[conversionpixel campaign=’Lumene’ title=’Kauniina hehkuvan ihon salaisuus – Lumene Bright Now Vitamin C’]
[mittaustagi]

Varmaan ainakin jotkut pidempään mukana olleista lukijoista muistaa, että fanitan ihan täysillä Lumenen Bright Now Vitamin C -sarjaa. Olen ollut uskollinen käyttäjä jo noin ziljoona vuotta ja se taitaa olla ensimmäinen ihonhoitosarja, jota aloin silloin joskus vuonna nolla, aikana ennen blogia, käyttämään.
Siksi ei kai ole mikään ihme, että melkein hypin tasajalkaa innosta, kun sain kysymyksen, josko haluaisin olla mukana Indiedaysin ja Lumenen kampiksessa, jossa on tarkoitus testata Lumenen Bright Now Vitamin C -sarjan uusia tuotteita. Tottakai halusin mukaan ja tässä on testitulokset noin parin viikon ajanjakson jälkeen.

Sain kampanjassa mukana olevat tuotteet: Lumenen Bright Now Vitamin C 360 Korjaavan silmänympärysvoiteen, Heleyttävän ja ravitsevan yövoiteen sekä ihmevedeksi kutsutun Hyaluronitiivisteen hiukan vajaa viikko ennen New Yorkin reissamme.
Matkalle halusin ottaa mukaan vain kätsyjä pikkupulloja, joten uudet Lumenet jäivät kotiin. Nyt matkan jälkeen olen taas ehtinyt testata tuotteita vajaan viikon verran. Eli yhteensä testituloksien saavuttamiseen on mennyt ainoastaan ja vain alle kaksi viikkoa!

Bright Now -silmänympärysvoide tuntuu oikein mainiolta tuotteelta – kevyeltä, olematta yhtään geelimäinen (mitä inhoan syvästi) ja todella ravitsevalta, ilman minkäänlaista öljyisyyden tai rasvaisuuden tunnetta. Pidän silmänympärysvoiteista, joissa on juuri tällainen koostumus ja itseasiassa annan kyllä plussat siitäkin, että voide ei sisällä mitään hurjaa hohdeglitterilatausta.
Glitteri- ja hohdeöverit tuntuu nykyään olevan ihan standardi kaikille anti-age -iässä oleville suunnatuille voiteille. Diskreetistä hohteesta ei ole pahaa sanottavaa, mutta yksikin tosi konservatiivinen ja “puhtaana” pidetty merkki tarjosi silmänympärysvoidetta, joka olisi käynyt vartalohohdevoiteesta Las Palmasin yökerhoihin.
Lumenen Bright Now -silmänympärysvoide on siis aivan ihana perusvoide ilman mitään ylimääräisiä krumeluureja – juuri niinkuin haluankin!

Lisäpisteet Bright Now -uutuusvoiteelle siitä, että se on tarkoitettu levitettäväksi koko silmänympärykselle – eikä vain silmien alle. Itselleni tämä on mahtava uutinen lähinnä siksi, että taisin vasta viime kesänä kuulla Tinniltä, että oikeasti silmänympärysvoidetta kuuluu laittaa vai silmän alle – ei ympärille.
No, itse olen kyllä pyöräyttänyt aina silmänympärysvoiteet koko ympärykselle ja sen jälkeen taputtelen napakasti silmien ulkonurkkia etu- ja keskisormilla. Alunperin syynä oli se, että jonkun akkainlehtijutun perusteella näin voi välttää ryppyjä (yeah, right), mutta nykyään tuntuu, että ilman taputtelua en oikein herää.
Ekstravinkki: kun on pyöräytellyt silmänympärysvoiteet silmien ympärille ja toimittanut viralliset voodoo-taputukset, kantsii sormet pyyhkäistä ylähuulen yläpuolelle. Iho on siellä melkein yhtä ohutta kuin silmänalusilla ja kaipaa vähintään yhtä paljon ja yhtä hellää huomiota!  🙂

Lumenen Bright Now -yövoide on aina ollut ykkössuosikkini! Uudistunut versio vanhasta lempparista on todella onnistunut. Periaatteessa voide tuntuu melkein samalta kuin ennenkin – levitettäessä fiilis on vain vähän enemmän voidemainen kuin vanhan kanssa (joka oli aavistuksen enemmän emulsiomainen). Voiteen tehoaineet on kuitenkin parantuneet entisestään ja tätä uutta kutsutaan suorastaan yövoiteen ja kasvonaamion yhdistelmäksi!

Käyttöfiilis Bright Now -yövoiteen kanssa on tosi miellyttävä – ja itseasiassa huomaan kaivanneeni hiukan ravitsevampaa, mutta silti inhimilliseltä tuntuvaa yövoidetta. Etenkin luonnonkosmetiikassa tuntuu olevan ihan vakio, että yövoide on sellaista liisteriä, että hyvä, jos saat itsesi irti tyynystä aamulla. Tämän kanssa samaa ongelmaa ei tosiaankaan ole – päinvastoin olo iholla on aamuisin raikkaan pehmeä ja aivan ihanan kosteutunut.
Paras kiitos on kuitenkin aamulla peilistä takaisin silmiin katsova tyyppi. Joo, kyllä se täällä meillä muistuttaa hiukan äitiäni – päivä päivältä enemmän, jos totta puhutaan. Haha! Ihon laatu, tunne ja hyvinvointi on kuitenkin tärkeimpiä asioita kun haluaa näyttää hyvältä.
Ja se täytyy kyllä sanoa, että ihoni ei ole pitkään aikaan voinut niin hyvin kuin nyt, kun käytössäni on ollut näitä Lumenen Bright Now -sarjan tuotteita.

Kenellekään ei taida enää tulla minään yllätyksenä, että olen ihan hillitön seerumi-fani. Jos voiteissa tuleekin jumiteltua hyvissä ja hintaluokaltaan keskiluokan tuotteissa, niin seerumien kohdalla Mintun tajunnassa (ja lompakossa) taitaa olla joku musta aukko tai Bermudan kolmio. Välillä en edes uskalla mennä NK:n tai Åhlénsin kosmetiikkaosastolle, koska tiedän, että en pääse sieltä ulos ilman uutta, noin ziljoona kruunua maksanutta seerumia.
Toisin sanoen olen tuhlannut pienen – tai ehkä jopa keskisuuren – omaisuuden erilaisiin seerumeihin, koska ensinnäkin uskon niiden voimaan ja parhaimmillaan ihoni on alkanut voida todella hyvin heti ensimmäisestä käyttökerrasta lähtien.

Olen siitä onnellinen, että en ole saanut riesakseni mitään varsinaista ongelmaihoa. Teini-iässä oli joitakin mustapäitä ja nyt, mitä enemmän ikää tulee, sen tarkempi pitää olla kosteutuksen ja oman hyvinvoinnin kanssa. Mielestäni tärkein asia ihon hyvinvoinnin suhteen on se, että voi muutenkin hyvin. Terveelliset elämäntavat, ulkoilu puhtaassa raikkaassa luonnossa, riittävä veden juonti ja stressitön elämä on hyvä pohja tosi kauniille iholle. Helppoa – eikö vaan?
New Yorkin reissulla tilanne oli aivan toinen. Missään tapauksessa en aio laittaa matkan aikaista ihon huononemista ihanan kaupungin piikkiin, mutta ihan ihmeellisiä punaisia, pikkuisen kutisevia pilkkuja ilmestyi otsaan ja nenänpieliin heti matkan alussa. Aloin jo ajatella, että olen tullut allergiseksi jollekin, koska punaiset pikkunäppylät tosiaan vähän kutiavatkin.
Onneksi tarvittiin vain pari päivää kotona ja illoin aamuin puhdistetulle iholle levitetty Lumenen hyaluronihappoa sisältävä tiiviste – ja ihoni alkoi jälleen tuntua omalta.

Hyaluronihappotiiviste tekee ihostani aivan mahtavan kosteutetun tuntuisen ja lisäksi se rauhoittaa talven (ja NYC:n reissun…) herkistämää ihoa. C-vitamiinitiiviste leviää iholle kevyesti ja olo tuntuu aivan välittömästi kosteutetulta ja hyvältä.
Koko sarja on mielestäni ehdottomasti testaamisen arvoinen ja tehokkuudeltaan vähintäänkin hintansa arvoinen. Jos haluat aloittaa tutustumisen vain yhdestä tuotteesta, suosittelen sarjan heleyttävää ja siloittavaa hyaluronitiivistettä.

Oli ihan pakko aloittaa tämä potentiaalisesti käsistä karkaava ja superlaajaksi muuttuva New York -postausten sarja kertomalla mun 50 vee syntymäpäiväjuhlastani. Tai siis itseasiassa koko reissuhan oli yhtä synttärijuhlaa. Kukaan meistä, sen paremmin Karkki, Peetu kuin minä itsekään ei oltu milloinkaan käyty New Yorkissa, joten kaikille meille reissu oli tosi ainutlaatuinen kokemus – ja synttäreistäni saatiin hyvä syy lähteä matkaan.
Itse synttäripäivä osui viikko sitten maanantaille, mutta oikeasti juhliminen alkoi jo melkein viikkoa aikaisemmin, tiistaina, kun lentomme starttasi kohti New Yorkia. Olimme päättäneet matkan, ostanut lentoliput ja varannut majoituksen jo aikaisin viime syksynä, jolloin hinnat olivat ihan mukavan alhaalla. SASin karvalakkiosastolla meininki on reilua, mutta ilman mitään erityistä hemmottelua. Niinpä oli aivan älyttömän mahtava yllätys, että Tukholmalainen suomi-jengini oli tilannut meille shampanjaa lennolle!

En ollut ikinä kuullutkaan, että on mahdollista järkätä jotain tällaista! Täytyy sanoa, että sen verran olen sisimmässäni prinsessa, että kun lentoemännät tulivat meidän kohdalle ennen kuin edes aloittivat tarjoilun busineksessa tai muualla ja toivottivat hyviä synttäreitä Marilta, Anulta ja Ullalta, olo oli kyllä kuin olisin jonkun elokuvan tähti. Kyllä se tuntuu välillä niin hirmu hyvältä olla vähän erityinen. Special.
Varsinainen synttäripäivä, maanantai 22.2.2016 alkoi niin ihanasti ja perinteisen synttärimäisesti kuin vain voi olla.
Paitsi että meidän airbnb-kämpän diiliin kuulunut aivan ihana ja superrauhallinen 15-vuotias kisurouva, Ming Na, sekosi ihan totaalisesti, kun se näki Karkin ja Peetun hankkiman juustokakun ja siinä kynttilät palamassa. Eli siis synttäriaamun herätykseen kuului ihanaa kahvin tuoksua, paaaljon oooonneaa vaan -laulantaa, sekä “äiti, voisiksää puhaltaa nää tosi äkkiä” -toivotuksia. Ming Na -kisu ei ollut mikään suuri kynttilä-fani ja erityisesti aamuherätyskakku lukuisine kynttilöineen sai kissaleidin hermostumaan ja hyökkäilemään kakkua kantavan Karkin nilkkoihin.

Ming Na -kisulla oli aivan varmasti repussa jotain tosi ikäviä kokemuksia synttärikakkutyyppisten elämysten kanssa. Muuten kisu oli todella rauhallinen ja rakentavan ystävällinen.
Synttärikaakun ja laulannan lisäksi sain sänkyyn toimitettuna myös lahjapaketteja. (Lahjapaketteja – minulle!! Ihanaa!!) Kuoret puhelimeen (Peetu on piirtänyt kuoren superkauniin kisukuvion) ja meditaatiokirjallisuutta on itseasiassa juuri se, mitä nyt tarvitsen!
Lunkin brunssityyppisen aamiaisen jälkeen päätimme lähteä kävelemään pitkin East Riverin rantaa kohti helikopterilaituria.

Voi olla, että olen aavistuksen lucky girl, mutta koko viikon ehdottomasti hienoin, aurinkoisin ja lämpimin päivä sattui osumaan juuri mun synttäreilleni!
En nyt aio millään tavalla listata hienommuus- tai vaikuttavuus- tai mihinkään muuhunkaan järjestykseen viisikymppispäiväni kokemuksia. Mutta se kyllä täytyy sanoa, että kollegoilta lahjaksi saatu helikopteriajelu oli kyllä paljon suurempi elämys, mitä etukäteen kuvittelin.

Tuollaisella pikkuisella pörr-pörr-laitteella sitä sitten lenneltiin taivahalla. Jos kuvasta ei oikein erotu, niin voin kertoa, että tuossa on ikkuna myös Martensien alla. Ihan tukeva ja vahva fiilis – NOT!! 😀
En ole milloinkaan aikaisemmin ollut helikopterissa ja se olikin ihan superjännä kokemus. En ehkä suosittelisi tyypeille, joilla on taipumusta matkapahoinvointiin tai joita huimaa esmes huvipuiston maailmanpyörässä. Olen joskus aikoinaan Costa Rican reissulla lentänyt superpienellä, muistaakseni kuusipaikkaisella, lentokoneella. Pienessäkin lentokoneessa on lentokonefiilis, helikopterissa ei. Tunne varsinkin noustessa oli kuin olisi ikkunallisessa näköalahississä, joka ei ole kiinni missään. Täytyy myöntää, että en ollut edes ajatellut, miten kovasti helikopterireissu jäytää tällaisen meikäläisen nössön mahanpohjaa.

Mutta hei – mites nää näköalat?
Keli oli, niinkuin sanoin ja niinkuin näkyy, aivan täydellinen. Silti voin ihan rehellisesti tunnustaa, että kaikki tämän postauksen helikopterikuvat on vaatinut ekstrasuperskarppausta, koska silloin on pitänyt irroittaa vähintään toinen käsi helikopterin kauhukahvasta kuvan ottoa varten. Jutun alussa ja tuossa alla olevaan selfieen on vaadittu ihan erityistä joogahengitystä, että tohdin irroittaa molemmat kädet yhtäaikaa helikopterin kauhukahvoista.
Ei saa nauraa (ainakaan kovin paljoa..)!

Helikopterihomma on jännintä ja mahtavinta, mitä olen tehnyt pitkään pitkään aikaan. Tuossa takana näkyy laituri, jolta helikopterit lähtivät lentoon ja kuvan etualalla näkyy adrenaliinihuuruissaan voitonhymyilevä Minttu. Ja siis älkää nyt missään tapauksessa käsittäkö väärin: kokemus oli todella hieno, upea ja mahtava, näköalat aivan mielettömät ja koko homma todella turvallisen ja professionaalin oloisesti hoidettu. En vain ehkä ollut ihan sataprosenttisesti valmistautunut siihen, miten jännältä se tuntuu.
Helikopterireissun adrenaliininhuuruiset voittobisset nautittiin + 15 asteen lämmössä ulkona ja ihan parhaassa auringonpaisteessa. Ravintolan terassin peilaavasta ikkunaseinästä heijastuu Staten Island allekirjoittaneen lisäksi.

Auringonpaisteisen iltapäivän ja rauhallisen, pitkän lounaan jälkeen päädyttiin Meatpacking Districkille ja High Line -puistoon. Paluumatkalla Peetun ottama kuva vetää hyvin yhteen iltapäivän fiilikset: ihana olla juuri tässä, juuri nyt, juuri maailman rakkaimpien ihmisten kanssa! <3

En ole tainnut milloinkaan oikein kunnolla täällä blogissa selostaa, miten hurjan paljon tykkään paperikaupoista ja erityisesti postikorteista. No, synttäri-iltanani pistäydyttiin yhteen New Yorkin ziljoonista ihanista paperikaupoista ja kaikki päätyi siihen, että olin iloinen pupu… 😀
Päivän aktiviteettien ja High Line Parkin jälkeen ohjelmassa oli hyvin tarpeellinen, proseccon kupliva pit stop meidän kämpillä. Hetken huilin jälkeen suunnattiin kävelymatkan päähän synttäri-illalliselle.

Illallispaikan tytöt olivat valinneet (salaa minulta!) tekemältäni suosikkilistalta. Kasvisravintola Butcher’s Daughter oli just niin ihanan tunnelmallinen ja trendikkään tyylikäs kuin olin ajatellutkin. Lisäksi ruoka oli aivan mielettömän hyvää!! (Palaan tähän vielä, kun teen NY-ravintolapostauksen, mutta jos vinkeillä on kiire: kasvissyöjille, vegaaneille sekä hyvän ruuan ystäville aivan loistava mesta, mutta vegaanille pähkinäallergikolle vaihtoehtoja ei ole kovin montaa.)
Päivä oli ollut tosi pitkä, mutta päädyimme vielä “viimeisille drinksuille” illan ruokapaikan ja majapaikkamme puolivälissä sijaitsevaan Schiller’s Ligour Bar -baariin. Aika hauska yhteensattuma, että juuri tuo osoittautui olevan suosikkibloggarini Tunnetilan Ninan kantabaari New Yorkissa!

Onko maailma pieni vai pieni?
Yläkuvan reippaat viimeisen drinksun nauttijat olivat jo matkalla nukkumaan, mutta muutaman mutkan ja Karkin sosiaalisten skillsien ansiosta meidät kutsuttiin vierailemaan ihan oikeaan salakapakkaan. Sieltä ei luonnollisestikaan ole kuvia, mutta voin vakuuttaa, että mahtavampaa huipennusta synttäripäivälleni en olisi voinut kuvitellakaan!
Sisäänkäynti salabaariin oli tavallisen K-kauppatyyppisen korttelikaupan takapihalta, roskisten reunoittaman käytävän päästä.

Tässä ollaan matkalla nukkumaan ihan oikeasti – mikä on aika helppo havaita hymyjen hämyisästä tasosta. Ennen kuvan ottoa olemme kuitenkin viettäneen ihanan loppuillan todella tunnelmallisessa, itämaisin matoin, muhkein nahhkasohvin ja kristallikruunuin sisutetussa salabaarissa, jossa soi todella svengaava live swing-jatsi ja kaikki drinkit tarjoiltiin teekupeista. Ihan kuin elokuvissa!
Ei varmaan ole vaikea uskoa, että on ihan mahdotonta kertoa, mikä oli kaikkein hienointa päivässä. Mutta sen voin sanoa, että tämä on ihan ehdottomasti mahtavin synttäripäiväni ikinä!!

Ennenkuin mennään pukuihin, pitää sanoa yksi juttu. Takinkääntäjä ja mielenimuuttaja olen ollut aina, mutta en olisi kyllä ikinä uskonut, että Leonardo DiCaprio tekee niin suuren vaikutuksen kuin teki. Voin tunnustaa, että olen aikaisemmin hieman huvittuneena seurannut Oscar-kisojen ikuisen kakkosen sijaa pitäneen näyttelijän kamppailua pystistä. Nyt olen vakuuttunut, että palkinto meni juuri oikeaan osoitteeseen (en kyllä ole nähnyt leffaa, mutta se on luonnollisesti toissijaista!). Ja mikä kiitospuhe! Ei voi kuin ihailla, että DiCaprio päätti käyttää tärkeän hetkensä taisteluun ympäristön puolesta! Mikä karisma! Taidan olla pikkuisen ihastunut…
Mutta mites ne puvut? Yleensä olen onnistunut karsimaan blogiin top 5 parasta asua ja ehkä lisäksi yhden erikoismaininnan. Nyt oli ihan pakko ottaa mukaan kymmenen mekkoa ja silti tuntui, että aika raakaa karsintaa sai tehdä. (Sorry Jennifer Garner!)

En yleensä pidä keltaisesta vaatteiden värinä (asusteissa ja yksityiskohdissa sen sijaan rakastan sitä – näin loogisia täällä ollaan!) ja puhvimainen hameenhelma, joka aina säännöllisesti tekee jonkinlaisen paluun fashion skenelle, on sekin mielestäni sekä vaikea kantaa että helposti makuuhuoneen verhot mieleen tuova ratkaisu. Alicia Vikander saa kuitenkin kaiken anteeksi ja raikas neiti kesäheinä -olemus Louis Vuittonin luomuksessa täydet pisteet punaisella matolla.

Näyttävän kuviolliset juhlapuvut – ja etenkin mystiset kukkakuosit – on raikas ja tosi modernilta tuntuva ratkaisu. Onhan kukkakuviota aina nähty jonkin verran Oscareissakin, mutta yleensä ennemminkin romanttiseen taipuvaisina southern comfort -versioina. Edellinen Kiina-teemainen MET-gaala taitaa olla suurin syy aasiahenkisien kuosijuhlapukujen suosioon. Amy Poehlerin elegantisti leikattu mekko (Andrew GN) on ehdottomasti tyylikkäimpiä näkemiäni tulkintoja aiheesta. Kuosin (tai taitaa olla ihan brodeerauksia) ja linjakkaan silhuetin lisäksi tykkään tosi paljon viittamaiseksi leviävästä hihahommelista.

Naomi Wattsin virtaviivainen Armani Privé -luomus on kuin suoraan modernin merenneidon garderobista! Tummanpunaiset huulet täydentävät ja simppeli blondi LOB antaa sopivasti tasapainoa kokonaisuuteen. Itse olisin valinnut ehkä piirua pienemmän iltalaukun, mutta tuntuuhan se aika tylsältä rutista moisen pikkuseikan takia muuten täydellisen kokonaisuuden kohdalla. (Muutenkin trendi vaikuttaa kyllä olevan mieluiten “ei-laukkua” kuin “laukun-kanssa”).

Tämän vuoden Oscareitten voimakkain uusi trendi taisi olla syvään uurretut pääntiet niin edessä takana kuin sivullakin. Itse en syttynyt yhtään monille Best Dressed -listoille päätyneille Charlize Theronille (vaikka muuten kyllä tykkään hänen vahvan itsevarmasta olemuksestaan) ja Olivia Wildelle. Daisy Ridley onnistui sen sijaan mielestäni yhdistämään aivan täydellisesti todella elegantin ja todella alas selkään leikatun pääntien. Pokkaa tuokin vaatii, mutta ei ihan nakuilua kuitenkaan. Rakastan myös asun sokerihuurretun jäistä sävyä (Chanel Haute Couture).

Stella McCartney on yksi suosikkisuunnittelijoitani. Pettämätön tyylitaju, mittasuhteiden oivaltaminen ja meluton mutta voimakas design ei petä yleensä milloinkaan. Oranssi on keltaisen lisäksi väri, jota en kestä omassa pukeutumisessani ollenkaan, mutta Olivia Munn kantaa asunsa todella tyylikkäästi.

Samaisessa MET-gaalassa, josta tuossa jo aikaisemmin mainitsin, nähtiin varsinainen nakupukujen kavalkadi. Voin kuvitella, että niin Kim Kardashianin kuin Mariah Careyn tarkoitus silloin oli lähinnä kohahduttaa ja saada julkisuutta. Tai itse en ainakaan lämmennyt heidän kantamilleen asuille mitenkään erityisesti, vaikka ne varmaan jossain muodossa muodin historiaan varmasti jäävätkin (ainakin KK). Sen sijaan Priyanka Chopran Oscareissa kantama, hiukan saman tyylinen (mutta ehkä ei kuitenkaan ihan “nakupuku”-kategoriaan sopiva) mekko on niin kaunis, että ihan henki salpautuu! “See through” -trendi on mahdollista toteuttaa myös elegantisti ja tyylikkäästi todistaa designista vastaava Zuhair Murad.

Tiedän, että Oscareissa oli muitakin Versacen juhlapukuja – ja monien hätkähdytysarvo oli varmasti suurempi kuin Tina Freyn kantaman supersensuellin violetin luomuksen. No, haukkukaa konservatiiviksi, minusta tämä on kertakaikkiaan aivan ihana! Mekko todistaa myös mielestäni sen, että parhaimmillaan Versace on kuitenkin aivan huipputason couture-talo, joka osaa leikata kunnon italialaistyyliin naisen kurveja imartelevia ja juuri ihanasti muotoilevia vaatteita – eikä vain shokkiefektiä hakeva, Gianni Versacen aikoja haikaileva reliikki.

Kun mustaa haukutaan helposti tylsäksi, varmaksi ratkaisuksi ja epävarmojen, varjoihin piiloutujien valinnaksi. Voin kertoa, että Julianna Moore aivan huikean upeassa Chanel Haute Couture asussaan ei ole mitään näistä! Erityisen onnistunut on mielestäni graafisen, ehkä jopa hiukan art-deco -henkisen miehustan ja pehmeän raskaasti laskeutuvan guipure-pitsisen helman yhteispeli.

Nyt täytyy tunnustaa – olen potenut keskivakavaa girl crushia Jennifer Lawrenciin ensimmäisestä Nälkäpelileffasta asti, jolloin näin hänet ensimmäisen kerran valkokankaalla. Viikonloppuna jet lagia potiessani katsoin putkeen Serena ja Silver Linings -leffat Netflixistä ja olin tosi närkästynyt, että American Hustler ei ollut valikoimissa edes jenkki-Netflixissä. Vietin myös ihan liian kauan aikaa googlaten, onko J-Law deittaillut Bradley Cooperin kanssa. Tällä kaikella haluan sanoa sen, että kun nyt julistan supersensuelliin Dior Couture -mekkoon pukeutuneen Jennifer Lawrencen koko Oscareitten upeimmaksi, olen täysin tietoinen siitä, että mielipiteeni ei ehkä ole täysin puolueeton. Mutta silti – tässä on niin täydellinen manttelinperijä Hollywoodin upeille voimanaisille, että ei mitään rajaa. Ja vanha totuushan on se, että karisma on se kaikkein tärkein asuste!

Marchesa oli pukenut vuoden gaalaan aika monta daamia ja yleensä lopputulos ei ollut mitenkään erityisesti mieleeni (say no more – but Heidi Klum…). Chrissy Teigan on kuitenkin aivan tyrmäävän upea nudepohjaisessa, burgundein kukka-aplikaation koristellussa mekossaan. Ja ei, en aio sanoa, että hän on kaunis, koska vauvavatsa. Tai siis se ehkä lisää sitä kuuluisaa hehkua, mutta puku – ja koko olemus – on mielestäni Top 10 -listan arvoinen sekä vauvavatsalla että ilman.
Kuvat: Vogue.com & Elle.se