Mikäli kaikki on mennyt suunnitelmien mukaan, olen juuri tällä hetkellä Helsingissä – enkä suinkaan täällä ruudun toisella puolella. Torstain ohjelmassa on palaveerausta ja muuta meininkiä Indiedaysin porukoitten ja bloggarikollegoiden kanssa. Merkillisen asuvalinnan syynä on illalla Rekorderligin ja Indiedaysin järkkäämät bileet, joiden pukukoodi on: “I believe it’s summer”.
Torstai-aamun lentoni on (oli) sen verran aikaisin, että asu oli pakko testata etukäteen. Pikkutunneilla kun herää ehtiäkseen koneeseen ei todellakaan ole fiiliksissä alkaa säätään vaatevalintoja. Haha!

Kesäiseen teemaan käy mielestäni hyvin tropiikkihenkisesti kuvioitu paljettihame ja prittipaidastahan en luovu sen paremmin kesällä kuin talvellakaan. Kaivoin talvisäilöstä myös sävymaailmaan sopivat Vansit. Ohutpohjaiset tennarit tuntuvat aina kesältä!
Saa nähdä, onko illan kemuissa kuvausseinää – siinä tapauksessa saatan saada vertailun vuoksi myös kuvan lopullisesta kokonaisuudesta.

 

• t-paita, Marni for H&M
• neuletakki, COS
• hame, H&M
• tennarit, Vans

On viimeisen Nutrilett-kuurin väliaikatiedoituksen aika. Tai Nutrilettin kohdalla on kai kyse päätösraportista, mutta omenankarkoitusta olisi tarkoitus vielä jatkaa.
Muistatteko vielä, kun joulun jälkeen haaveilin megalomaanisesta pikastartista painonpudotukseen? Itselleni tyypilliseen tapaan läksin soitellen sotaan ja tuumasin, että ihan kohtahan tässä saa alkaa kaivella vanhoja, pienelle jäähylle laitettuja vaatteita takaisin käyttöön.
No, se e:llä alkava tuli tietenkin väliin eikä kaikki sujunutkaan ihan niin suoraviivaisesti kuin olin haaveillut. Jo ensimmäisessä väliaikaraportissani tilitin sitä, kuinka suunnitelmien tekeminen on helppoa, mutta toteuttaminen hyvistä päätöksistä huolimatta aika raskasta hommaa.

Toisen väliaikaraportin kohdalla olin jo huomattavasti realistisempi. Tavallista elämää ja nutrauspäiviä vuorottelemalla homma kuitenkin eteni. Päänuppikin pysyi paremmin kasassa, kun välillä sai osallistua yhteisiin illallisiin ja viettää laatuaikaa tärkeiden ihmisten kanssa hyvästä ruuasta nauttien. Ja kuten yksi viisas blogin lukija kommentoikin, tällainen tiukempien ja normaalimpien päivien vuorottelu valmistaa huomattavasti paremmin Nutrilettin jälkeiseen elämään. Pitäähän sitä jatkossakin osata nauttia kohtuullisesti ja tarpeen vaatiessa pitää vähän kevyempiä jaksoja.
Nutrilett-kuurini ei siinä mielessä ollut mikään oikein kunnon yhtäjaksoinen kuuri, sillä en vetänyt varmasti ainuttakaan täyttä viikkoa pelkästään nutraamalla. Välillä oli reissuviikko, jolloin jätin pulverit kokonaan kotiin ja melkein kaikkina viikonloppuina tuli herkuteltua ainakin jonkin verran. Arkisin pyrin kuitenkin pitämään tiukkaa linjaa ja se on selvästi kannattanut.

Kaikesta silloin tällöin tapahtuneesta herkuttelusta huolimatta, voin ilokseni todeta, että SATS:in vaaka (en omista omaa…) näyttää melkolailla tasan kuusi kiloa vähemmän kuin aloittaessani. Vielä tärkeämpänä mittarina pidän sitä, että omenan ympärys on kaventunut peräti kymmenen senttiä!
Ensisijainen tavoitteeni siis oli sulatella vyötärölle kertyneitä ylimääräisiä. Suvussamme on paljon kakkostyypin diabetesta ja naisilla yli 80 cm vyötärönympärys kertoo kohonneesta riskistä sairastua. Tästä syystä hurraan erityisesti kadonneille kymmenelle sentille.

 
Vielä tosin on muutama sentti matkaa turvallisemmille lukemille, mutta uskoisin, että lopusta selviän perinteisemmillä kevennyskeinoilla. En usko, että tulen enää varsinaisesti puuttumaan tähän aiheeseen täällä blogissa, mielestäni laihduttaminen ei sitten lopulta ole niin kovin kiinnostavaa. Sen sijaan aion varmasti jakaa löytämiäni ja testaamiani keveitä reseptejä – niistähän on iloa useimmille!
Nutrilettia suosittelen kyllä lämpimästi kaikille, jotka haluavat selkeän, hyvän ja testatun tavan päästä kevyemmän elämän makuun. Itseäni ainakin auttoi kovasti se, kun ei tarvinnut ollenkaan miettiä ja arpoa ja punnita, että onkohan tämä nyt liikaa ja mitähän sitä sitten söisi. Hankalien hetkien yli auttoi kummasti se, kun vain tiesi, että eikun ne on nyt nämä viisi jauhepussia tämän päivän ateriat ja siinä se.
Olo on ollut koko ajan tosi hyvä. En kiellä, etteikö välillä olisi ollut nälkä. Toisaalta sekin on ollut ihan hyvä opetus – aina ei ole ihan pakko välittömästi rynniä syömään jotain, kun ensimmäinen näläntunne ilmoittelee itsestään. Jumpassa olen jaksanut käydä ihan normaalisti, mutta painoja en kyllä ole tänä aikana lisännyt. En nyt tiedä olisinko lisännyt muutenkaan. Haha!
Seuraava haaste onkin sitten yrittää jatkaa “omin voimin”. Ihan luottavaisin mielin olen, kyllä tässä nutrailun aikana on tullut opittua monenlaista itsestään ja huonoista tavoistaan. Uskoisin, että ainakin pahimmat kurimukset osaan kiertää ja samalla nauttia elämästä ja hyvästä ruuasta!

*sisältää mainoslinkkejä*

Koska tälle vuodelle on tosiaan luvassa vain 15 muotiostosta, jokainen niistä saakoon oman esittelypostauksensa. Tällä kertaa vuorossa on synttärilahjaksi itselleni Asokselta tilaamaani yönsininen kermaisen kuohkea ja kevyen pehmoinen kashmir-neuletakki, ASOS Premium Cashmere Rich Cardigan.
Peetulla oli tosiaan jo tuo samainen neule ja niiden suosituksien perusteella uskalsin laittaa tilauksen menemään. Aina kun noista netistä tilatuista kashmireista ei voi olla niin varma – laatu heittelee todella paljon. Peetu oli kuitenkin omaansa supertyytyväinen ja nopea puhelu Uumajaan ratkaisi asian. Toki tietty reilu alennuskin vaikutti asiaan. Harvoin sitä alle 100 euron saa reilua, puoleen reiteen ulottuvaa laatuneuletta.

 
Vähän kyllä ajattelin, että oliko nyt kaikkein viisain aika hankkia lämpöistä neuletakkia – talven kylmät kun taitaa onneksi olla jo takana. Mutta toisaalta ainahan sitä hyvää perusneuletta tarvitsee ja garderobissani ei ole ainoatakaan vähän pidempää takkimallista neuletta. Tuo käy hyvin yhteen vaikka kesäisten mekkojen kanssa viileitä piknik-iltoja sulostuttamaan.
Tsekkasin juuri ja näyttäisi siltä, että kokoa 14 näyttäisi vielä olevan varastossa, jos joku haluaa napata saman diilin!

Teen yleensä suursiivuoksen vaatekaapissani ja vaatehuoneessa aina kaksi kertaa vuodessa, sesongin vaihtuessa. Tavoitteena on luonnollisesti saada aikaan järjestystä ja heivata kierrätykseen ne vaatteet, joiden elinkaari on luonani tullut täyteen. Yleensä myös löydän unohtuneita, pinon alimmaiseksi päätyneitä vetimiä, jotka palautan riemuissani takaisin käyttöön. Kaapinsiivouspäivien tuloksena on usein olo, kuin olisi käynyt shoppailemassa – sen verran paljon aina löytyy jotain käyttökelpoista arkigarderobia piristämään.
Nyt en ole vielä ehtinyt tehdä varsinaista kevätsiivousta, mutta samalla, kun Karkki pakkasi kamojaan Berliinin vaihtoa varten, tuli kaiveltua omiakin kätköjä. Ja sieltä osui käteen vanha suosikkivaatteeni, MTWTFSS:n munakoison värinen jumpsuit!

Haalari piti tietty ottaa heti käyttöön ja keväisen ja kuivan sään kunniaksi ulkoilutin myös uusia hienoja New Balancejani. Aika huikea ero pistellä menemään melko ohutpohjaisilla tennareilla virallisten talvikenkien sijaan. Askel tuntuu niin kevyeltä ja olo suorastaan kevytmieliseltä.
Silläkin uhalla, että kuullostan siltä, kuin levy olisi jäänyt päälle: kyllä kevät, valo, aurinko ja lämpö ovat vaan ihan mielettömän upeita asioita!



 

• jumpsuit, MTWTFSS
• jakku, H&M
• tennarit, New Balance
• huivi, Alexander McQueen

Oi, mikä ihana kevätpäivä taas tänään!! Ihan ei eilisiin, yli viidessätoista huiteleviin lämpöasteisiin päästy, mutta silti on selkeästi kevät. Tuulikaan ei tunnu ollenkaan pistävältä, vain raikkaalta ja pehmeän lämpimältä. Miten paljon paremmin sitä jaksaakaan, kun on valoa ja lämpöä!? Kerrannaisvaikutuksena sitä jaksaa ja viitsii taas lähteä tekemään pienen kävelylenkin lounaalla ja jo pienikin happihyppely antaa kummasti virtaa iltapäiviin.
Ja hei – ensimmäinen talven hiekoitushiekkoja pois siivoava harjakone bongattu! Voiko city-lapselle olla selkeämpää kevään merkkiä?

Koko syyssesongin todellisessa tehokäytössä (ylikäytössä?) ollut nahkavekkari pääsi taas tänään pitkästä aikaa toimistolle. Hoksasin kaivanneeni sen pitkiä raskaasti laskeutuvia helmoja ja klassis-edgyä ilmettä. Nyt pitää kiireesti alkaa kehitellä keväisempiä yhdistelmiä suosikkihameen kanssa, ihan kesällä se on varmasti aivan liian paksu ja kuuma.
Kengiksi valkkasin H&M:n alesta joskus muinoin hankkimani keinonupukkinilkkurit. Useasti olen miettinyt niiden heivaamista kirppiskasaan, mutta harvat noinkin korkeat korot on niin tosi miellyttävät jalassa, että aina ne on palautunut takaisin käyttöön.

Paita on Peetun Dagmarin ystiksestä reilu vuosi sitten ostama ihanuus. Se jäi muutossa kotiin, koska olin luvannut pestä ja silittää sen korvaukseksi lainasta. Tänään himoitsin jotain syvän vihreää päälleni nahkavekkarin kaveriksi, joten lainapaita päätyi uudelleen käyttöön. Peetu on tulossa seuraavan kerran pääsiäisenä ja lupaan, että ihana Dagmar on silloin jälleen puhtaana valmiina oikean omistajansa käyttöön.
Mitoitukseltaan paita on varsin väljä. Periaatteessa se on parhaimmillaan joko housujen tai hameen vyötärön alle tungettuna tai hyvin kapean alaosan kanssa tunikamaisesti puettuna. Tänään päädyin kuitenkin solmiamaan etukappaleen liuhukkeet vyötärölle. (Ja ei, se ei ole paljas iho, mikä alta vilkkuu, varastoistani ei vain löytynyt sopivan vihreää toppia. Ehkä musta olisi ollut parempi vaihtoehto, mutta valkoisella mentiin.)

 

• paita, Dagmar
• hame, TopShop
• kengät, H&M