Melkein tekisi mieleni sanoa jotain maailmantilanteesta. Että on se nyt ihan mieletöntä, että suurin ja vaikutusvaltaisin demokratia valitsee johtajakseen täysin kokemattoman rasistin, naisia ja minoriteetteja väheksyvän fasistin, joka kaiken lisäksi antaa piutpaut juuri sille samaiselle demokratialle, joka juurikin antoi hänelle avaimet valkoiseen taloon ja ydinaseiden koodit. Kukaan ei voi olla niin naiivi, että väittäisi tuon olevan vain USA:n sisäinen asia – valitettavasti oranssi suurisuinen mobbaaja tulee vaikuttamaan vielä meidän kaikkien elämään.
Ankarat ajat vaativat sen mukaiset eväät. Niinpä tänään kokkaillaan illalliseksi ja huomisen lounaslaatikkoon makoisaa yakinikua.

Olen syönyt muutamia kertoja yakinikua täkäläisissä sushi-mestoissa sen kummemmin ihastumatta kuin vihastumattakaan. Yleensä se on ollut vähän liian suolaista (liikaa soijaa), vaikka yleensä olenkin suolaisen ruuan ystävä. Lihakin on ollut vähän ehkä sitkeää ja yksioikoisen makuista. Yakiniku on tuntunut lähinnä siltä pakolliselta jutulta, että ravintolassa olisi joku kiva lounasvaihtoehto niillekin, jotka eivät välitä sushista.
Sitten löysin tämän ohjeen ja päätin, että on aika antaa yakinikulle uusi mahdollisuus. Valkosipulissa, tuoreessa inkiväärissä, japanilaisessa soijassa ja seesamiöljyssä marinoidusta, ohuiksi siipaleiksi palastellusta lihasta tuli niin poskettoman maukasta, että ihan oli klassisesti viedä kielen mennessään!

INKIVÄÄRIMARINOITU YAKINIKU
(2 annosta ja 3 lounaslaatikkoa)
Ainekset:

• 500 g naudan pihvilihaa
• 1 valkosipulinkynsi
• noin 2 – 3 cm pätkä tuoretta inkivääriä
• 1 dl japanilaista soijaa
• 1 rkl seesamiöljyä
• 2 rkl sokeria
• 1 rkl oliiviöljyä
• noin 10 cm pala purjosipulia
• 1/2 dl seesaminsiemeniä
• keitettyä riisiä kyytipojaksi

Valmistus:

• Kuori ja purista valkosipulinkynsi ja kuori & raasta pieneksi inkivääri. Sekoita soija, seesamiöljy ja sokeri puristetun valkosipulin ja raastetun inkiväärin kanssa marinadiksi. Tee lihasta ohuita nauhamaisia paloja ja laita likoamaan marinadin kanssa about reiluksi vartiksi.
• Paista lihoja pienessä määrässä oliiviöljyä kunnes marinadi on muuttunut tahmeaksi. Lisää purjosipulit pannulle ja paista vielä hetki niin, että sipulit vähän pehmenevät.
• Paahda seesaminsiemenet kuivalla pannulla ja ripottele yakinikun päälle.
• Tarjoile keitetyn riisin kanssa (ohje löytyy yleensä paketista).

Yakiniku tällä ohjeella on siis aivan mahtavan monivivahteisesti maukas ja ihana ruoka! Niinkuin monissa tämän tyyppisissä lihajutuissa, maku vain syvenee seuraavaan päivään, mikä lounaslaatikkoa ajatellen on aivan loistavaa. Tosin marinadi hieman katoaa ja annoksesta saattaa tulla kuivan oloinen. Se pelastuu sillä, kun varovaisesti tiputtelee teelusikallisen verran soijaa lisää.
On myös testattu, että yakiniku pärjää pakastimessa oikein mainiosti, joten ei ole yhtään harmillista, vaikka kerralla valmistuisikin vähän isompi määrä!

Olipas taas aivan mielettömän hauska ja ikimuistoinen Helsingin reissu viime viikonloppuna blogijuttujen merkeissä! Jotenkin kunnianhimoisesti ajattelin, että teen tuossa pikapikaa kattavan postauksen lauantain tapahtumista ja esittelen siinä samalla blog awards -asuni. No, kaksi iltaa kuvia selailtuani havaitsin, että materiaalia on niin tolkuttomasti, että eihän tämä homma etene yhtään mihinkään. Mitään kivaa kun en haluaisi jättää poiskaan.
Joten tässä nyt ihan omassa esittelyssä huikaiseva gaala-asuni! Huikaiseva on tietty lainausmerkeissä, mutta täytyy kyllä sanoa, että olin oikein tyytyväinen kokonaisuuteen. Se on ihan näköiseni – iisi, mutta juhlava.
Asun runkona on Nellyltä vuosi sitten saamani huippuleveät liuhuhousut ja Lindexin Pink Collection -mallistosta hankkimani pinkki/violetti lurex-paita.

Ajatuksenani oli yhdistellä erilaisia punaisen ja violetin sävyjä mustan ja hopean kanssa. Ensimmäistä kertaa ulkoilemaan pääsi mielettömän ihana, mutta äärimmäisen epäkäytännöllinen, Balmain X H&M -mallistosta viime syksynä hankkimani kimalluslaukku. Sen lisäksi, että se on niin litteä, ettei sisuksiin voi laittaa juuri kuin luottokortin ja puhelimen, glitterit tarttuivat paidan lurexiin kiinni niin, että jossain vaiheessa pelkäsin jo, että koko hökötys pitää leikata kynsisaksilla irti kainalostani…
Niinkuin tiedätte, olen varsinainen yhteistyömallistoharakka, joten korviin ripustin Lanvin X H&M -malliston kirkkaanpunaiset klipsukorvikset. Punaskaalan toista ääripäätä edustaa asun violetinpunaiset Baci-merkkiset remmisandaalit. Kengät on vähintään ziljoona vuotta vanhat – hankin ne aikoinaan Italiasta ja ensimmäiset asukuvat niiden kanssa taitaa olla tässä (ja kaikille niille, jotka uskalsivat klikata linkkiä: kyllä, se olen minä niissä kuvissa, vaikkei ehkä uskoisi… Haha!).
Loppusilauksena pienet detaljit, kuten glitterihopealla lakatut varpaankynnet, Max Factorin tiimin loihtima glamouria tihkuva silmämeikki ja harmaa kynsilakka sormissa. Ja tietty vakikaverit, hopeiset sormukset, rannekorut ja toivomusluu-kaulakoru.

Tosi kivat juhlat oli ja mikä parasta – paljon mukavia kohtaamisia ja parhaita juttuja upeiden tyyppien kanssa. Tässä aina yhtä elegantin Business Womanin kanssa poseeraukset. Olipas niiiin kiva tavata!!
Kuvaseinäkuvista kiitos: Henri Ilanen

Pikaiset terkut Helsingistä!!
Ihana ja antoisa Bloggers’ Inspiration Day on takana ja nyt pitäisi jo hipitivii alkaa valmistautua illan meininkeihin!
Onneksi sain tapahtumassa sähäkän gaalameikin Max Factorin pisteellä niin ei tarvitse sen puolesta hätäillä. Tosin huulipuna on hävinnyt jonnekin, joten jotain pientä fiksausta pitää tehdä eniveis. Ja ehkä koitan saada jotain kiharaa aikaiseksi hiuksiini, mutta saa nyt nähdä, miten sen kanssa käy.

Ihana Emilia kuvasi päivän asuni, jonka tärkein osa obviously on KENZO x H&M -yhteistyömallistosta hankkimani ihana neule. Olen jo ihan täysin rakastunut täysvillaisen neuleeseen ja uskon, että siitä tulee varsinainen luottovaate moneksi vuodeksi eteenpäin!

Nyt täytyy kyllä hypätä suihkuun ja alkaa valmistautua iltaan. Muuten olen jopa itseeni verrattuna ihan tolkuttoman myöhässä! Lisää blogihäppening-juttuja tulee aivan varmasti, kun tilanne vähän tasaantuu.

• neulepaita, KENZO x H&M
• farkut, Primark
• laukku, Rebecka Minkoff
• kengät, Dr. Martens

Hypätään ihan just viikon arkiruokaohjeeseen ja huippumaukkaaseen lounaslaatikon täytteeseen, mutta ensimmäisenä haluan sanoa suurkiitokset kaikille tsemppauksista ja onnenpotkuista tämänpäiväiseen työhaastatteluun (josta kerroin siis eilisessä postauksessani). Haastattelu ja siihen liittyvä case-harjoitus meni sen verran hyvin, että pääsin jatkoon!! Jeijj!! Nyt meitä finaalikierroslaisia on yhteensä neljä ja lopullinen valinta tehdään mahdollisesti jo ensi viikolla. Sain juuri työsähköpostiini patteriston erilaisia testejä ja sitten on vielä kakkoshaastattelut, mutta tosiaan ehkä jo tosi pian tiedän, miten tässä kävi.
Jännittää ihan sikana!!

Mutta kuten ruotsalainen sananlasku kuuluu “äta bör man, annars dör man” – eli syödä pitää, muuten ei tule mistään mitään. Ja supertsemppausta vaativina aikoina on niin ihanaa, kun lautaselta löytyy jotain tuttua ja turvallista, täyttävää ja ihanaa, mutta hiukan modernilla twistillä.
Peruna taisi olla omien porukoitten comfort-foodia, mutta itselleni se on aina ollut pasta. Ohjeen kastike on näennäisestä kermaisuudestaan huolimatta varsin kevyt ja raastettu porkkana tuo jännää ruokamaisuutta koostumukseen. Itselleni oli ihan uutta, että porkkana raastetaan kastikkeeseen pilkkomisen sijaan, mutta Peetu kuulemma tekee niin aina. Kastikkeen rakenne on raasteen ansiosta turvallisen rakeinen ja mehevä.

PASTA ROSSO JA VALKOSIPULIHERKKUSIENET
(2 annosta ja 2 – 3 lounaslaatikkoa)
Ainekset:

• 1 sipuli
• 3 valkosipulinkynttä (2 kastikkeeseen ja 1 herkkusienien paistamiseen)
• 5 – 6 porkkanaa
• purkki tomaattimurskaa
• 1 vihannesliemikuutio
• 2 dl ruuanlaittokermaa
• 250 g rasia tuoreita herkkusieniä
• öljyä paistamiseen (ja ehkä vähän voita!)
• suolaa ja pippuria (myllystä) maun mukaan
• pastaa of course

Valmistus: 

• Kuori ja raasta porkkanat semi-hienoksi raasteeksi. Kuori ja pilko valkosipuli ja sipuli. Paistele raastetta ja sipuleita hyvä tovi keskimiedolla lämmöllä, kunnes sipulit on läpikuultavia ja porkkanat “kuivia”. Lisää pannulle tomaattimurska, kasvisliemikuutio ja ruokakerma. Anna kiehuskella 15 – 20 min suht miedolla lämmöllä.
• Putsaa ja paloittele herkkusienet (noin kolmeen tai neljään osaan). Pilko kolmas valkosipulinkynsi tosi pieneksi. Paista sieniä kuivalla teflonpannulla kunnes ne alkaa tuntua nahkeilta. Lisää vähän voita tai öljyä ja pieneksi pikottu valkosipuli. Mausta suolalla ja pippurilla.
• Keitä sopiva määrä pastaa pakkauksen ohjeen mukaan.

Valkosipulisienien on tarkoitus olla maukkaana “strösselinä” annoksen päällä. Tästä syystä tämä pasta-annos ei poikkeuksellisesti vaadi kyytipojaksi parmesan-raastetta, joka kyllä muuten on intohimoni.
Lounaslaatikossa pasta toimii aivan erinomaisesti. Tai toimii ainakin siinä tapauksessa, että kollegasi eivät ole yliherkkiä valkosipulin tuoksulle. Itse kastiketta voi myös pakastaa, mutta ainakaan tämän ohjeen perusteella siihen ei ole suurempaa tarvetta. Itse olin tosi yllättynyt, että niinkin pienellä asialla kuin porkkanoiden raastamisella, voi saada niin suuren eron pastakastikefiilikseen.

Postauksen otsikko ei viittaa asuuni. Annan täydet pisteet marraskuulle todella harvinaisen tyylikkäästä ja marraskuumaisesta aloituksesta. Eilen tuli vettä kuin juurikin sieltä, tuuli niin, että sateenvarjosta piti pitää kaksin käsin kiinni ja silti sitä oli aivan tuhannen märkä. Tänään aamulla sai puolestaan herätä siihen, että taivaalta tuli jotain vettä kiinteämpää. Ei mitään ihanaa, söpöä ja tunnelmallista lunta – vaan vaakasuoraan räntää, joka läiskähteli kiinni takkiin ja kasaantui kadulle nilkkaan asti ulottuvaksi mössöksi. Työkaveri sanoi, että ihan kuin slush-tehdas olisi räjähtänyt.
Poikkeuksellisesti en siis valita säästä. Sen sijaan annan marraskuulle täydet pisteet lajinomaisesta käyttäytymisestä.

Päivän mittaan räntä muuttui sateeksi ja töistä lähdön aikoihin tuuli oli laantunut hiukan eikä taivaalta tullut enää niskaan yhtään mitään. Tuntui aivan voitolta!
Tämän päivän työasuni perustui H&M:ltä nimenomaan toimistokäyttöön hankkimastani mekosta, luottovillatakista ja poneista. On muuten ihme juttu, että melkein aina, kun laitan nuo karvanilkkurit (aka “ponit”), sää on ihan karmea. Sen täytyy olla joku klassinen kohtalon iva -tyyppinen asia, sillä pidän yleensä tosi hyvää huolta kengistäni, öljyän, lankkaan ja suihkin minkä kerkiän, mutta juuri noita poninkarvaisia Pistoleita on erittäin hankala huoltaa yhtään mitenkään.

Muistatteko, kun kerroin, että olen hakenut sisäisesti meillä töissä uutta paikkaa? Väliaikatiedotuksena voin kertoa, että huomenna iltapäivällä olisi haastattelu ko. duunia varten. Arvatkaa jännittääkö? No, jännittää ihan hurjasti jo ihan pelkästään siksi, että olen tässä tajunnut, miten paljon oikeasti haluaisin sen paikan. Ja pikkuisen jännittää sekin, että haastattelu on englanniksi. Huomaan, että koska olen käyttänyt englantia viime aikoina niin tosi vähän, tulee välillä varsinaisia black out -tilanteita, enkä löydä ihan tavallisiakaan sanoja. Etenkään, jos jännittää – joten kierre on valmis.
Yritän ajatella positiivisesti, että jos en saa nukuttua, voin ainakin suoriutua todella hyvissä ajoin KENZO x H&M -yhteistyömalliston hikarijonoon. Haha!

Päivän asun mekko oli tänään ensimmäistä kertaa päällä toimistolla, vaikka ostin sen jo alkusyksystä. Halusin säästää sen Karkin valmistujaisjuhliin ja olinkin viime perjantaina yliopistolla käytännöllisesti katsoen täysin samassa asussa kuin tänäänkin. Jotenkin tuntuu juhlavammalta, kun on jossain merkittävässä tilaisuudessa ihan uudessa asussa, vaikka kyseessä ei olisikaan mikään sinänsä erityinen vaate.
Tosin tykkään mekon vähän paksummasta ja rouheammasta, pellavaa muistuttavasta, materiaalista (vaikka onkin jotain puuvillasekoitetta) ja klassisesta pikkumustamaisesta leikkauksesta tosi paljon. Asusteilla siitä saa helposti muokattua joko arkisemman tai juhlavamman ihan tarpeen ja tilaisuuden mukaan.

• mekko, H&M
• neuletakki, Filippa K
• kengät, Acne