*sisältää mainoslinkkejä*

Koska tälle vuodelle on tiedossa vain 15 muotiostosta, pitää jokaisesta ottaa kaikki ilo irti! Kyllä, tiedostan jo nyt, että tavoite on aika haasteellinen, vaikka olenkin aina pitänyt itseäni hyvin pidättyväisenä shoppailijana – siitä syystä sanamuoto vain 15 ostosta…
Synttärilahjatilaukseni Asokselta saapui hyvässä järjestyksessä ihan parissa päivässä. Olisin saanut uutukaiset nopeamminkin itselleni, mutta yritin olla nokkela ja laitoin toimitusosoitteeksi työpaikan osoitteen. Shopobin tilaukset ovat tulleet meidän tavaroiden vastaanottoon tosi kätevästi, mutta nämä pitikin hakea postista. Ja se puolestaan sijaitsee ihan väärään suuntaan omilta kulkureiteiltäni, joten paketti sai lojua siellä hetken, ennenkuin ehdin sen noutamaan.

Mutta tässä he nyt ovat, numero kaksi vuoden viidestätoista ostoksestani: New Balance 430 Navy Trainers!
Ovatpahan pahuksen hienot! Olen ihan rakastunut tossujen selkeään perusväriseen sävymaailmaan – ja miten mielettömän kevyet ja hyvät ne onkaan jalassa.

Vielä en ole tohtinut viedä kaunokaisia ulkoilemaan, sen verran on ollut kuraista kuivinakin päivinä. Itseasiassa eilen oli niin aurinkoista ja keväistä, että ajattelin, että nyt. Mutta tänään aamulla, kun heräsin, satoi vettä – eli tossut saivat jäädä vielä hyllylle. No, sikäli positiivista, että ei ole ollenkaan epäselvää, miten paljon näille on kuitenkin tulossa käyttökertoja. Veikkaan, että kävelen New Balancet puhki ihan kuin edeltäjänsä Karhutkin.

 
Tsekkasin juuri ja näyttäisi, että noita samoja New Balanceja on Asoksella vielä jäljellä hyvään alennettuun hintaan ja ihan runsaasti kokojakin valittavana.

Toissaviikonloppuna juhlittiin sekä Mintun synttäreitä että ylihuomenna ainakin puoleksi vuodeksi Berliiniin vaihtoon suuntavan Karkin läksiäisiä. Ohjelma oli varsin herkuttelupainotteinen perjantai-illan sitruunapastasta, lauantain ravintolavierailuun ja sunnuntain brunssiin.
Brunssipaikaksi valikoitui Södra teatern ja heidän likilegendaarinen Tukholma-klassikko: Jazzbrunch. Ei niin, että olisimme varsinaisesti mitään tolkuttomia jatsifaneja, mutta leppoisa swing live-bändin soittamana toimii kyllä – etenkin juhlaviikonlopun sunnuntai-aamupäivänä.

Tunnelma Södra teaternissa on mukavan hämyinen ja kotoisa. Kun tulimme sisään, meiltä kysyttiin, että haluammeko istua lähellä bändiä vai katsella hienoa näköalaa. Valitsimme näköalan ja meidät johdateltiin viehättäävään saliin, joka toi mieleen tyttökirjojen isoäidin, kiemuraisine antiikkituoleineen, samettisohvineen ja lehvätapetteineen.
Brunssibuffetissa on tarjolla monenlaisia herkkuja: perinteistä kermaisen pehmeää munakokkelia, rapeaa pekonia, herkullisia juustoja ja monenlaisia paikanpäällä leivottuja leipiä, focacciaa, hapanjuureen leivottua leipää, pikkusämpylöitä, erilaisia salaatteja (oi, niitä marinoituja erilaisia pikkutomaatteja oliivien ja artisokan kanssa) etc. Eksoottisempaa osastoa edustaa taivaalliset pulled pork -minihampurilaiset, nachot lisukkeineen, ihana uunijuuresvuoka, råbiff (mitähän se on suomeksi? “Raakapihvi” ei kuullosta oikein järkevältä…), ihanan tulise chorizot ja tillin makuiset marinoidut lohipalat, jotka olivat erityisesti Karkin mieleen.

Peetu ja Karkki santsikierroksella.

Brunssikuvia selaillessani tajusin, että en ollut juurikaan ottanut kuvia meidän suolaisista annoksista… Taidettiin olla hiukan nälkäisiä!
Jälkiruokiin siirtyessämme toivoin taas kerran, että voisin syödä varastoon. Siis ei niin, että herkut varastoituvat vyötärölle, kuten niillä on tapana, vaan niin, että tällaisena hetkenä voisi nälkäisenä maistella ihan kaikkea ilman pelkoa ähkystä. Yllättävän nopeasti sitä kuitenkin toteaa, että ei, nyt saa kanankoivet ja nachot jäädä väliin, että kykenee maistamaan vielä makeitakin herkkuja.

Tarjolla on aivan mieletön määrä kaikkea ihanaa, suklaamoussea, lemon curdia, suklaapalloja, vadelmapaistosta, pieniä kakkusia, hedelmäsalaattia ja vaikka mitä. Jostain syystä meidän porukka keskittyi pannukakkuihin, jotka olivat aivan suussasulavan syntisen hyviä! Päälle vaahterasiirappia, kermavaahtoa ja itsetehtyjä hilloja… Omnomnom! Peetu testasi myös amerikkalaista perinnettä, pekonia ja pannukakkuja vaahterasiirapin kanssa. Oli kuulemma tosi hyvää, mutta en sitten kuitenkaan itse maistanut.

Ja olihan siellä sitä jatsiakin! Soitto kuului oikein mukavasti, vaikka emme tässä esiintymissalissa istuneetkaan. Oikein leppoisa vaihtehto siis, jos ei varsinaisesti ole tullut fanittamaan jotain bändiä.
Parisen tuntia istuttuamme patojen äärellä olikin sitten Peetun aika lähteä lentokentälle ja kohti Uumajaa. Me Karkin kanssa vyöryimme masujemme kanssa kotiin.
Suosittelen Södra teaternin jazzbrunchia, jos kiikarissa on mutkaton leppoisa paikka, hyväfiiliksinen stressitön tunnelma ja perinteikäs, mutta myös uusia makuelämyksiä tarjoileva hyvä ruoka. Brunssihommat on Tukholmassa yleensä tosi suosittuja ja monissa, kivoiltakin tuntuvissa paikoissa, väkeä ja hulinaa on niin paljon, että melkein alkaa ahdistaa. Vaunujen tai rattaiden kanssa kulkevat eivät Södra teaternia juuri suosi, sillä sinne on kiivettävä rappusia toiseen kerrokseen. Mikä tietysti on hyviä uutisia kaikille niille, jotka haluavat nauttia brunssinsa ilman ruotslaisen vapaan kasvatuksen saaneiden pikkupilttien vilinää pöytien välissä…

Se siitä long bob -haaveesta ainakin nyt toistaiseksi. Kävin viikonloppuna kampaajalla ja viime hetkellä jänistin. Sanoin, että napsitaan vain kuivat latvat ja kotona olin ihan kauhuissani, kun tukka tuntui niiiin lyhyeltä. Eihän siitä lopulta lähtenyt kuin reilu viisi senttiä, mutta silti tuntui, että harjatessa latva loppuu ihan kesken. Ei taida olla Mintusta lyhythiuksiseksi…
Jonkinlainen sivuotsis napsittiin kuitenkin. Huomaan, että kuvissa se ei juurikaan näy, mutta tuntuu silti ihan kivalta, että ei ole ihan niin kalju olo kasvojen ympärillä. Kuvissa hiukset ovat vielä kampaajan jäljiltä (en pese tukkaani kuin kerran viikossa) ja uskon, että otsatukka pääsee paremmin oikeuksiinsa, kun laitan sitä itse.

Olettehan huomanneet, että tuossa edellisessä postauksessa on menossa aivan mahtava arvonta!? Kaksi onnekasta voittaa 100 euron arvosta Fiskarsin keittiövälineitä. Vastauksia on tullut tosi vähän, joten voittotsäänssit ovat kerrassaan huikeat! Kantsii tosiaankin osallistua!!
Asiasta toiseen – eli päivän kuumaan kysymykseen: Onko siellä ruudun toisella puolella ketään, joka katsoo Netflixiä Mediahintin kautta? Onnistuin kehittämään viikonlopun aikana tosi pahan addiktion New Girl -sarjaan. Ruotsin Netflixissä siitä on vain kaksi tuotantokautta ja Mediahintin testiperiodini on loppunut. Nyt mietin, että pitäisiköhän se hankkia oikein virallisesti Jenkki-Netflixissä saattaisi olla jo kolmaskin tuotantokausi saatavana…

Maanantain asuni on tyypillinen viikon ensimmäisen päivän toimisto-outfit. Ruudulliset siistit housut ja valkoiset kaulukset antavat vähän ryhtiä, pehmoinen swetari mukavuutta ja turvaa. Aika hauskasti kokonaisuus muuttaa Martensien räyhäkkyyttä selkeästi asiallisempaan suuntaan.

 

• paita, Black Book
• kauluspaita, & Other Stories
• housut, Forever 21
• kengät, Dr. Martens

Mikään ei ilahduta kuin hyvä ruoka! Niinkuin monet jo tietääkin, en ole varsinaisesti mikään mestari keittiössä. Tässä kokkailutaitoja opetellessani olen kantapään kautta huomannut, että kunnolliset ja toimivat välineet ovat todella tärkeä asia ruokaa laitettaessa. Siksi olenkin tosi iloinen, että pääsin mukaan Indiedaysin ja Fiskarsin kampanjaa ja sen myötä testailemaan Fiskarsin uusia, tyylikkäitä ja toimivia Functional Form – salaatintekovälineitä ja -pannua.
Laitoin tänään illalliseksi aivan mahtavan ihanaa lohi-avokadosalaattia. Ohje on mukaelma alunperin Safkaa-kirjasta löytämästäni reseptistä. Olen muokannut sitä vähän ruokaisammaksi vihreiden soijapapujen avulla ja yksinkertaistanut kastikeohjetta. Tässä resepti teillekin samalla, kun kertoilen kokemuksiani Functional Form -keittiövälineistä.
Postauksen lopussa on aivan mielettömän mahtava arvonta, joten jos salaattiohje ei kiinnosta, mutta haluat voittaa 100 euron arvosta Fiskars Functional Form -tuotteita, kannattaa scrollata loppuun saman tien!

Kahden hengen salaattia varten tarvitaan tietenkin salaattia, mieluiten muutamaakin eri lajia, mielellään myös rucolaa ja yrttejä (esim. basilikaa) makua tuomaan. Salaatin pesu ja kuivaus sujuu nopsasti ja helposti salaattilingon avulla. Heitä salaatit lävikköön, huuhtele juoksevan kylmän veden alla ja linkoa kuivaksi.
Salaattilinko on myös hurjan kätevä salaatin säilytykseen, jos kaikkea ei tule käytettyä kerralla. Kaada vain kulhon pohjalle linkoutunut vesi pois ja laita kansi päälle. Lävikön antaman ilmavuuden ansiosta salaatti pysyy jääkaapissa raikkaana ja rapeana monta päivää!

Functional Form -salaattilingon kulho on niin sievä, että siinä salaatin voi aivan mainiosti laittaa vaikka tarjolle! Sarjaan kuuluu myös huippukätevät salaatinottimet, jotka voi halutessaan kiinnittää yhteen pihdeiksi.
Yksi sarjan suosikeistani on kaunis ja toimiva lasinen salaatinkastikekannu.

Mittaa kannuun kastikeainekset: puolikkaan sitruunan mehu, pari ruokalusikallista riisiviinietikkaa, noin puoli desiä oliiviöljyä ja pari ruokalusikallista Santa Marian wasabi-seesami -maustesekoitusta. Laita kastikekannun korkki päälle ja ravista ainekset sekaisin. Korkin silikonireunus pitää ainekset tiiviisti kannussa. Tarjoiluhetkellä korkkia käännetään ja – tadaaa – meillä on täydellinen annostelunokka!

Tarvitset salaattiin myös 1 – 2 avokadoa, 1 – 2 porkkanaa, pätkän kurkkua ja pari desiä vihreitä soijapapuja (pakaste). Kiehauta soijapapuja miedosti suolatussa vedessä pari minuuttia, valuta ja anna jäähtyä. Functional Form -sarjan lävikkö on tosi mainio, tukeva käteen ja aivan mahtava säilytyksen kannalta, sillä se menee kasaan eikä näin vie ollenkaan niin paljon tilaa kaapissa.
Avokadot on parasta siivuttaa ihan veitsellä, mutta kurkut ja porkkanat saavat kyytiä uusilla välineillä.

Raastin- ja siivutussettiin kuuluu hieno ja karkea raastinrauta, sekä siivutin. Erinomainen uutuus on lisäosa, jonka avulla pienetkin vihannesten kantit saa raastettua loppuun asti tuhoamatta manikyyriään.

Kurkuista tuli tänään trendikkään pitkulaisia lastuja ja porkkanoista aurinkoisia, ihanan ohuita pyöreitä siivuja. Ja tosiaan, viimeinenkin porkkanan nysä tuli siivutettua, lisäosan ja oranssin pidikkeen avulla. Eli kantti laitetaan siis tuohon edes-takaisin liikkuvaan harmaaseen osaan ja pidetään paikoillaan oranssilla palikalla.

Functional Form -sarjaan kuuluu myös laadukkaat, eri hellatyypeille räätälöidyt paistinpannut. Meillä on ihan tavallinen keraaminen liesi (vaikka haluaisin kyllä induktion!) ja pannu toimii siinä kuin unelma. Tässä taas huomaa hyvien työvälineiden merkityksen – aikaisemmin olen omistanut lähinnä Ikean halpispannuja ja ero on aivan huima.
Sarjan paistinlasta on tosi kiva käyttää, tukeva ja hyvä kädessä. Siinä on varressa kätevä “pykänen”, jonka avulla lastan saa laitettua kätevästi pannun reunaan. Ja tässä olen siis paahtamassa kurpitsansiemeniä salaattiin. Niitä taisi tulla tällä kertaa vähän liikaa – pari ruokalusikallista/annos on hyvä määrä. Siemenet laitetaan paahtumaan kuivalle pannulle ja kantsii varoa, etteivät ne kärähdä. Se käy tosi nopeasti, jos ei ole tarkkana.

Vihannesosuuden voikin tässä vaiheessa kerätä valmiiksi lautasille. Päälle ripotellaan suolaa ja pippuria myllystä. (Ihan tässä tätä kirjoittaessa tulee taas uudestaan nälkä…)
Lopuksi paistetaan lohet (tarvitaan reilu 100 g syöjää kohden).

Kuumenna pannu tosi mielettömän kuumaksi, ripottele pohjalle suolaa ja paista noin sentin vahvuisiksi leikattuja lohiviipaleita minuutin verran molemmin puolin. Nostele salaattipedin päälle ja huuda syöjät paikalle!
Kaikki voivat annostella haluamansa määrän kastiketta kannusta.

Ja nyt siihen lupaamani arvontaan!
Osallistumisohjeet:
Kerro kommentoimalla tähän postaukseen:

1. Mikä on suosikkisalaattisi?
2. Mitä Fiskarsin uutuustuotetta tarvitsisit salaatin tekoon?

Kommentissa tulee linkata tarvitsemaansa Fiskarsin tuotteeseen, koko valikoima löytyy täältä. Arvon kaikkien osallistuneiden joukosta 2 onnellista voittajaa, jotka saavat valita 100 eurolla Fiskarsin keittiön ja kodin tuotteita.
Osallistumisaikaa on sunnuntaihin 8.3. klo 23.55 asti!

Hoksasin juuri, että en ole kertonut mitään Tukholman muotiviikon viimeisestä päivästä, joten tässä tulee.
Näytöksiä ei ollut kovin montaa enää keskiviikkona – Kööpenhaminan muotiviikko alkoi illalla ja varmaan siksi viimeinen ilta Tukholmassa oli poikkeuksellisen hiljainen. Siitä huolimatta päivä oli todella antoisa. Etabloituneista brandeistä vain Diana Orving esitteli AW15 -mallistonsa viimeisenä muotiviikkopäivänä ja painopiste tuntui olevan ennemminkin tulevissa lupauksissa ja muodin suunnannäyttäjien luomuksissa ja ajatuksissa.
Keskiviikon ensimmäinen näytös oli Beckmans College of Designin viimeisen vuoden muotisuunnittelun opiskelijoiden toteuttama.

Olen aina tykännyt todella paljon Beckmansin näytöksistä. Tuntuu, että taso on lähes poikkeuksetta todella korkea, eikä katsojana tarvitse tuntea minkäänlaisia “kotiompelijat vauhdissa” -myötähäpeän tuntemuksia. Pari viime näytöstä on kaiken lisäksi tehty yhteistyössä johtavien ruotsalaisten muotimerkkien kanssa (Filippa K, Dagmar, Carin Wester, Cheap Monday, Whyred etc) ja se todella näkyy toteutuksessa.
Oppilasnäytösten tuotokset eivät ehkä koskaan ole ajateltu päätyvän sellaisenaan tuotantoon ja tavisten käyttöön – ja hyvä niin – mutta harvinaisen viimeisteltyjä minimallistoja nähtiin kuitenkin useammaltakin Beckmans-kasvatilta. Lisää tietoa ja hienoja kuvia yhteistyömallistoista löytyy täältä.

Swedish Fashion Talents -näytös oli jo muotiviikkomaanantaina, mutta keskiviikkona aukesi heidän näyttelynsä Bukowskilla. Ehdokkaiden taso on tyypillisen vaihteleva, mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että on aivan mahtavaa, että tuntemattomampia suunnittelijoita nostetaan näin esiin. Esimerkiksi nyt jo kansainväliseksi menestykseksi noussut Dagmar oli aikoinaan samaisen, silloin Rookies -nimellä tunnetun tunnustuksen saaja. Kaikki vuosien aikana nimityksen saaneet eivät tietenkään onnistu – ja yleensä sillä ei ole mitään tekemistä lahjakkuuden tai omaperäisyyden kanssa. Muotibisnes nyt vain on niin hurjan epävakaista ja menestys on myös paljon monista sattumista kiinni.
Oma suosikkini, WDEE, tulee tuskin voittamaan, mutta miten hienot pinkit LED-korvikset!?
Näytösten ja näyttelyiden välissä kävimme Fashion Talks -seminaarissa. Aiheena oli “The Future of Fashion” ja keskustelunaiheet liikkuivat ympäristöstä uudistuviin materiaaleihin, päälle puettavaan teknologiaan (wearable technology, sorry könkkö suomennos!) ja 3D-tulostukseen. Seminaarihetken jälkeen olin ihan mielettömän inspiroitunut, toiveikas tulevaisuuden suhteen ja hiukan haikea. Haikea erityisesti siksi, että vuonna 2006 olin kirjoittamassa muotitieteen maisterilopputyötäni aiheesta “Techno Fashion”, mutta silloin se oli ihan liian futuristinen aihe. Rahkeeni ei riittänyt ruoppaamaan niin tuntematonta aluetta, mutta nythän tuo vaikuttaa olevan cooleinta, mitä on. Koko Fashion Talks löytyy videona täältä.

Tukholman muotiviikon päätöspäivän varma kortti oli Diana Orving, joka esitteli itsensä näköisen, kauniin, eteerisen, mutta vahvan AW15 malliston. Tykkäsin erityisesti vesivärimäisistä printeistä ja valuvista linjoista. Mallisto on varsin helppo ja siksi tietty myös kaupallinen. Tavallaan sitä aina kaipaa tiettyjä WAU-fiiliksiä näytöksiä katsoessaan, mutta onhan se ymmärrettävää, että suunnittelijoiden pitää myös elää ja näillä leveysasteilla ei kovin kummallisilla virityksillä leipää hankita.
Muotiviikon päätösnäytöksestä vastasi uusi tulokas Lamija.

 
Laserleikattua nahkaa, couture-tasoista koristekirjailua, mustaa, valkoista, paljasta pintaa ja kunnon älä-mulle-ala -asennetta. Edelleenkin olen hiukan ymmälläni, mistä tällainen lahjakkuus pärähti suoraan päätösnäytöstä pitämään. Lamijan AW15 -mallisto on yksinkertaisesti upea. Ei mitään tyyliin haluaisin-kaiken-omaan-garderobiini -ihkutusta, vaan ihan silkkaa hämmennyksen sekaista ihailua tyylin ja toteutuksen suhteen.
Todella täydellinen päätös tämänkertaiselle Tukholman muotiviikolle!
Beckmans ja Lamija kuvat: Kristian Löveborg