Kansainvälisten suurten katumuotisivustojen pääasiallinen sisältö tulee maailman eri muotiviikkojen kävijöiden asukuvista. Yours truly oli reippana Olympus ojossa elokuun lopussa Tukholman muotiviikolla ja muistikortille kertyi aikamoinen kasa monenlaisia tyylitaitureita.
Kaikki kuvat, luonnollisesti asiaankuuluvan analyysin siivittämänä, löytyy täältä: Normcorea vai bling blingiä?
Kuntoremontti, elämäntapamuutos, syksytsemppi, beach2015 – rakkaalla lapsella on tunnetusti vähintään ziljoona nimeä. Kuullostaako tutulta? Trendien aallonharjalla mennään täälläkin, sillä jotain tuon tapaista olen itsekin kaavaillut. Mikä sen parempi hetki heittää tsemppivaihde silmään kuin näin syksyn alussa. Eipähän ainakaan ole pulaa samansuuntaisia päätöksiä tehneistä lähimmäisistä.
Eihän tuo kesä nyt aivan täysin liikkumattomana mennyt. Käveleminen on ihan suosikkitapani siirtyä paikasta toiseen, joten imaginääriseen askelmittariin on kyllä kertynyt ihan sievoinen lukema kilometrejä (vai ne taitaa kyllä ilmoittaa askelia, eikä etäisyyksiä). Varsinaista treenihommaa on sen sijaan tullut harrastettua, noh, aika satunnaisesti.
Tänään käytiin pitkästä aikaa oikein ohjatulla jumpalla SATSissa Karkin kanssa. Ja ensimmäisestä kerrastahan se on aina aloitettava. Paitsi silloin, kun aloittaa hankkimalla uusia, ihania ja tsemppimotivaatiota kohottavia treenivetimiä. Oikeastaan siis nyt, kun olen jo virallisesti aloittanut huikean treenisyksyn, olen täysin oikeutettu uudistamaan koko urheiluvaatevarastoni – eikö?
Tässä on lista suosikeistani ja jotain kyllä menee varmasti ihan tilaukseenkin.
Harmaa, musta ja valkoinen ripauksella neon-keltaista tai limenvihreää tuntuu juuri nyt tosi raikkaalta ja hyvältä treenivaatteiden väriskaalalta. Aikaisemmin olen ollut varsinkin pinkkien ja sinisten ystävä, mutta nyt lempparisävyt ovat muuttaneet vähän suuntaa.
Toimivuus on tietty urheillessa se kaikkein olennaisin juttu, mutta en kiellä, etteikö Stella McCartneyn Adidakselle suunnittelemat vetimet hivelisi myös sisäistä esteetikkoani. Omistaisin mielelläni vaikka koko malliston. Ja ne vanhat ja tulevat myös. Muutenkin Adidaksella on nykyään taas tosi kivoja treenivetimiä, raitakuosia päivitettynä ja raikkaita värejä.
Kaikenlaista sitä tosiaan voi himoita, mutta tärkein hankinta nyt, kun juoksutossut tuli päivitettyä jo keväällä, on uusien liivien hankinta. Shock Absorbereita en ole vielä koskaan testannut, mutta kuulemani ja lukuisten testien perusteella niiden pitäisi olla ihan parhaimmat. Niistä siis aloitetaan.
Kuvat: Zalando & Net-a-Porter
Heti inspiroiduin eilisestä postauksestani ja päätin oikein perjantain kunniaksi pitää hiukset auki ja jopa hiukan taivutella niitä. Olisi näköjään ihan terveellistä käydä läpi omia vanhoja kuviaan vähän useamminkin! Inspiroitumisen lisäksi sitä huomaa oman kaavoihin kangistumisensa.. 😀
Päivän suurin uutinen on kampauksesta huolimatta tietty se, että on syyskuun puoliväli (melkein) ja yhä tarkenee aivan mainiosti sääret paljaana ja sandaaleissa! Kieltämättä ilmassa on selkeä syksyn tuoksu ja monet näyttävät jo siirtyneen todella lämpimiin vetimiin. Bongasin aamulla työmatkalla peräti kaksi tyyppiä kevytuntsikassa. Itse olen sitä mieltä, että vaikka kevään ja kesän alkaminen katsotaankin kalenterista, syksyn tuloa määrittelee lämpömittari. Ja jos lukemat huitelee parissakympissä, päivällä auringossa reilusti ylikin, en näe mitään syytä luopua kesähenkisestä pukeutumisesta.
Hiukan erikoiselta tuntuu tällainen lyhyt toimistoviikko. Vaikka töitä on tullut tehtyä varmasti kahden normiviikon verran, on fiilis alkuviikon reissauksen vuoksi ihan, että mitä, nytkö jo on perjantai!? Ihan mukavaa silti ja tiedossa ei tälläkertaa olekaan mikään normaali ei-mitään-erityistä-ohjelmaa -viikonloppu, vaan huomenna lähden ajamaan Peetun muuttokuormaa Uumajaan.
Hiukan on suoraan sanottuna perhosia vatsassa. Miten me saadaan Karkin kanssa auto pakattua, mahtuuko kaikki? Miten jaksan ajaa yksin koko matkan edes-takaisin (en ole koskaan ajanut yhtä pitkästi yksin)? Miten löydän Uumajaan? Mitä Peetulle kuuluu? Onko lapsi muuttunut jo näin pian? Ja niin edelleen. Uskon, että kaikki menee hyvin, enkä stressaa ylimääräistä, mutta vähän kyllä jännitys nipistelee mahan pohjassa.
Perjantaisen toimistoasun yhteydessä onkin näköjään ensiesittelyssä hame, jonka hankin edulliseen hintaan Nelly.comin kesäalesta. Ihastuin hamosen kevyeen ja iisiin malliin sekä hiukan etnisen oloiseen musta-valkoiseen printtiin. Hiukan se on omaan silmääni lyhyt, mutta ajattelin silti, että vähän viileämmälläkin tuo voisi hyvin mennä paksujen mustien sukkiksien ja matalien OTK-saappaiden kanssa. Ehkä vielä paremminkin kuin kesästailauksessa paljaiden kinttujen kaverina.
Ja jos joku nyt ihmettelee raapaleisia sääriäni, niin voin kertoa, että meillä asuva kauhukakara-kissanpentu, Sailor Moon, kuvittelee olevansa yhä edelleen höyhenenkevyt pikkurääpäle ja kiipeilee housunpuntteja pitkin hoomanien kirkumisesta välittämättä. Farkkujen kanssa homma sujuu vielä ihan ookoo, mutta esmes ohuesta lörppötrikoosta valmistetuista jooga-housuista kynnet menee erittäin tehokkaasti läpi.
Selailin viime kesän kuvasaalista ja silmiini osui Stockholm Music & Arts -festareilla bongaamani kaunis ruusumekko. Kuosi ja malli vaikuttaa etäisesti tutulta. Olisikohan jollain ystävälläni samanlainen? Jotenkin en saa nyt mekkoa ollenkaan pois mielestäni, mutta en kuolemaksenikaan muista, mistä se on peräisin. Melkein veikkaisin H&M:ää, mutta en ole varma.
Mieleni tekisi kovasti alkaa haravoida nettiä, jos vaikka onnistaisi ja löytäisin ihanan ruusumekon jostain käytettynä. Hommaa helpottaisi kummasti, jos tietäisi esmes valmistajan. Eli jos joku sielä ruudun toisella puolella tunnistaa mekon, niin kaikki vinkit otetaan kiitollisena vastaan!
On tainnut tulla jo aika selväksi, että en ole mikään syksyihminen. En edes oikein tiedä, mikä siinä niin pahasti tökkii. Kai se on se pimeys ja jossain määrin myös kylmyyskin – mutta ennenkaikkea kammoksun sitä, että voi mennä viikkoja ilman pilkahdustakaan auringosta.
Syyspukeutuminen on kuitenkin kivaa. Tykkään neuleista ja syksyn väriskaalasta, kerrospukeutumisesta ja kesäkautta topakammista kengistä. Näin vuodenaikojen vaihteessa kaipaan kuitenkin aina hiukan inspiraatiota ja helposti ensimmäinen ajatus on, että mitä kaikkea uutta sitä nyt oikein taas tarvitseekaan garderobin täydennykseksi. Mielessäni olin jo listannut, että ainakin muutamat paidat, ruskeat bootsit ja uusi laukku ja mitä kaikkea vielä, pitäisi hankkia, että olo olisi riittävän ajankohtainen.
Ihana MouMou haastoi juuri oikeaan aikaan pohtimaan syyspukeutumista lähtökohtana oma vaatevarasto. Kävin läpi kaikki blogissa julkaisemani päivän asu -kuvat viime vuoden syys-, loka-, marras- ja joulukuulta ja huomasin, että enpä kuulkaa taida tarvita oikeastaan mitään varsinaisesti uutta (paitsi ehkä sen laukun…). Pukeudun ihan mielelläni tänä syksynä ihan tismalleen samoin kuin viime vuonnakin. Sen sijaan taidan alkaa tsempata tuon tukkani kanssa. Onhan se nyt vähän noloa, että hiukset ovat kertakaikkiaan aina ihan samalla lailla.. 😀
Tiedän monen bloggarin harrastavan aina sesongin vaihtuessa tai viimeistään vuoden lopussa erilaisia “parhaat päivän asut” -kokoelmia. Itse en ole sellaista ikinä tehnyt, mutta nyt tuntuu, että ehkä kannattaisi. Muistui nimittäin mieleen näiden kahdeksan asun lisäksi monta kivaa vaatetta, joka on aivan hautautunut jonnekin kaapin perukoille ja puoliksi unohtunut. Nyt tuntuu siltä, että en välttämättä tarvitsisi oikeastaan mitään uutta, mutta jotain kivoja päivityksiä voi hankkia vanhaa varastoa täydentämään. Suosittelen lämpimästi ei-bloggajiakin selailemaan sillä silmällä vähän vanhempia valokuvia itsestään. Tiedä, mitä aarteita sitä kautta löytää takaisin käyttöön!
Suurkiitokset MouMoulle erittäin antoisasta ja hauskasta haasteesta! Seuraavaksi haastan mukaan syyspukeutumisinspiraatiota miettimään Rillan, Dahlian, Marjukan ja Veeran. Tuskin maltan odottaa, että pääsen kurkistelemaan teidän suunnitelmianne!
PS. Viime vuoden asukuvia selatessa tajusin, että olin vielä syyskuun lopussa töissä paljain säärin ja sandaalit jalassa. Eli vielä on… jne! 😀
