Ehkei nyt aivan tismalleen sesonkiin sopiva postusaihe, mutta olen jo jonkin aikaa suunnitellut, että laitan tänne blogiin muistiin kaikki neljä kutomaani kaarrokepaitaa. Täällä ne pysyvät paremmin tallessa ja löydöksissä kuin vaikkapa puhelimeni kuvatiedostojen epäjärjestyksessä. Toisaalta eikös aina ole vähän villapaitasesonki? Harvoin Pohjolan kesäkään on niin kuuma, etteikö viimeistään iltasella tekisi mieli kiskaista jotain suloisen lämmintä kukkamekon päälle.
Sellaisen hassun ilmiön huomasin muutama päivä sitten, että intoni kutoa kesätoppeja alkaa hiipua. Yksi on kesken vielä, yksi viimeistelemättä (päätteleminen on kyllä jotenkin erityisen raskasta puuhaa – haha!) ja yhden listalla olevan haluan kyllä vielä tehdä, mutta muuten katse kiertää jo villalankavarastoihin. Yllättävä sesonginmuutosfiilis sikäli, etten vielä ole edes aloittanut kesälomaani. Vielä ei olisi oikein syytä heittäytyä syysfiiliksiin!
Mutta tässä nyt siis valmistumisjärjestyksessä kaikki tähän asti kutomani neljä kaarrokeneuletta:
Vieno-kaarrokoneule
Tuntui lähestään itsestäänselvältä, että ihka ensimmäiseksi kirjoneulevillapaidakseni (ja tyyliin kolmanneksi neulepaidaksi ihan ylipäätään) päätyi kuvan Vieno. Sisko Sälpäkiven suunnittelema neule oli Novitan yhteisneulonnassa, mutta itse ryhdyin puuhaan vasta, kun koko paita oli paljastettu. Ihastuin ensisijaisesti paidan kuvioon, joka karjalaishenkisyydessään puhuttelee juuria janoavaa sieluani – mutta tietty myös siihen, että ohjeen mainostettiin olevan sopiva myös aloittelijalle.
Sen verran rohkea olin, että uskaltauduin vaihtamaan ohjeen Icelandic Wool -langan seiskaveikkaan. Tuumasin, että ovat melkolailla vastaavat, mitä nyt se islanninvilla olisi ollut vähän pörheämpää.
Lopputulos on mielestäni aivan onnistunut. Kuvio on erityisen ihana ja värityskin mieleinen. Peetulle tämä kuitenkin päätyi, kun tuntui, että onneton paita jotenkin kinnaa jostain koko ajan. Suunnitelmissa tehdä uusi paita samalla ohjeella, mutta kokoa isompi.
Gretel-kaarrokeneule
Ensimmäisen onnistuneen kaarrokeneuleen jälkeen päätin, että perheen naisväki saa joululahjaksi kukin oman villapaidan. Ensimmäisenä valmistui Novitan Kaarrokeneulee-lehdestä Gretel-niminen neule Karkille.
Ajatuksenani tämän kanssa oli, että pienten lasten äiti tarvitsee ulkoiluun sopivan paidan. En tehnyt tarkoituksella kovin suurta kokoa, koska ajattelin, että sellainen ei-oversize on mukavampi takin alla.
Violetti pohjaväri matsaa Karkin tummanviolettiin sadetakkiin (ja samasta langasta aiemmin tehtyihin villasukkiin!), petrooli on Novitan heijastinkuitua sisältävää Hohde-lankaa. Kätevää tuo heijastinlanka, kun sillä saa käytännöllisyyttä ja turvallisuutta ulkoiluvaatteeseen helposti ja huomaamattomasti. Muuten siis tämäkin tehty seiskaveikasta. Värit ei kuvissa toistu aivan oikein, petrooli näyttää aivan siniseltä, vaikka todellisuudessa se taittaa selkeästi vihreään ja violettikin on syvempi ja lämpimämpi livenä.
Kiuru-kaarrokeneule
Cissille halusin klassisen mallin ja sinisävyisen kuvioinnin. Novitan lehdestä parin vuoden takaa löytyi mielestäni aivan kertakaikkiaan ihana Kiuru-kaarrokeneuleen ohje. Tämäkin on Icelandic Woolille, mutta tein jälleen muitta mutkitta seiskaveikalla. Mitään muutoksia silmukkamääriin en tehnyt, mutta valitsin ohjeeksi yhden koon isomman kuin mitä olisin muuten tehnyt.
Kiurua olen miettinyt tehdä itsellenikin. Miltäköhän tuo näyttäisi negatiivina? Siis niin, että paitaosa olisi pääosin aika tumma ja kokonaisuus vaalenisi kasvoja kohden? Voisi olla aika ihana sekin! Tässäkin värit ovat aika vinksallaan ilta-auringon kultaamina. Keskimmäisessä kuvassa totuudenmukaisimmat sävyt – jäkälä, puhdas sininen ja laivastonsininen.
Ruska-kaarrokeneule
Viimeinen ponnistus oli Peetun joululahjaneule. Paita ei aivan valmistunut jouluksi (eikä kyllä ihan uudeksivuodeksikaan..), sen verran suuritöisempi tämä oli. Työmäärää lisäsi ensinnäkin se, että tuumasin Peetun haluavan trendikkään ovesize-neuleen (mutta taisin vähän liioitella sen kanssa) ja toisekseen se, että tässä oli nyt ensimmäisen kerran mm. lyhennettyjä kerroksia ja useammalla värillä samanaikaisesti tehtävää kuviota.
Mallin nimi on Ruska ja tämäkin löytyy Kaarokeneuleet-lehdestä. Lankana Novitan 7 Veljestä niinkuin näissä kaikissa. (Jossain vaiheessa aloin jo miettiä, osaanko kutoa mitään muuta lankaa kuin seiskaveikkaa, kun olen käyttänyt vain sitä! Haha!). Paidasta tuli tosiaan aika valtavan iso, mutta toimii kuulemma aivan hyvin jakun korvikkeena, kun on sellaiset kelit. Ja värit on ihanat ja ihan Peetumaiset. Kuvien ottamisen jälkeen purin kyllä kauluksen ja tein pari kavennuskerrosta lisää ennen resoria. Tuli selvästi parempi silleen.
Perheen pikkunaiset Lili ja Piipii jäivät viime jouluna vielä ilman kaarrokeneuletta, mutta katsotaan, jos joulupukin puikoilta putoisi jotain sopivaa ensi jouluksi.
Näiden jälkeen olenkin sitten tehnyt pääasiassa tosiaan erilaisia kesätoppeja ja neule-t-paitoja. Joitakin on ollut esittelyssä Instagramin puolella, mutta tietty yritän saada nekin tänne. Joko koontiesittelynä tai sitten asukuvissa. Lomalla pitäisi ehtiä kuvaushommiinkin!
Ihanaa viikon alkua! Nautitaan kesästä, sateestakin, pian on kuitenkin ihan oikeasti villapaitakelit!
