Eilinen alkoi loistavasti ihanan Ida Sjöstedtin näytöksellä! Miten voikin tulla niin älyttömän hyvälle tuulelle iloisen itsevarmasta näytöksestä, joka pursusi kimallusta ja kieli-poskessa-glamouria?

Kuulu ehdottomasti “Team Idan” kannattajiin, vaikka kovin montaa vaatetta syksynkään mallistosta en voisi kuvitella käyttäväni – kuin korkeintaan jossain erityisen suurissa juhlissa.

Aivan toisenlaisiin tunnelmiin päädyttiin Cheap Mondayn näytöksessä, vaikka yllättävän saman henkisiä läpinäkyviä pitsipyjamahousuja näkyi täälläkin.

x

En taida varsinaisesti kuulua Cheap Mondayn ydinkohderyhmään, mutta molemmat nuo kahden alimman kuvan takit kiinnostavat kovasti. Etenkin tuo maastonvihreä maihinnousutakki voisi olla hyvinkin tyyliseni.

Ida Sjöstedtin action glamourin ja Cheap Mondayn street wise stylen jälkeen hillittyä aikuista eleganssia tarjoili Busnel.

Kyllä, voisin hyvin kuvitella viihtyväni toimistolla Busnelin vaatteissa. Hillittyä, selkeää, ajatonta ja käyttökelpoista… Jos ehkä aavistuksen daami-henkistä ja – pardon my French – tylsää.

Tällaista (ja paljon muuta) oli siis ohjelmassa eilen. Nyt pitäisi uskaltautua tuonne ulos vesisateeseen ja aloitella viimeinen muotiviikkopäivä. Tänään ohjelma ei ole aivan yhtä hektinen, mutta kaikkea kivaa on silti Altewaisaomesta Diana Orvingiin ja Tiger of Swedeniin tiedossa!

Tiistain muotiviikkopäivän asun tärkeimpiä kriteerejä on mukavuus, käytännöllisyys ja – öh – mukavuus. Tänään en halunnut kiikkeröidä liian korkeilla koroilla ihan jo siitäkin syystä, että ohjelmassa on ollut paljon eilistä enemmän näytöksiä myös muualla kuin Bernsissä tai kulman takana Kungsträdgårdenin paviljongissa. Tosin eilen alkanut plussakeli ja kevyt vesisade (näin meillä…) on kyllä siivonnut pahimmat jäät jalkakäytäviltä, mutta en edelleenkään halua välttämättä halkaista kalloani. Näin eilen muutamankin niin makoisan liukastumiskaatumisen, ettei todellakaan käy kateeksi. Kaikki näyttivät kuitenkin selviävän ilman katkenneita luita tai muuta vakavaa.

Diane von Furstenbergin saappaissa on sen verran paksu kuminen pohja, että niillä selviää erinomaisesti pienessä loskassakin, vaikka materiaali muuten on kosteudelle arkaa mokkaa. Kiilapohja on myös tukevampi epätasaisella alustalla (lue: Kungsträdgårdenin auraamattomat kulkuväylät). Hamoseksi valkkaantui vanha nahkahamesuosikki ja tuumasin, että pariksi sopii loistavasti luonnonvalkoinen kashmir-neule. Kashmir on ihan ykkösmateriaali tällaisiin extreme-oloihin, kun välillä pitää seisoskella ja jonottaa ulkona kylmässä, välillä taas hikoilla takki päällä sisätiloissa. Huikentelevaisten kärmeskorviksien ja ihanan Memento Vivere -tuplasormuksen (saatu blogin kautta) ajattelin lisäävän asuun touchin fäshionia!

• neulepaita (saatu), Arelalizza
• toppi (alla), Monki
• nahkahame, Mintun ompelimosta
• saappaat, Diane von Furstenberg

Ensimmäinen päivä (liian) korkeita korkoja, punaisia huulia, poskipusuja ja salamavalon välkettä on takana. Tämänpäiväisiin meininkeihin valmistautuminen on täydessä käynnissä, mutta tässä vielä tuokiokuvia eiliseltä. Ja ainokainen kuva, joka voisi edes esittää “päivän asu” kuvaa eilisestä asustani…

Tämä hetki juuri ennen näytöksen alkua on aina vaan yhtä jännittävä!

Tarkoitus oli näpsäistä jossain vaiheessa parempikin asukuva vähän soveliaammassa valaistuksessa, mutta aikataulu oli sen verran hektinen, että se vähän jäi. Ja sitten olikin ihan pimeää jo ulkonakin.

Päällä oli siis Diana von Furstenbergin kaunis tumman viinirypäleen punainen mekko, H&M:n kaulukseton jakku, Ril’sin mokkanilkkurit (kunnes siirryin tasapohjiin…) ja Kookain korusta tuunattu statement-hässäkkä.

Yksi eilisen mahtavimmista hetkistä oli ehdottomasti Marimekon show! Olin taas niin ylpeä suomalaisuudestani – ja tuntui todella mahtavalta, että Marimekkokin nyt ihan ensimmäistä kertaa oli päättänyt osallistua Tukholman muotiviikolle!

Iloista, värikästä – toisaalta hyvin tyypillistä Marimekkoa – toisaalta erittäin modernia, mutta silti ajatonta suunnittelua.

Näytöksen jälkeen backstagella. Tästä lisää vähän myöhemmin…

Kuvausvälineiden kirjo tuntuu kasvavan vuosi vuodelta.

Illan viimeisestä varsinaiseen muotiviikko-ohjelmaan kuuluvasta näytöksestä vastasi Odd Molly. Ihan kiva idea pitää näytös ulkona, syys/talvi -sesongille luonnikkaassa ympäristössä. Nuoret taitoluisteluharrastajat olivat tosi suloisia, mutta täytyy sanoa, että olin kyllä näytöksen jälkeen sen verran jäässä, että lämmin kylpy kotona houkutteli huomattavasti enemmän kuin iltabileet Hamburger Börsissä.

Tänään on taas täysi näytöspäivä edessä. Vuorossa on mm. monta suosikkiani, kuten: Ida Sjöstedt, Dagmar ja Whyred. Mielenkiintoista myöskin nähdä, mitä Cheap Monday, Peak Performance tai Busnel on kehittänyt seuraavalle sesongille. Mutta siitä lisää huomenna!

Ensimmäinen muotiviikkopäivä alkaa olla pikkuhiljaa pulkassa. Vielä olisi pari-kolme näytöstä edessä ja iltabileet Hamburger Börsissä. Tosin taidan kyllä olla niin mummo, että jätän tämän illan pirskeet väliin. Sekä huomiselle että keskiviikolle on sen verran hulabaloota tiedossa, että nyt jo alkaa heikottaa. Haha! Saa nyt sitten nähdä, jos Karkki haluaa lähteä hillumaan, niin kai sitä sitten seuraksi voisi mennä. Olisi siellä luvassa vielä jotain fashion show -tyyppistä ohjelmaakin.

Istun nyt siis Bernsin pressitoimistossa ja bloggailen iPhonesta seuraavaa näytöstä odotellessa. Tarkoitus oli ehtiä kuvata asukin aamulla ennen lähtöä, mutta sitten tuli niin järkky kiire (yllätys), että ei mitenkään ehtinyt.

Aamu alkoi press conferencen merkeissä. Jotenkin Bernsin upeat puitteet auttavat aina kummasti fiilikseen pääsyä.

Tämän sesongin yleisteemana on muoti ja musiikki. Niiden välisestä saumattomasta yhteydestä puhui mm. Whyredin perustaja ja pääsuunnittelija Roland Hjort.

Heti pressitilaisuuden jälkeen oli pakko “kipittää” lähimpään kenkäkauppaan ja ostaa tasapohjaiset kengät. Pari plus astetta on muodostanut ulos sellaisen pääkallokelin, että kirjaimellisesti tärisin kuolemanpelkoa käveltyäni heelseissä vain muutaman kymmenen metriä. Alehyllystä löytyi sopivasti kivat Vagabondin creepersit. Olen sekä turvassa että tyytyväinen.

Tunnelmaa ja kuhinaa Bernsin isossa salissa. Just love this place!!

The Local Firmin näytös avasi muotiviikot. Tulossa on taattua bauhausilaista tyyliä. Tälle kertaa tosin hapsuilla pimpattuna.

Muotiviikot näkyvät myös katukuvassa. H&M jakaa huomenaamulla oman globaalin suunnittelijapalkinnon lupaavalle nuorelle designerille. Osallistujien taidonnäytteet on kaikkien ihailtavissa Kungsträdgårdenin näyttelyssä.

Taggaantunut Minttu juuri ennen Marimekon näytöstä.

Marimekko oli järkännyt näytökseensä tuoleille pehmoiset tyynyt, joiden päällä oli mukava istuskella ja katsella aurinkoisen iloista ja värikästä showta!

Alicia Fine on uusi tulokas ja itselleni aikaisemmin ihan tuntematon nuori suunnittelija. Hän järkkäsi näytöksen sijaan kivan näyttelyn – ja täytyy sanoa, että sen verran hienoja juttuja oli esillä, että hänen tuotantoon on ihan pakko tutustua vähän tarkemminkin.

Sashimisalaattia Bernsin aasialaisessa ravintolassa. Oli aivan hillittömän hyvää! Kyllä nyt taas jaksaa painaa loppuillan.

Terkkuja siis muotiviikolta ja Bernsistä! Vähän jäsennellympiä analyysejä tulee, kunhan taas pääsen oikein tietokoneen ääreen naputtelemaan.

Käytiin Karkin kanssa viime viikolla Systembolagetin (= meikäläisten Alko) järkkäämällä parin tunnin kurssilla, jonka tarkoitus oli opettaa punaviinin maistelun alkeita. Itseasiassa kyseessä oli Karkin jo yli 2 vuotta sitten joululahjaksi saama vinprovning-lahjakortti, joka nyt sitten vihdoin käytettiin.

Parituntisen tavoitteena oli tosiaankin opettaa vain ihan ne perusalkeet viininmaistelusta. Kaikille kurssilaisille oli katettu viisi lasia viiniä ja vesilasi. Tarjolla oli myös sylkykuppeja niitä varten, jotka eivät olisi halunneet varsinaisesti juoda tarjolla ollutta viiniä. En kyllä nähnyt kenenkään – ohjaajien lisäksi – käyttävän ko. kuppeja.

Karkki pisti toisen kahdesta ohjaajista aikamoisen ahtaalle kysymyksineen. Sivukorvalla kuulin, miten siellä arvioitiin  erilaisia pohjois-italialaisia viinilaatuja.

Ei se oo niin helppoo…

Ensimmäisenä kuuluu kuulemma arvostella viinin väri – onko se siniseen vai ruskeaan taittava ja miten “paksua” väri on. Nyrkkisäännön mukaan nuoremmat viinit ovat sinipunaisempia ja vanhemmat lämpimämpiä väriltään. Kevyet viinit ovat useimmiten hyvin kevyitä myös väriltään, kun taas vahvojen viinien intensiteetti on niin voimakas, että niistä tuskin näkee läpi.

Provningissa tarjotuista viidestä viinistä kolme kuului Bolagetin toiseksi edullisimpaan hintaluokkaan, yksi oli siitä hieman kalliimpi ja yksi kuului hintaluokkaan 200,- kr/ pullo. Arvatkaapa laitoinko tuon “palauttaisin viallisena” -kommentin juuri siihen… No, tietenkin laitoin. Haha! Täällä ollaan näköjään todella hienostuneita punaviininjuojia. Puolustauduin sillä, että olen kuitenkin enemmän samppanjan ystävä ja punaviini tulee vasta toisella sijalla. Hah!

Pelkän parin tunnin alkeiskurssin jälkeen ei olo ollut mitenkään erityisen viisastunut. Lähinnä todettiin Karkin kanssa, että nyt tosiaan vasta ymmärretään kaikki se, mitä ei osata. Älyttömän hauska oli silti bongailla testiviineistä erilaisia ohjaajien osoittamia elementtejä.

Aika mielenkiintoista oli se, että ohjaajien mukaan viinin tärkein ominaisuus on tuoksu. Itseasiassa kuulemma ihmisten makuaisti on aika surkea ja suurin osa siitä, mitä koemme “makuna” onkin oikeastaan hajuaistin ansiota.

Ensin tuntui, että sitä tuskin havaitsee eroja eri viinien välillä. Tai paremminkin niin, että erot kyllä havaitsee, mutta miten sen pukisi sanoiksi? Runojen ja taulujen tulkitseminen ei ole koskaan ollut mikään vahvuusalueeni. Pikkuisen samalta tuntui maistelutilanteenssa. Miten ihmeessä kaikkia makuja ja tuoksuja voisi kuvailla niin, että muutkin tajuaisivat.

Parin tunnin kurssilla ehdittiin käydä läpi tavallisimmat rypäletyypit ja Systembolagetin perusjako eri viinityyppeihin.

Ei tästä nyt kyllä uutta harrastusta tainnut tulla sen paremmin Mintulle kuin Karkillekaan. Sen verran tuli kuitenkin perusymmärrystä, että jonkunlaista viinikeskustelua voi käydä varmaankin, jos sattuu törmäämään johonkin viini-hifistiin. Karkki on aikaisemmissa töissään saanut myös aika paljon tietoa aiheesta – joten taisin kyllä olla se, joka oli eniten pihalla.

Kiva – ja erittäin mielenkiintoinen – kokemus tuollainen lyhytkin kurssi. Selvisin ihan hyvin henkisesti siitä, että totaalidissasin koko tastingin hienoimman viinin, kun ohjaajakin sanoi, että kyseinen viini on nimenomaan ruokaviini – eikä ollenkaan tarkoitettu tälleen itsekseen naukkailtavaksi.

En tiedä, miten Suomessa vastaavia tilaisuuksia järjestetään, mutta suosittelen kyllä osallistumaan, jos sattuu osumaan kohdalle.