Tänään oli kampaajapäivä! Yleensä yritän venyttää tyvikasvun värjäystä niin pitkään, että en enää kehtaa edes itse katsoa peilikuvaani. Nyt kykenin kampaajalle ennenkuin hiuksistani muodostuu todellinen ympäristöhaitta, koska lauantaina on rakkaan kummityttäreni ylioppilasjuhlat ja tietäähän ne lakkiaiskuvat. Ehkä hää- ja ristiäiskuvat menevät edelle, mutta seuraavaksi eniten katsotut, jaetut ja kehystetyt on varmasti juuri ylioppilasjuhlissa otetut kuvat. Mitenkään en tietenkään halunnut riskeerata sitä, että päädyn johonkin ikimuistettavaan kuvaan kolmen sentin tyvikasvun kanssa. Vaikka siis olen täysin tietoinen, että juhlakalun kummitäti ei nyt ole se juhlien kuvatuin.
On kyllä muutenkin kiva aloittaa kesä ihan uudessa, freesissä hiuskuosissa.
Pituudesta lähti about kymmenen senttiä – ei tuosta taida sellaista megapitkää tulla koskaan. Ja toisaalta – enemmin pidän luonnollisten paksujen hiusten fiiliksen kuin kasvatan latvoista liuhuavaa kuontaloa ihan väkipakolla.
En tiedä näkyykö näistä kuvista, mutta pyysin tyveen yhden asteen tummemman sävyn. Sama sävy laitettiin sitten huuhteluna myös latvaan. Lopputulos on edelleen blondi, mutta aavistuksen luonnollisempi mielestäni. Jotenkin myös tuntuu, että on ihan pakko valmistautua pienellä tummennuksella kesän aurinkoisiin päiviin. Yleensä sitä on syksyllä ihan ihmeissään super-blondin, puoliksi palaneen kuontalon kanssa.
Olen niin onnellinen siitä, että kulmakampaamooni on palkattu (todella) nuori, mutta (todella) lahjakas kampaaja. Kaikkia megalomaanisen kuuluisia ja sikamaisen kalliita hiustaiteilijoita kiertäneenä tunnistan kyllä tyypin, joka tietää, mitä tekee. Tyyppi ei voi olla enempää kuin 19- vee, mutta otteet ja itsevarmuus on ihan huippuluokkaa. Ja että ihminen osaa sanoa: “tiedän, miten blondeja tehdään” ja “osaan pitkät hiukset” kertoo, että nyt ei todellakaan arvailla.
Eipä taida neito pysyä kauaa tässä korttelikampaamossa, mutta voinpahan sitten myöhemmin leuhkia olleeni hänen ensimmäisiä asiakkaitaan..
Tässä kuvassa on päälläni vielä ryppyinen kotipaita yhdistettynä fiksuun hameeseen. Tasan 25 minuutin päästä pitäisi olla Richessä tapaamassa yhtä ihanaa bloggarikaveria. Elikkä nyt tästä salamana paidan vaihtoon ja menoksi!!
