jo taas melko lähellä kotia. Jos olisi kesä, tässä vaihessa voisi käydä uimassa ja sitten vilistää vartissa kotiin. 🙂

Ensi viikon treeniohjelmassa on suunnitellusti sekä Balancea että Pumppia – ja tietty näitä juoksulla höystettyjä kävelylenkkejä. Kyl tää tästä. Maratonille ei taida ihan vielä uskaltaa ilmoittautua, mutta parempaan päin ollaan menossa…

Olen tainnut jo aikaisemminkin paljastaa, että tapanani on – turhamaista kyllä – miettiä jo etukäteen seuraavan päivän vaatteita. Garderobini on aika staattinen, eli suomeksi sanottuna shoppailen tosi vähän. Silti yritän kehitellä kaikenlaisia uusia kombinaatioita ja koska rakastan muotia, myös tehdä omanlaisiani tulkintoja siitä.

Ihan pikku vinkkinä kaikille, jotka samaistuvat tuohon edelliseen: kantsii testata “innovatiivisia” elementtejä sisältävä asu mahdollisimman hyvissä ajoin. Kun aamukiireessä kiskoo päällensä kokonaisuuden, joka teoriassa toimi tosi hyvin, mutta viisi minuuttia ennenkuin on aivan tasan pakko lähteä vipeltämään Tvärbanalle, näyttää lähinnä.. öö.. tosi karsealta, päälleliimatulta (tiedän, että tuota ei oikeasti voisi suomentaa, mutta ruotsin påklistrat on vaan niin hyvä sanonta…) ja vähintäänkin väkisin väännetyltä. Siinä vaiheessa tulee yleensä pikkuisen kiire miettiä yhtään mitään.

Ajatus oli siis rakentaa aikuismainen Isabel Marant -henkinen toimistokäyttöön sopiva kokonaisuus. Ihan hyvä suunnitelma, mutta valitettavasti sellainen, joka ei ainakaan tuon Indiedaysin kampiksen kautta saadun Marimekon mekon kanssa toiminut. Mutta toimimattomuus ei ollut pelkästään mekon vika. Ainoat ehjät sukkikset, jotka löysin, olivat aivan liian paksut. Ja mustat. (Sukkahousuvarastojen niukkuus on vähintään yhtä varma syksyn saapumisen merkki kuin facebook-kavereitten “vitsi miten paljon kanttarelleja” -päivitykset…)

Marimekon liukuvärjätyn oloinen takkimekko on silti oikein kiva – ja kaikille kiinnostuneille voin kertoa, että ehdin nippanappa töihin siitä huolimatta, että testasin peräti kolmet kengät tuon ikivanhan western-henkisen vyön kanssa. (yhdet omat ja kahdet Peetun).

• mekko, Marimekko
• neuletoppi, Esprit
• ruskea nahkavyö, “vanha” (=oma en muista mistä…)
• kengät, Palmroth 

Huomasittehan Indiedaysille kirjoittamani jutun Kevään tärkeimmät trendit?

On oikeasti aika uskomatonta, miten eri suunnittelijat aivan erityylisissä mallistoissaan päätyvät toisistaan tietämättään toteuttamaan tismalleen samoja teemoja, inspiroitumaan samoista väreistä ja luomaan samankaltaisia siluetteja. Tuohon Indiedaysin juttuun poimin kaikkein vahvimmat – eli todella monessa mallistossa toistuvat trendit.

Itse innostuin uudenlaisista napapaidoista, maksihelmoista, räätälöidyistä housuista ja henkäyksen ohuista vaatteista.

En nyt vielä lupaa, että tulen ensi keväänä testaamaan napapaitaa. Tosin ensimmäistä kertaa se tuntuu ylipäätään edes mahdolliselta. Väljälinjainen laatikkomainen napapaita paljastaa vain pikkuriikkisen ja etenkin maksipitkän alaosan kanssa siluetista tulee ihan uudella tavalla raikas ja naisellinen.

Olen huomannut viihtyväni housuissa. Vaikka eniten tuleekin käytettyä hametta tai sitten farkkuja, jos on lahkeellisesta vaatekappaleesta kyse. Siisteissä, räätälöidyissä huosuissa on kuitenkin ihan oma fiiliksensä. Maskuliinisempi, varmempi, coolimpi. Sitäpaitsi nuo vasemmanpuoleiset Hopen raitahousut ovat aivan sietämättömän hienot. 

Maksihelmoissa on tullut hiihdeltyä jo pari kesää – sikäli varsin uutuuttaan huokuvasta trendistä ei voi puhua. Sen sijaan nuo orgaaniset printtikuosit, paljaat olkapäät, murretut sävyt. Kyllä kiitos!

Jotain sisäistä draama-keijukaistani hivelee sifonki-/mesh-tunikat nonchalantisti simppelin kesäasun päälle heitettynä. Uskomatonta, miten paljon mielenkiintoisemmaksi valkoinen niru-naru-olkaiminen mekko tai simppeli toppi-hame -yhdistelmä muuttuu läpinäkyvän kerroksen läpi tarkasteltuna!

Omat suosikkitrendinsä voi käydä valkkaamassa täältä: Kevään tärkeimmät trendit!

All photographs from the shows are property of ASFB and copyright Kristian Löveborg.