Tervetuloa jälleen Mintun Torstai Tarotien pariin! Tälläkin kertaa selvitellään, millaisia energioita kortit lupaavat tulevalle viikonlopulle, mutta ensin pari sanaa astrologisesta tilanteesta. Tai paremminkin kuun asennosta – sillä juuri nyt saamme nauttia ihan mahtavasta uuden kuun energiasta (huippu osuu huomiselle aamupäivälle).
Uusi kuu osuu eläinradan action-merkkiin, oinaaseen, mikä tarkoittaa sitä, että nyt jos koskaan on hyvä aika heittää heipat kaikelle turhalle painolastille ja asettaa tavoitteet korkealle. Universumi lisää pökköä pesään ja tulta persmuksiin! Itse ainakin tunnen vaikutuksen jo nyt. En ole edes aloittanut mitään selkeästi uutta, mutta silti on selittämätön “ihan liekeissä” -olo.
Mutta katsotaanpas, mitä korteilla on kerrottavana!
Homma toimii näin:

• Valitse yllä olevista korteista se, joka tuntuu intuitiivisesti eniten oikealta.
• Skrollaa postausta eteenpäin. Paljastan lopussa kortin ja kerron mikä viesti sillä on tulevalle viikonlopulle.

Ihan ensimmäiseksi kuitenkin katsaus kortteihin valikoituneiden kristallien energioihin.

Musta turmaliini
Voimakkaasti suojeleva ja turvallisuudentunnetta lisäävä kivi, jota käytetään kilpenä kielteisiä energioita vastaan. Neutraloi negatiivisia ajatuksia ja riitoja kääntämällä niiden energian positiivikseksi. Auttaa näkemään selkeästi ja voittamaan pelot. Lisää läsnäoloa ja rohkeutta.
Lepidoliitti
Rauhoittaa ja tyynnyttää yliaktiivista mieltä. Helpottaa stressiä, tasapainottaa ja vahvistaa keskittymiskykyä. Vahvistaa oman tilan ottamista, itsenäisyyttä, ja vähentää muiden ihmisten mielipiteiden vaikutuksen alla olemista. Auttaa pääsemään eroon päässä kehää kiertävistä hyödyttömistä ajatuksista.
Howliitti
Howliitti on erittäin rauhoittava kivi, joka auttaa löytämään ja vahvistamaan omaa kunnianhimoa. Se vahvistaa ja auttaa myös tavoitteiden saavuttamisessa. Howliitti opettaa kärsivällisyyttä sekä haihduttaa raivoa. Fyysisellä tasolla kivi yhdistetään kalsiumtasapainoon sekä hampaisiin ja luihin. On myös suositeltavaa pitää howliitteja vuoteen ympärillä, sillä se karkottaa unettomuutta.

1. Sauvojen 6 – Voitto
Tiedossa on iloa, lämpöä ja onnistumisia. Ehkä edessä on todellinen läpimurto asiassa, jonka aiheuttama menestys koituu sekä sinun että lähipiirisi eduksi. Sauvojen 6 symboloi voimakasta positiivista itseluottamusta, tasapainoa ja luovuutta, joka on eduksi kaikenlaisissa käyntiin laitettavissa hankkeissa. Maaperä on nyt hedelmällinen ja tunnet sen selkeästi sormenpäissäsi.
Vinkki viikonlopuksi: Edessä on merkittävä läpimurto ja aikaisemmin mahdottomilta näyttäneet tavoitteet toteutuvat tai muuttuvat saavutettaviksi. Kortti kuitenkin varoittaa omimasta menestystä kokonaan itselle. Anna avokätisesti tunnustusta kaikille osallisille ja jaa menestyksen hedelmät, niin huomaat kaiken moninkertaistuvan.
2. Miekkojen Ritari
Miekkojen Ritari edustaa päättäväisyyttä, kirkasta älyä, intohimoa, vauhdikasta etenemistä ja kunnianhimoa. Oletkin juuri nyt täynnä mahtavaa energiaa ja saat aikaiseksi paljon, kun vain kohdistat toimintasi ja voimasi niihin asioihin, jotka itse koet tärkeiksi. Itseluottamuksesi on poikkeuksellisen korkealla – nauti siitä ja hyödynnä tunne tavoitteidesi saavuttamiseen. Ymmärryksesi kattaa kaikki elämän eri osa-alueet ja siksi uskallat myös kaataa raja-aitoja ja vahvistaa vapauttasi.
Vinkki viikonlopuksi: Olet niin täynnä ihanaa energiaa ja halua aloittaa uusia asioita, että nurkan takana piilee lyhytjännitteisyyden peikko. Kannattaa yrittää olla sinkoilematta sinne tänne ja muistaa myös se, että oma vauhdikkuutesi ei oikeuta pomottelemaan muita samaan tahtiin.
3. XV – Paholainen
Kortin nimi johtaa helposti negatiivisiin ajatuksiin, mutta paholaisen energia on aivan mahdollista suunnata myös kaikkeen positiiviseen. Voimakas maanläheinen aistillisuus ja maskuliininen voima antaa rohkeutta kohdata totuus sellaisena kuin se on. Tänä viikonloppuna on kaikki mahdollisuudet olla säkenöivin, hurmaavin ja kiehtovin oma itsesi. Mitään ei kuitenkaan kannata tehdä tai sanoa unohtaen oma herkkyys ja haavoittuvaisuus.
Vinkki viikonlopuksi: Tahdonvoima on hyvä asia ja on tärkeää tehdä valintoja oman sisäisen näkemyksen mukaisesti. Kannattaa kuitenkin muistaa, että se on sinun totuutesi. Vaikka olisit miten vakuuttunut, läheisilläsi on oikeus tehdä omat päätöksensä ja valintansa. Nauti omista valinnoistasi, mutta samalla kannattaa muistaa, että muut tekevät omat valintansa sinusta riippumatta.
Itselleni nostin kolmosen – eli paholaisen. Tahdonvoima on hyvä asia ja toki aina on paikallaan saada muistutus siitä, että minun totuuteni ei välttämättä ole muiden totuus. Mielenkiintoista nähdä, miten tuo viesti toteutuu nyt tulevan viikonlopun aikana. Toivottavasti olet samaa mieltä itse nostamastasi kortista!
Ihanaa viikonloppua!

Varmaan olette jo huomanneetkin, että tätä Mintun kodin remonttia/uudelleensisustusprojektia rakennellaan, kuten sitä yhtä kuuluisaa kirkkoa.
Makuuhuoneestani puuttuu edelleen lukulamppu (vaikka se on kyllä hankittuna…) ja tauluseinä. Olohuone on mielestäni ihana jo nyt, mutta uusi sohva saisi tulla ja parit taulut odottaa ripustusta sielläkin. Pikkumakkariin olen tyytyväinen, mutta joku (“joku”) voisi kyllä käydä kaiken sinne varastoituneen kaman konmari-asenteella varustettuna läpi.
Tämä hetkinen pääprojektini on rakkaushankkeeni, ikioman ateljeeni, saaminen valmiiksi. Tai ainakin siihen kuntoon, että  pääsen taas ompelemaan. Kuvia tulee heti, kun on jotain esiteltävää…
Samalla mieli haikailee jo seuraaviin kohteisiin – ja vuorossa on vihdoin keittiö! Ennen kuin päästän täysin irti sisäisen keittiöremonttipetoni, ajattelin uudistaa nykyisen ruokailutilan.

Nykyinen pöytä on iso 90 cm x 180 cm suorakaide. Lisäosakin siihen löytyy, mutta sitä ei kai ole vielä milloinkaan käytetty.
Tykkään siitä, että pöydän ympärille mahtuu isompikin porukka illalliselle. Kerran ängettiin 12 henkeä tuon ympärille syömään ja se sujui aivan mainiosti.
Pöytä on toiminut myös ansiokkaasti yhdistettynä ruokailutilana, toimistona ja askartelu- & taidepisteenä. Usein jopa samanaikaisesti.
Tietyllä tavalla myös tykkään siitä, että keittiössä tapahtuu kaikki oleellinen. Lapsuudenkodissani lankattiin kengät, voideltiin sukset, korjattiin mopon moottori, laitettiin kotipermanentti naapurin hiuksiin ja vaalennettiin pikku-Mintun kuontalo, tehtiin batiikkia ja kaiverrettiin rukinlapoja, ommeltiin, silitettiin ja tietty myös leivottiin ja syötiin keittiönpöydän ääressä.

Nykyiseen pöytääni kuuluvat tuolit ovat raskastekoiset ja kovin 2000-lukuiset muotokieleltään – niistä haluan eroon, vaikka päättäisinkin pitää pöydän. Asiaa helpottaa se, että toin Tampereelta koti-kodin tyhjennyksen yhteydessä neljä pinnatuolia ja niiden ympärille olisi tarkoitus kerätä uusi ruokailuryhmä.
Vanhat pinnatuolit on juuri nyt maalattavana kauniilla, hiukan murretulla valkoisen sävyllä. Riippuu vähän siitä, millaiseen pöytäratkaisuun lopulta päädyn, mutta ajatuksenani on hankkia noiden neljän kaveriksi pari ihan toisenlaista tuolia. Toivomuslistan kärjessä taitaa olla kaksi Wishbone-tuolia.

Suorakaiteen muotoisen pöydän eduista huolimatta kovasti tekisi mieleni nyt kuitenkin pyöreää pöytää. (Kuvassa yksi suosikeistani: Karl Andesson & Söner, Ypsilon 3)
Teoriassa pyöreä pöytä tuntuu ihan hyvältä idealta, saahan sen ympärille katettua vielä suorakaidettakin joustavammin enemmän tai vähemmän väkeä. Uuteen ateljeeheni tulee työpöytä ja muutenkin keittiörempan myötä jo nytkin varsin runsas pöytätason määrä vain lisääntyy (jollen muuta suunnitelmiani aivan täysin…). Sikäli voin siis pyhittää ruokapöydän hiukan aikaisempaa enemmän vain ruokailuun.
Toisaalta haluan, että pöytä on sen verran iso, että siihen mahtuu mukavasti kuusi henkeä ja toimivasti kahdeksan henkeä syömään. Se sulkee pois vaihtoehdot, joissa pyöreä pöytä on saanut alleen neliskanttisen sisarensa neljä jalkaa. Sillä kuka ihme haluaa istua illallisella niin, että jalkojen välissä on pöydän jalka?
Sen verran olen käynyt huonekalukaupoissa tsekkailemassa, että jos pyöreän pöydän jalka on keskellä, koko hommasta tulee helposti hutera. Tosin voi olla, että kaupassa ei ole välitetty säätää asetuksia suoraksi ja pöytä keikkuu sen takia.

Edellistä aika paljon edullisempi, mutta tyyliltään aika kivan oloinen on CPH 20 ruokapöytä. Tosin halkaisijaltaan tämä on myös 5 cm pienempi – eli Ø120. Hurjan vaikea miettiä, että minkä kokoinen pöydän pitäisi olla. Riittääkö Ø120 – ja onko sillä jotain käytännön merkitystä, jos toinen pöytä on 5 cm halkaisijaltaan isompi?
Luottosisustamo IKEA yllättää jälleen positiivisesti. Sieltä löytyy nimittäin oikein kivan oloinen ja massiivisen sekä tukevan tuntuinen pöytä. Neljä jalkaa on sijoitettu fiksusti vähän sisemmäksi niin, että istuminen sujuu mukavasti, vaikka paikka osuisikin jalan kohdalle.

 
Ikean pöytä on halkaisijaltaan peräti 145 cm ja sen ilmoitetaan olevan sopiva 6:lle hengelle. Tosin kuvissa myös tuon ympärille on laitettu vain neljä tuolia.
Käytiin viime viikonloppuna Karkin kanssa Ikeassa ja zoomailin pöytää myös ihan livenä  – ja täytyy sanoa, että jopa siellä paikan päällä, missä kaikki näyttää jotenkin pieneltä, koska mittasuhteet muuten on niin valtaisat – se näytti varsin massiiviselta. Sikälikin siis arveluttaa, koska yksi asia, mikä nykyisessä pöydässä ärsyttää on juuri sen jotenkin jähmeä raskastekoisuus.
Toisaalta mitään superkeveää ja ilmavaa ratkaisua en myöskään tunne omakseni. Haha!
Kuvissa – ja monesti livenäkin – pyöreän pöydän ympärille on tosiaankin laitettu vain neljä tuolia, vaikka halkaisija olisi varsin suurikin. Nyt siis mietityttää, että jos päädyn pyöreään (niinkuin kovasti haluttaisi), onko 120 Ø riittävä kuudelle hengelle – vai pitäisikö pöydän olla isompi, niinkuin Ikea väittää?
Ja onko pyöreä pöytä ylipäätään järkevä hankinta, vai tulenko katumaan katkerasti? Tarkoitus kun nyt olisi hankkia kiva pöytä, jota jaksaa katsella “lopun ikäänsä” – eikä mitään kertakäyttöviritystä, jonka haluaa vaihtaa heti muutaman vuoden päästä.
Nääs, nääs, päätöksiä, päätöksiä…
(pöytäkuvat valmistajien sivuilta)

Kellojen siirtelyn myötä kalenterikin näyttää nyt kesäaikaa. En oikein tajua tuota ajan säätämiseen liittyvää pelleilyä, mutta eipä se nyt enää oikeasti niin paljon haittaakaan, kun kaikki laitteet osaavat ihan itse päivittää itsensä vallitsevaan kellonaikaan. Keittiön seinäkello on ainoa, joka odottelee päivitystä siihen asti, kun Peetu tulee kotiin.
Osaisin ja pystyisin toki siirtämään perus patterikäyttöisen Ikea-seinäkellon viisareita itsekin, mutta en ole kovin hyvä saamaan aikaiseksi tuollaisia pikkujuttuja. Vuosien myötä olen antanut periksi, enkä edes yritä. Peetu on sitäpaitsi sen verran pidempi, että yltää kelloon ilman keittiöjakkaraa.
Onhan kesäajassa se ilo, että pikkuhiljaa lisääntynyt iltapäivien valoisuus humpsahtaa kerralla illan puolelle. Tänään oli valoisaa jopa silloin, kun läksin kotiin toimistolta!
Alkukevään miinuspuoli ainakin itselläni on se, että tunnen oloni talven jäljiltä harmaaksi ja väsyneeksi. Valon lisääntyminen ilahduttaa, mutta olo on jotenkin ihan älyttömän vetämätön.

Ehkä innostun rustaamaan itselleni vielä tavallistakin aikaoptimistisempia ja pidempiä todo-listoja – tai jotain – sillä tuntuu, että vaikka koko ajan puuhastelen, oikein mistään ei tule valmista. Onneksi tilanne on pahempi kotona, töissä on jotenkin selkeämpi meininki. Tosin illalla olen ollut varsinkin viimeaikoina taas ihan loppu.
Kaksi parasta ja toimivinta keinoa kevätväsymyksen taltuttamiseen on riittävä kuntoliikunta ja hyvät yöunet. Kahvikin piristää, mutta viimeinen kupillinen olisi syytä nauttia hyvissä ajoin, ettei uni kärsi.
Itse pidän nyrkkisääntönä, että lounaan jälkeen voin vielä juoda yhden ison mukillisen kahvia, mutta sen jälkeen siirryn kofeiinittomaan yrttiteehen. Välillä sitä kuitenkin kaipaa pientä extra-boosteria ja silloin ohjelmassa on kurkumalatte.
Ihanan auringonkeltaisen juoman antioksidantit elvyttävät ja piristävät. Ja vaikka suhtautuisikin kurkuman väitettyihin moninaisiin terveysvaikutuksiin epäileväisesti, värin lisäksi myös lempeän mausteinen maku vaikuttaa virkistävästi.

KURKUMALATTE
(2 mukillista)
Ainekset:

• n. 4 tl kurkumajauhetta
• ripaus inkiväärijauhetta
• ripaus jauhettua kardemummaa
• ripaus kanelia (jauhettu)
• pari pyöräytystä mustapippuria myllystä
• 2 tl kookosöljyä
• 1 tl hunajaa (voi korvata esmes agave-siirapilla, jos tavoitteena on vegaanillekin sopiva juoma!)
• 1/2 dl vettä
• 4 dl vaahtoutuvaa kauramaitoa (Oatly iKaffe tai vastaava)

 
Valmistus:

• Laita kaikki muut ainekset kattilaan paitsi puolet kauramaidosta.
• Lämmitä miedolla lämmöllä samalla sekoitellen niin, että maustejauheisiin ei jää kokkareita.
• Lämmitä loput kauramaidosta erikseen ja vispaa ihanaksi ”latte-vaahdoksi”.
• Jaa ensin kurkumamaito mukeihin ja kaada sitten päälle maitovaahto.
• Ripsauta vielä koristeeksi lempparimaustettasi esmes kanelia tai kurkumaa.
• Nautiskele lämpimänä!

Vinkki: jos kaapista ei löydy vaahtoutuvaa kauramaitoa, voi ohjeen tietty toteuttaa myös tavallisesta kauramaidosta. Silloin jätän yleensä veden pois ja lisään vastaavasti maidon määrää.

Kurkumalatte on nykyisin suosikkijuomani varsinkin iltaisin. Aamuisin ja aamupäivisin kahvi on ehkä parasta, mitä tiedän – enkä edes halua harkita siitä luopumista. Iltaisin tilanne on tosiaan toinen ja silloin haluan monestakin syystä vältellä kofeiinipitoisia juomia.
Ihaninta kurkumalaten kanssa on se, että vaikka se virkistääkin, ei se vaikuta negatiivisesti yöuniin. Ehkä paremminkin päinvastoin! Suosittelen siis testaamaan, jos kaipaa ihanaa vaihtelua iltateerutiineihin.