Peetu päätti, että tänä kesänä hän ei halua mennä kesätöihin.
Itse sain ensimmäisen työpaikkani elokuvateatteri Nordiasta Tampereella, kun olin juuri täyttänyt 15. Siitä lähtien olen ollut töissä ja jotenkin selkäytimessä on sellainen automatiikka, että työ on ihmisen mitta.
Elokuvateatterin lipunrepijän paikka ei ollut ensimmäinen palkkatyöni. Jo edellisenä (tai ehkä jo sitä edellisenä?) kesänä oltiin Tinnin kanssa sekä lapsenvahtina että vahdittiin uunista tulevia leipiä ja leivonnaisia Tinnin tädin leipomossa Peipohjassa. Muutaman viikon pesti leipomossa oli varsin opettavaista aikaa. Tinnin yrittäjätäti ei päästänyt pentuja helpolla, vaikka työajan jälkeen saimmekin ihan vapaasti ratsata pakastimesta tanskalaisviinereitä evääksi uimarannalle.
Leipomon omistaja, Tinnin täti Kaarina, oli hiukan pelottava, mutta samalla aivan mahtava esikuva. Silloisen 13-vuotiaan Mintun maailmankuva oli toki hiukan erilainen kuin nykyään, mutta muistan ihailleeni jo silloin (ja silloisella ymmärrykselläni) sitä, että Tinnin täti oli tehnyt ihan itse ja ihan tyhjästä itselleen juuri sellaisen elämän kuin halusi. Sen lisäksi, että hänellä oli koko ajan ziljoona tanskalaista viineriä ja tosca-kakkua pakastimessa.
Työpäivä Kaarinan leimossa alkoi neljältä aamulla, joten päivisin jäi hyvin aikaa hengailla uimarannalla. Aikana ennen nettiä viihteenä toimi lähinnä radio, Sinä/Minä -lehti ja Kaarinan kirjahylly. Aika monta kirjaa tuli kahlattua läpi sinä kesänä ja sitäkin useampi sivu kirjoitettua farkkukangaskantiseen, imelään hajuveteen hukutettuun päiväkirjaan.
Lapsuudenkodissani arvostettiin työntekoa. Yksi syy – tai ansio – siihen, että olen kouluttautunut ompelijaksi on se, että ensimmäisen kerran, kun abivuonna hain yliopistoon lukemaan kauppatieteitä, äiti oli sitä mieltä, että on hyvä olla joku takaportti, jos pääsykokeet eivät menekään ihan suunnitelmien mukaan. Ja hyvä olikin, menihän siinä aika monta vuotta, ennenkuin sitten oikeasti pääsin yliopistoon. Silloin monta kokemusta ja yhtä Go 4 it:ia rikkaampana.
Kun aloitin kauppatieteen opinnot Tampereen yliopistossa Karkki oli parivuotias ja odotin Peetua.
Mikään ei olisi voinut olla mahtavampaa kuin opiskella! Rakastin vilpittömästi jokaista hetkeä! (Tai no, siis konseptuaalisesti jokaista hetkeä, mutta olihan se välillä aavistuksen raskasta).
En muista, että olisin ollut yhtenäkään kesänä opintojeni aikana töissä. Välillä tein jotain kesäkursseja, mutta yleensä taisin olla kodinhoitovapaalla. Jo silloin se tuntui tosi huikealta. Että sitä vaan voi olla omien lapsiensa kanssa kotosalla ja voida hyvin. Olla stressaamatta. Tunsin oloni tosi etuoikeutetuksi.
Mielestäni on hyvä, että nuoret ja nuoret aikuiset oppivat tekemään töitä, mutta on myös hurjan tärkeää, että he oppivat, että joskus on tärkeämpi pitää huolta itsestään.
Peetu olisi päässyt kesätöihin tänäkin kesänä, jos olisi halunnut. Sen sijaan hän päätti lukea kesän aikana kaksi nykyisiä arkkitehtiopintoja laajentavaa kurssia ja olla menemättä töihin. Kaupunkiviljely ei ehkä ole se, mikä ratkaisee Peetun työnsaannin tulevaisuudessa, mutta hurjan kiinnostavalta kurssi on tuntunut myös näin äiskän näkökulmasta. Ja ensi viikolla laitetaan parsa-perunat parvekkeelle kasvamaan!
Töiden tekeminen on tärkeää, mutta aina silloin tällöin on tärkeä pysähtyä ja miettiä, että onko se kuukausipalkka todella kaikkein tärkein asia – vai voisiko sitä tehdä jotain muuta. Jotain, mikä ei näy välittömästi pankkitilillä, mutta antaa valmiuksia, kokemuksia ja lisää hyvinvointia.
Super-sateisen viikonlopun jälkeen tänään oli jo taas hiukan lämpimämpää ja kesäisempää. Aamulla mittarissa oli kuitenkin vain vaivaiset 15 astetta, joten sukkikset ei ollut ollenkaan liioittelua.
Peetun perusarkiunivormuun kuuluu vanhan Asokselta hankitun luottohameen lisäksi yleensä t-paita, New Yorkin reissulla hankittu farkkutakki ja tennarit.
- t-paita, Levi’s
- hame, Asos
- farkkutakki, Levi’s
- tennarit, New Balance
14 Comments
Onhan se hienoa jos on tilanne opiskelujen aikana että voi valita mennäkkö töihin vai ei! Suomessa kun työtilanne on mitä on, kesätöiden saanti ei ole mikään takuujuttu, oman alan töitä ei meinaa varsinkaan saada kovin helposti ensimmäsinä opiskeluvuosina, varsinkin jos töitä hakee pk-seudun ulkopuolelta. Itselläni ja ystävilläni on ainakin ollut se tilanne, että töihin on pakko mennä, jos meinaa elää seuraavan opiskeluvuoden, ja työt ovat sitten parikymppisenäkin kaikkea kesäleireistä mansikanmyyntiin. Ne tuttavani jotka opiskelevat kesällä, tekevät niin, koska eivät saaneet kesätöitä, ja rahaa tarvitsisi jostain saada, joten he opiskelevat kesätukiin oikeuttavan minimimäärän.
Oman alan töitä täälläkään ei kasva joka oksalla – ja monet työpaikat menevät epävirallisten verkostojen kautta. Sen sijaan jos on valmis tekemään palvelualan duuneja, töitä kyllä riittää.
Onhan se kurjaa, jos tuntuu, että kesäopinnot olivat pakon edessä tehty ratkaisu. Peetu kuitenkin teki sen valinnan ihan vapaaehtoisesti (& minun kannaustamana!) ja tuntuu olevan erittäin tyytyväinen ratkaisuunsa.
Asuuko yliopistoikäinen lapsesi vielä siis luonasi?
Monelle ei taloudellisista syistä onnistu kotiinjääminen, sillä vuokra on maksettava ja ruokaa saatava. Kesätyöt tuntuvat olevan valitettavan useasti kiven alla, ja niitä jaellaan tuttujen tutuille nuorille. Ei siis ole itsestäänselvyys, että töitä saa. Eikä siis sekään, että voisi valita, tekeekö töitä vai ei:(
Peetu opiskelee pohjoisessa Uumajassa, mutta on nyt kesällä kotona Tukholmassa ja asuu luonani.
Ehkä Suomessa tilanne on toinen, mutta täällä kyllä saa kesälläkin täydet opintotuet, kun opiskelee täysipäiväisesti. Kyllä sillä elää kesällä ihan yhtä hyvin kuin talvellakin.
Sen sijaan tiedän hyvin, että työtilanne on lahden sillä puolella ihan toinen kuin täällä. Tukholmasta kyllä löytyy opiskelijoille sopivia duuneja, jos ei ole hurjan kranttu.
Suomessa on tosiaan eri tilanne Ruotsiin ja Tanskaan verrattuna, siellä tukia saa vain opiskelukuukausilta mutta ei kesän ajalta ellei kesällä opiskele -ja kaikissa opinto-ohjelmissa ei ole mielekkäitä kesäkursseja tarjolla, kokemusta on.
Tykkään siksi enemmän just tästä Tanskan systeemistä jossa tukea saa myös kesältä, jolloin kesällä ei ole pakko tehdä kokopäiväduunia vaan voi vähän lomaillakin 🙂
Minustakin tämä täkäläinen järjestelmä on aivan mainio! Jotenkin tuntuu, että opiskelijoilla on enemmän paukkuja koko loppuvuoden, kun kesälläkin ei tarvitse pusertaa hiki hatussa.
Sinä sitten sohaisit muurahaispesää 😀
Moni asia on muuttunut niistä ajoista kun revittiin elokuvalippuja paikannäyttäjänä Picnicissä suihkittiin parfyymiä päiväkirjoihin.
Itse ajattelen niin, etten enää ikinä kommentoi mitään kenenkään pohdintoihin kannattaako tehdä töitä vai opiskella. Kummassakaan ei aina ole järkeä, oli ihminen sitten 15 tai yli 50-vuotias.
Kyllähän se itsestäkin tuntuu vähän oudolta olla sitä mieltä, että aina ei kannata priorisoida työntekoa. Luterilainen työmoraali istuu aika lujassa. Mutta tosiaan eihän sitä voi vain niin päättää, että jompikumpi on oikein ja hyvästä, opiskelu tai työnteko. Positiivisinta olisi, jos löytyyisi rakenteista tarpeeksi joustoa, että voisi tehdä sellaisia ratkaisuja, jotka juuri sillä hetkellä tuntuu hyvältä.
…niin minä taas kasvoin ajatteluun, että aina kannattaa OPISKELLA, mutta mun aikuiset lapset on osoittaneet ettei se ole niin suoraviivaista sekään 😀
Kun kaikki olisikin musta-valkoista, olisi paljon helpompi olla ehdottomasti jotain mieltä! 😀 😀
Itse korkeakouluopiskelijana ja kovana työläisenä olen tottunut painamaan töitä tukka putkella kaikki vapaat hetket, jotta olisi mahdollista ostaa ruokaa kotiin ja käydä edes kerran kuukaudessa halvalla viinilasillisella ystävien kanssa. Tänäkin vuonna olen tehnyt koulun ohella töitä kolmelle eri työnantajalle ja vääntänyt muun muassa opinnäytetyötä valmiiksi. jokainen kesä on ollut jokunen koulutyö alla ja lisäksi täydet palkkatyötunnit (ei oman alan hommia) ja joka ikinen syksy olen palannut burn outin partaalla itku kurkussa koulun penkille pusertamaan olemattomalla energialla kouluhommia. Ja niin se kiinnostava opiskelu muuttuu ahdistavaksi pakkopullaksi. Kumpa Suomessa ymmärrettäisiin myös antaa opiskelijoiden levätä joskus niin valmistuminenkin varmasti hoituisi ajallaan. Olen vilpittömän iloinen Peetun puolesta että pystyy lomailemaan ja keräämään voimia! 🙂 niin sen kuuluisi ollakin. Tänä kesänä vihdoin minun ei tarvitse miettiä koulua ja töitäkin teen vain neljänä päivänä viikossa ja saan pidettyä kolme viikkoa lomaakin! Palkatonta, mutta silti!
Joo siis se on ihan hirveää, jos ei ikinä ehdi ladata akkuja! Se voi todella tappaa parhaimmankin motivation ja ilon opiskelusta. Valtavan suuret onnittelut sulle siitä, että olet kuitenkin saanut opinnäyteyösi valmiiksi! Nyt odottaa sitten toisenlainen elämänvaihe uusine haasteineen! Ihanaa, että saat pidettyä vähän lomaakin! <3
Samoja fiiliksiä on ollut itsellä, aloitin kesätöissä 15-vuotiaana jonka jälkeen olen tehnyt osa-aikatöitä viikonloppuisin ja iltaisin opintojen ohella ja kesäisin mennyt heti koulun loputtua töihin ja töistä suoraan takaisin koulunpenkille. Taisin olla 28 kun pidin ensimmäistä kertaa kesälomaa, ja silloinkin vain kaksi viikkoa. Duunariperheen lapsena tuntuu että itsellä istuu se luterilainen työmoraali ihan turhan tiukassa ja välillä olisi hyvä osata ottaa rennomminkin. Aika monet itkut on itketty väsyneenä kouluun mennessä tai koulun jälkeen iltavuorossa ollessa. Ja vielä kokopäiväisestä palkkatyöstä lomalla ollessakin kun alkaa miettiä mitä kaikkea toimistolla odottaa. Joten ihan samaa mieltä, että opiskelijoiden on tärkeää muistaa levätä!
Lepääminen ja akkujen lataaminen on niin hurjan tärkeää – ja tosi vaikeaa jos opintojen ohella pitää tehdä töitä. Itsekin tosiaan aloitin työnteon 15-vuotiaana (tai olin itseasiassa aloitushetkellä vasta 14, mutta täytin muutaman kuukauden päästä 15). Aluksi kaikki oli jännää ja hienoa, mutta en tiedä tosiaankaan, miten olisin kaiken jaksanut, jos Karkki ja Peetu eivät olisi päättäneet tulla maailmaan kaiken sen keskellä ja sain siitä itsekin syyn pysähtyä. Harvalle tuo sama on mikään ratkaisu, mutta omalla kohdalla elämäntilanne salli sen.
Tsemppiä sullekin Katri – ja muista pitää huolta itsestäsi! <3