Intensiivinen ajanjakso jatkuu. Joulukuun uusi kuu osuu maanantaille 14.12. ja uusien alkujen ja yleisen muutoksen energiat ovat sitä luokkaa, että voidaan puhua uuden vuoden kaltaisesta taitekohdasta. Muuttuminen ja nahan uudelleen luominen ei todellakaan aina ole pelkkää kristallipölyä ja laventelin tuoksua. Päinvastoin nyt on tiedossa sitä kuuluisaa verta, hikeä ja kyyneliä.
Työläitä aikoja on siis tiedossa ja tasapainon sekä mielenrauhan löytyminen on poikkeuksellisen haasteellista. Kannattaa pitää mielessä, että korkeilla odotuksilla ja täysin mahdottomilla odotuksilla on vissi ero. Tapahtuipa mitä tahansa, ei ole mitään järkeä (tai etua!) yrittää esittää, että mikään ei tunnu missään ja että kaikki on ok ja kunnossa. This too shall pass – ennen pitkää päästään nauttimaan kasvun ja kehityksen tuloksista, kunhan ensin tehdään siihen vaadittava työ.
Korteilla on, kuten asiaan kuuluu, sanansa sanottavana viikonlopun meiningeistä myös. Homma toimii näin:

• Valitse yllä olevista korteista se, joka tuntuu intuitiivisesti eniten oikealta.
• Skrollaa postausta eteenpäin. Paljastan lopussa kortin ja kerron mikä viesti sillä on tulevalle viikonlopulle.

Ihan ensimmäiseksi kuitenkin katsaus kortteihin valikoituneiden kristallien energioihin.

Tiikerinsilmä
Hyvin suojeleva kivi, joka opettaa pysähtymään, katselemaan ja kuuntelemaan ennen seuraavaa isoa loikkaa eteenpäin. Kivi on hyvä työasioille, se lisää itseluottamusta ja vapauttaa stressistä. Tiikerinsilmä auttaa tekemään vakaita päätöksiä työasioissa ja busineksessa.
Lepidoliitti
Rauhoittaa ja tyynnyttää yliaktiivista mieltä. Helpottaa stressiä, tasapainottaa ja vahvistaa keskittymiskykyä. Vahvistaa oman tilan ottamista, itsenäisyyttä, ja vähentää muiden ihmisten mielipiteiden vaikutuksen alla olemista. Auttaa pääsemään eroon päässä kehää kiertävistä hyödyttömistä ajatuksista.
Malakiitti
Malakiitti on voimakas metafyysinen kivi, joka auttaa suodattamaan energiatukoksia ja tasapainon löytymistä. Se lisää itseymmärrystä ja tasapainottaa tunne-elämää.
Malakiitti on kehon ja mielen hoitaja, joka auttaa kohtaamaan menneisyyden nostamalla pintaan muistoja, jotka olemme kieltäneet tai halunneet jättää käsittelemättä. Se on myös yksi merkittävimmistä terapeuttisista kivistä.
Malakiittia voi käyttää apuna hengitys- ja univaikeuksiin, sekä lempeänä kanssakulkijana synnytyksessä.

1. XV – Paholainen
Kortin nimi johtaa helposti negatiivisiin ajatuksiin, mutta paholaisen energia on aivan mahdollista suunnata myös kaikkeen positiiviseen. Voimakas maanläheinen aistillisuus ja maskuliininen voima antaa rohkeutta kohdata totuus sellaisena kuin se on. Tänä viikonloppuna on kaikki mahdollisuudet olla säkenöivin, hurmaavin ja kiehtovin oma itsesi. Mitään ei kuitenkaan kannata tehdä tai sanoa unohtaen oma herkkyys ja haavoittuvaisuus.
Vinkki viikonlopuksi: Tahdonvoima on hyvä asia ja on tärkeää tehdä valintoja oman sisäisen näkemyksen mukaisesti. Kannattaa kuitenkin muistaa, että se on sinun totuutesi. Vaikka olisit miten vakuuttunut, läheisilläsi on oikeus tehdä omat päätöksensä ja valintansa. Nauti omista valinnoistasi, mutta samalla kannattaa muistaa, että muut tekevät omat valintansa sinusta riippumatta.
2. XVI – Torni
Tornia pidetään yhtenä tarot-pakan haasteellisimmista korteista, joten jos valitsit tämän, voipi olla, että viikonlopusta tulee aavistuksen myrskyisä. Kaikkea vanhaa ja jumittunutta tulee katsottua kriittisesti ja pilvilinnojen tai toiveajattelun päälle rakennetut perustat järkkyvät. Kaikki vanha, mikä ei toimi, on aika panna roviolle. Kaikessa uudistusvimmassaan Torni on kuitenkin myös erittäin tsemppaava kortti – vähän siihen tyyliin kuin klassinen slogan-huoneentaulu sanoo: ”If you have been waiting for a sign, this is it”.
Vinkki viikonlopuksi: Merkittävät muutokset tuntuvat aina raskailta ja vaikeilta, mutta vastustelemalla ja pitämällä ehdoin tahdoin kiinni epätoimivasta vanhasta, tekee prosessista itselleen vain vieläkin vaikeamman. Kannattaa muistaa miltä tuntuu, kun on tehnyt kunnollisen ja perusteellisen siivouksen kotona. Samanlainen rauha, tyytyväisyys ja ilo on saavutettavissa myös kaikilla elämänalueilla, vaikka itse siivoushomma tuntuisikin raskaalta.
3. Miekkojen 10 – Tuho
Pinnalla on voimakas halu olla henkisesti vapaa. Kielteinen ajattelu johtaa helposti noidankehään, joka pahimmillaan voi tuhota kaiken ilon elämästä. Jos aina odottaa pahinta tapahtuvaksi, siitä tulee helposti itseään toteuttava profetia. Tämä pätee niin ihmissuhteissa kuin muillakin elämän alueilla.
Vinkki viikonlopuksi: Mielikuvaharjoittelu ja esimerkiksi luonnossa liikkuminen (mikä tahansa puistikko kelpaa urbaaniksi ”luonnoksi”) auttaa irtautumaan kahlitsevista synkistä ajatusmalleista. Kun päästää uteliaisuutensa pilkistämään ja luottaa elämän kantavan, niin olo helpottuu ja tie ulos noidankehästä löytyy helpommin.
Oh my! Tulipas nyt rankat kortit kaikille! Torni on mielestäni tarottien pelottavin kortti. Olen saanut sen muutaman kerran, kun olen katsonut kortteja itse itselleni ja sama kuvio on toistunut: pidän kiinni asioista/ajattelutavoista/suunnitelmista kynsin hampain, vaikka oikeastaan jo alitajuisesti tiedän, että kaikki on menossa päin mäntyä. Sitten lopulta tilanne kulminoituu siihen, että on aivan pakko päästää irti, vaikka miten haraan vastaan. Siitä seuraa tietty itku-potku-raivaria ja hautaudun-sängynpohjalle-Netflixin-kanssa -masista, mutta savun hälvennettyä olo on kevyempi ja uusi suunta näyttää paljon houkuttelevammalta kuin se, mistä yritin ehdoin tahdoin pitää kiinni.
En halua missään tapauksessa pelotella ketään! Välillä elämään kuuluu näitä murroshetkiä ja vaikka juuri, kun tilanne on päällä, ei siltä tuntuisikaan, edessä on yleensä aina jotain vielä ihanampaa. Jossain vaiheessa sitä tajuaa itsekin, että juuri näin asioiden pitikin mennä.
Itselleni nostin – en Tornia – vaan ykkösen, eli suuren arkanan Paholaisen. Eli saman kortin kuin viime viikollakin!! Tarkoittaa siis sitä, että nyt on Mintun todellakin paneuduttava universumin lähettämään viestiin, kun näköjään ollaan sitä mieltä, että sanoma ei mennyt kerralla perille.
Ihanaa viikonloppua! Pysykää turvassa ja muistakaa hengittää! Laajoja kaarteita vaan, niin kyllä tästäkin mustasta rinteestä selvitään!

Tällä viikolla tulee täyteen kymmenen (10!!) kuukautta siitä, kun meidän toimistolla siirryttiin etätöihin. Viimeinen vähän isompi tapahtuma, johon osallistuin ennen omaehtoista “lock-downia” oli Karkin 30 v. synttärit keskiviikkona 11. maaliskuuta (ajatella, että Karkki oli vielä yläasteella, kun aloin kirjoittaa tätä blogia!!). Silloin käytiin syömässä aivan ihanassa, paljon kehuja ja kunniamainintoja keränneessä Sekt-ravintolassa. Voi niitä aikoja!
Sen jälkeen olen hissutellut kotosalla, tavannut lähinnä Karkkia ja sen perhettä sekä Peetua. Keväällä en käynyt edes ruokakaupassa, enkä kyllä juuri nytkään – kaiken kun saa nykyään tilattua netistä kotiovelle. (Vaikka käskyt ja pakottavat rajoitukset ovat täällä olleet Suomen näkökulmasta katsottuna lähes olemattomat, ihmiset kyllä todella hyvin noudattavat suosituksia)
Olen oikeastaan nauttinut suorituspaineettomasta elämässä leijumisesta. Puuhaksi on riittänyt kotihommailu, puutarhapalstan hoitaminen ja patikointi lähialueilla. Kun ei ole ollut niin kovaa sosiaalista meininkiä, on tullut juteltua naapureitten kanssa, tutustuttua jopa. Pääosin olen kokenut elämänpiirin pienentymisen oikein positiivisena asiana, joka on opettanut paljon ja näyttänyt, mitä kaikkea valtavan ihanaa löytyy aivan nenän edestä, kun malttaa olla touhottamatta koko ajan tuhanteen eri suuntaan.
With that said…

Ai siis hitsi vieköön ja kertakaikkiaan, miten älyttömästi haluaisin, että olisi jotkut juhlat. Ihan mitkä tahansa juhlat, syystä mistä hyvänsä, kunhan saisin syyn vetää kunnon juhlavetimet päälle, laittautua – siis tälläytyä – perinpohjaisesti. Ja juhlissa olisi vähän tungosta ja kihinää ilmassa. Vanhoja kavereita, hyviä ystäviä, moikka-tuttuja, joiden kanssa on kiva vaihtaa pari sanaa – ja ihan vieraita ihmisiä, mahdollisuuksia.
Sitten käteltäisiin ja halattaisiin ja kehuttais toistemme vaatteita ja hienoa kampausta, uusia kenkiä, uutta duunia, onnistunutta projektia. Sanottaisiin: “Mahdatteko te kaksi tuntea? Tässä on se-ja-se mun entinen kollega ja tässä hyvä ystäväni se-ja-se. Tehän olette molemmat matkustelleet paljon Italiassa!” Ja sitten puhuttaisiin ja naurettaisiin ja tutustuttaisiin ja kuka tietää mihin sekin sitten johtaisi. Hullumpaakin on sattunut.
Muistan, että joskus oli tällaista ja kai vielä tulevaisuudessakin, mutta just nyt ei. Ymmärrän oikein hyvin miksi, enkä ole edes yhtään kapinamielialalla – en vähääkään. Mutta sanon nyt ääneen sen, mitä ajattelen – vaikkei ehkä pitäisi – ja se on se, että alkaa olla selkeää matkaväsymystä tämän eristyksen ja etäisyyden ja varomisen kanssa. Maitohapolla koko muija.

Onneksi on olemassa edes virtuaaliyhteys maailmaan. Toki välillä väsyttää, kun kalenterissa on palaverit kylki-kyljessä niin, että hyvä kun ehtii välillä vessassa käydä. Ihana silti, kun saa tavata ihmisten kanssa – ja päätellen siitä, miten liukkaasti päivät täyttyy, aika monet kokevat palkitsevaksi virtuaalikohtaamisen pelkän puhelinsoiton sijaan.
Ainiin, munhan piti kertoa virtuaalipikkujouluihin pukeutumisesta – eikä alkaa filosofoida syvällisiä! Haha!
Mikään ei estä menemästä all in asun ja muun rekvisiitan kanssa, jos siltä tuntuu. Itse en ehkä sitten kuitenkaan inspiroidu ihan samalla tavalla kuin normitilanteessa, koska ruutu kuitenkin asettaa tietyt rajoitukset esim. liikkumiselle.
Selkeä meikki on hyvä ruudussa olen havainnut. Merkatut kulmat, silmät ja suu näkyy vaikka yhteyden laatu ei olisi aivan huippuluokkaa. Itse valitsen yläpainotteisen silmämeikin ja rajaukset – ja jätän silmän alapuolen meikkaamatta. Näin silmien alle ei tule niin paljon varjoa, jota väistämättä kotivalaistus jonkun verran jokatapauksessa luo.

Simppeliin juhlavaatetukseen riittää joku kiva toppi tai paita – tai kuten tässä minulla ihana kiiltäväsamettinen kimono. Kimono on lahja rakkaalta ystävältäni Tuikelta ja olen se päällä edustanut jo ties miten monessa tilaisuudessa. Entisessä normaalissa myös ihan irl.
Muu asu voi olla “huijausta”, kunhan se näyttää siistiltä, jos nousee kesken kaiken esmes noutamaan jotain. Itse luotan mustaan t-paitaan ja mustaan college-hameeseen, joka näyttää ihan fiksulta, mutta on periaatteessa sama kuin olisi verkkareissa. Ja siinä on taskut!
Juhlafiilistä kohottaa helposti näyttävällä korulla. Kaulakoru, korvikset tai vaikka joku ihana panta/muu hiuskoriste on hyviä ja ruudussa edukseen olevia valintoja. Oma sitriiniriipukseni säteilee aurinkoista, valoisaa energiaa, joka tekee ainakin minut iloiseksi ja kuplivaksi – täydellinen koru juhliin toisin sanoen!

• kimono, Lindex
• t-paita, H&M
• hame, H&M
• kengät, Aldo

Moni asia on tänä vuonna toisin. Kaikkien suurempien asioiden keskellä huomasin kaipaavani aivan hurjasti sitä ihanaa tunnetta, kun voi kotikatsomossa seurata parhaimpiinsa tälläytyneen juhlakansan saapuvan Linnan juhliin. Itselleni televisioinnin seuraaminen on ollut vuosikausia jatkunut perinne – useimmiten yhdessä ystäväporukan kanssa samalla itsenäistä Suomea juhlistaen.
Juuri nyt olisin niin kaivannut pientä pakohetkeä kristallikruunujen loisteeseen, mutta minkäs teet. Kättelyitä on aika hankala järjestää arvokkaasti Zoomissa. Haha!
Suomalaiset suunnittelijat, korudesignerit ja muut taiturit kuten kampaajat, stylistit etc. ovat aina olleet hyvin esillä, jollei nyt aivan itse tapahtumassa, niin ainakin juhliin liittyvässä kirjoittelussa ja muutenkin mediassa. Voin vain kuvitella, miten ison loven pandemian aiheuttaman vaikutuksen vuoksi jo valmiiksi ahtaalla oleviin aloihin Linnan juhlien peruuntuminen on niiden bisneksiin aiheuttanut.
Kaipuuni kauniisiin pukuihin, glamouriin ja kimallukseen äityi niin pahaksi, että päädyin selailemaan omia vanhoja pukupostauksiani. Tässä muutama luomus, jotka edelleen nostaisin Linnan juhlien top vitoseen, jos astelisivat tänä vuonna itsenäisyyttä juhlimaan.

Elina Knihtilä Katri Niskasen luomuksessa on viime vuodelta – ja oikeastaan vain parantunut ajan myötä! Juhlapukeutumisen trendi on menossa peittävämpään suuntaan muutenkin ja tuollaisia Super Woman viitta-hiha -ratkaisuja on näkynyt paljon kansainvälisilläkin punaisilla matoilla.
Lisäksi stailaus – koko pakkaus, meikki, kampaus, korut, etc (alusvaatteet!) – on saumaton, tyylikäs kokonaisuus. Siksi olen aivan varma, että tämä tulee pitämään pintansa Linnan juhlien all stars galleriassa myös tulevina vuosina.

Kerttu Niskanen vuonna 2017 niinikään Katri Niskasen suunnittelemassa asussa. Puvun kangas on niin ihana ja upea, että en meinaa millään saada silmiäni irti siitä! Leikkaus korostaa upean silkki-duchessen hillitysti läikehtivää kauneutta.
Stailaus on myös tässä kokonaisuudessa erittäin onnistunut. Ja vaikka sanoinkin juhlapukeutumisen olevan yleisemmin menossa peittävämpään suuntaan, kaunis, tyylikkäästi toteutettu avonaisuus on toki aina paikallaan Linnan juhlien kaltaisessa, suurta iltapukua etiketin mukaan edellyttävässä, merkittävässä tapahtumassa.

Vuosi 2017 oli hyvä pukuvuosi – sieltä on myös tämä Sofia Wikmanin päällä näkyvä Anne-Mari Pahkalan suunnittelema liekehtivän punainen luomus. Oi, miten edelleenkin menee kylmät väreet, kun muistan, kuinka viittamainen selkäosa leiskui Wikmanin liikkeiden mukaan.
Tässäkin kokonaisuudessa täydet pisteet stailaukselle!
Kokonaisuudenhallinta ja esim. asun istuvuus on monelle hankala paikka. Ei auta, vaikka puvun olisi designannut itse Valentino, jos tikunlaiha formulavaimo liian lihavalta näyttämisen pelossaan vaatii kaksi kokoa liian pienen mekon. I say no more.

Jaana Pelkonen on ollut monta kertaa listoillani, mutta tämä, pudottavan ihana diskopallo-look vuodelta 2016 on aivan ehdoton ykkössuosikki! Teemu Muurimäen suunnittelema puku sopii täydellisesti upeana hehkuvalle Pelkoselle.
Silloin aikoinaan jaksoin niuhota, että Linnan juhlien kaltaisessa tapahtumassa ei pitäisi olla hiukset vapaana, mutta kamoon – kuka välittää, kun kokonaisuus on näin täydellinen!?!

Mert Otsamon vuonna 2015 Tiina Lymille suunnittelema mekko on taideteos. Herkkyys ja hurjuus, maalauksellisuus ja magiikka – täydellisesti näyttelijän olemukseen sopiva ja sitä korostava luomus.
Kampaus näyttää tänä päivänä aavistuksen pönäkältä ja tuo laukku – se oli mielestäni karsea riitasointu 2015 ja se on sitä myös tänään. Auts.

Maria Guzenina, vuosi on 2014 ja puku brittisuunnittelija Jenny Packhamin käsialaa. (Pitihän tänne nyt yksi muukin kuin suomalainen suunnittelija saada!) En mitenkään erityisesti arvota asukokonaisuuksia sen mukaan käyttäisinkö itse ko. pukua vai en. Tottakai oma tyyli vaikuttaa alitajuisesti ja taustalla, mutta edes tämän listan kaikkia mekkoja en haluaisi itselleni (ensimmäisen Katri Niskasen kyllä ja Teemu Muurimäen paljettipuvun toki). Tämän Guzeninan puvun haluaisin todellakin!
Kokonaisuus on mielestäni muutenkin varsin onnistunut. Kengät ja laukku aivan nappivalinta, kynsilakaksi olisin valinnut asteen lämpimämmän tummanpunaisen kuvissa fuksialta näyttävän pinkin sijaan, mutta pisteet siitä, että kynsissä ei ole asun kuparikultaa, ja että huuliakaan ei ole ylimatsattu sen paremmin lakkaan kuin asusteisiinkaan. Voimakkaat sumusilmät lienevät Guzeninan signature, joten siitä sen enempää, kampaus (“kampaus”) vaikuttaa unohtuneen täysin.
Sellainen pieni katsahdus menneiden vuosien loistoon. Toivottavasti teillä oli yhtä kivaa kimalluksen parissa kuin minulla tätä tehdessä!
Oikein mukavaa Itsenäisyyspäivän loppuiltaa! Nythän se taitaisi juuri televisiolähetys linnasta olla loppumaisillaan…

Siis apua! Ihan ensimmäiseksi on aivan pakko kertoa, mitä hetki sitten tapahtui! Mun rapusta haettiin joku ambulanssilla!! Voihan se tietenkin olla jotain muutakin kuin koronaa, tietty sen tajuan – mutta silti. Yours truly on aivan heittämällä tämän rapun vanhin asukas, eikä tässä asumieni kohta kahdentoista vuoden aikana ole näkynyt yhtäkään ambulanssia täällä… Tosiaankin kysymys voi olla vaikka mistä, mutta olin juuri suunnitellut, että lähden raijaamaan pahvilaatikoita sun muuta meidän kierrätysroskikseen (joka on auki vain muutamana päivänä viikossa pari tuntia kerrallaan), mutta ei todellakaan kiinnostanut kulkea hissillä, jolla on juuri (mahdollisesti) viety koronapotilasta! Huh huh!
Ja sitten päivän aiheeseen…
Planeetat tekevät nyt aikamoista kuviota toistensa kanssa ja voimakkain vaikutus on kaikenlainen yleinen epävarmuuden ja epäilyn tunne sellaisena jäytävänä alitajuisena epämukavuutena, josta on vaikea ottaa selkoa. Mieli voi olla maassa ja tulevaisuus näyttää valottomalta, vaikka miten yrittäisi järjellä selittää itselleen, että kaikki on hyvin. Kiitollisuuspäiväkirjan pitäminen saattaa juuri nyt tuntua lähinnä huonolta vitsiltä, mutta sanokaa minun sanoneen, se on silti se tehokkain ja helpoin lääke vallitsevien energioiden negatiivisia vaikutuksia vastaan.
Aivot rekisteröivät jo sen, kun alkaa mielessään etsiskellä aiheita ja asioita, joista voisi olla kiitollinen, ja ne alkaa tuottaa mielihyvähormoni dopamiinia. Siis vaikka ei löytäisi ainuttakaan asiaa, josta voisi olla kiitollinen, pelkästään etsiminen on palkitsevaa! Saatika sitten, kun oikeasti huomaa, miten paljon on asioita, joista voi olla kiitollinen. Kiitollisuus = mentaalisia havuja, kun tuntuu, että suksi ei luista.
Korteilla on tietty sanansa sanottavana viikonlopun meiningeistä myös. Homma toimii näin:

• Valitse yllä olevista korteista se, joka tuntuu intuitiivisesti eniten oikealta.
• Skrollaa postausta eteenpäin. Paljastan lopussa kortin ja kerron mikä viesti sillä on tulevalle viikonlopulle.

Ihan ensimmäiseksi kuitenkin katsaus kortteihin valikoituneiden kristallien energioihin. (Kuvat on nyt valitettavasti sellaista “tänään ei valjennut päivä ollenkaan” -tasoa..)

Lepidoliitti
Rauhoittaa ja tyynnyttää yliaktiivista mieltä. Helpottaa stressiä, tasapainottaa ja vahvistaa keskittymiskykyä. Vahvistaa oman tilan ottamista, itsenäisyyttä, ja vähentää muiden ihmisten mielipiteiden vaikutuksen alla olemista. Auttaa pääsemään eroon päässä kehää kiertävistä hyödyttömistä ajatuksista.
Seleniitti
Seleniitti on hyvin voimakas kivi, joka puhdistaa ja vahvistaa selkeää ajattelua sekä tukee henkistä kehitystä. Se on monien suosikkivoimakivi, sillä se puhdistaa energioista pois kaiken sen, mikä jarruttaa kasvua.
Seleniitti rauhoittaa levotonta kroppaa ja tasapainottaa mieltä. Erinomainen kivi yöpöydälle, joogaharjoituksiin tai meditaation tueksi.
Tiikerinsilmä
Hyvin suojeleva kivi, joka opettaa pysähtymään, katselemaan ja kuuntelemaan ennen seuraavaa isoa loikkaa eteenpäin. Kivi on hyvä työasioille, se lisää itseluottamusta ja vapauttaa stressistä. Tiikerinsilmä auttaa tekemään vakaita päätöksiä työasioissa ja busineksessa.

1. Maljojen Prinsessa
Oletko tehnyt sovinnon menneisyyden kanssa? Jos et, niin nyt siihen on hyvä hetki. Maljojen Prinsessan asun helmaa koristavat kristallit kuvaavat hänen kykyään nähdä asiat sellaisena kuin ne on – ei sellaisina kuin hän haluaisi niiden olevan. Tunnistat myös omat parhaat puolesi ja viikonlopun energiat tekee sen, että uskallat nauttia niistä.
Vinkki viikonlopuksi: Nyt on oikea aika antautua rakkaudelle ja uskaltaa tehdä asioita, joista ihan oikeasti tykkäät ja joilla on sinulle todellista merkitystä. Irroittaudu asioista, jotka tunnet turhiksi (mutta tee se lempeästi!) ja pitäydy vain ihmissuhteissa jotka ovat totuudellisia ja rakkaudellisia.
2. XV – Paholainen
Kortin nimi johtaa helposti negatiivisiin ajatuksiin, mutta paholaisen energia on aivan mahdollista suunnata myös kaikkeen positiiviseen. Voimakas maanläheinen aistillisuus ja maskuliininen voima antaa rohkeutta kohdata totuus sellaisena kuin se on. Tänä viikonloppuna on kaikki mahdollisuudet olla säkenöivin, hurmaavin ja kiehtovin oma itsesi. Mitään ei kuitenkaan kannata tehdä tai sanoa unohtaen oma herkkyys ja haavoittuvaisuus.
Vinkki viikonlopuksi: Tahdonvoima on hyvä asia ja on tärkeää tehdä valintoja oman sisäisen näkemyksen mukaisesti. Kannattaa kuitenkin muistaa, että se on sinun totuutesi. Vaikka olisit miten vakuuttunut, läheisilläsi on oikeus tehdä omat päätöksensä ja valintansa. Nauti omista valinnoistasi, mutta samalla kannattaa muistaa, että muut tekevät omat valintansa sinusta riippumatta.
3. Maljojen 8 – Uupumus
Epätyydyttävästä tilanteesta ei näytä olevan helppoa ulospääsyä. Kortti kuvaa varsin voimakasta kyllästymistä nykyiseen elämäntilanteeseen ja elämäntyyliin. Hakusessa on selkeästi jotain syvempää ja tarkoituksellisempaa. Energiaa on tullut hukattua kaikenlaiseen, mistä ei ole oikeasti iloa kenellekään. Kortti viittaa siihen, että nyt on korkea aika tsekata, missä jamassa arkipäivän rutiinit pyörii.
Vinkki viikonlopuksi:  Nyt on tosi hyvä aika sanoa selkeä ei kaikille energiavarkaille – oli ne sitten ei-toivottuja ihmissuhteita tai huonoja ja kuluttavia elämäntapoja. Kortin viesti on kaksijakoinen: rajat kannattaa laittaa sekä ulkoa tuleville paineille ja vaatimuksille, mutta myös yhtälailla tarkastella omia rutiinejaan. Riittävä uni, laadukas ravinto ja päivittäinen liikunta on hyvinvoinnin selkäranka.
Nostin itselleni kakkosen – eli suuren arkanan paholaisen. Tiedän ihan hyvin, että se ei ole “paha” kortti, mutta hätkähdän silti aina pikkuisen, kun se tulee. Kortin viesti on pääosin positiivinen, mutta jos totta puhutaan, juuri nyt tuntuu, että sen maskuliininen energia voi olla itselleni vähän liikaa. Katsotaan nyt, miten viikonloppu tästä lähtee käyntiin, mutta jotenkin energinen, sexy paholainen on varsin kaukana siitä, miltä juuri nyt tuntuu. Vaikka ei siinä mitään – kyllähän sitä mielellään on säkenöivin ja hurmaavin versio itsestään ihan ilman sen kummempaa syytäkin. Haha!
Ihanaa viikonloppua, pysykää terveinä! Ja muistakaa nyt kertakaikkiaan pitää kunnolliset turvavälit, tavata ihmisiä vain ulkoilmassa ja pestä käsiä huolellisesti jokaisessa mahdollisessa välissä!!

Joulukuun ensimmäinen päivä – miten ihanaa!! Ja myös pikkuisen uskomatonta samalla. Jotenkin ainakin itselleni tämä jo kohta kymmenen kuukautta kestänyt kotitoimistolta työskentely, superpitkä kesäloma (meillä oli “painokas suositus”, että myös kaikki säästölomat täytyy pitää koronataloustalkoiden nimissä), nyt saikku ja yleinen mitään-ei-tapahdu -elämä, on aiheuttanut vahvan tuntemuksen ajan pysähtymisestä. Säätila ja lämpötilat vähän vaihtelevat – ja luonto näyttää pikkuisen eriltä, mutta muuten päivät ovat olleet hyvin pitkälle toistensa kaksosia.
En oikeastaan edes valita. Aika mielenkiintoinenhan tämä kokemus ylipäätään on – ja varmasti myös ainutkertainen. Otetaan nyt sitten siitä kaikki ilo ja erityiskokemuksen mahdollisuus irti. Itselläni on tietty elämänpiiriä rajoittanut vielä vähän ekstraa tämä käden kanssa säätäminen, mutta kaiken surrealistisuudessa on mielestäni ihan komedian piirteitä.
On silti kyllä ihanaa, että vuoden masentavin kuukausi, marraskuu, on nyt ohi! Olen ollut havaitsevinani, että joulukoristelu ja muu jouluun valmistautuminen on alkanut poikkeuksellisen aikaisin niilläkin, jotka tapaavat muutenkin olla ajoissa. Ihanaa kyllä, että voi hyvällä syyllä tuoda valoa ja iloa keskelle pimeyttä ja harmautta!
Ja hei – kolmen viikon päästä tilanne kääntyy taas parempaan. Jaksaa, jaksaa!

“Talvivalkoinen” ei nyt enää ole mikään uusi käsite pukeutumisessa, mutta silti tuntuu vähän radikaalilta pukeutua pimeyden keskelle kiireestä kantapäähän valkoiseen. Itseäni kuitenkin ilahduttaa ja jopa lohduttaa käyttää vaaleita sävyjä, kun ainainen hämäryys ja harmaus meinaa imeä kaiken inspiraation ja ilon elämästä.
Lupasin esitellä viime talvisesongin luottoasujani, jotka ovat nyt, käsihärvelin asettamien vaatimusten sanelemana, yhä käytössäni. Tässä yksi niistä.
& Other Stories on pelastanut pukeutumiseni oversize-neuleillaan. Tämä luonnonvalkoinen villasekoiteneule tuli rakastettua aivan nukkaiseksi. Vaalean sävyn ongelma on se, että sitä pitää pestä/pesettää useammin, koska harmaantuminen ei lähde tuulettamalla, vaikka muuten neule siinä puhdistuisikin. Pesu kuluttaa melkein enemmän kuin käyttäminen. Tuokin on käynyt jo kaksi kertaa pesulassa ja kaksi kertaa olen pessyt sen pesukoneen villaohjelmalla. Ei siis ihme, että pinta alkaa jo pikkuisen nuhjuuntua.
Hyvin se kuitenkin vielä toimii. Ehken enää laittaisi neuletta toimistolle, mutta Skype-palaverissa se menee ihan mainiosti.
Kaulassa on pilkahdus väriä suloisen pikkuhuivin muodossa. Siinä on aivan ihana retrohenkinen kuviointi Pohjois-Italian upeista pikkukylistä Garda-järven ympärillä. En tiedä huivin merkkiä, enkä usko, että se on silkkiä (vaikka myyjä kyllä niin väitti), mutta tykkään siitä ihan hurjasti. Pitääkin laittaa siitä kuva, missä koko kuvio näkyy…

Valkoiset farkut olen alunperin saanut Elloksen kanssa tekemäni yhteistyökampiksen yhteydessä. Niistä on tullut ihan luottofarkut, vaikka melkein joka käytön jälkeen ne pitääkin iskeä pesuun. Materiaali on kestänyt oikein hyvin kovaa käsittelyä ja muutenkin olen ollut niihin supertyytyväinen.
Ihan aluksi ajattelin, että käännän lahkeensuut, että eihän tuollaisia rispaantuvia ja hapsottavia puntteja voi käyttää. Sittemmin tuumasin, että juuri se on se kiva yksityiskohta, joka tekee farkuista minttumaisen huolettomat. Valkoiset housut kun helposti antavat vähän muodollisen, tiukkapipoisen preppyn vaikutelman. Pieni yksityiskohta voi vaikuttaa todella paljon kokonaisilmeeseen.


(Ihan älytön tuuli… aivan jokaisessa kuvassa karseesti karvoja naaman päällä – pahoitteluni!)

Mulberryn pikkuruinen zipped Bayswater senkuin paranee käytössä. Laatutuotteiden kanssa on kyllä ihan superihanaa se, että vaikka ne on uutena upeita, vasta käytön myötä ne todella pääsevät näyttämään parhaimmat puolensa. Tuokin on pehmentynyt juuri sopivasti ja muokkaantunut menettämättä muotoaan tai muutenkaan kärsimättä välillä kovastakaan käytöstä.
Fun fact: näköjään tuo laukun sävy on mulla nyt jotenkin pahasti päällä. Olin tässä yksi päivä purskahtaa ääneen nauramaan, kun laukku seisoi keittiösaarekkeella ja tajusin, että uudet keittiönkaapinovet ovat tismalleen saman sävyiset kuin pikku Mulberryni. Haha!

• neulepaita, & Other Stories
• farkut, Ellos (saatu)
• laukku, Mulberry
• korvikset, H&M
• tennarit, Sketchers
• huivi, ???