Instagramin perusteella tiedän, että ainakin osassa Suomea kärvistellään (tai vaihtoehtoisesti nautitaan) jo ihan oikeasti syksyisen sään kourissa. Täälläkin oli jo pientä uhkailua siihen suuntaan tuossa reilu viikko sitten, mutta eilen ja tänään on ollut ihan mielettömän ihanan aurinkoista ja lämmintä. Lapset leikkii pihalla t-paidoissa ja shortseissa, naapuri ottaa aurinkoa parvekkeella bikinit päällä ja digitaalinen elohopea näyttää 22 lämpöastetta varjossa. No, okei, tämä oli siis kaksi tuntia sitten, mutta edelleenkin on vielä tosi lämmin, vaikka aurinko onkin jo laskemassa.
Tuntuu aivan ihanalta, suorastaan lahjalta, tällainen ekstra-kesä, vaikka syksyn piti jo tulla. Jos en olisi onnistunut hankkimaan muotiviikoilta pientä flunssanpoikasta (niin käy jostain syystä joka kerta…) olisin lähtenyt vielä kesän perinteiden mukaiselle iltauinnille. Sen verran ajattelin kuitenkin hyödyttää näitä melkein hellekelejä, että käytän vielä kerran kaikkia selkeästi kesäsesongille kuuluvia vetimiäni. Sitten kun oikeasti vihmoo, kukkasandaalit ovat käytännössä mahdottomat ja oranssit housutkin aika väärään paikkaan eksyneen oloiset.

Sandaaleista pitää kertoa sen verran, että ne eivät oikeasti ole minun, vaan bestikseni Tinnin. Tinni on ostanut ne sievästä putiikista jollain lukuisista ulkomaanreissuistaan. Vasta kotona tuli tajuttua, että sandaaliremmien piukeus ei johdukaan reissaamisen aiheuttamasta turvotuksesta, vaan onnettomat jalkineet on todella tehty paljon pienemmälle lestille. Pari kertaa kukkaissöpöliinejä on venytetty jopa suutarilla, mutta lopulta Tinni antoi ne Mintulle venytyslainaan.
Aika piukat ne on kyllä itsellenikin, mutta useamman kerran sievät sandaalit ovat olleet jalassa. Suosikkikomboni on noudatellut aina samaa kaavaa: oranssit Filippa K:n farkut ja Kate Spaden pinkki laukku on saanut seurakseen jotain beige-, hiekka-, vaaleanruskea-akselilta. Sandaalien pohjasävy on varsin puhdas punainen, mutta kukista löytyy niin korallia, pinkkiä kuin vaaleaa ruskeaakin. Sinänsä mainiota, että juuri nuo sandaalit toimivat yhdistävänä tekijänä oranssien lempparihousujen ja tämän kesän pinkin must-laukkuni välillä!

Toppi on peräisin Nelly.comin alesta ja jälleen yksi askel kohti “vähemmän t-paitoja toimistolla” -garderobia. Malli on täysin hihaton, mutta tässä tapauksessa se ei haittaa, sillä meillä on töissä aina sen verran tehokas ilmastointi, että jotain pitkähihaista pitää olla päällä oli kesä tai talvi. Tykkään hurjasti tuosta pääntien korumaisesta koristelusta. En varsinaisesti ole mikään superlaiska asustaja, mutta aamuisin on kyllä yleensä sen verran tiukka meininki, että mitään korumylläkän keskelle solmiutuneita kaulakoruja ei kyllä ehdi setviä. Valmiiksi toppiin kiinnitetty koru ratkaisee tämän ongelman aivan loistavasti!

• toppi, Nelly.com
• housut, Filippa K
• neuletakki, H&M
• laukku, Kate Spade
• kengät (lainassa), Camper

Huomasin juuri, että viimeisen Tukholman muotiviikkopäivän raportti on jäänyt jonnekin Peetun muuton aiheuttaman kaaoksen jalkoihin. Kuvia peratessani ajattelin, että kirjoittelenkin vähän yleisemmin siitä, millaista muotiviikoilla oleminen noin ylipäätään on. Tai on täällä Tukholmassa. Voin vain kuvitella, että kaikenlainen bisnes ja show ja säätäminen on ihan eri luokkaa maailman suurilla Fashion Weekeillä. Perusasiat on varmaankin kuitenkin aika samat oli missä tahansa.

Eli tästä lähdetään. Ohjelma on yleensä rakennettu väljän tiiviiksi, mikä tarkoittaa sitä, että näytösten välillä ehtii tehdä oikeastaan vain yhtä asiaa: jonottaa seuraavaan näytökseen. Syöminen rajoittuu pikaisesti suuhun tungettuihin kolmioleipiin ja mahdollisesti jossain tapahtumassa tarjottuihin pikkupalleroihin. Jos haluaa lounaalle tai illalliselle, se pitää tehdä joko aikaisin aamulla tai myöhään illalla – tai sitten pitää jättää joku näytös väliin. Jonossa on tosin yleensä leppoisa tunnelma ja fashionistat astuvat mielihyvin sivuun kuvattavaksi, kunhan vain joku kaveri jää pitämään paikkaa.
Tosin jonopaikalla ei kyllä varsinaisesti ole mitään väliä, sillä sisään pääsee kaikki, joiden nimi on kutsuvieraslistalla ja istumapaikan saa ne, joille sellainen on etukäteen määrätty. Ja front row – se kaikkein tärkein paikka näytöksessä – on tietty varattu niille kaikkein tärkeimmille vieraille.

Jonotuksen jälkeen päästään saliin ja järjestävän PR-toimiston ahkera henkilökunta yritää parhaansa mukaan löytää kaikkien oikeat paikat ja saada vieraat istumaan ajoissa paikoilleen. Näytöksen pitää alkaa ainakin suht ajallaan, koska suurimmalla osalla on jo taas kiire seuraavaan näytökseen. Ei kyllä käy kateeksi PR-ihmisiä tuossa hommassa, välillä väki ei vain kertakaikkiaan suostu istumaan, kun vielä tuon ja tuonkin kanssa pitää vaihtaa äkkiä kuulumiset tässä ja nyt. (PS. Ruotsalainen fashion-väki ei käytä poskisuudelmia! Olen yllätyksekseni huomannut, että suomessa bloggari- ja muotiporukoissa on vallalla oikeen fransmannien kolmen pusun menetelmä. Huisaa!)
Tuo ylläoleva hurjan tarkka ja hieno, kolmosriviltä napattu, kuva on Altewaisaomen aivan mielettömän upeasta näytöksestä!

Näytössalissa menee toki aikansa, ennenkuin itse action alkaa. Silloin voi vaikka diskreetisti bongailla kivoja detaljeja ihmisten asuista. Tuon samaisen, siis saman mallisen, Stella McCartneyn ketjulaukun bongasin niin monella muotiviikon aikana, että ihan tuli mieleen, että onko nyt joku salainen it-laukkuboomi, josta en ole kuullut ollenkaan.

Ja sitten lähdetään kohti seuraavaa näytöstä. Bussissa tuli istuttua pienen luokkaretken verran, sillä yksi Tukholman muotiviikon virallisista näytöspaikoista sijaitsee Djurgårdenilla vanhassa venevarastossa. (Kuullostaapa “venevarasto” kovin köyhältä? “Båthall” ruotsiksi eniveis.)

Valokuvaaja tiukassa paikassa. Kameroita ja kuvaajia on koko ajan ja joka paikassa. Kaikkia tosin ei kuvata. He he!

Joskus näytöselämys antaa vielä vähän enemmän. Erik Bjerkesjön musiikista vastasi livebändi. Hyvä oli myös näytös, mutta olen lopettanut melkein kokonaan miesten vaatteiden kommentoimisen, kun en siitä niin kovasti mitään kunnolla tiedäkään. Mutta jos siellä on muodista kiinnostuneita miehiä ruudun toisella puolella, suosittelen pistämään nimen muistiin!

Sit jonotetaan taas vähän lisää.. Pakko saada musta pohjemittainen kellohame, btw.

Ja sitten katsotaan näytöstä. Tässä ihan käsittämättömän lahjakkaan Ida Klambornin design. Viimeiselle muotiviikkopäivälle osui sekä upeimmat että myös ne vähän vahemmän vaikuttavat elämykset. Kaikki eivät ehkä ole ihan vielä valmiita oikealle catwalkille luomustensa kanssa, mutta esimerkiksi juuri Ida Klamborn on hyvä esimerkki siitä, että kun on kunnianhimoa, näkemystä ja taitoa, onnistua voi myös ilman vuosikausien kokemusta!

Seuraavaksi bongaillaan pitsejä ja nahkatakkeja.

Aina välillä sponsorit pitävät huolta muotiviikkovieraiden nestetasapainosta. Peroni on kyllä kunnostautunut myös auttamalla hyvin paljon eri taidealojen nuoria luovia suunnittelijoita ja muotoilijoita.

Sitten lopuksi vielä vähän front rown julkkisbongailua! Kesän suuren svenne-hitin (Girls) tekijä Beatrice Eli ja talvella Ida Klambornin näytöksessä esiintynyt Silvana Imam. (Karkki – tää oli sulle! <3)

Kyllä nyt on kuulkaa ihmeellisen hiljaista kotona. Vessan kaapissa tyhjiä hyllyjä, naulakossa vapaita henkareita ja täysinäisiä muuttolaatikoita nurkissa. Kissatkin ihmeissään, kun Peetun sängyssä ei ole kuin pyykkipäivää odottavat lakanat. Peitot ja tyynyt on pakattu muuttoautoa varten ja kisujen lemppari unikaveri on jossain kaukana, ihan muissa ympyröissä.
Pari kertaa on jo ollut pakko soittaa (“kyllä äiti, pääsin hyvin perille ja selvisin kolmen ison pakaasini kanssa. hyvää yötä äiti” ja “joo äiti, sain avaimet mun kämpille, se on ihan kiva, oranssi ja vaatekaapissa ei ole yhtään hyllyä, mutta muuten kiva. äiti mun pitää nyt mennä…“) enemmän tietenkin itseni vuoksi. Kyllähän se lapsi siellä pärjää. Kivaa on ollut kuulemma ja mukavan tuntuisia ihmisiä. Eiköhän se vuokranantaja hoida ne puuttuvat hyllytkin ja oranssi voi olla ihan mukavan retro sisustusväri.

Blogikuvakansiossani on vielä muutamat Peetusta nyt loppukesällä otetut asukuvat tallessa, muotiviikoilta ainakin ja joitain ihan toimistoasujakin. Laittelen niitä tänne blogiin aina, kun ikävä iskee – ja ehkä sitten parin viikon päästä Uumajassa saa kuvattua ihan arkkitehtiopiskelija-asun! Jokohan sillä silloin on musta poolopaita? Haha!
Sitä kyllä vähän ihmettelen, että miten voi olla mahdollista, ettei meidän eteistä kansoittava kenkävuori tuntunut vajentuvan vähääkään, vaikka Peetu pakkasi siitä yhden sinisen Ikea-säkillisen omiansa muuttokuormaa varten? Ja minä kun en mielestäni edes omista mitenkään erityisen monia kenkiä… Varmaan olisi korkea aika tehdä pieni inventaario itsekin. No, kohta pitää jokatapauksessa laitella taas kesäkengät talvisäilöön, joten mitä tässä nyt turhaa ylenpalttisesti hötkyilemään.

Peetun koko asu sukkia myöten on peräisen Asoksen alesta. Niken Air Maxeja neito himosi jo viime syksynä, mutta korkea hinta pisti vähän vastaan. Yleensä alennusmyynteihin on päätynyt vain tosi outoja väriyhdistelmiä ja/tai tosi isoja tai pieniä kokoja. Niinpä harkinta-aika ei ollut kovin pitkä, kun Peetu kaappasi nämä kaunokaiset ostoskoriinsa!

 

• t-paita, Asos
• hame, Asos
• tennarit, Nike
• kello, Michael Kors

Huomenna on elokuun viimeinen päivä – eli tänään on vielä virallisesti kesä! Sinänsä ihan passelisti olen ollut tämän viikon kesälomalla. Maanantaina alkaa sitten se s:llä alkava vuodenaika, jota en ikinäkoskaan ole oppinut rakastamaan. Tykkään käpertyä sohvan nurkkaan paksun villaisen Pentik-peiton alle kuppi rooibos-teetä kädessä ja töllätä uudestaan ja uudestaan True Bloodin viimeistä sesonkia (tai vaihtoehtoisesti vastikään löytämääni “How I met your mother” -sarjaa. Sain justiinsa eilen katsottua kolmossesongin loppuun – joten no spoilers pliis!) ja polttaa kynttilöitä ja olla sillain ihanasti haikea. En myöskään mitenkään vastusta kauniin kuulaita alkusyksyn päiviä, jolloin vielä valoa riittää ja luonto pistää parastaan väririntamalla. Syysmuotikin on mielestäni erittäin ookoo – eipähän tarvi stressata siitä, että pallean näyttäminen olisi muotia. Harmaaseen viittaan pukeutuu huomattavasti helpommin. Mutta ei, en ole syksyihminen, en sitten mitenkään.
Eniten tykkään tästä kesän ja syksyn vaihteesta siksi, että se tuntuu uudelta vuodelta ehkä jopa enemmän kuin se varsinainen vuodenvaihde. Täkäläinen syksyisin alkava kouluvuosi-ajattelu on varmasti pitänyt huolta siitä, että en ole yksin fiiliksieni kanssa. Meillähän on nyt aikasmoisen iso muutos edessä, kun Peetu muuttaa pohjoiseen. Aika hurjalta tuntuu jo nyt, kun katselen lapsukaisen tyhjennettyjä hyllyjä ja nurkkiin kertyneitä muuttolaatikoita. No toisaalta, ihan terveellistä mulle itsellenikin päästää irti perheenäiti-roolista ja alkaa miettiä, miksi haluan tulla isona.
Ainiin – tämähän oli kesän lauantai-postaukseksi suunnitellun “Viikon drinksu”-sarjan finaali – eikä yleinen elämänvaihepohdintapostaus. Tyypillinen syksy-ilmiö tällainen tilittäminen.

Ajattelin jo melkein nimetä tämän kesäkauden viimeisen drinkkivinkin jotenkin tyyliin: “drinkkien pyttipannu”, “kimara kaikesta, mitä kaapista löytyy” tai “terästetty jätskipirtelö toimii”. Mutta päädyin sitten vähän laimeampaan, mutta ehkä vähän houkuttelevanmpaan “Ice Cream Dream” -nimeen. Pointti on kuitenkin se, että drinkkiin voi hyvin käyttää baarikaapin perukoille pyörimään jääneitä pullonpohjia, pakastimesta löytyviä jätskinjämiä ja satunnaisia marjoja, hedelmiä ja kaikenlaista muutakin hyvää.
ICE CREAM DREAM
ainekset (yksi drinkki):

• 2 cl rommia (tummaa tai vaaleaa, myös konjakki, brandy tai brandyn tapaiset juomat käyvät hyvin)
• 2 cl likööriä (Cointreau on aivan ihanaa jätskin kanssa sellaisenaankin, mutta tähän drinkkiin käy käytännössä mikä tahansa likööri – vähän riippuen siitä, mitä on laittamassa alkoholiksi ja mitä jäätelöä on käytettävissä)
• 1 reilun kokoinen pallo jäätelöä
• pieni loraus maitoa
• 1-2 jääpalaa

valmistus:
Laita kaikki ainekset blenderiin ja huruttele tasaiseksi. Kaada kauniiseen lasiin ja tarjoile Milk Shake -efektiä tehostaen mieluiten pillin kera.
Drinksun aineksiksi käy tosiaan kaikki “ruskeat” alkoholit (paitsi viski ei ehkä kuitenkaan?) ja rommin kohdalla toimii myös vaalea. Likööriksi käy ihan mikä tahansa, kunhan makumaailma jäätelön kanssa osuu kohdilleen. Eli marjaliköörit mieluiten marjaisten jätskien kanssa ja kahvi-, muna- ja kaakaoliköörit suklaisten makujen kanssa.
Me käytettiin tänään suklaakastikeraidoitettua toffeejäätelöä Bacardin ja Cointreaun kanssa ja lopputulos oli aivan erinomainen! Voisin kuvitella, että myös jostain marjalikööristä saisi kivan jälkkäripirtelön sopivan herkkujäätelön kanssa.

 
Parhaimmillaan Ice Cream Dream on juuri jälkiruokana mieluiten hyvän espresson kanssa.
Jos ihan totta puhutaan niin olen jo pitkään suunnitellut, että tämän kesän “Viikon drinksu” -sarjan päättää juuri tämä, erinomainen, kiva ja helppo jälkkäridrinkki, joka toimii ympäri vuoden. Vähän niinkuin nyt olisi koko kesän kestäneiden “illallisien” aika päättyä ja nauttia virtuaalinen espresso ja ihana jälkiruokamainen Ice Cream Dream -drinkki.
Varmasti tulen julkaisemaan jatkossakin drinksuvinkkejä, jos törmään johonkin ihanaan ideaan tai saan muuten uutta inspiraatiota drinkki-rintamalta. Nyt syksyn alkaessa ajattelin kuitenkin omistaa tämän lauantai-illan postauksen treeni- ja hyvinvointiaiheisille postauksille. Jotenki se tuntuisi loogiselta kesän drinksutteluista syksyn ryhtiliikkeeseen – ja sitä rataa. Haha!
Tosin ensi viikonloppu menee Berliinissä ja sitä seuraavana olen luvannut ajaa Peetun muuttokuorman Tukholmasta Uumajaan (jep, tajusin, että myös Peetun uudella kotikaupungilla on suomenkielinen nimi). Muuttokuormahommasta tuli mieleeni kysyä, että mahtuukohan sellaiseen pieneen kuorma-autoon, jonka lastitilan mitat on: 135 x 242 x 165 yksi 90 cm leveä patja ja 7 kpl normikokoisia muuttolaatikoita (+ kitara ja Ikea-jättikassillinen kenkiä…)? Jostain mielestäni luin, että tuohon pieneen menee 30 kpl perusmuuttolaatikoita, mutta nyt kun tuo kamamäärä on silmien edessä, tuntuu hiukan epätoivoiselta.
Ehkä mun pitäisi laittaa tämä drinksu sivuun ja mennä vaihtamaan vuokra-auto isompaan?

Tukholman muotiviikon viimeinen näytöspäivä on jo oikeastaan käynnistynyt. Kiire olisi taas päästä tästä liikkeelle ja laittaa itsensä kuntoon, vaikka teinkin sellaisen radikaalin päätöksen, että jätin aamupäivän ensimmäisen näytöksen väliin. Se olisi ollut Boråsin tekstiilikoulun show, ja nyt kun katselen muiden Instaan laittamia kuvia, harmittaa kieltämättä hiukan, että en saanut itseäni ajoissa liikkeelle… No, tälle päivälle on luvassa vielä monta kiinnostavaa näytöstä.
Tässä kuitenkin ensin muutamat highlightsit eiliseltä. Yksi ihanimmista jutuista oli kesäisen lämpimän ja aurinkoisen sään paluu!

Uusia tulokkaita ruotsalaisessa muotiskenessä on naisellisia muotoja ja kauniita leikkauksia tarjoava Valerie. Käyttökelpoista aikuisen naisen tyyliä.
Täysin toisenlaista ajattelumaailmaa edustaa lahjakas Minna Palmqvist. Kokeileva mallisto esittää vahvan statementin jokaisen oikeudesta omaan vartaloonsa. Kauneusleikkauskuvioidut asut tekivät suuren vaikutuksen.

Yllättävän monella suunnittelijalla on tänä vuonna ollut mallistoissaan voimakkaitakin kannanottoja. Tasa-arvoisen feminiinisyyden puolesta julistaa myös Ida Sjöstedt. Pinkki, kimallus ja hörselöt eivät ole vähempiarvoisia vain siksi, että ne ovat perinteisesti naisellisia tai tyttömäisisä atribuutteja.
Osallistuin eilen myös Fashion Talks -tapahtumaan, jossa keskusteltiin kestävästä kehityksestä vaateteollisuudessa ja muotimaailman ristiriidasta kertakäyttökulutuksen kanssa. Samoja asioita on mielestäni jauhettu jo niin kauan (jokainen pohjoismaalainen heittää roskiin – siis roskikseen – noin 8 kg vaatteita vuodessa), että luulisi tästä pääsevän jo seuraavalle tasolle pikkuhiljaa.

Mielenkiintoinen havainto, joka keskustelussa tuli esiin, on se, että vaatevaraston rakkaimmat ja pysyvimmät osaset ei suinkaan ole niitä “ikuisia” klassikkoja – vaan ne persoonalliset, ehkä vähän erikoiset vaatteet, jotka tuntuvat omimmilta. Niiden käyttöikä on tehdyn tutkimuksen mukaan paljon pidempi ja niitä korjataan ja säilytetään huomattavasti enemmän kuin vartavasten pitkää käyttöä varten hankittuja perusvaatteita.

Maaginen Diana Orving (keskellä) ottaa vastaan ansaitut aplodit näytöksen jälkeen.
Aivan uskomattoman hilpeän ja hauskan breikin coolista fashion-maailmasta tarjoili eilen Cheap Monday.

Näytös järjestettiin täkäläisessä perus-uimahallissa. Kieltämättä alkoi jo vähän naurattaa, kun näki omissa ja kaikkien tärkeiden muoti-ihmisten jaloissa siniset suojapussukat!
Itse näytös oli kivan värikäs ja cheapmondaymaisen särmä. Yleisö hiukan kohahti, kun mallit alkoivat yksi toisensa jälkeen riisua kenkiä ja koruja päältään. En usko, että kukaan siitä huolimatta oikeasti ajatteli, että mallit ihan oikeasti hyppäisivät veteen – kiitoskierroksen sijaan…

Mutta niin ne vain hyppäsi!! Koko yleisö nauroi ja hurrasi, ja tunnelma oli tosi riehakas. Myös malleilla näytti olevan hirmu hauskaa! Periaatteessa olen sitä mieltä, että perinteinen catwalk näytös on aina parempi kuin teennäinen trixailu. Nyt täytyy kyllä sanoa, että tällä kertaa onnistuttiin ihan täydellisesti – tunnelma oli kaikilla katossa hilpeän shown jälkeen.

 
Illan viimeisenä oli vielä Dagmarin ensi kevään malliston esittely ja tuttuun dagmarmaiseen tyyliin myös elegantit cocktail-juhlat. Kyllä tunnustan, en haluaisi tätä viimeistä kesälomaviikkoani käyttää mitenkään muuten!