Tiedättekö sen tunteen, kun garderobissa lymyilee jotakin tosi ihanaa – ainakin periaatteessa – mutta sitten se ei oikein koskaan ikinä kunnolla toimi missään asussa. Nyt en tarkoita niitä ihan virallisia virheostoja, joista harvemmin tulee poistettua edes kaupan hintaläpysköitä, vaikka alunperin kai olikin jotenkin ihastunut kyseiseen vaatekappaleeseen. Puhun nyt niistä aivan ihanista jutuista, jotka on kauniin värisiä, kivan mallisia ja tehty fantastisista materiaaleista, mutta jostain syystä ne eivät vain löydä paikkaansa pukeutumispalapelissä.
Itselläni yksi (onneksi hyvin harvoista) tämän alueen edustajista on Whyredin sinivihreäsävyinen silkkitoppi.
Rrrakastan ihan hurjasti topin materiaalia, joka on superlaadukasta, raskaasti valuvaa silkkisatiinia. Materiaalin lisäksi tummat veden värit, sininen, vihreä ja turkoosi ovat juuri niitä, joihin oikeastaan haluaisin pukeutua ihan aina. Tykkään myös kovasti topin äärimmäisen puhdaslinjaisesta muutamalla nepparilla kiinnitettävästä kietaisumallista.

Toppi on roikkunut garderobissani odottamassa käyttöä vaikka miten kauan. Hivelen aina ohimennen mahtava silkkikangasta, mutta jostain syystä piti oikein pakottaa, että sain tuon laitettua tänään päälleni.
Ihan kivastihan tuo toimii pitkän kynähameen ja neuletakin kanssa. Alunperin taisin ajatella, että haluaisin topin alle mustan kauluspaidan, mutta käy näköjään muutkin vaihtoehdot. Seuraavaksi taidan kyllä testata Karkin vinkin mukaisesti jotain vähän enemmän muotoon leikattua jakkua topin kanssa. Eikä olisi pahitteeksi kehittää vähän useampiakin office-kelpoisia kombinaatioita. Olisi sääli jättää noin ihana toppi liian vähälle käytölle.

 

• toppi, Whyred
• hame, H&M
• neuletakki, H&M
• kengät, Acne
• kaulakoru, H&M

Aktiivinen kokous- ja koulutuspäivä vaatii yleensä asuksi jotain asiallisen äijämäistä. Kauluspaita ja musta jakku on standardivalintani, joka sulautuu miesvaltaisen seurueen pukukoodiin saumattomasti.
En tiedä johtuuko kevätauringosta vai yleisemmästä värikkyydenkaipuusta, mutta juuri tänään oli vain yksinkertaisesti pakko saada jotain tavallisesta poikkeavaa päälle ja pukeutua huomionkipeään oranssinpunaiseen. No, en usko, että ne meidän sisäisessä koulutuksessa olleet myyjätkään mitenkään hurjasti pahastuivat, vaikken sulautunutkaan yhtä hyvin seinään kuin mitä mustassa jakkupuvussani olisin. Iltapäivän viimeisten kalvosulkeisten tirehtöörinä oli ehkä ihan hyväkin, että myös paidan väri edesauttoi yleisön hereilläpysymistä.

Usein on sellainen olo, että työvaatteeni tehtävänä on toimia samoin kuin lintujen suojavärit. Jakkupuku auttaa maastoutumaan toimistoviidakkoon ja office-univormu muodostaa sopivan anonyymin suojan kaikkia kahviautomaatin takana väijyviä vaaroja vastaan. Tänään ei nyt sitten jostain syystä kuitenkaan ollut yksi niistä päivistä, jolloin suolakaivos-camouflage olisi tuntunut tarpeelliselta. Jossain vaiheessa kävi kyllä mielessä, että olisin voinut tietty valita jonkun muunkin päivän oranssin pellavaneuleen ja Peetulta lainatun minarin ulkoilutukseen. Esimerkiksi yhden niistä monista työpäivistä, kun tuskin poistun oman pulpettini äärestä luonashuonetta pidemmälle. Sitäpaitsi enhän nykyään oikeastaan enää edes kulje näin lyhyissä hameissa…
Mutta joku pakko oli nyt kuitenkin saada juuri tämä asu päälle juuri tänään. Syytän kevätvaloa ja erityisesti aurinkoa tästä pakkomielteestä. Ja loistavan hyvällä ja energisellä tuulella olen ollut koko päivän (migreenikin loppui vihdoin eilen illalla), joten lopputulos on kai juuri niinkuin pitää. Johtui sitten oranssista paidasta tai mistä tahansa.
Sen tästä nyt kuitenkin oppi – tai tuli palautettua muistiin – että on ihan riittävästi niitä päiviä, jolloin pukeutumisinspiraatio loistaa poissaolollaan. On hyvä, että niitä päiviä, ja muita epävarmuuspäiviä, varten kaapista löytyy tarpeeksi perushameita ja kivoja hillittyjä jakkuja ja mukavansiistejä turva-asuja. Silloin kun inspiraatio sitten lopulta iskee, impulssia kannattaa noudattaa ja pukeutua ihan juuri niinkuin haluaa!

Terkkuja kotitalon julkisivuremontin keskeltä! 🙂

• neulepaita, Filippa K
• hame (Peetun), H&M
• nilkkurit, H&M
• korvikset, Indiska

Tukholman ehkä hauskimmalle shoppailukadulle, Gamla Brogatanille, on ilmestynyt uusi suloinen putiikki. Kawaii Shop on, kuten terävimmät päättelee jo nimestäkin, japanilaiseen söpöilykrääsään erikoistunut liike.
Meidän piti Karkin kanssa vain kurkistaa nopsasti sisään, mutta tilpehööritaivas imaisi sisäänsä ja huomasimme viettävämme melkoisen siivun kiireisestä ja tavoitehakuisesta shoppailupäivästä erilaisia kimaltavia kisutarroja, kynsikoristeita ja pinkkejä karvakorvahattuja ihastellen.

Kawaii Shop myy myös vaatteita ja asusteita (mm. suloisia pitsin koristeltuja päivänvarjoja), jotka kuuluvat japani-alakulttuurien harrastajien rekvisiittaan. En edes yritä alkaa kuvailla Manga-Lolitoja ja kaikkia niitä ziljoonia alahaaroja, kun en niistä mitään tiedä. Siitä huolimatta tällaiselle noviisillekin oli varsin virkistävä kokemus tehdä visuaalinen pikavisiitti Tokioon kesken tavallisen Tukholma-lauantain.

Ihan tyhjin käsin emme kyenneet Kawaii Shopista poistumaan… Instagram-seuraajat ovat jo saaneet pikkuisen esimakua, mitä huikeaa kehittelimme Karkin ja Peetun kanssa löydöistämme. (Mintun Insta löytyy salaperäisellä koodinimellä: minnapaakkulainen. Vinkkinä voin sanoa, että tunnen oloni toimistolla erittäin aikuiseksi ja asialliseksi. Haha!)

Kawaii Shop sijaitsee ihan keskustassa, osoitteessa Gamla Brogatan 23. Eli poikkeaminen söpössä putiikissa kesken hektisen shoppailupäivän sujuu aivan mainiosti. Kawaii Shop löytyy myös netistä, jos ei jaksa odotella siihen asti, että pääsee tänne Tukholmaan asti ostoksille.

Arvatkaa, mikä oli tämän päivän ykköspuheenaihe toimistolla? No se oli tietysti ihanan, aurinkoisen, lämmöltä ja lupauksilta tuoksuvan kevään saapuminen! Sen verran oli vaihtelua aiheessa, että ihastelun ja ah-voihkimisen ohella jotkut äityivät pelkäämään ja pelottelemaan mahdollisella takatalvella. Mutta valon, lämmön ja uuden alun ilmassa leijumisen aiheuttamaa optimistisen positiivista fiilistä ei voinut edes tyypilliset I hate Mondays -kommentit latistaa. Tällaisina päivinä tunnen lievää voitonriemua siitä, että en todistetusti ole lähiympäristön ainoa säätilariippuvainen.
Keväinen paiste antaa myös hyvän tekosyyn pitää aurinkolaseja tiukasti nenällä. Näin kolmantena migreenipäivänä se olisi ollut melkein jokatapauksessa pakollista, nyt en ehkä näyttänyt aivan yhtä pimahtaneelta.

Kuvailen yleensä vain omia toimistoasujani ja Peetulta blogiin eksyy lähinnä bile- ja iltamenovetimiä. Tässä kuitenkin neidon aurinkoisen maanantain toimistoasu. Hame on Peetun perusvarustus numero yksi. Erilaisia helmoja onkin neidon garderobiin kertynyt kiitettävä valikoima. Tässä sininen brodyyriminari on saanut kaverikseen valkoiset asialliset kaulukset, palmikkokuvioiset sukkikset ja ihanat minimarketin nilkkurit.

 

• paita, H&M
• hame, Forever21
• sukkikset, H&M
• nilkkurit, minimarket
• kaulakoru, MQ

Naisten päivä on tältä vuodelta ohi ja edessä on taas 364 miesten päivää?
No ei, ihan niin kärjistetysti en ajattele. Olenhan sentään yksi niistä harvoista onnekkaista maailman naisista, jotka ovat saaneet syntyä yhteen maailman tasa-arvoisimmista maista. Toisaalta niin kauan kun naisen euro on vain 87 senttiä, näkymättömät lasikatot arkipäivää ja aktiivista ja osallistuvaa tyttölasta pidetään häirikkönä, niin kauan kun tasa-arvo on kysymys – eikä itsestäänselvyys – niin kauan riittää sarkaa työstettäväksi.
Ja jos elämä täällä pohjolassa alkaa tuntua riittävän oikeudenmukaiselta, ei tarvitse kuin nostaa katse ylös omasta navasta ja kurjia esimerkkejä löytyy ihan naapurista. En ymmärrä, että kukaan nainen voi sanoa, ettei ole feministi. Sehän on käytännössä ihan sama kuin sanoisi, että naiset ihan oikeasti ansaitsevat pienemmän palkan samasta työstä, vaatimattomamman urakehityksen, vähemmän vaihtoehtoja – ovat suoraan sanottuna vähän heikompia ja huonompia kuin miehet.

Oikeastaan olen sitä mieltä, että kaikkien kunnon miestenkin tulisi olla feministejä.
En silti ole sitä mieltä, että Naisten päivän juhliminen on vääryys, kuten muutamat facebook-kaverini eilen julistivat. Siis, että on häpeällistä, että edelleen tarvitaan naisille omistettua päivää, jolloin toisaalta jaetaan kukkasia ja toisaalta puhutaan naisten asemasta ja tasa-arvosta. Päinvastoin kannatan ihan randomisti kaikenlaisia muitakin teemapäiviä, rintasyöpäkuukausia ja pride-paraateja. Ensinnäkin on aina mukavaa, kun tasaiseen arkeen on tiedossa jotain vaihtelua – oli se sitten vaikka kanelipullan päivä – ja toisekseen mitä väliä sillä on, mitä keinoja tärkeistä asioista tiedottamiseen ja keskusteluun käytetään, pääasia, että toimitaan. Ilman sitä ei tapahdu edistystä.

Itselläni oli kaikenlaisia kivoja suunnitelmia eiliselle. Aamupäivällä isku kuitenkin niin jäätävä migreeni, että vietin koko päivän ja illan pimennetyssä ja hiljennetyssä kämpässä kylmä kääre otsalla. Itseasiassa ahkerasta nappuloiden napsimisesta huolimatta tilanne ei ole tänään juurikaan parempi. Eli jos (ja kun) teksti on vähän tavallistakin töksähtelevämpää ja epäloogisempaa, syytän jyskyttävää päänsärkyä.
Mutta hei – aurinko on kuulemma paistanut ja ulkona on ollut lämmintä yli 10 astetta. Se tarkoittaa sitä, että kevät on täällä. Vähänkö siistiä! Sunshine the Cat nauttii täysillä.