Nyt ei olisi voinut yhteistyökampis tulla parempaan saumaan! Pääsin nimittäin mukaan Indiedaysin ja Swiss Clinicin Swiss Whitening -kampanjaan – eli testaamaan kotona tehtävää hampaiden valkaisua.
Olen tosi innoissani, sillä juuri tästä kotivalkaisumenetelmästä olen kuullut niin paljon hyvää: näkyviä tuloksia voi todistetusti saavuttaa jo kolmen-neljän päivän aikana, yksi valkaisukerta kestää vain 30 – 50 min (eikä esim. koko yötä) ja lisäksi menetelmä on hammaslääkäreiden kehittämä ja turvallisesti kotona toteutettavissa.
Lähtötilanne näyttää tältä:

Hampaani eivät ole luonnostaan mitenkään erityisen valkoiset. Alituinen kahvin kittaaminen ja punaviinifanius näkyy selvästi. Jotenkin tuntuu, että kun hampaat eivät ole valkoiset, koko olemus vaikuttaa nuhraantuneelta. Käytän koko ajan valkaisevaa hammastahnaa, mutta ei sen teho oikein tunnu riittävän. Haluan aloittaa uuden vuoden raikkaana ja freesinä – ja valkoiset hampaat ovat tärkeä osa kokonaisilmettä!
Swiss Whitening -valkaisumenetelmää on helppo käyttää.

Paketin mukana tulee kolme muottiaihiota, joista muokataan juuri omiin hampaisiin sopivat kastamalla ne 2 – 3 sekunniksi kiehuvaan veteen. Muotti istuu näin tosi hyvin ja valkaisuaineen käyttö on helppoa ja vaivatonta.
Valkaisuaine tulee valmiiksi kätevässä ruiskupullossa, josta sitä on helppo annostella pieni määrä muottiin. Yhdestä ruiskullisesta riittää 36 käyttökertaan – eli 18 valkaisua ylä- ja 18 valkaisua alahampaille. Olen tosiaan lukenut monia juttuja, missä Swiss Whiteningia on testattu käytännössä ja useimmat raportoivat selkeästi näkyviä tuloksia jo 3 – 4 päivän käytön jälkeen. Ei tarvita kummoistakaan laskutoimitusta toteamaan, että tuote on todella riittoisa!
Laitan ilman muuta tänne blogiin omat testikokemukseni, kunhan pääsen valkaisun kanssa kunnolla vauhtiin.

Miksi en sitten ole aikaisemmin hankkinut Swiss Whitening -hampaidenvalkaisupakettia, jos kerran olen ollut niin vakuuttunut sen voimivuudesta? Yksinkertaisesti siitä syystä, että 149 euron hinta on tuntunut kaikesta huolimatta hiukan korkealta.
Nyt Swiss Whiteningista on kuitenkin ihan mahtava kampanjatarjous: koodilla Go4itvol2 saa 10 euron lisäalen hampaidenvalkaisupaketista, jonka muutenkin saa nyt 59 euron erikoishintaan. 49 euroa Swiss Whitening -hampaidenvalkaisusta on ihan huippuhinta mielestäni!

Joko perinteinen glögi alkaa tulla korvista? Tässä aivan ihana, raikas ja herkullinen vaihtoehto juhlapyhien juomaksi. Omenainen mehu, jossa hedelmäliha on mukana ja kupliva, kivasti jouluisen mausteinen Ginger Ale toimivat erinomaisesti yhdessä. Enkä olisi ikinä uskonut, miten mielettömän hyvää voi limpparia sisältävä juoma olla kuumennettuna!
Annoin drinksun nimeksi “Kupliva omenapunssi”, vaikka ei tässä kyllä mitään arrakkilikööriä ole. Mutta eikös ne Ameriikassa kutsukin noin about kaikkia lämpimiä, alkoholia sisältäviä juomia “punch”? No, hur som helst.
Drinksu ei ole ihan täysin oma ideani, sillä ystäväni Carolinen järkkäämissä ensimmäisen adventin glögijuhlissa oli tarjolla hiukan vastaavaa. Tosin siinä kuplat olivat peräisin Pommacista ja terästystä antoi tumma rommi. Mintun versiossa on Ginger Alea ja brandya.

KUPLIVA OMENAPUNSSI
Ainekset (1 annos):

• 1 dl aitoa “sameaa” omenamehua
• 1 dl Ginger Alea
• 4 cl halpaa brandya

Valmistus:
Kuumenna omenamehu ja Ginger Ale kattilassa – tai yhden, kaksi annosta voi kyllä lämmittää mikrossakin. Lämmitysvaiheessa on tärkeintä, että juomaa ei sekoitella mitenkään erityisesti, ettei kuplat katoa. Mittaa brandy kuumuutta kestävään lasiin ja kaada kuuma mehu päälle.
Koristele omenan lohkolla ja halutessa juoman päälle voi ripotella pikkuisen kanelia.

 
Meillä on ollut tänään perusteellinen siivouspäivä ja joulukarkkien valmistuspäivä. Nyt jokaikinen nurkka hohtaa puhtaana (vaatehuonetta ei kyllä siivottu tänäkään vuonna… :P) ja keittiöstä tulvii taivaalliset leipomusten tuoksut. Voisin olla sitä mieltä, että koko porukka on ansainnut lasilliset Kuplivaa omenapunssia!
PS. Kupliva omenapunssi on tosi hyvää myös kylmänä!

En yleensä ikinä koskaan stressaa työasioista, mutta nyt kyllä täytyy sanoa, että pikkuisen on pitänyt kiirettä. Tosi monilla aika isoilla ja tärkeillä jutuilla töissä on dead line vuoden vaihteessa, mutta koska niin monet pitää lomaa kaikki välipäivät, pitäisi hommien olla kunnossa tyyliin huomenna. Itse teen kyllä töitä ainakin osan joulun ja uuden vuoden väliin osuvista arkipäivistä, mutta tällä viikolla on kaiken lisäksi tullut muutama aika iso juttu töitten todo-listalle, joten poikkeuksellisesti hiukan hikoiluttaa.
Tästä syystä tein jotain aivan poikkeuksellista ja ihan testasin tänään illalla huomisen työpäivän asun. Meillä on koko aamupäivän markkinointiosaston palaveri, joka päättyy leikkimieliseen saksalaisperinteiseen joulupakettileikkiin ja ruotsalaisperinteiseen glögiin. Eli tiedossa on palaverointia ja sen jälkeen hiukan hilpeämpää ohjelmaa.

Tällä viikolla on tuntunut, että joka aamu on vain vaikeampi ja vaikeampi päästä ylös sängystä. Huominen on melkein kuin tämän – rehellisesti sanottuna aika hemmetin raskaan – syksyn finaali. Siksi haluan laittaa päälle jotain ihan normi office-meininkiin sopivaa, mutta pienellä juhlavalla twistillä.
Halusin testata asun tänään illalla, koska aamulla pitää vain voida sukeltaa vetimiin ja lähteä matkaan. Etukäteen arvelutti, että mitenkähän peplum-toppi istahtaa jakun alle, mutta ihan hyvinhän tuo. Muuten asu onkin aika random-Minttua jakkuineen ja kapeine hameineen.

 

• jakku, H&M
• toppi, Vero Moda
• hame, H&M
• kengät, Acne
• kaulakoru (saatu), Glitter

Tässä kaiken jouluhösäämisen keskellä ajattelin vinkata aivan mahtavasta näyttelystä, jota kävin muutama viikko sitten katsomassa Fotografiskassa. In Full Light on retrospektiivinen näyttely, jossa on esillä Herb Rittsin ikonisia  (hate the word but what can I do…) muoti- ja julkkiskuvia, tunnusomaisia potretteja ja ilmeisesti myös varsin paljon materiaalia, jota ei ole aikaisemmin julkisesti nähty.
Itse koin todellisen ahaa-elämyksen heti sisään astuessani. Toki Herb Ritts oli tuttu nimi, mutta en ole mikään hifistelijä näissä(kään) asioissa, joten ihan tarkkaa kuvaa näyttelyn sisällöstä ei ollut mielessäni etukäteen. Jo ensimmäisten teosten kohdalla tajusin, että wau, tässä on se tyyppi, joka on vaikuttanut varmasti eniten siihen, miten ylipäätään katson kuvia ja mistä tykkään.
Ritts oli yksi supermalliaikakauden tärkeimmistä kuvaajista. Lisäksi hän ohjasi mm. musiikkivideoita (Chris Isaak: Wicked Game feat. överiupea Helena Christensen, Madonna: Cherish) ja mainoksia Calvin Kleinille, Lancomelle, Levikselle etc.
80-luvun loppu ja 90-luvun alku oli aikaa, jolloin käytännöllisesti katsoen kaikki vielä katsoivat MusicTV:tä (ja sieltä tuli käytännöllisesti katsoen vain musiikkivideoita) ja tv-mainoksilla oli niin suuri merkitys, että oli tosi iso juttu, kun esim. Levi’s julkaisi uuden mainosfilminsä. Tällä hetkellä tuo on absurdi ajatus jopa itselleni, mutta silloin se oli tärkeää ja Herb Ritts oli yksi suurimmista ajankuvaan vaikuttaneista tekijöistä.

Tykkään muutenkin tosi paljon käydä Fotografiskassa. Se on jotenkin helppoa ja inspiroivaa – siis helppoa silloinkin, kun kuvat itsessään ovat haastavia ja vaikeita. Ehkä se johtuu pelkästään siitä, että asun kävelymatkan päässä, tai siitä, että vanha satamarakennus tuo positiivisella tavalla mieleen kotikaupunkini Tampereen Tullikamarit ja muut tiilirakennukset. Tai ehkä se johtuu siitä, että Fotografiskassa onnistutaan rakentamaan näyttelyitä, jotka ilahduttavat muitakin kuin Todellisia ja Vakavia Kulttuurin Harrastajia.
Fotografiskan ravintolakin on uudistettu. Me ei siellä käyty, koska seuralaiseni halusi mennä Urban Deliin, mutta vanhastaan tiedän, että sieltä on aivan mielettömät näköalat Tukholman lahdelle. Ruokakin on kuulemma hyvää, mutta konsepti hiukan outo (keskipikkuisia annoksia, joita kuuluu tilata useampia tullakseen kylläiseksi…).

Herb Rittsin In Full Light -näyttely on Fotografiskassa vielä helmikuun 15. päivään asti. Suosittelen ehdottomasti nipistämään jostain sen tunnin-kaksi, minkä näyttelyn näkeminen vaatii!
Viimeinen kuva: Fotografiska/Herb Ritts

 

Kananmuna on ehkä maailman parasta pikaruokaa ikinä! Ravitsevaa, hyvää, ravinto- ja proteiiniarvoltaan mainiota, tulee kätevissä annospakkauksissa ja on helppo valmistaa. Keitetty ja paistettu kananmuna hoituu kädenkäänteessä jopa meikäläiseltä kokkikoululaiselta. Sen sijaan ruokaisamman omeletin valmistamisen kanssa on on tullut tenkkapoo monet kerrat, kunnes kuulin loistavan vinkin töissä.
Ja se menee näin: tehdään ihan normiomelettiseos, lisätään pannulle halutut täytteet, mutta kypsennys tapahtuukin uunissa! Ero on ihan mahtava – ei enää palanutta pohjaa ja liian raakaa täytettä. Ja mikä parasta, ei hermoja raastavaa odottamista ja kyttäämistä.

VÄLIMERELLINEN UUNIOMELETTI
Ainekset (2 annosta):

• 4 luomukananmunaa
• pieni paketti fetajuustoa (tuo on kai 150 g)
• rasia pikkutomaatteja
• loraus maitoa
• tuoretta basilikaa
• pippuria myllystä (ja ehkä superpieni ripaus suolaa – tosin feta on usein niin suolaista, että lisää ei kyllä tarvita)

 

Valmistus:
Riko munat kulhoon ja lisää loraus maitoa (aatella, että olen jo näin itsevarma, että voin käyttää määrettä “loraus”, täsmällisen dl mitan sijaan! Määrä on oikeasti noin reilu puoli desiä mutta alle desi. Liika ei varsinaisesti haittaa, mutta kostea omeletti hajoaa helposti käsiin). Joskus käytän myös maustamatonta jukurttia, koska en pidä maitoa jääkaapissa paitsi silloin, kun Karkki on käymässä. Vatkaa munat ja maito kevyesti sekaisin ja mausta rouhitulla pippurilla.
Kaada munamaitoseos pannulle ja lisää puolitetut pikkutomaatit ja pilkottu feta. Työnnä pannu 175 asteiseen uuniin ja laita kännykkään hälytys 15 minuutin päähän. Kun hälytys soi, voit suht rauhassa lopetella sen homman mitä olit tässä välissä tekemässä, sitten ota pannu uunista ja revi päälle reilusti tuoretta basilikaa.

Ihana, raikas, herkullinen, terveellinen ja täyttävä illallinen!
Kiireisen unelman tästä tekee se, että ei todellakaan tarvitse olla hellan vieressä kyttäämässä, milloin omeletti on saavuttanut sen juuri syötäväksi kelpaavan olemuksen. Mikä useimmiten omalla kohdallani on tarkoittanut sitä, että pohja ei ole ihan älyttömän palanut ja päällinen on suht koht kypsä – tai ainakin lämmin. Uunissa omeletista tulee kuohkea ja tasaisen mehevä – ja mikä parasta – itse voi koko valmistusajan hommia muita juttuja.
Esim. usein, kun olen ollut töiden jälkeen treenaamassa, käyn suihkussa vasta kotona. Nälkä on kuitenkin siinä vaiheessa jo ihan tajuton, eli pitää saada nopeasti hyvää ruokaa. Laitan yleensä uunin päälle ensimmäisenä sen jälkeen, kun olen ottanut kengät ja takin pois. Sitten sekoittelen omelettiainekset ja laitan pannun uuniin. Seuraavaksi on ohjelmassa suihku ja sillä aikaa illallinen valmistuu ihan itsekseen. Niin kätevää!

Yksineläjän kannalta loistavaa on myös se, että samalla vaivalla valmistuu seuraavan päivän lounas. Parhaimmillaan omeletti on toki heti suoraan uunista nautittuna, mutta erityisesti tämä fetajuustoinen versio on sen verran mehevää, että se on kyllä ihan pätevää sapuskaa vielä lounaslaatikostakin nautittuna!