Nyt seuraa juttua aiheesta, josta en tietoisesti ole kirjoittanut milloinkaan blogin historian aikana, nimittäin painon pudottamisesta, laihduttamisesta. Olen mukana Indiedaysin ja Nutrilettin kampanjassa – ja nyt aion kertoa miksi.
Olen aina ollut ns. pehmeä. Painoni on vaihdellut jonkin verran, mutta pääosan aikuisikääni se on pysytellyt siinä 60 molemmin puolin. Todella hoikka en ole ollut kuin kerran elämässäni. Avioeron jälkeen meni noin 9 kk, jolloin olo oli niin järkyttävä, että en kertakaikkiaan pystynyt nielemään mitään kiinteää, enkä kyllä kaikelta vatsakivultani tuntenut nälkääkään. Blogikuvissa näytin tosi hyvältä, mutta ikinä en ole voinut yhtä huonosti. Blogihistoriasta voi keväästä 2009 eteenpäin katsoa, jos kiinnostaa – itse en niitä kuvia halua tänne linkata.
Jossain vaiheessa ruoka alkoi taas maistua hyvältä ja painokin normalisoitua sen myötä. Ja sanon todella normalisoitua, sillä yhtä vähän kuin tunnen oloni kotoisaksi lyhyissä hiuksissa, olen oma itseni hyvin hoikkana. Minäkuvani on hiukan pehmeän pyöreä, naisellisen kurvikas, enkä missään tapauksessa halua palata kuikelomittoihini, vaikka siltä ajalta onkin muutama ihana vaate jäljellä vaatekaapissa.

Ongelma on se, että painoni noustua kymmenisen kiloa, jolloin olin mielestäni omassa ihannepainossani siinä 60 kg:n korvilla, nousu ei tasaantunutkaan. Hitaasti, mutta varmasti olen kerryttänyt elämäniloa ympärilleni niin paljon, että en voi enää sivuuttaa asiaa olankohautuksella.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kukin saa olla juuri niin pyöreä tai hoikka kuin itsestä tuntuu hyvältä. Yhteen – hoikkaan – muottiin sovittautuminen on mielestäni todella epäkiinnostavaa. Tiedän luonnostaan hyvin laihojen ihmisten kokevan kiusaamista, väheksymistä ja saavan ikäviä kommentteja lähes yhtä paljon kuin luonnostaan pyöreiden. Mielestäni se on todella väärin ja kaikkien tulisi saada olla ihan rauhassa juuri sen kokoisia ja muotoisia kuin ovat – ilman että ulkomaailmalla on mitään syytä olla siitä mitään mieltä.
Haluan sanoa tuon edellisen siksi, koska syy, miksi hain mukaan Indiedaysin ja Nutrilettin kampanjaan ei todellakaan ollut se, että kokisin ulkonäössäni olevan jotain vikaa. Tai ainakaan se vika ei ole se, että olisin omasta mielestäni liian pyöreä. Kiloja on kertynyt, kyllä, mutta tykkään edelleenkin peilikuvastani, enkä ulkönäön vuoksi pidä tarpeellisena dietin aloittamista.

Isäni kuoli vain 61-vuotiaana sydänkohtaukseen. Hän oli ylipainoinen ja kärsinyt noin kymmenen vuotta kakkostyypin diabeteksestä, mikä kaiketi oli yksi suuri syy sydänkohtaukseenkin.
Sanotaan, että omena-vartalonmuoto ja painon kertyminen vyötärölle ja keskivartaloon, on kaikkein vaarallisin lihavuuden muoto. Naisilla vyötärönympäryksen pitäisi mieluiten olla alle 80 cm ja yli 88 cm ympärysmitta on jo merkki terveydelle vaarallisesta pyöreydestä. Check, check ja check.
Olen nimenomaan sitä tyyppiä, jolle paino kertyy ensimmäisenä vatsaan ja vyötärölle. Vaikka miten olisin sitä mieltä, että en halua alistua mihinkään naisia kahlehtivaan ulkonäkökeskeiseen hoikkuuden ihannointiin ja ulkoa saneltuun malliin, en voi kuitenkaan sulkea silmiäni siltä tosiasialta, että ruumiinrakenteeni ja perintötekijät huomioon ottaen, nyt on todella korkea aika sulattaa muutama sentti vyötäröltä. Haluan pysyä terveenä ja juuri tällä hetkellä se vaatii hoikistumista.

En fanita mitään ihmedieettejä tai joitakin ruoka-aineita hyljeksiviä ruokavalioita. Terveellinen, hyvä, kasvispainotteinen, vähän käsitelty, lisäaineeton ja kuitupitoinen ruoka on mielestäni hyvinvoinnin kannalta paras. Ja laihdutusvinkeistä ainoa toimiva on: syö vähemmän kuin kulutat. Silloin paino putoaa, mutta joskus joutuu sietämään myös nälän tunnetta. Miksi sitten lähdin mukaan kampanjaan, jossa on tarkoitus syödä kahden viikon ajan Nutrilett-laihdutusvalmisteita?
Ongelmani on ollut se, että syön 80 % ajasta terveellisesti ja suhteellisen kevyesti – niin, että painoni pysyy tasaisena. Sitten tulee juhlaviikonloppu, lomamatka, joulu, pääsiäinen, juhannus, synttärit. Parin-kolmen päivän ajan, lomilla jopa viikon ja ylitsekin, saan energiaa enemmän kuin tarvitsen. Hurvittelun jälkeen palaan taas normaaliin ruokavaliooni, mutta painonnousu on jo tapahtunut, eikä paluu normaaliin riitä palauttamaan vyötäröä takaisin samoihin mittoihin. Pieni rappunen kerrallaan paino nousee, vaikka suurimman osan ajasta syönkin ns. hyvin.
Olen yrittänyt kevennyspäiviä ja pieniä nyt-kyllä-otan-itseäni-niskasta-kiinni-periodeja. Ainoa tulos on ollut, että painon nousu on pysähtynyt, mutta mitään mitattavissa olevaa pudotusta ei ole tapahtunut.

Nyt en voi enää siirtää dietin aloittamista pidemmälle. Ajattelin, että olisi mainio startti pidemmälle kevennysperiodille, kun heti alkuun saisi selkeitä – ja ainakin itselle näkyviä tuloksia. Siitä olisi sitten mukava jatkaa kohti terveempää olomuotoa omin konstein.
Nutrilett on testattu ja käsittääkseni myös monissa sairaaloissa käytetty valmiste, joten sen kanssa tiukan alkupuristuksen läpivieminen tuntuu turvalliselta. Ateriakorvikkeista saa kaikki tarpeelliset vitamiinit ja hivenaineet, mutta vain tosi vähän energiaa. Nälän tunteilta ei varmasti voi välttyä, mutta silloin voi ainakin rauhoitella itseään, että kroppa saa kaiken tarvitsemansa. Korvien välillä vain on hiukan hankalaa.
Tavoitteena on tosiaan kahden viikon tiukka puristus. Tosin ensi viikon alussa olen menossa kahden päivän koulutukseen Saksaan ja tiedän jo nyt, että siihen liittyy yhdessä valmistettuja ja nautittuja aterioita – eli silloin pidän pienen breikin kuuristani. Muuten aion olla varsin tiukkiksena.

Alkupaketissani on valmiita smoothieita, vaniljan makuisia jauhepusseja ja kolmea eri patukkaa. Tosi harmi, että en löytänyt mistään Tukholmasta suolaisia Nutrilett-keittoja. Voin kuvitella, että suolaisen himo käy aika rankaksi, jos tarjolla on vain makeita ateriankorvikkeita.
Melkein kaikkia Nutrilett-valmisteita olen maistanut aikaisemminkin. Patukat ja valmiit smoothiet ovat olleet pelastukseni, kun olen ollut menossa töiden jälkeen treenaamaan ja yleisesti nääntymässä nälkään. Smoothieita kiskoin myös eroni jälkeisessä nielemisongelmaisena kautena. Tajusin, että jotain sitä pitää saada sisuksiinsa – ja nesteen nieleminen oli jokseenkin helpompaa kuin kiinteän ruuan.
Koskaan aikaisemmin en kuitenkaan ole käyttänyt mitään laihdutustuotteita näin oikein kuurina. Hiukan suoraan sanottuna jännittää miten onnistun pysymään ruodussa, mutta toisaalta tuntuu kyllä hauskalta testata tällaista pikastarttia!

 
Aion pitää teidät ajatasalla tapahtumien kulusta, onnistumisista, epäonnistumisista ja muista kokemuksistani. Mitään painokäyrää en aio julkaista – siitä yksinkertaisesta syystä, että en omista vaakaa. Joskus toki punnitsen itseni SATS:in pukuhuoneessa, että pysyn hiukan kartalla missä mennään. Koska ensisijainen tavoitteeni on saada vyötärön ympärysmittani takaisin turvallisen terveelliselle tasolle, aion käyttää mittanauhaa edistyksen mittarina. Ja tietenkin myös hameiden ja farkkujen vyötärönauhat paljastaa, onko mitään edistystä tapahtunut.
Tervetuloa seuraamaan kamppailuani ja kaikki neuvot sekä tsemppitoivotukset ovat erittäin tervetulleita!

Saan joka vuosi – tai paremminkin joka sesonki – aina paljon kysymyksiä liittyen Tukholman alennusmyyntitilanteeseen. Tässä nyt tuore kooste, joka auttanee alkuvuoden shoppailureissulaisia suunnistamaan löytöjen perään.
Euro on vahvempi (tai kruunu heikompi kai paremminkin) kruunuun nähden kuin pitkään aikaan. Eli eurobudjetilla matkusteleva saa täällä todella hyvin rahoilleen vastinetta. Kun tuohon vielä ynnätään se, että alet on juuri tällä hetkellä – ja ehkä noin reilun viikon tästä vielä eteenpäin – ihan parhaimmillaan, niin nyt kyllä on ihan parhaat saumat aleshoppailureissulle Tukholmaan.

Alet ovat täällä tosiaan siinä mielessä parhaimmillaan, että ne ensimmäisten päivien varovaiset – 30 % vain valituista tuotteista -ajat ovat ohi, mutta valikoimaa ja kokoja on vielä varsin mainiosti jäljellä. Monissa paikoissa, kuten esim River Islandilla, oli jo laitettu – 20 % lisäale kaikkiin valmiiksi puoleen hintaan oleviin tuotteisiin. – 50 % ale tuntui muutenkin olevan monilla jo nyt standardi, vaikka sanamuoto onkin “up to”.
Tapasin tänään ennen puolta päivää kahta bestistäni, jotka olivat täällä risteilyreissulla Suomesta teini-ikäisten lastensa kanssa. Meillä oli treffit Hollisterin edessä ja sitten suuntasimme toisen ystäväni ja hänen tyttöteininsä kanssa Victorias Secretiin (teinipojat eivät yllättäen olleet kiinnostuneita seuraamaan mukana.. :D). Oli tosi mielenkiintoista havaita, että siihen aikaan sunnuntai-aamupäivästä valtakieli näillä hoodseilla on suomi. Toinen havainto oli se, että Victorias Secret ei harrasta alennusmyyntejä – vain “erikoisdiilejä”, joissa esim. lahjaboksin ostaja saa body lotionin matkakoossa kaupanpäälle. Mutta ei aleja.

Tietääkseni ainoa, joka ei vielä ole aloittanut talvialeaan, on NK. Toinen, joka yleensä pihtasi alennusmyyntien alkamisen kanssa aikaisemmin oli Nathalie Schuterman, mutta siellä näyttää hulina olevan jo ihan parhaimmillaan. NK on huomenna kokonaan suljettu tavalliselta rahvaalta (tämä myös tiedoksi huomiseksi Tukholmaan shoppailemaan tuleville!), koska alennusmyynti avataan ensin platinum-kanta-asiakkaille ja sitten iltapäivällä tavallisille kantiskorttilaisille. Ylihuomenna tiistaina klo 11.00 löytöjä pääsee tekemään ihan kuka vain.
Itse aion olla äärimmäisen tiukassa ostoskurituslakossa tämän talvialen aikaan. Syynä on ennen joulua tehdyt varsin riittävät hankinnat ja nyt tässä välipäivämoodissa buukatut reissut sekä kesäksi Bolognaan että kevääksi Åreen. Listalla on myös edelleen kevätreissu Pariisiin, joten aleshoppailut saavat minun puolestani olla tässä. (Vaikka voi olla, etten pysty vastustamaan näitä Acnen Kiana Bootiesia. Täydelliset messukengät – eikö?)

Vuoden alku tarkoittaa monille meille vähän kevyempää ruokavaliota, kuntoremonttia ja ryhtiliikettä. Maailmasta tulee kuitenkin tosi tylsä paikka ja elämästä varsin ankeaa, jos se tarkoittaa kaikenlaisen herkuttelun lopettamista ja kieltäytymistä yhteisistä ruokailuhetkistä ystävien ja perheen kanssa.
Brunssi on yksi lemppariaterioistani. Meillä on Karkin ja Peetun kanssa perinne, että kokoonnumme viettämään samppanjabrunssia aina uutena vuotena ennenkuin kaikki lähtee tahoilleen juhlimaan. Kuvia katsellessani hoksasin, että tämän vuoden menu sopii aivan mainiosti myös keventelijälle. Tai no, pekonit kantsii ehkä jättää väliin, mutta muuten ohjelmassa oli helposti alkuvuoden elämäntaparemonttiin sopivia herkkuja: frittata-muffinssit, valkoviinissä kypsennetyt ruusukaalit, tomaatti-avocado -salaatti, kevennetty munavoi ja sitrussalaatti rahkakerman kanssa.
KEVENNETTY MUNAVOI

• 2 kananmunaa
• 2 – 4 teelusikallista kevytmargariinia
• 1 dl ruotsalaista kevytraejuustoa (ruotsalainen raejuusto on “kosteampaa” ja siksi sitä voi laittaa suhteessa enemmän munavoihin ilman, että koostumus kärsii)
• tuoretta tilliä silputtuna
• ripaus suolaa

Keitä kananmunat mukavasti kovaksi ja muusaa haarukalla. Sekoita kaikki ainekset kulhossa.
Kultaisen keskitien kulkijat voivat kyllä käyttää oikeaa voita margariinin sijaan. Maku on silloin täyteläisempi ja raejuuston kanssa lopputulos on kuitenkin perinteistä munavoita paljon kevyempi.

FRITTATA-MUFFINSSIT

• 6 kananmunaa
• 4 pientä perunaa
• 1 dl emmental-juustoa raastettuna
• 1 pieni sipuli
• suolaa ja rouhittua pippuria

Keitä perunat kypsiksi ja anna jäähtyä. Pilko sipuli pieneksi ja kuullota pehmeäksi pannulla. Vatkaa munat kevyesti kulhossa, lisää maito, juustoraaste ja kuullotetut sipulit ja mausta ripauksella suolaa ja pippuria. Kaada taikina muffinssivuokaan ja paista uunissa 200 asteessa kunnes frittatat ovat saaneet kauniin ruskean pinnan.

RUUSUKAALIT VALKOVIINISSÄ

• 1 paketti ruusukaaleja
• vajaa desi halpaa valkoviiniä

Kuori ja puolita ruusukaalit. Paista kevyesti pannulla joko pienessä öljytilkassa tai voinokareessa. Lisää valkoviini pannulle ja anna sen kiehua pois. Lisää vettä niin paljon, että kaalit peittyvät ja anna hautua sopivan rapean pehmeäksi.
Meillä oli samoin valmistettuja kaaleja jo joulupöydässä – ja voin kertoa, että en ole ikinä maistanut yhtä hyviä!

TOMAATTI-AVOCADO SALSASALAATTI

• isohko paketti maukkaita pikkutomaatteja
• 2 kypsää avocadoa
• 1/2 pieni punasipuli
• 1/2 chili
• 1/2 sitruunan mehu
• basilikaa
• korianteria
• suolaa, rouhittua pippuria

Pilko tomaatit ja avocadot isoiksi lohkoiksi, silppua sipuli tosi pieneksi, poista chilistä siemenet ja hakkaa pieneksi ja laita kulhoon. Purista sitruunan mehu ja kaada sekaan. Silppua yrtit mukaan ja mausta suolalla ja pippurilla.
Raikas ja pikkuisen kirpeä salaatti on aivan ihana lisä brunssille, vaikkei ehkä se kaikkein tyypillisin. Tykkään siitä, kun palaset ovat aika isoja, koska silloin fiilis on enemmän salaattimainen ja vähemmän tex-mex.

SITRUSSALAATTI JA RAHKAKERMA

• 2 appelsiinia
• 2 veriappelsiinia
• 1 greippi
• 1 purkki rahkaa
• 1/2 dl kermaa tai vispautuvaa vaniljakastiketta (kevyempi vaihtoehto)
• ripaus sokeria

Oikeastaan tähän voi käyttää melkein mitä vain sitrushedelmiä, klementiinejä, satsumia ja mitä kaikkia näitä on – ja määrätkin ovat täysin suuntaa antavia. Suositelen kuitenkin ottamaan mukaan jotain tavallista appelsiinia kirpeämpää ja happamampaa kuten greippiä – se antaa mukavasti särmää sitrussalaatille.
Vaahdota kerma ja makeuta se sokerilla tai vaihtoehtoisesti käytä kevyempää vaihtoehtoa, vaahtoutuvaa vaniljakastiketta. Sekoita rahka ja vaahto.

 
Tuorepuristettu appelsiinimehu ja kylmänä kupliva samppanja kruunaa brunssin. Pienen lasillisen kuplia tohtii kai kuntokuurilainenkin silloin tällöin nauttia?

Uuden vuoden kynnet kertoo kaiken, mitä toivon vuodelta 2015 – muita taikoja ei tänä vuonna tarvita.
Lakkaus onnistui yli odotusten ja lopputulos on just sellainen kuin halusinkin. Tosi hienot, vaikka itse sanonkin... Body Shopista hankimmani kynsienkoristelupuikko oli käytössä vasta toista kertaa, mutta näköjään sen avulla onnistuu noviisimpikin. Karkki tosin auttoi oikean käden Hope-tekstin kanssa. Vasurilla kynnen päälle lakalla kirjoittaminen osoittautui yllättävän haastavaksi. Lopputulos olisi siinäkin ollut huomattavasti siistimpi, jos olisin antanut puikon Karkin käteen heti, enkä yrittänyt tuhertaa itse jotain.

Käytetyt kynsilakat: Essie “licorice” ja Ciaté “fit for a queen”.

 
Hope & Love, Love & Hope – mitä sitä muutakaan?

Jälleen on se aika vuodesta, kun puolet porukasta julistaa ehdottomasti ei-tekevänsä mitään uuden vuoden lupauksia ja toinen puoli vannoo hiljaa mielessään, että nyt kyllä jumankekka.
Ajattelin ensin lähestyä aihetta hauskan vitsikkäästi. “Lupaan, että en enää koskaan tiputtele kynsilakkaa olohuoneen karvamatolle” tai “lupaan käyttää enemmän roikkuvia korvakoruja” olisivat tavallaan ihan valideja lupauksia. Kulunut vuosi oli kuitenkin monella tapaa yllättävänkin raskas, enkä ole aivan varma, onnistuinko kaiken sen tahmeuden keskellä luovimaan elämäni kanssa toivomaani suuntaan. Niinpä käytän kaiken kosmoksen ja perinteisten rituaalien tarjoaman työntöavun ja teen muutaman tarpeellisen lupauksen itselleni.

1. Lupaan lakata lykkäämästä asioita kotona.
Töissä olen aika kone pitämään dead linet ja muutenkin suoriutumaan. Kotona sen sijaan lämpöjärjestelmässä on ollut vikaa jo kohta kaksi vuotta, enkä vieläkään ole saanut tehtyä vikailmoitusta (kohtahan se on taas kesä ja lämmin…). Enkä ole lähettänyt pyydettyä täydennystä vakuutusyhtiölle viime kesäkuussa varastetusta iPhone 5s:stäni. Valitettavasti esimerkit eivät lopu tähän. Tällainen peli ei vetele, nyt ryhdistäydyn myös kotiasioiden hoitamisessa!
2. “Muuttosiivous” kotona.
Muutimme nykyiseen valoisaan kotiimme keväällä 2009. Yhä edelleen, melkein kuuden vuoden jälkeen, on hyllyissä tavaroita, jotka tiedän nostaneeni pois muuttolaatikosta ja työntäneeni randomisti pois käsistä vain johonkin. Osittain syynä siihen, että en ole tehnyt asialle mitään, on tavaroiden mukana tulvivat yhä kovasti kipeää tekevät muistot. Ja osittain kohta 1. Mutta kyllähän tuo nyt on jo aika saada järjestykseen!

3. Itseluottamuksen rakentaminen
Luin jostain, en valitettavasti muista enää mistä, itseluottamukseen liittyvän ajatuksen, jonka jälkeen palikat alkoivat putoilla kohdalleen. Itseluottamus on helposti vain tyhjä fraasi. Kun ajattelee, että se on sama asia kuin luottamus muihin ihmisiin, mutta kohdistuu itseen, on huomattavasti helpompi ajatella myös, miten itseluottamusta voi parantaa. Lupausten pettäminen murentaa luottamusta, joten on tärkeää antaa itselle lupauksia, jotka voi pitää. Beibi steppejä kohti vahvempaa luottamusta omaan itseen!

4. Itsestä huolehtiminen
Olen mestari lykkäämään lääkäriin menoa. Ei, en ole vieläkään käynyt valittamassa selästäni, vaikka se on tehnyt elämästäni välillä aikamoista helvettiä jo (tai taas) viime kesäkuusta alkaen. En ole edes soittanut sille fysioterapeutille, jonka numeron sain esimieheltäni. Luonnollisesti en myöskään ole näyttänyt kenellekään käsivarressani olevaa luomea, joka alkoi viime keväänä kutista ikävästi. Koska en ole suomalaisäijä, minun ei myöskään tarvitse käyttäytyä siten.

5. Enemmän aikaa vain olla
Vaikka tykkäänkin rustailla todo-listoja ja aloitan viikonloputkin yleensä niin hengästyttävän tavoitemäärän kanssa, että jos oikeasti tekisin kaiken, en ehtisi nukkua ikinä. Vaikka teenkin itse valitsemiani ja kivoja, inspiroivia asioita, silti pitäisi varata enemmän aikaa päämärättömään olemiseen. Milloin kaikki kävelylenkitkin muuttuivat tavoitteelliseksi treenaamiseksi, joutilaan, elvyttävän kuljeskelun sijaan? Ei, kyllä joskus pitää saada vain olla ja tuhlata aikaa.

6. Liikunnan ilo
Pidempiaikaisempi projektini, liikunnan ilon löytäminen uudelleen, on yhä ajankohtainen. Rakastin aikoinaan juoksemista yli kaiken, mutta nyt en tunne pääseväni eteenpäin millään. Vertailen vain nykyistä minääni siihen muutaman vuoden takaiseen maratoneja juoksevaan Minttuun – enkä ole mitenkään erityisen ilahtunut. Ajattelin, että mitä, jos vaihtaisi lajia. Suunnistus olisi melkein kuin juoksemista. Saisi olla luonnossa ja ravata räkä poskella, mutta suunnistus itsessään vaatii sen verran ajattelua, ettei ehtsisi piestä itseään ajatuksen voimalla.

7. Oman näköisen elämän puitteet
Viimeisen vuoden aikana roolini äitinä ja “kodin ylläpitäjänä” on muuttunut aika radikaalisti. Nyt pitäisi keksiä, kuka minä olen, mistä tykkään, mitä haluan tehdä ja kaikenlaisia muitakin pieniä asioita. Lupaan suhtautua eteen tuleviin mahdollisuuksiin avoimesti ja uteliaan innostuneesti. Lupaan myös, että en asetu keskelle ympyrää vain siksi, että joku on sellaisen eteeni laittanut! (ehe, ehe)

8. Ystävien tapaaminen
Kuluneen vuoden aikana olen valinnut jäädä kotiin monet kerrat, vaikka ystäväni olisivat halunneet tavata. Se ei todellakaan kuulu tapoihini – päinvastoin – ja itseasiassa juuri tämän havaittuani ymmärsin, että vuosi 2014 on ollut paljon raskaampi kuin mitä oikeastaan olen tajunnutkaan. Nyt olen valmis jättämään kaiken sen taakseni ja palaamaan ihmisten ilmoille. Haluan myös järjestää juhlat! Aikoinaan mikään ei ollut mielestäni hauskempaa kuin kunnon bileitten suunnittelu ja järjestäminen. Nyt en ole pitänyt mitään tyttöpäivällisiä kummempaa sitten Peetun lakkiaisten. Lupaan lakata lukkiutumasta kotiin ja järjestää juhlat! Ja lähteä Pariisiin tapaamaan vanhaa hyvää ystävääni.

9. Asioiden hyväksyminen
En ole murehtijatyyppiä. En paljoa ajattele tulevaisuutta ja menneisyyttäkään en märehdi enää. Kuitenkin tuntuu, että välitilassa lilluminen ei myöskään ole pidemmän päälle mikään kovin rakentava vaihtoehto. Kaikesta menneisyyden painolastista ei pääse varmasti kokonaan eroon milloinkaan, mutta maton alle lakaiseminen ja tosiasioiden sivuuttaminen saa nyt loppua. Haluan tuntea oloni kevyeksi edes välillä ja lupaan siksi hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa.

 
10. Tehdä enemmän sitä, mikä on kivaa ja jännää
Viime kesän akvarellikurssi on hyvä esimerkki asioista, jonka kaltaisia haluan enemmän elämääni. Osittain ongelmana on se, että aina ei ole niin helppo tietää, mikä itsestä olisi kivaa ja jännää, mutta olkoon sen selvittäminen osa prosessia. Sillä aikaa lupaan kaivaa akvarellivälineet esiin ja jatkaa siitä, mihin kesällä päästiin.
Lisäksi lupaan olla tiputtelematta kynsilakkaa olohuoneen karvalankamatolle ja käyttää enemmän roikkuvia korvakoruja. 🙂
Lämpimät kiitokset kaikille Go 4 it vol. 2 -blogin lukijoille vuodesta 2014 – ihanaa, että haluatte kulkea kanssani! Haluan myös toivottaa upeaa, ihanaa, mahtavaa, huikeaa vuotta 2015!
Nu kör vi!!