Tukholman muotiviikko on taas tältä sesongilta takana. Tämä päivä on mennyt lähinnä himmaillessa – ja melkein 12 tunnin yöunien jälkeen olo alkoi olla taas kuin ihmisellä. Ei mikään ihme, että kaikki fashion-aktiivit ovat enemmän tai vähemmän nuoriso-osastoon kuuluvia – kuka muuten jaksaisi bilettää aamusta iltaan edes kolmea vuorokautta putkeen? Ihan ihmetyttää, miten jaksavat ne, jotka seuraavaksi suuntaavat maailman suurille muotiviikoille New Yorkiin, Lontooseen, Milanoon ja viimeiseksi muodin pääkaupunkiin Pariisiin. No, en kyllä kieltäytyisi moisesta kiertomatkasta itsekään – ehtisihän sitä levätä sitten myöhemminkin.
Tänään olen tosiaankin vain purkanut kuvia muistikorteiltani ja tehnyt paluuta arkeen. Kaupassa käymisen ja tiskien tiskaamisen lisäksi olen myös ehtinyt pitkästä aikaa lukea kavereitteni päivityksiä facebookissa.

Ehkä olen hiukan tavallista herkempi Suomesta kantautuviin, yleistä fiilistä kuvaaviin signaaleihin, koska Karkki on muuttamassa ensi maanantaina Helsinkiin ainakin muutamaksi kuukaudeksi. Mutta täytyy kyllä sanoa, että hiukan kyllä kylmää – tai oikeastaan aika paljon – se hurjan vihamielinen ja luotaantyöntävä ilmapiiri vierasmaalaisia kohtaan, mikä Suomessa tällä hetkellä tuntuu olevan. Niin monet fiksuina pitämäni ihmiset levittävät argumentoinnin verhoon puettuja selkeän rasistisia mielipiteitä ja ajatuksia, että tuntuu kuin tuollainen, ihmisarvoja polkeva ajatusmaailma, olisi saamassa tukea myös koulutettujen ja älykkäinä pitämieni ihmisten keskuudessa.
Tiedän, että meillä täällä Ruotsissa on talous ja yhteiskunta ihan toisenlaisessa kuosissa kuin Suomessa. Eikä täälläkään integrointi ole ollut täysin ongelmatonta – miten voisikaan olla, kun saapujat ovat monesti moniongelmaisia jo valmiiksi. Ruotsissa on myös saatu harjoitella ongelmallisten maahanmuuttajaporukoitten kotouttamista jo pitkään. Suomalaiset saapuivat sankoin joukoin tänne jo 60-luvulta alkaen. Monet toki töihin, mutta tosi monet myös siksi, kun kuulivat, miten hyvät olot täkäläinen “sossu” tulokkaille tarjosi. Ja jos nyt jollekin on epäselvää, voin kertoa, että 60-luvulla tai sen jälkeen Suomi ei ole ollut sodassa. Eli kaikki lähtijät olivat paremman elämän tavoittelijoita.
Suomalaiset pitävät itseään mielellään kovina työntekijöinä ja täsmällisinä sanansa pitäjinä. Olen aika varma, että jos täkäläisistä suomalaisten tekemistä rikoksista tehtäisiin samanlaista, tilastollisesti vääristynyttä raportointia, mitä mamuista näköjään nyt Suomessa maahanmuuttokriittiset mielellään tekevät, tulos ei varmasti miellyttäisi suomalaishenkisten mieliä.
Ei niin, että itselläni olisi todellakaan mitään ratkaisuja vaikeisiin maahanmuuttokysymyksiin. Jotenkin vain tuntuu siltä, että maailma on ainakin jossain määrin lakannut olemasta pikkukylä ja kaikkien pitäisi ajatella enemmän globaalisti kaikkien etua ja edistää ihmisarvoista elämää. Rajoja ei vaan voi sulkea ja sanoa, että sä nyt oot siellä ulkopuolella ja harmi sulle se. Kaikista pitää pitää huolta ja ihan jokaikiselle ihmiselle pitäisi antaa mahdollisuus.
En väitä, etteikö itseäni välillä rasittaisi Tukholman lukuisat kerjäläiset – etenkin, kun en oikeastaan milloinkaan pidä käteistä lompakossani. Toisaalta, kun paperimukia ojentelevia ihmisiä on melkein joka kulmassa, pari kuppiin heitettyä kruunua tuskin muuttaisi asiaa. Joskus keväällä luin DN:stä (täkäläinen iso sanomalehti), miten jotkut sen sijaan, että kerjäisivät, olivat passissa kunnallisilla kierrätysasemilla ja auttoivat pakkaamaan pahvilaatkoita, laseja etc. En nyt tiedä miten positiivista tuo on kansantalouden kannalta, mutta itse olisin ainakin valmis maksamaan, jos joku tekisi puolestani ällön lajitteluhomman. Ja siis muutenkin yritän aina löytää rahaa soittajille, esiintyjille etc. Sen verran rajoittunut olen näköjään minäkin, että mielummin annan ne sattumoisin taskuuni päätyneet kolikot jollekin, joka tekee jotain, eikä vain istu kadunkulmassa kuppi kädessä.

Peetun paidan teksti inspiroi varsinaiseen mielipideryöppyyn, mutta oikeasti piti esitellä neidon uudet ihanat valkoiset Birkenstockit!
Täällä on ollut tänään ihan merkillinen sää. Aamulla oli pilvistä ja edellisiin päiviin verrattuna hiukan viileää. Sitten alkoi paistaa ja oli tosi kaunista, mutta illan tullen taivas meni synkkään pilveen ja olo on ollut ihan rajua ukkoskuuroa odottava. Sellaista ei tosin ole kuulunut, mutta tiedätte varmaan tunteen, kun on hikistä, vaikkei ole niin kuumakaan, tosi painostavaa ja omituisella tavallaa pimeää. Suoraan sanottuna vähän kuin ennen menkkoja – alkais nyt jo!
Mitään ukkosta ei kuitenkaan ole kuulunut ja kisutkin on ihan rauhallisia, että ehkä tässä sitten vain päädyn pikkuhijaa iltapesulle ja punkkaan. Kyllä näissä loppukesän lomapäivissäkin on puolensa!

 

• t-paita, Primark
• college-paita, Asos
• hame, Monki
• sandaalit. Birkenstock