Kissa-Vansit ovat olleet todella kovassa käytössä siitä lähtien, kun Peetu sai ne synttärilahjaksi. Tänään ne sopi erityisen hyvin teemaan, sillä pienessä aaltoliikkeessä oleva kisuvauvakuume on taas voimistumaan päin. (Esmes nämä uskomattomat punaiset karvapallerot olisivat hyvään aikaan luovutusiässä…). Välillä olen edelleenkin sitä mieltä, että en ehkä uskalla ottaa sitä riskiä, että jo viisivuotias Sunshine ei hyväksyisikään pentua. Eniten olen kuitenkin kallistumassa sille kannalle, että kisukaveri olisi vain hyvästä ja olisipahan sitten leikkikaveria, kun hoomanit on duunissa ja harrastuksissa.
Sunshine on luonteeltaan aika easy going, mielummin arka kuin dominoiva ja vetäytyy ennemmin sängyn alle omaan rauhaansa kuin puolustaa raivokkaasti reviiriään. Eli en usko, että pennun kanssa välttämättä tarvitsee tulla mitään suuria eksistentiaalisia taisteluita. Toki tutustumisvaiheen tulee olla suojattu ja rauhallinen niin, että molemmat voivat tuntea olonsa turvalliseksi ja rakastetuksi. Olisi aivan järkyttävää kiintyä uuteen pentuun ja sitten joutua luopumaan siitä, jos tutustuminen ei onnistuisikaan. Jotenkin tuntuu kuitenkin, että kaikki menee varmasti ihan mukavasti. Ikuinen optimisti täällä vaan moi, mutta ei kai sitä aina voi pahintakaan odottaa?

Tämä kuva on mielestäni mainio! Tvärbanan kuljettaja ei ollut saada vaihteita käännettyä pakoilleen, kun kyttäsi silmä kovana meidän kuvaushommia – haha!! On se hyvä, että pystyttiin antamaan vähän iltaohjelmaa työpäivän lomaan. 😀
Lämpötilat on täällä hiukan onneksi kohonnut sitten viimeviikon, mutta mikään älyttömän lämmin ei ole edelleenkään. Välillä sataa ja välillä pilkahtelee aurinko – sellaista se pitää keväällä ihan oppikirjan mukaan kaiketi ollakin. Kunnon kesän kaipuu on kieltämättä kova. No, ensimmäiseen kesälomapätkään ei ole kuin pari hassua viikkoa. Lennähdetään silloin Suomeen juhlimaan rakkaan kummitytön ylioppilaaksi tuloa. Saan oikein Karkin ja Peetun mukaani Tampereelle pitkästä aikaa. Vieläköhän tytöt osaa siellä kulkea..

 

• puuvillaneulepaita, Monki
• helmikauluspaita, Forever21
• hame, Primark
• sukat, Forever21
• tennarit, Vans

Kevätkenkävalikoimani on kasvanut lähiaikoina kahdella parilla. Toiset löytyivät Brandokset (fyysisestä) varastoloppuunmyynnistä ja toiset Stockholm Quality Outletista pari viikkoa sitten. Ihan sattumalta molemmat uutukaiset ovat mustaa kiiltonahkaa. Tai se, että ne ovat mustat, ei ole sen paremmin sattumaa kuin yllätyskään. Mustat nahkakengät on ainakin itselläni pukeutumisen perusta. Mutta että kiiltonahka on nyt näin voimakkaasti edustettuna, on kyllä aikas poikkeuksellista. Jos lasketaan mukaan vielä talvella hankitut minimarketin matalat sling-backit, olen peräti kolmien uusien kiiltonahkaisten arkikenkien omistaja.
No, ihan hyvä materiaalihan tuo on. Helposti tietty vähän juhlava arkikäytössä, joten täytyy olla hiukan tarkkana, ettei toimistoasut näytä liian cocktail-kutsumaisilta. Eipä tosin yleensä tässä itselleni tyypillisessä t-paita dress codessa mikään todellinen riski.

Brandoksen varastoloppuunmyynnistä oli lähteä mukaan aikas monet kengät. Lopulta tajusin, että en todellakaan kaipaa yksiäkään kahdentoista sentin halpisstilettoja kaappiini. En, vaikka ne periaatteessa esineenä olisivatkin hyvin suloisia ja varmasti jotain käyttöä niille olisin keksinyt. Kiltisti kiersin hyllyt takaperinjärjestyksessä ja palauttelin paikoilleen kaikki muut, paitsi nämä ihanat Broxin sling-backit.
Olen kaivannut juuri tuon tapaisia korkokenkiä ihan arkikäyttöön. Näissä on kivan maltillinen korkeus ja harvinainen ominaisuus: sling-back ja umpinainen kärki yhdistettynä samassa mallissa. En tosiaan pysty käyttämään avokkaita, koska ne ei vain kertakaikkiaan pysy jalassani ja siksi olen jahdannut juuri tuon mallisia vastineita. Kylmä ja kosteankalsea toukokuu ei tahdo millään muutua takaisin kesälämpöiseksi. Siksi söpöliinit eivät vielä ole olleet varsinaisesti in action kertaakaan.
Hiukan paremmin vallitsevaan kevätsäähän sopiikin Vagabondin outletista 60 % alennuksella löytämäni kiiltonahkaiset loaferit.

Oikeastaan olen ollut ihan tavallisia nauhakenkiä vailla jo pidempään, mutta nämä loaferit sattuivat eteen sopivalla hetkellä. Taisi olla viime keväänä, kun vihdoin heitin puhkikuluneet ja korjauskelvottomiksi hajonneet ikivanhat Palmrothin krokopainetut jokasään-materiaalista valmistetut nauhakengät roskiin. Talvella puutostila ei ollut aivan yhtä näkyvä (vaikka poikkeuksellisesti melkein koko talven olikin ihan kävelykenkäkelit), osittain Dr. Martensien ansiosta. Mutta nyt keväämmällä olen huomannut kulkevani tennareissa silloinkin, kun vähän fiksummat kengät olisi paikallaan.
Järkihankinta siis – ja Vagabond on kuitenkin yksi lemppareista peruskenkämerkeistäni. Niiden mallit ovat ehkä aavistuksen kesyjä, konservatiiviselle pohjoismaiselle kuluttajalle suunnattuja versioita trendeistä, mutta erityisesti juuri klassiset kengät ovat varsinaista luottokamaa. Loaferit, naukakengät, bootsit, ballerinat etc. Vagabondin perusmallit ovat todella loistavia käyttökenkiä, lestiltään mukavia ja käytössä kestäviä.

Saa nyt sitten nähdä, miten paljon tavallista pintanahkaa arempi kiiltonahka on käytössä. Jotain pintakäsittelyainetta luulisi näillekin löytyvän. Tavallista kosteussuojasuihketta en kuitenkaan laittanut, koska pelkäsin, että kiiltonahka muuttuu laikulliseksi. Toisaalta luulisi kyllä, että tuo kestää siinä missä muutkin nahkamateriaalit. Tehdäänhän kiiltonahkasta jopa maihinnousukenkiä.