Postauksen otsikko ei viittaa asuuni. Annan täydet pisteet marraskuulle todella harvinaisen tyylikkäästä ja marraskuumaisesta aloituksesta. Eilen tuli vettä kuin juurikin sieltä, tuuli niin, että sateenvarjosta piti pitää kaksin käsin kiinni ja silti sitä oli aivan tuhannen märkä. Tänään aamulla sai puolestaan herätä siihen, että taivaalta tuli jotain vettä kiinteämpää. Ei mitään ihanaa, söpöä ja tunnelmallista lunta – vaan vaakasuoraan räntää, joka läiskähteli kiinni takkiin ja kasaantui kadulle nilkkaan asti ulottuvaksi mössöksi. Työkaveri sanoi, että ihan kuin slush-tehdas olisi räjähtänyt.
Poikkeuksellisesti en siis valita säästä. Sen sijaan annan marraskuulle täydet pisteet lajinomaisesta käyttäytymisestä.
Päivän mittaan räntä muuttui sateeksi ja töistä lähdön aikoihin tuuli oli laantunut hiukan eikä taivaalta tullut enää niskaan yhtään mitään. Tuntui aivan voitolta!
Tämän päivän työasuni perustui H&M:ltä nimenomaan toimistokäyttöön hankkimastani mekosta, luottovillatakista ja poneista. On muuten ihme juttu, että melkein aina, kun laitan nuo karvanilkkurit (aka “ponit”), sää on ihan karmea. Sen täytyy olla joku klassinen kohtalon iva -tyyppinen asia, sillä pidän yleensä tosi hyvää huolta kengistäni, öljyän, lankkaan ja suihkin minkä kerkiän, mutta juuri noita poninkarvaisia Pistoleita on erittäin hankala huoltaa yhtään mitenkään.
Muistatteko, kun kerroin, että olen hakenut sisäisesti meillä töissä uutta paikkaa? Väliaikatiedotuksena voin kertoa, että huomenna iltapäivällä olisi haastattelu ko. duunia varten. Arvatkaa jännittääkö? No, jännittää ihan hurjasti jo ihan pelkästään siksi, että olen tässä tajunnut, miten paljon oikeasti haluaisin sen paikan. Ja pikkuisen jännittää sekin, että haastattelu on englanniksi. Huomaan, että koska olen käyttänyt englantia viime aikoina niin tosi vähän, tulee välillä varsinaisia black out -tilanteita, enkä löydä ihan tavallisiakaan sanoja. Etenkään, jos jännittää – joten kierre on valmis.
Yritän ajatella positiivisesti, että jos en saa nukuttua, voin ainakin suoriutua todella hyvissä ajoin KENZO x H&M -yhteistyömalliston hikarijonoon. Haha!
Päivän asun mekko oli tänään ensimmäistä kertaa päällä toimistolla, vaikka ostin sen jo alkusyksystä. Halusin säästää sen Karkin valmistujaisjuhliin ja olinkin viime perjantaina yliopistolla käytännöllisesti katsoen täysin samassa asussa kuin tänäänkin. Jotenkin tuntuu juhlavammalta, kun on jossain merkittävässä tilaisuudessa ihan uudessa asussa, vaikka kyseessä ei olisikaan mikään sinänsä erityinen vaate.
Tosin tykkään mekon vähän paksummasta ja rouheammasta, pellavaa muistuttavasta, materiaalista (vaikka onkin jotain puuvillasekoitetta) ja klassisesta pikkumustamaisesta leikkauksesta tosi paljon. Asusteilla siitä saa helposti muokattua joko arkisemman tai juhlavamman ihan tarpeen ja tilaisuuden mukaan.
- mekko, H&M
- neuletakki, Filippa K
- kengät, Acne
