Tuntuuko jo oikeasti siltä, että päivät on piirun verran pidempiä? Ihan vitivarma en uskalla olla, sillä mahdollisesti ihana fiilis johtuu vain siitä, että täällä meillä on ollut viikonloppuna aikas ihanat talvikelit. Parisen miinusastetta ja auringonpaistetta taivaan täydeltä on ehkä täydellisin talvisää, mitä voi olla.
Tänäänkin on ollut ihan kaunista, mutta älytön tuuli. Heti tulee sellainen olo, että apua, nyt se ilmastonmuutos on laittanut kaiken sekaisin – eihän täällä tuule näin navakasti yleensä ikinä.
No, ihan kaikesta ei voi alkaa menettää yöuniaan. Olen kuitenkin sen ajan kasvatti, että muistan hyvin ajanjakson, jolloin ihan tavalliset, ajattelevat ihmiset pelkäsivät ydinsotaa niin paljon, että oli vaikea nukkua yöllä. Enkä sano tätä millään lailla vähätelläkseni tämänhetkisiä uhkakuvia – ennemminkin vain muistuttaakseni itselleni, että pelkääminen, kauhukuvien vatvominen ja stressaaminen vain hajottaa. Parasta on tehdä se, minkä voi, vaikuttaa siellä, missä pystyy ja muuten olla murehtimatta asiaa.

No, mutta tämän postauksen tarkoitus ei ollut ollenkaan alkaa pohtia ilmastonmuutosta, vaan esitellä tämän maanantain toimistoasuni!
Edelleenkin kannatan “casual Monday” ajatusta ja koska tälle päivälle ei ollut sovittuna kuin kaksi palaveria – toinen oman osaston ja toinen oman tiimin kanssa – ei ollut mitään erityistä syytä esittää jotenkin erityisen skarppia. Printti-tee + neuletakki tai jakku on ehdottomasti yleisin käyttämäni yläosakombo. Yhdistelmää on todella helppo varioida rentous-/fiksuus-/katu-uskottavuus -skaalalla. Alaosan ja kenkien valinnalla perusasetelmaa voi säätää vielä lisää.

Musta-valkoiset ruutuhousut on mielestäni olemukseltaan varsin mielenkiintoiset. Periaatteessa ne on ihan siistit ja “pukuhousumaiset”, mustavalkoinen väritys on samoin varsin konservatiivinen. Sitten kuitenkin tuo housujen keittiöruudutus vie ajatukset ammattikeittiöön (vaikkei pepitaruutua olekaan) ja italialaisen bistron pöytäliinaan (vaikkei olekaan puna-valkoinen värimaailmaltaan).
Ammattikeittiöestetiikkaa vahvistaa se, että tänään en poikkeuksellisesti vaihtanut sisäkenkiin toimistolla, vaan oikeasti hiihtelin nuo, nyt jo aikasmoisen kulahtaneet Niket jalassa koko päivän. Mutta kuten sanottu – palaveririntamalla oli tänään varsin rentoa, joten ei ollut mitään erityistä syytä pukeutua täyteen taisteluvalmiuteen.

T-paita on, niinkuin monet teistä jo varmasti hiffasivatkin, hankinta H&M:n viimeisimmästä designer-yhteistyömallistosta Moschinon kanssa.
Tuosta pitää sanoa sen verran, että olen kieltämättä itsekin hiukan hämmästynyt, mitä nuo Henkkamaukan yhteistyömallistot tekee pääkopalleni ja tyylitajulleni. 70-luvun lopulta lähtien olen ollut sitä mieltä, että juuri mikään sarjakuvaestetiikka – ja erityisesti “Aku Ankka/Mikki Hiiri” – ei ole mun juttu. Mutta täällä sitä ollaan, polleana Minni-hiiri -paidassa…
Olen toki hyväksynyt jo aikoja sitten, että suhtautumistani muodin ilmiöihin leimaa takinkääntö ja mielenmuutos. Silti onnistun säännöllisesti yllättämään myös itseni.
Ja sanottakoon nyt se vielä, että kysymyksessä ei tuon t-paidan kanssa ollut mikään “pakko-saada-pakko-ostaa” -ilmiö – vaan olen siis oikeasti käyttänyt paitaa jo useamman kerran monessa eri yhteydessä.

• t-paita, Moschino x H&M
• neuletakki, Dagmar
• housut, Ellos
• tennarit, Nike