Tuntuu kuin vuosi olisi varsinaisesti alkanut vasta tänään maanantaina. Viime viikkokin oli loppiaisen takia lyhyt ja rikkonainen – ja ainakin meillä ne, jotka oli päättänyt lomailla joulunaikaan (eli suurin osa oman osastoni kollegoista) oli vielä poissa. Tänään kaikki on toisin! Lomailijat ovat takaisin sorvin ääressä, kalenteri täyttyy palavereista ja pulssi kiihtyy odotetusti.

Itse en käytännössä pitänyt mitään ekstra-lomia, mutta vaikka pyhät harmillisen säntillisesti osuivat tänäkin vuonna viikonlopuille, tuli vapaita ja ruotsalaisten erikoisuutta, puolikkaita päiviä, kuitenkin ihan mukavasti. Ja tosiaan pelkästään jo se, että suurin osa työkavereista oli vapaalla, tarkoitti varsin rauhallisia välipäiviä. Uskomatonta, miten paljon rästihommia ja “työpöydän siivousta” sitä voikaan saada aikaiseksi, kun on vähän hiljaisempaa.

Toimistolla en nyt tietty varsinaisesti ole ollut. Meidät määrättiin jo joulukuun puolessa välissä takaisin kotitoimistolle ainakin tammikuun loppuun asti ja – mikäli tämänhetkisistä tartuntatilastoista voi mitään päätellä – etätyökehoitus tulee jatkumaan vielä senkin jälkeen.

Aika neutraali on oloni etätöihin palaamisen suhteen. Kaipaan kyllä ihmiskontakteja, toimiston energiaa, työn ja vapaa-ajan selkeämpää erottelua ja syitä laittaa päälle muutakin kuin kotiverkkarit. Mutta työmatkoja, tvärbanan ihmistungosta, kahta matkustamiseen päivittäin kuluvaa tuntia, aamujen kiireistä tunnelmaa en ollenkaan. Eli olen päättänyt suhtautua alati muuttuvaan tilanteeseen kuin säähän: siitä on kiva puhua ja olla yhtä sun toista mieltä, mutta en anna sen häiritä mielenrauhaani, koska en kuitenkaan mahda tilanteelle mitään.

Täytyy nyt vaan pitää peukkuja (ja yllä kaikkia muitakin vähän selkeämpiä suojatoimenpiteitä!), että pysyy terveenä. Hurjan monet ovat sairastuneet uusimpaan koronaversioon kahdesta rokotteesta huolimatta. Meilläkin onneksi nyt juuri tänään on alettu antaa myös meikäläisen ikäryhmälle kolmatta annosta. Rokotusaikojen metsästys on ihan oma lukunsa, mutta kyllä se sieltä sitten viimein edellisilläkin kerroilla löytyi.

Välillä onneksi etätyöläisenkin pitää laittaa jotain kaupunkivaatteita päälle. Ja kun on tarpeeksi monta päivää putkeen hiihdellyt kotosalla villasukissa ja pyjamahousuissa, riittää inspiraatioksi aivan mainiosti esimerkiksi hammaslääkärissä käynti tai se, että tekee tikusta asiaa poiketakseen lähiostarilla.

Yksi heikkouteni on arkivaatteet, joissa on vaikutteita urheilupukeutumisesta. Siinä on tietty omat riskinsä – en varsinkaan toimistolla halua näyttää siltä, että olen unohtanut vaihtaa vetimet aamutreenin jälkeen. Muutenkin kannatan “rooliin pukeutumisen” ajatusta. Jo silloin aikoinaan, kun opiskelin muotitiedettä, tajusin, että suurin osa ulkoiseen habitukseemme liittyvistä valinnoista tehdään enemmän tai vähemmän tietoisesti pukeutumalla tiettyy rooliin.

Menemättä nyt aivan liian filosofiseksi ja syvälliseksi tarkoitan siis, että kun töissä on toimistovaatteet, tulee “työolo”. Ja sitten esimerkiksi salilla on “sporttiolo”, kun päällä on urheiluvaatteet, vaikka teknisesti samat liikkeet voisi tehdä vaikka kukkamekossa.

Hauskaksi pukeutumishomman tekee erityisesti se, kun tietoisesti sekoittelee erilaisia vaikutteita – kuten nyt esimerkiksi sporttifiiliksiä toimistopukeutumiseen – mutta silti onnistuu pitämään kokonaisuuden tilanteeseen ja asiayhteyteen sopivana. Näin meillä eletään vaarallisesti! Haha!!

Ei siis ole mikään yllätys, että ihastuin ikihyvikseni, kun bongasin tuon sporttisilla vauhtiraidoilla somistetun J.Lindebergin hameen hyvässä alessa Zalando Loungesta. Se sopii täydellisesti urheiluhenkiset vaikutteet toimistolla -filosofiaani. Yhdessä muinoisella L.A:n reissulla hankitun Tommy Hilfigerin neuleen kanssa asu alkaa hipoa jo vähän liiankin urheiluhenkisen kokonaisuuden rajoja, mutta toimii mielestäni edelleen.

Kengät eivät ole mielestäni asuun parhaimmat mahdolliset. Jotkut saapikkaammat bootsit olisivat olleet paremmat tai sirommat nilkkurit ehkä. Kyynärpääonnettomuuteni jälkeen olen kuitenkin suhtautunut lähes hysteerisesti kaatumisen/liukastumisen mahdollisuuteen, joten traktoripohjaiset maihinnousukengät on tullut yhdisteltyä asuun kuin asuun. Pystyssä pysyminen on kuitenkin tärkeämpää kuin vähäiset tyylirikkomukset. Tähän on tultu!

• neulepaita, Tommy Hilfiger
• hame, J.Lindeberg
• laukku, Lovia
• kengät, Aldo