Tiedän ihan hyvin, että 99,5 % blogini lukijoista ei ole tänä viikonloppuna Tukholmassa. Mutta tiedoksi kaikille niille puolelle prosentille, jotka sattuvat olemaan tai peräti asuvat täällä: minimarketin sample sale (+ massiivisesti kamaa vanhoista mallistoista) jatkuu vielä tänään ja huomenna. Lähin T-bana on Zinkensdamm ja varastotilan oloinen mesta sijaitsee vastapäätä, eli kadun toisella puolella Nitty Gritty -putiikkia.
Terveisin nimim. “Ihan tosi paljon ihania kenkiä”.
Perheen Dr. Martens -valikoima vahvistui jälleen. PUB-tavaratalon kenkäosasto ilmoitti tässä muutama päivä sitten, että heillä on menossa totaaliloppuunmyynti – koko varasto myytiin -50% alennuksella. Tiesin, että siellä on kaikkia kivoja merkkejä, Vagabondia, Tiger of Swedeniä, Conversea, Billi Bitä etcetera, joten päätin käydä tsekkaamassa töitten jälkeen, jos vaikka löytyisi jotain kivaa.
Puoli kuuden aikaan illalla valikoimaa ei ollut enää juurikaan jäljellä. Tosi pienijalkaiset, suurijalkaiset ja miehet löysivät vielä varmasti ihan kivasti kaikenlaista, mutta meikäläisessä keskiverrossa 38-koossa oli jäljellä lähinnä lohenpunaisia pumpseja ja pornahtavia glitterijuhlakenkiä järkyttävän korkealla korokepohjalla. Ei siis toisin sanoen mitään, mitä itse olin etsimässä.
Olin jo melkein lähdössä pois, kun huomasin yhdessä nurkassa muutaman parin Dr. Martenseja. Ensin nappasin käteeni tosi kivat 8-reikäiset Union Jack Martensit 38-koossa. Hetken mietin, että olisinko voinut hankkia ne itselleni, mutta sitten totesin, että vaikka ne onkin tosi hienot, vuodessa olisi ehkä kaksi tai kolme tilaisuutta, johon voisin laittaa ne päälleni. Lisäksi niiden alkuperäinen hinta oli aika suolainen, joten mitenkään hirmu edulliset ne ei olisi ollut edes puoleen hintaan. (Bongaa kuvasta virallisen blogiassistentin korvat!)
Seuraavaksi iskin silmäni pariin kuuman pinkkejä, kiiltonahkaisia Martenseja, koko 39. Pikainen tekstari Peetulle Umeåån, kuvan kanssa, ja tiedustelu, josko neito haluaisi uudet kengät. Aavistin, että nämä voisi olla toivelistalla, koska muistan Peetun huutaneen ei-niin-suurella menestyksellä vastaavia ruotsalaisella huuto.fi -tyyppisellä sivustolla. Ylimpänä toivelistalla taisi olla vastaavat, mutta ei kiiltonahkaisina, mutta nopeasti tuli tekstari takaisin, että jees pliis. Niinpä perheen Dr. Martens -populaatio lisääntyi jälleen yhdellä parilla.
Toisen kengän kärjessä oli parin nuppineulan pään kokoinen jälki, joka näytti aivan siltä, kuin nahka olisi rikki. Siksi ne varmaan olivat vielä alkuillasta myymättä. Katsoin heti, että tuo kyllä näyttää ihan siltä, kuin se olisi nahkaliimaa (mikä lähtee varsinkin kiiltonahasta varsin helposti pois) ja vein kengät kassalle tsekattavaksi. Samalla, kun myyjä siivosi kengänkärkeä pyyheliinan avulla, juttelimme hiukan loppuunmyynnistä ja sen syistä.
Kuulemma kaikki PUBin putiikit on irtisanottu. Liikekiinteistön omistaja on vaihtunut ja koko tavaratalolle haetaan (jälleen, if I may say so…) uutta ideaa ja konseptia. Tavallaan harmi – ja ihme – että niin keskeisellä paikalla oleva perinteikäs tavaratalo vaan ei saa hommaa toimimaan. Mutta meille kuluttajille tämä on tietty jossain määrin myös hyvä uutinen: ainakin nyt ylimenoaikana kantsii poiketa PUBissa, jos sattuu olemaan hoodseilla. Loppuunmyyntejä on varmasti joka kerroksessa, vaikka niistä ei isosti erikseen tiedotettaisikaan.
Ja vain pikaisesti Tukholma-visiitille tulijoille tiedoksi: PUB on se tavaratalo, joka on Hötorgetin laidalla, vastapäätä sitä varsinaista maamerkkiä, sinistä konserttitaloa. Ja jos nyt on vaikka päiväristeilyllä niille kulmille eksynyt, ei todellakaan kannata missata kulmittain vieressä olevaa Hötorgs Saluhallenia. Hötorgshallenin sisäänkäynti näyttää siltä kuin olisi menossa johonkin multiplex-leffateatteriin, mutta jos ottaa liukuportaat alas, pääsee pian kivaan ja herkulliseen kauppahallimeininkiin.
Matkakohteena Hötorgshallen ei toki ole ollenkaan samaa luokkaa kuin esmes Östermalmin ihanan tunnelmallinen Saluhall, mutta jos on muutenkin niillä kulmilla (Sergels Torg – Drottninggatan – Åhléns) ja haluaa kuitenkin välttää McDonaldsilla lounastamisen, on Hötorgshallen ihan loistava vaihtoehto.
Enää viikko siihen, kun Peetu tulee käymään kotona! Jei!! Kiva, että on hienot kengät täällä odottamassa neitokaista. Puhuttiin juuri hetki sitten puhelimessa ja Peetu lupasi ottaa mukaan asun, johon uudet martensit sopivat – eli saadaan ihan kunnolliset asukuvatkin näistä!
Tämän syksyn väriskaala on nude. Tai jos saman sanoisi virallisella fäshion-kielellä: nude is the new black! Olen aivan rakastunut kaikkiin hiekan, beigen, luonnonvalkoisen ja saven väreihin. Kesän kirkkaiden värien jälkeen ne vaikuttavat jotenkin hyvin rauhoittavilta ja seesteisiltä. Perussuojaväriin mustaan yhdistettynä nudevärit toimivat mainiosti toimistopukeutumisen runkona.
Lisäksi olen ollut Dagmar-fani siitä lähtien, kun ensimmäisen kerran pääsin kesällä 2007 tutustumaan heidän mallistoihinsa ja tapasin kaksi ihastuttavista suunnittelijasisaruksista. Ei siis kai mikään suuri ihme, että lankesin heidän klassikkoonsa, Dagmar Fortuna Classic -neuletakkiin, kun bongasin sen mukavalla alella heidän verkkokaupassaan.
Tykkään hurjan paljon värin lisäksi myös neuletakin laatikkomaisesta mallista, söpöistä pikkutaskuista ja näyttävistä Dagmar-napeista. Materiaali on ihanan pehmeää, mutta kuitenkin hiukan ryhdikästä puuvillaa. Olen aivan varma, että käyttökertoja uutukaiselle tulee kertymään vaikka kuinka paljon. Pukeudun mielelläni toimistolle niin, että näytän asialliselta, mutta olo on kuitenkin mukava. Fortuna-jakussa yhdistyy molemmat ominaisuudet juuri passelisti!
Blogikuvien ottaminen ei ole ollut entisensä sen jälkeen kun Sailor Moon -niminen täystuho muutti perheeseemme! Tässä valokuvausassistenttina järjestelemässä kuvattavaa vaatetta vähän paremmin vinksalleen. 😀
Muotiviikkoaika on ihanaa! Tosin ikiaikaista haavettani, että voisin osallistua kaikille päämuotiviikoille, en ole (ainakaan vielä) pystynyt toteuttamaan. Fiiliksessä pystyy kuitenkin hengaamaan mukana, sillä onneksi kuvat tulevat nykyään lähes reaaliaikaisena nettiin. Ja jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin paremmin vaatteet näkee näistä virallisista kuvista kuin ziljoonannen rivin paikalta näytöksessä. Jopa Ruotsin Elle on Instagram-kuvien perusteella istutettu riville 5 tai 6, joten en edes ala laskemaan teoreettisia tsäänssejäni päästä edes seisomapaikalle kaikkien taakse.
Ensi kevään muoti alkaa olla paketissa. Tällä hetkellä on menossa kevätsesongin viikoista ehkä se kaikkein tärkein, Pariisin muotiviikko. Palaan varmasti siihen vielä, mm. tänään julkistetut kuvat Dries van Notenin näytöksestä vaikuttivat ihan kertakaikkiaan upeilta!
Jos nyt kuitenkin olisi pakko valita vain yksi merkki, johon saisi pukeutua koko lopun elämäänsä, valitsisin Pradan. Myös tänäkin vuonna.
Kuvasta kiitos: Prada/Style.com
Katsokaa nyt miten tuo pikkuruinen Sailor Moon ei enää ollenkaan ole niin superpieni! Sunshinen rinnalla, joka ei myöskään ole mikään isokokoinen kisuliini, hän on toki vielä ihan pikku sintti, mutta verrattuna siihen rääpäleeseen, joka meille kesällä muutti, on muutos ihan valtava! Hirmuinen terroristi ja pikkutuholainen tämä, sisarussarjansa hiljaisin ja hillityin on. Kaikesta söpöydestään huolimatta!
Oli Sunshinekin pentuna aikamoinen tättähäärä, mutta Sailor Moonista näkee selvästi, että kuusipäisen sisaruskatraan pienimmän on kyllä pitänyt opetella pitämään puoliaan. Vaikka iloinen, ja lievästä väkivaltaisuudestaan huolimatta, hyvin herttainen pentu hän on. Ja ihan niinkuin Peetu sanoi, Sailor Moon näyttää siltä kuin sillä olisi koko ajan ihastuttavan typerän onnellinen hymy karvaisessa nassussaan.
Kissoista tämän päivän asuun, aasinsilloista viis. Tänään annoin ihan täydellisesti periksi sille tosiasialle, että syksy on täällä. Kieltämättä hiukan vielä karvastelee mielessä, että vain muutama päivä sitten, sunnuntaina, kuljin paljain säärin ja lipsut jalassa lähikauppaan. Tuo tapahtui siis juuri ennen sitä iltapäivällä iskenyttä ukkosmyrskyä, jonka jälkeen alkoi syksy.
Pari muuta tottumusta vaativaa asiaa on listalla. Toinen niistä kuuluu sarjaan “lumi yllätti autoilijat” – eli alkuillan pimeys yllätti bloggaajan. Eilen oli syyspäivän tasaus, joten tänään on ihan liian pimeää kuvata illalla päivän asua? No, tänään oli kyllä poikkeuksellisen pimeä päivä muutenkin. Keskipäivälläkään ei ollut kunnolla valoisaa.
Toinen totuttelua vaativa asia on aktiivisen päivänasukuvaajan puuttuminen. Karkki kuvaa kyllä mielellään, jos vaan sattuu olemaan paikalla, mutta ihan jokainen päivä ei kuitenkaan nähdä. Täytyy sanoa, että vaikka ennen kuvasin paljonkin asujani itselaukaisimella sisällä kotona, olen tässä viimeisen puolentoista vuoden aikana niin tottunut Peetun kanssa ulkona otettuihin kuviin, että nämä keittiön nurkassa napsaistut otokset tuntuu kyllä vähän laimeilta.
Sen voin sanoa, että jalustan ja kameran kanssa en kyllä yksinäni lähde ulos. On ihan riittävän hassua, kun naapurit kommentoivat ystävällisesti meidän kuvauksia Peetun kanssa tuossa meidän pihamaalla. Käytännössä kaikki meidän päivän asukuvat on otettu joko meidän talon etu- tai takapihalla. Olisihan se aika näky, kun siellä yksin keikistelisin kamera jalustan päällä!
Hyviä uutisia: Karkki soitti juuri minuutti sitten ja ilmoitti tulevansa kotiin pitkäksi viikonlopuksi! Näin alkusyksystä opiskelija-asunnoissa on usein “korridorsfest”, mikä kai suomeksi on noin suunnilleen, että saman kerroksen asukkaat pitävät bileet, joiden keskuksena on kyseisen kerroksen keittiö. Peetulla oli juuri viime lauantaina heidän korridorin bileet ja juuri uudelle paikkakunnalle muuttanut lapsukainen osallistui tietty juhlallisuuksiin (oli kivaa, kaikki lähti jatkoille klo. 23.00 – oli Peetun tiivistelmä illasta). Karkki on sen sijaan oman korridorsfest-aikansa elänyt ja nyt kun kuulemma ilmoitustaululla varoitellaan bileitä perjantaina kerrosta alempana ja lauantaina Karkin omassa kerroksessa, hän ei ole ollenkaan kiinnostunut olemaan paikalla. Viimeisen vuoden lakiopiskelija pakenee hulvatonta biletystä äiskän ja kisujen luokse – ihanaa!
Käytännössä tämä voi tarkoittaa myös sitä, että saan vähän kuvausapua viikonlopun asuihin. Toivottavasti!
Kuvissa näkyy myös uudet Favopticilta hankkimani silmälasit. Aika huvittavaa muuten, että kun kävin tarkastamassa näköni Favopticilla ennen lasien hankkimista, ihastelin optikon omia laseja niin paljon, että laitoin mallin nimen oikein muistiin. Lappu ei tietenkään ollut mukanani, kun sovittelin laseja Favopticin tilaisuudessa ja valkkasin tilattavat lasit ihan fiilispohjalta. Saman malliset pokat tuli kuitenkin tilattua – vain hiukan eri värisenä kuin mitä optikolla oli.
Muuten tämän päivän toimistoasu ei ole kyllä mitenkään erityisen edustava otos siitä aion-pukeutua-vähän-fiksummin-töihin -sarjasta. Koko oma tiimini on ollut alkuviikon työreissulla Saksassa ja puolet markkinointiosastosta muutenkin kiinni palavereissa etcetera. Eli välillä on ollut melkein yksinäistä (lue: ihanan rauhallista!) meidän uudessa, juuri remontoidussa avokonttorissa. Siihen nähden Filippa K:n cappucinonruskea neulepaita, farkut ja tälle sesongilla ensimmäistä kertaa Dr. Martensit sopivat ihan hyvin päivän kuvioihin.
EDIT: Mainitaan nyt vielä erikseen, koska tuosta alkuperäisestä jutusta ei ihan selvästi käy ilmi – silmälasit on siis saatu Favopticilta.
